| Aihe: mutuilia sormista ja niiden vaikutuksesta saundiin. | |
|---|
|
Tässä viimeaikoina tullut jopa hiukan ihmeteltyä miten olen muutamasta eri vaffarista "lopullisten" säätelyjen jälkeen onnistunut saman melkein samanlaiset pörinät :=)
.. ja nyt lähinnä tämmösestä raskammasta high-gain komppaillusta puhun.
varsinkin kun jotain saatu narulle niin oikein yllättynyt että miten esim. aikaisempi Framus Cobra ja nykyinen ENGL e570+VHT2150 pörisee melkein samalta?
pointtina siis olen ruvennut myös pohtimaan "sormien" vaikutusta loppusaundiin ja pakko se myöntää että kyllä siinä jotain perää pakko on olla .
Toisena selityksenä pidän sitä EQ ruuvailua kun sitä "omaa" saundia sitä kautta tulee haettua ja saman tyyliin ne nappulat tahtoo aina asettua.
mitäs mieltä jengi?
onko kellään samanalaisia kokemuksia vain olenko itse vain sekoamassa tai kuuroutumassa lopullisesti niin että kaikki kuulosta samalta hutulta?
-p-
ps. kohta varmaan joku "jatsimies" tule kertoman että samalta tuubaltahan kaikki hengettömät ja ylisärötetyt kirkonpolttolaitteet saundaa:=) ..mutta kuitenkin.
Tunteella päin vittua. | |
No eikäkö korva-sormi-yhdistelmä se on joka määrää eli taitaa meillä kaikilla olla omat mieltymyksemme ja tyylimme, johon aina vaan palaamme - silleen sitä muista erottuu se oma juttu
Wide Fat Neck | |
Kyllä miun näpeissä ainakin erilaiset kitarat ja erilaiset vahvistimet kuulostavat erilaisilta, vaikka soittaisin ihan samanlaisella tatsilla ja samoja juttuja. Johtuu ehkä siitä, että ne erot ovat suurempia nimenomaan vahvistimien ja soittimien välillä keskenään.
Eli tässä sitä "jazzmiehen" tilitystä... kun gainit on kaakossa niin myös ne nyanssit ja erot menettävät merkitystään. EMG vs. Dimebucker, ENGL vs. Marshall + rankka boosteri... kuitenkin perässä vielä gatet ja kompurat joilla tapetaan viimeisetkin mahdolliset erot. Lopulta ne kamat kuulostavat siltä kuin tulisivat samalta kartalta, samalta alueelta ja samasta kylästä. Vaikkakin ehkä naapuritalosta, mutta kuitenkin erot ovat häilyvän pieniä.
Kyllä sen sijaan kun soitat sen avoimen soinnun ensin Telecasterilla kera mietojen mikkien ja Fender Twin Reverbin ja vertaat sitten Les Paul '57 Goldtopin/'59 Standardin soundiin läpi Marsun Super Leadin ilman mitään buustereita ja bonuksia. Jollei eroa huomaa niin aika puukorva saa olla :)
The game's out there, and it's play or get played. That simple. | |
bonecrusher: Kyllä miun näpeissä ainakin erilaiset kitarat ja erilaiset vahvistimet kuulostavat erilaisilta, vaikka soittaisin ihan samanlaisella tatsilla ja samoja juttuja. Johtuu ehkä siitä, että ne erot ovat suurempia nimenomaan vahvistimien ja soittimien välillä keskenään.
Eli tässä sitä "jazzmiehen" tilitystä... kun gainit on kaakossa niin myös ne nyanssit ja erot menettävät merkitystään. EMG vs. Dimebucker, ENGL vs. Marshall + rankka boosteri... kuitenkin perässä vielä gatet ja kompurat joilla tapetaan viimeisetkin mahdolliset erot. Lopulta ne kamat kuulostavat siltä kuin tulisivat samalta kartalta, samalta alueelta ja samasta kylästä. Vaikkakin ehkä naapuritalosta, mutta kuitenkin erot ovat häilyvän pieniä.
