Kitarat: kitarakamat ›

Mulla on tossa yksi melkeen nelkyt vuotias amerikan strato, joka on ollut itselläni melkeen sen nelkyt vuotta ja se luonnollisesti on varsin kulahtanut ja kun satula viimein lohkesi paksumman e:n tyvestä, niin päätin alkaa itse sen vaihtamaan enimmäkseen opin kannalta (koska rahaa lopulta upposi enemmän kuin soitinseppä olisi veloittanut).
 
No hommasin neulaviilasarjan, dremelin näköisen miniporahiomahässäkän ja imukuppiruuvipenkin. Pari luuaihiota mulla olikin valmiiksi. Itse satulan madaltaminen oikeaan korkoon ja muotoon ei ollut erityisen vaikeaa joskin aika tarkkaa noin pienen esineen kanssa. Kielten uratkin sai kohtuullisiksi neulaviiloilla ja eikun kielet paikoilleen ja säätämään. Kielet soi ihan ok ja intonaatiot sai jokseenkin kohdalleen (tosin säätöpalat meni alakielillä melkeen takarautaan kiinni ja paksuinta e:tä 0,52 ei saanut kohdalleen). Varsinainen ongelma tulikin siitä ettei kitaraa saanut enää kelvolliseen vireeseen. En ole varsinainen kultakorva, mutta jopa minua hiukan häiritsi kahden kielen luokkaa neljännessävelaskeleen heitto. No neljä kielisettiä ja helvetillistä säätösekoilua (tallapalojen korkeus, intonaatio ja kaularassi) myöhemmin tajusin, että vika oli siinä mun hienossa ja huolella hiotussa satulassa. Kolmen kielen uraa syvemmäksi viilaamalla alkoi vire lähestyä oikeaa. Kielisetti piti vaihtaa 10-46 paksuiseen, että sai alapäätä myöten intonaation kohdalleen. Kielet jonkin verran särisee varsinkin korkeammilla nauhoilla riippuen vähän pikkaus tavasta, voimasta ja sormen asemasta nauhan takana, mutta sen kanssa täytynee toistaiseksi opetella elämään ja vahvistettuna se ei juuri häiritse. Jonkin verran ne särisi ennen satulan vaihtoakin ja nyt ollaan ehkä aika lähellä alkuperäistä tilannetta. Ihan älyttömän korkeallekaan ei viitsisi kieliä nostaa ja noi nauhat on niin kuluneet ja kuoppaiset, että vika voi hyvinkin olla niissä.
 
Sen voin sanoa että nauhoja en ala enää itse hiomaan tai vaihtamaan vaan kitara lähtee soitin huoltoon kun se aisa tulee ajankohtaiseksi. Sanoisin, että tuo satulanvaihtokin stratoon sen näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta on meikäläisen kaltaiselle poropeukalolle yllättävän haastava ja virhealtis operaatio.
 
Olen itseasiassa ajatellut, että voisi ostaa uuden straton käyttökitaraksi ja siirtää tuon kulttuuriharvinaisuuden seinälle roikkumaan. Lähinnä siksi, että tuossa alkaa olemaan kaikenlaista korjattavaa siinä määrin, että uusi tulisi halvemmaksi. Vaihdoin siihen esimerkiksi tonepotikan sen alimmaisen (vanha oli joskus aikojen alussa katkennut), niin onnistuin kolvaamaan sen niin, että alin tone ottaa keskimikkiin ja ylempi tone kaulamikkiin ja tallamikkiin ei ota mikään tone (ei kai sen niin pitäis mennä, kun en yhtään muista straton tonelogiikkaa), vaikka koitin kolvata ihan samalla tavalla kuin siinä alkuperäisessäkin oli ne juotokset.
 
No tämä vain opiksi että on asioita joita teeseitsekäänmies ei voi tehdä itse. Muuten ihan hyvä kitara, jos tallapalat ei olis tinaa, kaula olis suora ja tonet toimis;-) (no ei se kaula oikeasti ole kiero, kun ne nauhat siellä luultavasti mättää).