Media ja viihde ›

Ystävät hämärän jälkeen
 
12-vuotias koulukiusattu Oskar on melko yksinäinen jannu ja tutustuu naapuriin muuttavaan tyttöön. Tyttö on kaikinpuolin kiva mutta sattuu olemaan vampyyri ja tästähän tulee ongelmia. Tässä taas osoitettiin hyvin se, että ruotsalaiset osaavat tehdä aivan helvetin hyvää elokuvaa verrattaessa vaikkapa suomalaiseen pökäletuotantoon. Oikein liikuttava elokuva ja näyttelijät vetivät todella hyvin. Ainoa miinus lopun vanhemmasta superpahispojasta.
 
9/10

Gran Torino
 
Elokuvan edetessä aloin toivoa, että kyseessä ei olisikaan Clint Eastwood -elokuva, vaan paremminkin Jack Nicholsonin tähdittämä elokuva. Sen verran kutkuttava lähtöasetelma kuitenkin.
 
2/5

Sherlock Holmes
 
Siis tämä Guy Ritchien tuore näkemys. Ei hassumpi elokuva ollenkaan, varsin viihdyttävä kauttaaltaan. Sekä Holmesin (Robert Downey Jr.) että Watsonin (Jude Law) näyttelijäsuorituksista tykkäsin paljonkin, pahikset oli kyllä vähän heikompia. Toimintaa oli kyllä aika paljon, muttei kuitenkaan kamalan pitkinä jaksoina ja niissäkin kohtauksissa oli joitain ihan viihdyttäviä ja tuoreita juttuja. Paikoin oli myös ihan hauskaa huumoria, eikä pelkkiä väkinäisiä vitsejä. Joku taisi joskus kirjoittaa tänne niistä Guy Ritchien turhan "cooleista" maneereista ja ehkä niitä tässäkin jokunen oli... : D Mutta näkemisen arvoinen, ehdottomasti.

Zombieland
 
Vaikka vuosi on vasta alussa, niin veikkaan että kestää aika kauan että joku pesee tänä vuonna Zombielandin viihdyttävyydessä. Elokuva oli oikeasti hauska eikä läpät olleet väkisin väännettyjä. Pientä huttuakin väliin tottakai oli tungettu, mutta eipä se hirveästi haittanut. Jatkuva zombien tappaminen olis voinu käydä puuduttavaksi. Suosittelen jos komedia ja zombit kiinnostaa.
 
4/5

The Haunting in Connecticut
 
Ihan ok uudeksi kauhuleffaksi. Jännitys perustuu tässäkin lähinnä säikäytyksiin ja niiden odotteluun. Joku avaa vessassa peilikaapin ja sitä takaisin sulkiessa siellä vilahtaakin hämärä hahmo. Samaan aikaan kaiuttimissa kuuluu täysillä jousiorkesterin "VUM". Hohhoijaa. Silti huomattavasti parempi kuin vaikka viimeksi katsottu Mirrors.
 
Miksi pelottavia kauhuleffoja ei sitten enää osata tehdä? Vai onko oikea tunnelmankehittely nyky-yleisön mielestä niin tylsää, ettei sitä haluta yrittääkään.

The Road
 
Suosittelen lukemaan kirjan, joka sinänsä sisälsi käsikirjoitusmaisia elementtejä. Harvinaisen tarkasti seurasi kirjan kulkua tämä elokuva. Hyvä näyttelijäsuoritus jälleen Viggo Mortensonilta tuttuun tapaan. Christian Bale olisi mielestäni ollut oivallisempi valinta kyseiseen elokuvaan.
 
3,5/5
 
"9" , Nine, Yhdeksän. - millä ikinä sitä nyt haluaa kutsua.
 
Hyvä animaatio sinänsä ja teräväpiirtona loistavaa herkkua. Mutta tarina itsessään ja elokuvan juoni jäivät jotenkin pimentoon. Varsinkin Michelin ukkoa muistuttavaan numeronukkeen olisi saanu enemmän syvyyttä. Kriittinen olen tarinan suhteen tässä tapauksessa. 2 pistettä silti animaatiosta.
 