Kyllä sen sijaan kun soitat sen avoimen soinnun ensin Telecasterilla kera mietojen mikkien ja Fender Twin Reverbin ja vertaat sitten Les Paul '57 Goldtopin/'59 Standardin soundiin läpi Marsun Super Leadin ilman mitään buustereita ja bonuksia. Jollei eroa huomaa niin aika puukorva saa olla :)
Juu, vain kun aloittaja meinas että "lopullisten" säätelyjen jälkeen kaikki kuulostaa samalta.. ja jos ei heti niin sitä aina hommaa semmoset purkit että alkaa kuulostamaan samalta
Wide Fat Neck | |
Confidentum: Juu, vain kun aloittaja meinas että "lopullisten" säätelyjen jälkeen kaikki kuulostaa samalta.. ja jos ei heti niin sitä aina hommaa semmoset purkit että alkaa kuulostamaan samalta
Jep, sitä taitaa vähän kaikki alitajuisesti sitä "tiettyä" saundia yrittää hakea ja sitä kautta varmaan niitä rojuja kokoajan päivitellä siihen suuntaan.
Totta bonenkin toteamus että lähes kaikki high-gain pelit kuitenkin suht samanoloisia kovasti ajettuna... ja siellä sielukkaammalla osastolla ne erot vasta pääsevät esille.
Sitä kuitenkin lisäksi ihmettelin miten narulle tullessaan yllättävän samankuuloisia vaikka soittaessa livenä itse oikein huomaat miten toinen reagoi nopeammin ja toinen kuulostaa läskimmältä jne.
sitä vaffarien erilaista soittotatsia yritän tarkoittaa ... ja sitä miten se ei narulla enää sitten kuulu, kaipa sitä yrittää soittaa vahvistimen mukaan myös hiukan tiukemmin jos tarvii?
... tuli taas mieleeni kun juttelin yhden eturivin metallikitaristin kanssa niin hän sanoi että
"ihan sama mikä vaffari kyllä se oma saundi sieltä löytyy"
silloin hiukan ihmettelin tuota läppää...... nykyään olen hämmentynyt:)
Tunteella päin vittua. |  Snapo
17.05.2009 00:07:16 (muokattu 17.05.2009 00:26:53) | |
|
Joskus YouTubesta katoin jonkun Steve Vain haastattelun, jossa hän kertoi kiertäneensä EVH:n kanssa joskus vuonna kivi. Jonkun keikan soundcheckissä Halen oli sitten kysynyt jos sais kokeilla Vain romppeita. Vai antoi luvan ja oli ihan ihmeissään, että EVH kuulosti juuri iteltään, vaikka siellä soikin oma JEM oman rigin läpi.
E: Niin ja kyllä sen itekin on huomannu että tatsilla/nakeilla saa muutettua soundia paljonkin, jota ei voi korvata millään tube screamerilla tai muulla muljuttimella. Ei sitä paskasta taiota konvehtia, vaikka siellä olis mitkä mesat tai diezelit läjässä selän takana.
"Heavy kitarat on toinen juttu mutta ne on ohut kaulasia ja sopii lähinnä pelkkään tilitykseen." -zanteri |  PappaSF
17.05.2009 00:13:02 (muokattu 17.05.2009 00:16:20) | |
|
Kaippa tuossa "soundi lähtee sormista" jotain perää on.
Oma viimeisin kokemukseni ihan musaliikkeestä jossa viimeksi testasin Ibanez AT100CL Prestige (se Andy Timmonsin signature).
Ite tuota soittelin ja hyvä soudinen meikän harrastajankin tekniikalla mutta myyjä kun testasi täysin samoilla asetuksilla (ei väännelty mitään namiskoja tai edes vaihdettu käytettävää mikkiä) niin soundi oli vielä paremman kuulloista kuin mulla.
