Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Uskoisin, että suomi-metallin parhaimmat ajat/kovimmat pumput on vielä näkemättä, ihan oikeasti.
 
Itselle viimeisin todella merkittävä suomi-metalli levy on jäänyt tohon Amorphiksen Tales From The Thousand Lakesiin.
 
Uuden ajan Stonet ( lähinnä "kovuus/uskottavuus "asteeltaan) yms. on viä näkemättä, miun mielestä siis.

Ei tuolla ole mitään tekemistä rankkuuden / metallin kanssa.
 
Ottamatta kantaa Viikatteeseen: onko metalli, tai pitääkö sen olla nimenomaan "rankkaa"?

Ottamatta kantaa Viikatteeseen: onko metalli, tai pitääkö sen olla nimenomaan "rankkaa"?
 
Aivan.

Vanha topic on mutta kirjoitan kumminkin.
 
Yleensäkkin suomesta tulevat metallibändit ovat todella omaperäisiä ja hyviä. Mua kiehtoo ainakin raskaan musiikin tekeminen suomeksi.
Siinä on oma fiiliksensä , suomenkielisissä bändinnimissä ja lyriikoissa.
Ja Suomen kieli saa mut yleensä kiinnostumaan esim. jostakin black metal bändistä. Mutta esim. Kiinnostus ei herää välttämättä niin herkästi jos bändi tulee USA:sta tai jostain muualta.
 
Suomalaisilla black metal bändeillä on yleensäkkin persoonallinen ote ja oma juttu.
Esim Horna on todella hyvä , ehkä juuri suomen kielen takia. Tai Moonsorrow , niitten lyriikat on varmaan parhaita ikinä.

Horna toimii, ja pari muiden blackmetal yhtyeiden suomenkielistä biisiä (etupäässä nyt Behexenin "Sieluni saatanan vihasta roihuten").
 
Mokomat ja Staminat jne. eivät toimi, mutta lähinnä koska musiikki ei iske, kieli ei ole vaikuttava tekijä.
 
E: Rytmihäiriö toimii myös tietyissä tilanteissa.

moottorisaha: No ei ne Viikatteen kitarat kyllä mitään murise. Sellaista perus kihisevää puuroa siellä taustalla. Lähinnä jotain iskelmäpoppia tuo tavara kyllä on. Laulu puhdasta iskelmää, ja kitaralla puhtaalla soundilla iskelmämelodioita. Ei tuolla ole mitään tekemistä rankkuuden / metallin kanssa.
 
Hassua silti, että Viikatteen, etenkin ekan levyn tuotokset hakkaavat helposti raskaudessa monet ''rankemmankin'' kaman edustajat.

Saati sitten tätä edeltävät EP:t (Vaiennut Soitto ja Roudasta Rospuuttoon) esim. "Kylymä" tai "Hanget" on melkosen synkkiä kappaleita. Ei välity ollenkaan räkänokkainen fiilis niinkuin nykysuomimetallista tai nykymetallista yleensäkin.

Stone on paras.

Viikate on kyllä helposti suomen parhaita yhtyeitä. Rautalangan ja raskaan rokin rajoillahan tuo musiikillisesti liikkuu, joten vertailu metallibändeihin nyt onkin ihan vitun turhaa.

Dropped C: Saati sitten tätä edeltävät EP:t (Vaiennut Soitto ja Roudasta Rospuuttoon) esim. "Kylymä" tai "Hanget" on melkosen synkkiä kappaleita. Ei välity ollenkaan räkänokkainen fiilis niinkuin nykysuomimetallista tai nykymetallista yleensäkin.
 
Hyviä vetoja, olikin jo päässyt uppoutumaan jonnekin muistojen takahikiälle nuo.
 
Fiilistä kyllä hieman latisti se, ettei millään voinut sanoituksia tavatessa olla miettimättä notta kumpi oli ensin asialla, Studio Julmahuvi vaiko Viikate...

pehko: Tykkään Mokoman ulosannista, tai siis Annalan, hyviä lyriikoita ja osaa sovittaa ne hyvän kuulosesti. Viikatteeseen nyt en oo eprehtyny sillain, mut mitä oon kuullu, niin musiikillisesti/laulu tyylillisesti jne. se on ihan kauheeta.
 
Annalan lyriikat on monin paikoin kyllä niin vitun ontuvia ja tekotaiteellisia että oksat pois. Lisäks ne sen puhtaat laulut on vaan karseen kuulosia. Annala on vähän niin ku metallimusiikin Herra Ylppö, mitä ei voi kyllä ottaa kehuna.

Suomenkieleli toimii mielestäni metallissa kyllä ihan hyvin, vaikka en paljoa kuuntelekaan suomeksi laulettua musiikkia. Englanniksi laulettua suomalaista musiikkia kuuntelen kyllä enemmän.

luopio: Annalan lyriikat on monin paikoin kyllä niin vitun ontuvia ja tekotaiteellisia että oksat pois. Lisäks ne sen puhtaat laulut on vaan karseen kuulosia. Annala on vähän niin ku metallimusiikin Herra Ylppö, mitä ei voi kyllä ottaa kehuna.
 
Vaikka Annalan sanoitukset ei ihan kaikki mullekaan kolahda, niin hänen kohdallaan jää kuitenkin uupumaan myötähäpeän tunne, toisin kuin toisena mainitun kohdalla; toinen seisoo sanojensa takana, toinen kiemurtelee.

Minkähän takia minusta sana "suomimetalli" on vastenmielinen? Minulle tulee ensimmäisenä mieleen tämä ilmiö jossa mikään ei ole markkinavoimien tuulessa pyhää vaan kaikkea myydään näille remmihousuisille pikku-kakaroille jotenkin erillaisena ja synkkänä. Only death is true!
 
-Exitium XES-

Tietynlainen luova hulluus.

Itse pitkän aikaa lähes yksinomaan suomenkielistä metallia (Mokoma, Kotiteollisuus yms.) kuunnelleena täytyy myöntää: ei mikään. Kun toden teolla lähti tutustumaan metallimaailman tarjontaan, tuli hyvin äkkiä havainneeksi miten keskinkertaisia nämä bändit ovatkaan. Uskon että bändien suuri suosio perustuu ihan puhtaasti näkyvyyteen, ja siihen että suomenkielisyys tuntuu olevan monien mielestä iso plussa.
 
Poikkeuksena kuitenkin Viikate. Viikatteella on niin omanlainen otteensa että se on levylautaselle tiensä löytänyt edelleen, ja varmasti löytää jatkossakin. Jokin siinä vain viehättää, melankolia yhdistettynä huumorintajuun ja juurikin se suomalaisuus.

Inhottaa, että se on poikkeuksetta jotain powermetallia tai muuta köyhää.

M4ss3 m/: Inhottaa, että se on poikkeuksetta jotain powermetallia tai muuta köyhää.
 
Suomeks laulettua poweria? Missä? =D vois olla kovaa settiä.

estribillion: Suomeks laulettua poweria? Missä? =D vois olla kovaa settiä.
 
Jaa puhuttiinko tässä nyt suomenkielisestä metallista? Luulin, että Suomessa tehdystä.