Kitarat: soittaminen ›

Sekstolit ja triolit ovat selvää pässinlihaa, mutta minkälaisia vinkkejä teiltä löytyy esim 5-, 7 ja vaikapa 10-jaollisten (per biitti) nuottiryppäiden harjoitteluun? Tai lähinnä kiinnostaisi erilaiset lähestymistavat koko homman idean sisäistämiseen..
 
Välillä tabulatuureissa näkee myös 10:8- tai muita vastaavan hämäriä merkintöjä. Kuinka vaikeaa matematiikkaa vaaditaan ;)

mutta minkälaisia vinkkejä teiltä löytyy
 
No onnistuisikohan näin: ota metronomi ja säädä se todella hitaalle. Normaaliin tapaan yksi isku on yksi neljäsosa. Sitten vaan hakee sen rytmisen fiiliksen siihen juttuun - hitaasti. Sitten kun pätkä menee sujuvasti niin tempoa vähitellen lisää.

Yksi hyvä tapa oppia ja ymmärtää nuo on vain että laitat metronomin hakkaamaan ja siiten soitat:
Ensin yhden nuotin per syke,sit kaksi,kolme,neljä,viisi jne.
mut muista pitää tempo hitaana.

Musiikkiopistossa haettiin tuntumaa näihin esim. näin:
 
Kvintoli on "se-ka-ta-va-ra" ja septoli "ko-ka-ko-la-pu-te-li".
 
Sanan kun sovittaa kohtaan, jossa tuota rytmistä jakoa on, saa ikään kuin tuntumaa siihen, millä kohdin nuotit ovat ja mikä niiden ajoitus on... Tämä homma on varmaan tuttu monille opistoa käyneelle/tunteja ottaneelle.
 
Toimi ainakin mulla silloin joskus 80-luvun alussa. 8)

Yks keino oppia kuulemaan oudot jaot on soittaa putkeen yhtä pitkiä nuotteja ja sitten alkaa aksentoimaan aina jaon mukaan. Kuuntele jaon soundia ja rytmiikkaa, ja polje jalalla aksenttien kohdalle -- sun iskut on siinä. Kun erikoiseen jakoon tottuu ja sen pystyy jäsentämään mielessään, sen pystyy kohtapuoliin muodostamaan mihin tahansa tempoon.
 
Esim. 16-osa kvintolit (5-jakoiset, eli 5 yhtä pitkää nuottia/isku)
 
tak-tak-tak-tak-tak-tak-tak-tak-tak-tak-TAK-tak-tak-tak-tak-TAK-tak-tak-tak-tak-TAK-tak-tak-tak-tak- jne...
 
Hyvä kikka iskun yli meneville erikoisjaoille on ajatella sidottuja nuotteja. Esimerkiksi 8-osa kvintolit (5 yhtä pitkää nuottia kahden iskun ajalle) voi ajatella edellisen esimerkin 16-osa kvintolipohjalta, mutta sitten mieltää joka toisen nuotin olevan sidottu edelliseen:
 
TAK-(tak)-tak-(tak)-tak-(TAK)-tak-(tak)-tak-(tak)-TAK-(tak)-tak-(tak)-tak-(TAK)-tak-(tak)-tak-(tak)- jne.
 
Nuo 10:8 ja vastaavat x:y merkinnät ei ole sen kummempia kuin että tarkoittavat montako yhtä pitkää nuottia (x) soitetaan siinä ajassa missä normaalisti soitettaisiin y nuottia. Eli tuo 10:8 tarkoittaisi 10 yhtä pitkää nuottia 8 nuotin ajassa ja niin päin pois.

Noita kannattaa alussa lähestyä myös kuvioin, joissa on vastaava määrä nuotteja. Metronomi vaikka aluksi johonkin 60 bpm.
 
Esim.

A|-----3-4-5-|-----3-4-5-|
E|-3-5-------|-3-5-------|  jne..
 
A|-------3-4-5-6-|-------3-4-5-6-|
E|-3-5-6---------|-3-5-6---------|  jne..

 
Tuosta vaikka sitten harjoittelemaan skaalaa ylös ja alas viiden nuotin ryppäissä.
 
G-duuria:

D|------------------------------4-
A|-------3-5-----3-5-7---3-5-7----  jne..
E|-3-5-7-----5-7-------7----------

 
Sitten kun on saanu noista kiinni niin alkaa sekoittamaan eri jakoja keskenään, 3 - 4 - 5 - 6 -7 nuottia iskulle jne..

Fucking ULI!!!
 
Jätkä oli nopeempi..

Taas. Hähääääää ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!

Musiikkiopistossa haettiin tuntumaa näihin esim. näin:
 
Kvintoli on "se-ka-ta-va-ra" ja septoli "ko-ka-ko-la-pu-te-li".
 
Sanan kun sovittaa kohtaan, jossa tuota rytmistä jakoa on, saa ikään kuin tuntumaa siihen, millä kohdin nuotit ovat ja mikä niiden ajoitus on... Tämä homma on varmaan tuttu monille opistoa käyneelle/tunteja ottaneelle.
 
Toimi ainakin mulla silloin joskus 80-luvun alussa. 8)
"se-ka-ta-va-ra" ja "ja-lo-vii-na-pu-te-li" on mulle myös opetettu. Metronomi käyntiin ja laulaa päälle nuo sanat rytmisesti. Sitten kitara mukaan ja laulat unisonissa kitaran kanssa. Parantaa niin rytmitajua kuin säveltapailutaitoakin. Tuplahyöty. Siitä se lähtee.

http://www.vai.com/LittleBlackDots/tempomental.html
 
Tuossa Steve Vain mietelmiä aiheesta. Zappa oli aikamoinen hullu tässä lajissa.