Yllä olevan kokemukseni ja aikaisempien kokemuksieni perusteella toinen soittaja saa ihan samoilla asetuksilla erillaisempaa soundia pihalle.
Kaippa tuo soiton tekniikka ja soittajan tatsi vaikuttaa soundiin, toinen vetää plekulla varovasti ja toinen reilusti jne. ja soundi on erillainen.
Jotenkin itse tuumaan, että ero on selvempi putkivermeillä kuin trankuilla mutta eroa on eli "soudi lähtee sormista" ainakin osittain pitänee paikkansa.
Sama asia varmaan pätee myös noihin akkareihinkin.
Niin ja olen myöskin sitä mieltä että kyllähän erillaisista vehkeistä lähtee erillaiset äänet. Kaikista laitteista ei löydy sitä tiettyä soundia joka taas löytyy toisesta vehkeestä.
Soundi siis lähtee oman ajatukseni mukaan sekä sormista että vehkeistä :-)
Hyvä topikin aihe, mielenkiinnolla odottelen lisää muiden mielipiteitä tästä aiheesta. | kimurantti1
17.05.2009 01:30:16 (muokattu 17.05.2009 01:39:03) | |
|
Mä olen huomannut ainakin itselläni, että loppujen lopuksi laitteesta kuin laitteesta tulee haettua enemmän tai vähemmän samanlaisia soundeja. En tietenkään meinaa sitä, että yritetään saada Mesasta Marshallia, mutta mulla on ainakin päässä monia ns. ihannesoundeja, mikä nyt minkäkinlaiseen musaan ja tilanteeseen. Sitten niistä haetaan aina sellaista, jota tarvitaan. Tai jos äänitetään studiossa jotain kipaletta, niin päässä on ainakin jonkinlainen kuva soundista, jota biisi kaipaa, ja sellainen sitten yritetään kaivaa käsillä olevista laitteista. Jostain laitteesta joku soundi löytyy helpommin, ja jostain ei millään, mutta onhan se nyt selvää, että kun sama jamppa ruuvaa laitteita, hakee samanlaista soundia vaikka oman bändinsä musaan ja soittaa samat omat juttunsa, niin samalta se kuulostaa.
Mitä tulee hi-gain soundeihin, niin yksi tärkeimmistä äänen ominaisuuksista on transientti. Jos äänen syttymistä ei kuule ollenkaan, voi oikeasti olla pirullisen vaikeaa erottaa viulua ja sähkökitaraa toisistaan. Mitä enemmän säröä soundissa on, sitä kompressoituneempi soundi on, ja mitä enemmän kompressiota, sitä tasaisempi transienttikin on.
Sitten sellainen ajatus myös, että eri musatyyleissä on tiettyjä standardeja. Jos esimerkiksi tsekataan 2000-luvun suomalaisten hevibändien soundeja, niin aika samalta ne loppupeleissä kuulostavat. Tai vaikka 80-luvun lopun pikametallibändejä. Ei siinä ole kyse pelkästään siitä, ettäkö hi-gain soundeilla erot pienenevät, vaan myös siitä, että siihen musatyyliin nyt vaan kuuluu tietynlainen soundi, ja sitä on studiossa haettukin. Kun näin on, niin ei ole ihmekään, jos kuulostaa samalta. Ihan samalla tavalla geneeriseltä mun korviin kuulostaa esimerkiksi se stereotyyppinen jazz-lead kitarasoundi, eli ontttokoppainen kitara, mieto kaulahumppari ja tonepotikka ruuvattuna alle puolivälin. Näitähän voisi luetella loputtomiin. | |
PappaSF: Kaippa tuossa "soundi lähtee sormista" jotain perää on.