2/5

Menetetty maa ( No Country for Old Men )
 
Leffan musiikkina toimii preerian kohiseva tuuli, ihmisiä menee manalaan, maisemat ovat huikeat ja tilanteet vaihtelevat taajaan. Siellä olemisen tunne on vahva. Ei liikaa luuhunkuluneita Hollywood-naamoja, ei ennalta-arvattavaa asetelmaa. Vaaran merkit ovat alati ilmassa.
 
4/5
 
Turpa kiinni! (Tais toi!)
 
Gerard Depardieu näyttelee hessumaista vahvaa turpamoottorikonnaa ( Turpa kiinni! ), kriminaalit kommeltavat. Alholalaista meininkiä: " Ei jumalauta kukaan ole noin höhlä ja mihin tämä kehittely johtaa ja jaksaako tätä hoopoilua katsoa pitempään vai lähtiskö jääkaapille / pilkille / hirteen". Sitten kun naurun paikka tuli, epäilin vatsalihasten kramppaavan naurusta. Jouduin pysäyttämään elokuvan naurun vuoksi.
 
Epäkohtana kuitenkin mainittakoon huumorin hiipuminen loppua kohti, tämänhän piti olla hauska leffa ? Leffan alku lupaili ranskalaisista sarjakuvista tuttua Franquinmaista revittelyä mutta loppu ei lunasta alun lupauksia. Hyvän shown pitäisi kohota loppua kohti. En muista hyvää showta lupaavan alkusoiton jälkeen. Näyttelijät ovat toki mainioita, tuon maailmankolkan kärkinimiä, mikä voi olla isokin painolasti ja raskauttava elementti, mutta tässä ammattimies näyttää taitonsa. Anteeksi sammakot. Tarkoitus oli antaa 1,5/5 mutta alun hekottelusta oli pakko antaa puolikas lisää, Alholoiden nimissä. Alholat antaa pohjaa tästä elokuvasta nauttimiseen. Suosittelen varauksin. Suosittelen nimittäin jotain muuta elokuvaa, paitsi niille Gerard - faneille.
 
2/5

miihkali666: Menetetty maa ( No Country for Old Men )
 
Leffan musiikkina toimii preerian kohiseva tuuli, ihmisiä menee manalaan, maisemat ovat huikeat ja tilanteet vaihtelevat taajaan. Siellä olemisen tunne on vahva. Ei liikaa luuhunkuluneita Hollywood-naamoja, ei ennalta-arvattavaa asetelmaa. Vaaran merkit ovat alati ilmassa.
 
4/5
 
Pakko sanoa että itseeni tämä teki suuren vaikutuksen elokuvateatterissa, jonne menin puolivahingossa tietämättä elokuvasta etukäteen juuri mitään. Pitkäksi elokuvaksi erittäin hyvin otteessaan pitävä, ja tosiaan kuten sanoit vaaran merkit alati ilmassa.

bedlam: Miksi pelottavia kauhuleffoja ei sitten enää osata tehdä? Vai onko oikea tunnelmankehittely nyky-yleisön mielestä niin tylsää, ettei sitä haluta yrittääkään.
 
Suurimmat kiksit/pelottavimmat kokemukset elokuvista on nimenomaan nuoruusvuosilta, koska silloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja lapsen mieleen pystyi vielä vaikuttamaan elokuvilla poikkeuksellisen vahvasti ja aika monet nykyäänkin vielä arvostamani kauhuelokuvat ovat jääneet mieleen sieltä vuosien takaa. Kauhuelokuvat voivat nykyään olla keskimäärin huonompia kuin vaikkapa 70-luvulla, mutta kyllähän se ihminenkin muuttuu ja kasvaa vuosien saatossa. Aina vähän vaikea säikäyttää kokenutta elokuvankatsojaa, kun "kaikki on jo nähty". Osansa teki myös se kielletyn hedelmän maku, kiitos videolain, josta johtuen kaikki kopion kopiot ja filmnet-nauhoitukset olivat todella vaikuttavaa ja sarvipäälle haiskahtavaa true evil-matskua, josta ei vanhemmille kerrottu ja naapurissa oli aina se vähän vanhempi poika, jolla oli "kaikkia pelottavia/raakoja filmejä". Kyllähän noita pelottavia kauhuelokuvia tupsahtelee edelleenkin silloin tällöin, mutta vaakakupissa on aina niin iso läjä sontaa että joskus meinaa kieltämättä usko loppua.

bedlam: Miksi pelottavia kauhuleffoja ei sitten enää osata tehdä? Vai onko oikea tunnelmankehittely nyky-yleisön mielestä niin tylsää, ettei sitä haluta yrittääkään.
 
