Bänditoiminta ›

Kertokaa ex-bändienne hajoamisen syitä. Ihan mielenkiinnosta. Ja lyhyesti, kiitos.

Pullasorsat 1995:
 
Kasettinauhottelusta ja kuunnelmien tekemisestä meni into, samalla myös "musisoinnista"
 
Are you be afraid of rangers 1996:
 
Hienoja biisejä ("Kävin kalalla kalajoella / ja paljon madeja sain / pistiin ne purkkiin ja kirjoitin / made in Kalajoki"), mutta hajosi lähinnä innon puutteeseen ja siihen että oikeasti vain yksi jäsen kuudesta osasi oikeasti soittaa jotain...

Ensin basisti lähti inttiin, œ vuotta myöhemmin minä, sitten toinen kitaristi ja nyt on rumpali. Sitten basisti muutti Ouluun. No eiköhän tuossa syytä riittämiin. Onneksi nyt löytyi uusi basso taiteilija, joten me nousemme vielä!

Loistotopikki! Mulla ei ole hajonnut kyllä yhtään bändiä.

Rectum Brothers 1999.
 
Venäläinen sotakoira söi basistin.
Kitaristi ajoi yhteen lehmän kanssa mopolla ja menetti rytmitajunsa.
Rumpali söi sieniä ja muutti Ugandaan.

Ei löydetty yhteistä tyyliä, kehittyminen tyssähti, jäsenet turhautuivat, luovuus lopahti emmekä olleet mihinkään tyytyväisiä.

Kitaristi hajosi sisäisiin erimielisyyksiin.

Hangover 1999
 
Laulajamme kotoa pa-kaapeista pöllittiin elementit. Sinänsä huono syy bändin hajoamiseen, tai oikeestaan hommasta ei enää sen jälkeen tullu mitään, kun vaan ihmeteltiin mitä helv* tapahtui. Kaikki lähti lopuksi omille teilleen.
2 viikkoa sitten kokeiltiin soittaa yhdessä.
Nostalgiameininkiä oli. Tuntui ehkä vähän vanhojen haavojen aukaisulta. wirn*

Unchained, elokuu 2003-helmikuu 2004
 
Kaikki kuunteli eri musaa ja oli eri mieltä asioista. Oikeastaan halusin lähteä bändistä, jonka olin itse kasannut. Rumpalikin lähti menee. Se oli mun eka "kunnon bändi" ja heitettiin kolme keikkaakin. Sit me päätettiin vaan lopettaa. Nyt mä oon ainoa ex-jäsen kuka ei oo löytänyt bändiä... nyyh... Joo ei oo helppoa olla kitaristi :)

VNY hajosi siihen, kun ihmiset lähtivät lukion jälkeen maailmalle.
 
Hippokampus oli luotu hajoamaan.
 
Eräs pk-seudulla toiminut pop-bändi kaatui minun osaltani siihen, että kukaan ei vastannut enää puhelimeen.

Minulla ei ollut aikaa treenata. Tosin nyt viritellään sitä uudelleen pystyyn parin vuoden tauon jälkeen. Ollaan me näiden parin vuoden aikana pari kertaa itseämme viihdyttääkseen käyty jammailemassa.

Kattokaa nyt kuinka paljon harmia se armeija aiheuttaa!
Jos joku jäsenistä menee sivariin ei pystytä soittamaan ilman juuri sitä jäsentä kuukauteen,kun taas jos se menee armeijaan menetetään se vähintään puoleksi VUODEKSI!!
 
Ei sillä että meillä olis MITÄÄN onkelmia.Homma rullaa,ja hyvin.Ainut mikä vituttaa on ettei ole pa-kamoja.

Kattokaa nyt kuinka paljon harmia se armeija aiheuttaa!
Jos joku jäsenistä menee sivariin ei pystytä soittamaan ilman juuri sitä jäsentä kuukauteen,kun taas jos se menee armeijaan menetetään se vähintään puoleksi VUODEKSI!!
 
Ei sillä että meillä olis MITÄÄN onkelmia.Homma rullaa,ja hyvin.Ainut mikä vituttaa on ettei ole pa-kamoja.
 
Mitä tästä opimme? Ei alle 20-vuotiaita bändiin :)

Mitä tästä opimme? Ei alle 20-vuotiaita bändiin :)
 
Ja sitten niitä bändejä hajottaa tällaiset meikäläiset, jotka raahautuivat vasta 24-vuotiaina inttiin.

Kattokaa nyt kuinka paljon harmia se armeija aiheuttaa!
Jos joku jäsenistä menee sivariin ei pystytä soittamaan ilman juuri sitä jäsentä kuukauteen,kun taas jos se menee armeijaan menetetään se vähintään puoleksi VUODEKSI!!
 
False. Omalla kohdalla orkesterimme kesti kahden henkilön intin, 1 kpl sivarin ja yhden vapautuksenkin. Tämä bändi ei siis ole vielä hajonnut. Pikemminkin kokoonpano kasvaa!
 
Punk-orkesterimme Parasite sen sijaan hajosi oman tulkintani mukaan legendaarisesti yleiseen saamattomuuteen ja tylsyyteen. Punkista prog-n-rolliin!

Eräs pk-seudulla toiminut pop-bändi kaatui minun osaltani siihen, että kukaan ei vastannut enää puhelimeen.
 
Heh, toi kuulostaa kyllä erikoiselta. Hiukan niinku Spinal Tap-menoa. Anteeks vaan mutta toi oikeesti naurattaa =)

Basisti meni vuoden alussa inttiin. Päätti sitten ilmoittaa, että jatkaa AUK:iin, ja minä ja toinen kitaristi mennään ens tammikuussa inttiin. Saa nähdä, miten tässä käy.

Joskus viisi vuotta sitten hyvässä vauhdissa ollut bändimme hajosi siihen, kun rumpalimme sairastui vakavaan masennukseen. Todella ikävä tapahtuma, mutta onneksi mies alkaa olla taas kunnossa monen vuoden toipumisen jälkeen.

Basisti meni vuoden alussa inttiin. Päätti sitten ilmoittaa, että jatkaa AUK:iin, ja minä ja toinen kitaristi mennään ens tammikuussa inttiin. Saa nähdä, miten tässä käy.
 
Hitto, todella ikävää kyllä tuollainen. Ite en olis pystynyt pitämään musaprojektejani mitenkään kasassa, jos olisin inttiin mennyt. Tai niin ainakin luulen.