Ite tuota soittelin ja hyvä soudinen meikän harrastajankin tekniikalla mutta myyjä kun testasi täysin samoilla asetuksilla (ei väännelty mitään namiskoja tai edes vaihdettu käytettävää mikkiä) niin soundi oli vielä paremman kuulloista kuin mulla.
Näin! Mä olin joku vuosi sitten kitarapajasta kieliä hakemassa ja siellä oli se joku usein telkkarissa oleva kitaristi testaamassa kamoja ja olen aika varma, että sen käsissä kitara kuin kitara kuullostaa aika paljon meikän soittoa paremmalta:-).
Mun ihanne soundi on kyllä aikojen saatossa muuttunut jonkin verran. Nykyään diggaan sellaista blues/rockroso tyylisestä soundista--> vielä joku aika sitten taasen enemmän metallisesta soundista... Siltikin aina se vahvarista tuleva mökä on aika samanmoista:-). Pisteet pekulle, enpä ois ite osannut tätä älytä! | |
Meinasin itse aloittaa ketjun suht samasta aiheesta!
Huomasin tässä nimittäin seuraavan seikan: Olen ollut sivutöissä rahankäsittelijänä, ja siinä hommassa sormet kuivuvat, tulevat karheiksi ja ylipäätään todella likaisiksi. Kotiin tullessa kun yrittää soittaa jotain, hommasta ei tule aluksi yhtään mitään. Eikä kyse ole vain siitä, että sormet eivät liu'u kunnolla, vaan yksittäiset nuotitki kuulostavat huonolta.
Siitä sitten vaimo katsoi käsiänsi ja käski rasvaamaan kunnolla. No, homokammo piiloon ja Dovea sormiin. Ja kappas - soitto kuulostikin aivan erilaiselta sen jälkeen, puhumattakaan liikkuvuudesta. Eli voisiko hyvillä soittajilla olla luonnostaan sopivat nakit, jotka soivat paremmin? Kas siinä pulma.
Dillon, you son of a bitch! | |
Pluto: Eli voisiko hyvillä soittajilla olla luonnostaan sopivat nakit, jotka soivat paremmin? Kas siinä pulma.
Ei. Kyse on siitä miten soittaa. | |
Tuo "soundi lähtee sormista" on yksi niitä kliseitä jotka nielee sellaisenaan tai sitten tyrmää sen kummemmin ajattelematta. Totta kai se on niin, ettei satasen starttipaketista saa loihdittua mahtisoundia, vaikka millaisella kultasormella nauhojen välistä painaisi.
Olen tuota kliseetä joskus pyöritellyt mielessäni ja pähkäämisen tuloksena näitä puoltavia poinnetja on löytynyt:
Vasemman käden sormilla (sorry vasurit) kieli painetaan nauhaa ja otelautaa vasten. Sillä, millaisen kosketuksen kieli saa soittimeen päistään on vissi merkitys kielen soinnille. Löperö tatsi vastaa huonoa viritystappia tai huonoa tallaa. Näiden merkitystä soundiin ei vissiin kiistä kukaan. Joissain omissa soittimissa on ainakin ollut kielen kummassakin päässä sustaininsyöjiä.
Kitara on siitä mainio värkki, että sen sointiin voi vaikuttaa sen jälkeen kun ääni on laitettu soimaan. Pianossa koskettimen painamisen jälkeen ei ole just muuta tehtävissä kuin soinnin demppaainen, jos jotain haluaa tehdä. Kitarassahan saadaan bendattua, tehtyä useamman sorttisia vibroja jne. Näitten tekemisessä ei ole ollenkaan sama millaisella "massalla" soivaan kieleen vaikutetaan. Heiveröinen tatsi + venytys = lyhyt sointi, kevyt tatsi + kielen suuntainen vibra = ohut vibra, jne. Yhtenä tärkeänä osana tuota soundia on mun mielestä myös venytysten vireisyys.