Mun mielestä Inland Empire oli kyllä pelottava. Olen kyllä melko jänishousu ollut aina kauhuleffoissa, mut jos nyt vertaa vaikka Manaajaan joka oli lähinnä naurettava tai uinu uinu lemmikkiini joka myös on kauhuelokuvien kulttimaineeseen yltänyt, niin Inlandista poistuin leffateatterista puolessa välilssä koska olotila oli todella piinaava. Lynch jättää niin paljon katsojan oman mielikuvituksen varaan että sitä pelkää jotain olematonta ja tuntematonta.
 
Mut en tosiaan ole kauhuelokuvien expertti koska yritän kaihtaa niitä hyvin pitkälti.

author: Pitkäksi elokuvaksi erittäin hyvin otteessaan pitävä
 
Poikkeuksellisen intensiivinen ja pitkä leffa todella, katsojalla ei montaa minuuttia ole hengähdystaukoa.
 
Spoilauksen takia vältin lukemasta ennakkoarvostelut, kun näin että oli arvostelumenestys. Parhaita näkemiäni, kestää uudelleenkatsomisen. Kun näin ohjaajan nimen niin olin hieman varautunut etukäteen, mutta tämä olikin poikkeuksellinen filmi heppujen tuotannossa, ja muutenkin amerikkalaisessa mainstream-genressä. Ei sankareita, ei kunniaa, ei fanfaareja. Psykopatiaa ja ahneutta.

miihkali666: Kun näin ohjaajan nimen niin olin hieman varautunut etukäteen, mutta tämä olikin poikkeuksellinen filmi heppujen tuotannossa, ja muutenkin amerikkalaisessa mainstream-genressä.
 
Kaveri kehui tätä veljesten uusinta leffaa myös: A Serious Man http://www.youtube.com/watch?v=tcUTv3LH3ss

Landola59: The Road
 
Suosittelen lukemaan kirjan, joka sinänsä sisälsi käsikirjoitusmaisia elementtejä. Harvinaisen tarkasti seurasi kirjan kulkua tämä elokuva. Hyvä näyttelijäsuoritus jälleen Viggo Mortensonilta tuttuun tapaan. Christian Bale olisi mielestäni ollut oivallisempi valinta kyseiseen elokuvaan.
 
3,5/5

 
Itse katsoin eilen tämän. Oli kyllä lohduttoman surullinen maailma. Todella hieno elokuva, enkä todellakaan olisi kaivannut Balea tähän kähisemään:)
 
4.5/5

carnation: Suurimmat kiksit/pelottavimmat kokemukset elokuvista on nimenomaan nuoruusvuosilta, koska silloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja lapsen mieleen pystyi vielä vaikuttamaan elokuvilla poikkeuksellisen vahvasti ja aika monet nykyäänkin vielä arvostamani kauhuelokuvat ovat jääneet mieleen sieltä vuosien takaa. Kauhuelokuvat voivat nykyään olla keskimäärin huonompia kuin vaikkapa 70-luvulla, mutta kyllähän se ihminenkin muuttuu ja kasvaa vuosien saatossa.
 
Tuo on tietysti totta, mutta kun myös aikuisiällä ensimmäistä kertaa nähdyistä kauhuleffoistakin ne 60/70-luvun parhaimmat onnistuvat pääosin tunnelman luomisessa huomattavasti paremmin kuin uudemmat vastaavat. The Changeling, Let's Scare Jessica to Death, Repulsion, The Innocents ym ym ym... Kaikki onnistuvat luomaan painostavaa tunnelmaa ilman säikyttelyä ja verta.
 
author: Mun mielestä Inland Empire oli kyllä pelottava. Olen kyllä melko jänishousu ollut aina kauhuleffoissa, mut jos nyt vertaa vaikka Manaajaan joka oli lähinnä naurettava tai uinu uinu lemmikkiini joka myös on kauhuelokuvien kulttimaineeseen yltänyt, niin Inlandista poistuin leffateatterista puolessa välilssä koska olotila oli todella piinaava.
 
