Kitarat: kitarakamat ›

Testailin tänään MK kolmosta. Oli valkoinen. Onhan se hieno peli ja hienon näköinen. EQ oli vakuuttava. Ja erikoinen. Se toimii ihan eri tavalla kuin Marshall, johon EQ:lla ei paljoa merkitystä ole, mutta tää 5150 MK III toimii siten, että se tosiaan vaihtaa sitä EQ:ta merkittävästi, paitsi hyvin erikoisella tavalla viimeiset n. kaksi pykälää se lisää gainia ja säröä siihen ko. taajuuteen, ei niinkään itse äänen syvyyttä, mikä on erikoista. Itse asiassa kun bassot, middlet ja tremblet on kaakossa, niin niissä saundi ohenee ja säröytyy enemmän kuin syvenee. Erikoinen juttu. Enpä ole tollaseen aiemmin perehtynyt.
 
Saundi 5150 MK III:ssa on hyvin middle-voittoinen. Puhdas kanava on hyvä, samoin kakkonen. Oikein crunch-meininkiä, oikein mureaa, etten sanoisi. On kompiltaan kolmoskanavalla tosi mättöön sopiva.
Heti panin merkille varsin alhaisen kohinatason - merkki huolella tehdystä vahvistimesta ja hyvistä komponenteista. Erikoisuutena oli nupin taakse sijoitetut virtakytkimet. En muista, missä olisi sama ratkaisu?
Ongelmaksi näin lähinnä soolosaundin, joka on ihan liian säröinen ja särisevä. En tosin päässyt soittamaan kovin kovaa, koska liikkeen ikkunat olisi hengähtänyt ulos. Voi olla, että kovemmalla volalla asia korjaantuisi. Siinä missä loistelias Marshall JVM 410 särkee komppia mutta pitää itse soolosoittamisen soivana ja ehyenä, 5150 III särkee soolosaundia särmikkääksi. Olen soittanut Soldanon HotRod 50+:lla, ja siinä oli mehukkaampi särö tässä suhteessa, vaikka sekin oli hieman säröinen. Voisi kai sanoa, että siinä missä MK III on särmikäs kuin pihasepeli, Soldano HR50+ on karkeaa hiekkaa. EQ taso Soldanon ja 5150 III:n välillä tuntui äkkiseltään olevan kutakuinkin samansuuntainen - ei siis samanlainen, mutta samansuuntainen, keskivoittoinen, merkittävästi vaikuttava.
Selväksi kävi kuitenkin, että 5150 III on huippuvehje - ja huippuhyvännäköinen etenkin valkoisena.
 
Ja sen muuten sanon, että JVM 410 + Ruetz RAT + Music Man EVH signature saundaa sävyltään TÄYSIN samalta kuin Gary Mooren parhaimmat Blues-saundit, ja oikeastaan vielä paremmalta. Kokeileen voi tulla. Jos kuuntelette vaikka Blues Alive - levyä, niin se samperin komea, soiva, syvä, violetti ja sustainekas saundi irtoaa tästä setistä kyllä sellasella värillä että voi ies...