Ihan pikkukäiverönä ollessa yksi valtaisia oivalluksia oli se, kuinka soundi muuttuu kun vaihtaa pikkauskohdan ihan tallan juureen (No, olin silloin jotain seitsemän tai silleen ja soittoa ei paljon ollut vielä takana). Sittemmin isona poikana tuota pikkauspaikkaa, plektrakulmaa, pikkaussyvyyttä, -suuntaa, plektramateriaalia ja vähän kaikkea oikean käden hommiin liittyvää tuli pähkäilttyä voimakkaammin. Kylläpä minä luen tuon plektratekniikankin siihen "soundi lähtee sormista" osioon.
Se, mitä näpeillä ja tatsilla on saatu aikaan saadaan kyllä turmeltua kelvottomilla kamppeilla. Mutta jos jotain on jäänyt syntymättä siellä soundintekoketjun ihan alkupäässä, niin ei sitä matkan varrelta mistään piuhoista, polkimista vahvistimista tai kajareista saa mukaan nyhdettyä. Olipa Laitekauppaan jäänyt euroja kuinka paljon tahansa.
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | Evergrey
17.05.2009 19:22:07 (muokattu 17.05.2009 19:24:15) | |
|
Mitä enemmän säröä sen vähemmän sormet vaikuttaa soundiin.
Myös sen olen huomannut että jopa paljon itseäni huonomman soittajan soittaessa mun kamoilla se kuulostaa jotenkin paremmalta. Omalle soundilleen/soitolleen jotenkin turtuu. | |
Evergrey: Omalle soundilleen/soitolleen jotenkin turtuu.
Eikä se oo pelkästään tuosta, vaan yleensä (toivottavasti) tuntee ja tietää sen soittamansa musan. Tietää miltä sen pitäisi kuulostaa ja soittaessaan on helppo huomata omia kämmejä, joita jää muilta huomaamatta. Sama pätee toisinpäinkin; jos ei tunne tyypin soittamaa materiaalia, niin ei huomaa yhtä helposti mokia.
"I do not need a microphone. My voice is fucking powerful!" -JB | |
Huom! Olet kirjoittamassa yli 247 päivää vanhaan ketjuun!
Vanha on joo mutta voikos tähän soundi sormista-ajatukseen olla takana myös joku sähköfysikaalinen syy, sosittaja osana virtapiiriä?
Olen ollut vähän sitä mieltä, että sormilla ei kovin suurta vaikutusta ääneen ole kokonaisuudessa, että kitaran ja vahvistimen (+efektit) vaikutus perussointiin on vahva. Soittaja luo vain pienet tyylilliset erot lähinnä otteesta johtuvilla seikoilla.
No olin väärässä.
Tässä jokunen aika sitten vedetiin pari kappaletta talteen meillä kotona. Kaveri soitti kompit minun soittovehkeillä ja itse soitin sitten vielä siihen perään omat versiot, kitarana squier-strato.
Kaverin soittama kuulostaa varsin heleältä, lähes akustiselta ja minun soittama on enempi sellainen jazz-piireistä tuttu puoliakustisen soundi, tumma.
Samoilla sointuotteilla samoista kohdista, sama mikki kitarasta ja muutenkin sama ketju.
Humpasta rautalankaan... | |
Zeeboo: Tuo "soundi lähtee sormista" on yksi niitä kliseitä jotka nielee sellaisenaan tai sitten tyrmää sen kummemmin ajattelematta. Totta kai se on niin, ettei satasen starttipaketista saa loihdittua mahtisoundia, vaikka millaisella kultasormella nauhojen välistä painaisi.
jaa. tossa:
http://www.youtube.com/watch?v=Vxq0xvSJojw
soittaa kultasormi alle satasen vahvarilla ja venäläisellä säröpedaalilla... ja kuulostaa silti hyvältä.
ketjun nostajalle: En pysty selväsanaisesti asiaa todistamaan, mutta sähkökitaran soittajapäässä liikkuvat virrat ovat (laitteiden oikein toimiessa) niin pienet, että sähköseikka tämä ei ole. Kyllä kyse on vaan siitä että ihmissormi saattaa kielen värähtelemään ja se värähtely tarttuu narulle. ei tässä muusta kyse ole.