En ole tuota Inlandia katsonut, mutta Lynchin leffat onnistuvat kyllä tosiaan painostavaa tunnelmaa luomaan ilman varsinaisia kauhukliseitä.
 
Miten lie tuon Uinu, uinu lemmikkini kulttimaine? Aika harva tietääkseni tuosta leffasta on kauheasti pitänyt. Kirja oli kyllä pelottava, mutta elokuvassa se loppu varsinkin oli tahattoman komiikan juhlaa.

bedlam: Miten lie tuon Uinu, uinu lemmikkini kulttimaine? Aika harva tietääkseni tuosta leffasta on kauheasti pitänyt. Kirja oli kyllä pelottava, mutta elokuvassa se loppu varsinkin oli tahattoman komiikan juhlaa.
 
En tiedä miksi, mutta se oli pentuna tosi pelottava. Nykyään tietysti lähinnä naurattaa koko leffa.

bedlam: Miksi pelottavia kauhuleffoja ei sitten enää osata tehdä? Vai onko oikea tunnelmankehittely nyky-yleisön mielestä niin tylsää, ettei sitä haluta yrittääkään.
 
Jotenkin nyt 2000-luvulla on tullut tosi paljon potentiaalisia kauhuelokuvia. Ongelmana on vain usein se, että vaikka näissä elokuvissa olisikin esimerkiksi erinomaiset premissit, lörpähtää homma kuitenkin jossain vaiheessa.
 
Muutama esimerkki: Blair Witch Projectissa on ihan hyvä tunnelma kauttaaltaan, mutta elokuvan viimeiset hetket siellä talossa ovat todellista kultaa. Jotenkin mulle ei ole jäänyt siitä elokuvasta muuta mieleen kuin juuri nämä viimeiset minuutit.
Toinen esimerkki on The Descent: alkuasetelma on erilainen ja mielenkiintoinen. Luolissa ryöminen ahdisti ja loi onnistuneesti klaustrofobista tunnelmaa, vaikka istuinkin omassa olohuoneessani. Leffa aloitti kuitenkin rajun alamäen laskun suunnilleen puolessa välissä. Jälleen harmitti suunnattomasti, koska tuntui siltä, että tuosta elokuvasta olisi voinnut tulla todella onnistunut tekele, jos sen tekijät olisivat vain malttaneet mielensä.
Kolmes esimerkki on ranskalainen Marttyyrit, joka oli ainakin minulle yksi pelottavimmista kauhuelokuvista aikoihin. Mutta kuten Descentkin laski Marttyyrien taso huomattavasti loppua kohden; ei niin rajusti kuin Descentissä, mutta kuitenkin. Eniten tässä elokuvassa häiritsi sen juoni ja selitys sille, miksi kaikki tapahtui, mikä oli kyllä niin epäuskottavaa ja typerää kuin olla ja voi.
 
Itselleni se parhain uudemmista kauhuelokuvista on ehdottomasti espanjalainen Orpokoti. Tunnelma oli paikoin erittäin ahdistava, kauhua osattiin luoda hyvin, elokuva oli hyvin tahditettu, ilmassa oli mysteerin tuntua, eikä juonikaan pilannut sitä. Tässä sekä Lynchin elokuvissa on sellaisia aineksia, joihin tulevien kauhuelokuvaohjaajien kannattaisi kiinnittä huomiota.

Kauhuelokuvista tuli mieleen Abandoned, jonka juuri katsoin. Sijoittuu Venäjälle ja juoni on aika huuruinen. Suosittelen kyllä katsomaan.

bedlam: Miten lie tuon Uinu, uinu lemmikkini kulttimaine? Aika harva tietääkseni tuosta leffasta on kauheasti pitänyt. Kirja oli kyllä pelottava, mutta elokuvassa se loppu varsinkin oli tahattoman komiikan juhlaa.
 
Onhan se naurettava, mutta ainakin mun ikäisistä monet muistavat tuon lapsuudestaan suunnilleen maailman pelottavimpana leffana. Kirja on kyllä oikeasti pelottava.

The Ring on hupaisa elokuva, ensin nauran tyhmälle tarinalle mutta kun pimu kiipeää ulos ruudusta niin jopa karmii !