It's better to be driven around in a red porche - than to own one. | |
Älkää nyt unohtako oikean käden huomattava vaikutusta ajoituksen lisäksi myös sointiin. Lyönnin (tai näppäilyn) voimakkuus ja kohdistuminen vaikuttaa soinnin atakkiin, soinnin kestoon, säröytymiseen, kompressoitumiseen ja äänensävyyn erittäin paljon - ja onpa oikealla kädellä merkityksensä myös äänen pois hiipumiseen.
Sitä paitsi puhuessaan soittajalle tyypillisestä soinnista ihmiset tapaavat puhua myös (ja ehkä enemmän) soittotyylin tunnistettavista piirteistä kuten fraseerauksesta, vibraton ja liu'utusten käytöstä, sävelkulkujen tyylistä, sointujen käytöstä.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |  Numb
20.01.2010 16:22:13 | |
|
varakeef: Älkää nyt unohtako oikean käden huomattava vaikutusta ajoituksen lisäksi myös sointiin.
Juu tämä. Erityisesti meillä komppiin taipuvaisemmilla on paljon kyse juuri oikean käden toiminnasta. Ja väitänpä, että esim. EVH:n soundista merkittävä osa tulee aivan huikeasta oikean(kin) käden kontrollista.
Tai Pete Townsend, siihen soundiin tarvitaan ankaraa kuritusta. Tai Keith Richadrs, sointua ei peruskomppailussa niinkään isketä kuin... houkutellaan tai rullataan esiin, ja sitten välillä riuhtaistaan.
Kun minä kuolen, vaadin, että kuolinilmoitus laitetaan Myydään: Veneet ja Moottorikelkat -osastolle. -Sir Härö | |
Kyllä meikäläinenkin saundaa samalta kaikilla kitaroilla ja vahvistimilla, tai ainakin ne erot ovat niin marginaaliset ettei moista jaksa suuremmin ihmetellä. Myyn kaiken, myyn myös huomisen! A million miles from nowhere, Dragon Lance burns hot. By the fire of a horse's ghost, a minnow would be lost... Cha-cha-changes... Tits... A fish... A fish with tits. Titty fish. | |
varakeef: Älkää nyt unohtako oikean käden huomattava vaikutusta ajoituksen lisäksi myös sointiin. Lyönnin (tai näppäilyn) voimakkuus ja kohdistuminen vaikuttaa soinnin atakkiin, soinnin kestoon, säröytymiseen, kompressoitumiseen ja äänensävyyn erittäin paljon - ja onpa oikealla kädellä merkityksensä myös äänen pois hiipumiseen.
Olin jo avautumasta aiheesta kun lueskelin alkupään postauksia, mutta ehit ensin. Jokaisella soittajalla on kumminkin oma soittoergonomiansa ja jo se missä kulmassa plekua pitää kieliin nähden vaikuttaa hemmetisti soundiin ja tatsiin. Lisätään tähän vielä se, että millä tavalla vasen käsivarsikin reagoi oikean käden liikkeisiin, niin jollain tietyllä tavalla molemmat reagoi motorisesti. Itse asiassa siinä on koko yläkroppa mukana ja olisi eriskummallista mikäli se ei vaikuttaisi tatsin kautta yleissoundiin.
Yksi vanha esimerkki on kun Brian May kertoi 90-luvun Guitar World haastiksessa kun Yngwie Malmsteen testasi Mayn vermeitä, niin sepäs ei kuulostanut miltään muulta kuin Malsmteenilta. einzweidreivier MASTEROID ~~ stoner rock - doom - heavy - death metal ~~ | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
