Media ja viihde ›

http://www.youtube.com/watch?v=Zxnho1yTjRo
 
Onko kukaan testannu tätä peliä? Vaikuttaa hauskalta.

Joo, tosin demoa vaan kun likviditeettitilanne on ollut aika huonossa jamassa pitkään. Loistopeli, selkeä pakko-ostos. Vähän kuin Little Big Planet, mielenkiintoinen ja hauska peli eikä se ainainen räiskintämättö/enter any game here.

Trendkeel: Joo, tosin demoa vaan kun likviditeettitilanne on ollut aika huonossa jamassa pitkään. Loistopeli, selkeä pakko-ostos. Vähän kuin Little Big Planet, mielenkiintoinen ja hauska peli eikä se ainainen räiskintämättö/enter any game here.
 
Demossa pelattava osuus on pelin paras osuus. Pelasin kerran läpi (oli ihan hyvä) mutten oo sen jälkeen koskenut, pelkään vähän etten tuu koskemaankaan...
Niin ja kyllä suosittelen kuitenkin ostamaan, jos saa halvalla. Jack Black on aina sen muutaman euron arvoinen. Ja heawyyy.

Jokku: Demossa pelattava osuus on pelin paras osuus. Pelasin kerran läpi (oli ihan hyvä) mutten oo sen jälkeen koskenut, pelkään vähän etten tuu koskemaankaan...
 
Joo, alku lupasi tosi hyvää, mutta kävi kyllä tylsistyttämään jo parin-kolmen tunnin pelaamisen jälkeen. Petyin kyl, kun alussa tuli jopa ääneen repeiltyä.

Alustana PS3
 
Sanotaan nyt pohjustukseksi sen verran, että en oo kolmeen neljään vuoteen pelaillu oikein mitään millään koneilla, mutta:
 
UFC 2009 Undisputed
 
Hetken aikaa meni totutellessa ohjaimiin ja pelattavuuteen, mutta kun peli alkoi kulkea ja perusjutut sai upotettua kaaleen, niin oli aika siirtyä "Career" -moodiin. Vaikuttaa aika perinteiseltä etenemiseltä, mutta tykkään. Hyvin tehty, ja omalla strategialla pystyy paljon vaikuttamaan pelin etenemiseen ja kulkuun. Tässä kun saa omat taitonsa hiottua paremmaksi, niin peiin tulee viihdyttävyyttä kovasti lisää kun vaikeusastetta pystyy nostamaan.
 
3,5/5
 
GTA IV
 
Tää menee vielä ihan treenaillessa, sen verran on pelattavuudessa eroa esim. GTA San Andreasiin, että en vielä uskalla sanoa mitään tästä. Pitää ensin päästä sisälle ja saada muutamia tehtäviä suoritettua. Grafiikka ainakin on mennyt eteenpäin.

Call of Duty - World at War - Final Fronts
 
Ei oikein iske heti tämä peli. Huomattavasti heikompi, mitä se osa missä hyökättiin Stalingradiin heti alussa. Tästä puuttuu kokonaan sellainen sodan tuntu.

Battlefield 2 Project Reality modifikaatio. Alkuperäinen BF2 on täys paska tähän verrattuna. Paras sotapeli jota tähän mennessä olen pelannut. Peli painottuu enemmän tiimipelaamiseen ja taktikointiin, kuin pelkkään räiskintään. Pelin lukemattomia ominaisuuksia en jaksa luetetella. http://www.realitymod.com/features.html
 
+Realistisuus
+Tiimipelaaminen välttämätöntä
+Hienot kentät ja tunnelma
-Peliseura vaikuttaa todella paljon pelikokemukseen
 
9/10

The Saboteur (PS3)
 
Noin 10 tuntia takana, enkä kyllä tajua pelin keräämiä seiskoja ja kolmen tähden arvosanoja. Peli on kuin Grand Theft Auto sijoitettuna 40-luvun Pariisiin ja jossa tapettavana ovat natsit. Mukaan on liitetty myös kiipeilyä talojen katolle ym. Itse koukutuin tästä paljon enemmän kuin GTA-nelosesta, natsien asemia on vain pakko käydä tuhoamassa vaikka varsinainen tehtävä olisikin käynnissä. Visuaalinen kikka on kiva; natsien hallitsemat alueet ovat mustavalkoisia ja saavat hiljalleen väriä sitä mukaa kun alue otetaan takaisin omilleen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=XhTizv7XYeU
Ei vielä arvosanaa, mutta kyllä nyt se Pelaaja-lehden 8/10 tuntuu vähintäänkin passelilta.
 
Hustle Kings (PS3)
 
Loistavasti toteutettu biljardipeli, koukutti uramoodi heti. Nettipeli on vielä testaamatta.

NHL2010
 
Onhan tämä pelisarja mennyt eteenpäin jatkuvasti ja taas on mukana huomattavasti ominaisuuksia, jotka edesauttavat pelin realistisuutta. Pari juttua kuitenkin riepoo:
 
- Myös tässä versiossa on ne pari keinoa, joilla saa maalin lähes aina (kulmasta syöttö maalin eteen jne..)
- Tolppia tulee aivan liikaa verrattuna oikeaan jääkiekko-otteluun. Yhdessä pelissä saattaa tulla jopa parikymmentä tolppakutia.
- Be a pro -pelimuodon tekoäly. Nakuttelin änärissä 3-ketjussa yli piste / peli -tahtia ja jouduin AHL:ään. Wtf?
- Pelikatkorähinät ovat toteutettu vähän niin ja näin, typerän näköistä kun äijät ottaa vuoronperään vauhtia ja taklailee toisiaan.
 
Toki hyviäkin puolia ja nimenomaan selkeitä uudistuksia on reilusti johta johtuen annan arvosanaksi 8/10.

Xbox livestä ostin Pegglen ja Peggle Nights:in.
Pajatson, pachinkon, flipperin ja pulmapelin ristisiitos. Helppo oppia, vaikea hallita.
Täydellistä hipoo.
Luulisin että melkein yhtä koukuttavia kuin heroiini. Lisäksi vielä värikkään tyylikäs, etenkin Nights, ja huumoriakin löytyy. What's not to like?
 
10-/10.
 
Ainoa huono puoli, että noissa niin paha "vielä yksi yritys"-efekti, että menee helposti aamuun asti....

Pitkästä aikaa tuli tahkottua Silent Hill 2 läpi. Ei kyllästytä yhtään lukuisista läpipeluu kerroista huolimatta. Äänimaailma ja musiikit ovat parhautta tässä pelissä. Survival horror-pelien eliittiin kuuluva peli on siis kyseessä. Peli sijoittuu Silent Hill kaupunkiin, jossa tapahtu outoja. Päähenkilönä on James, James Sunderland. Naisten mies. En usko, että tarvitsee selostaa pelistä tarkemmin. Kaikkihan tämän ovat läpi pelanneet, eikö?
 
+Ääni ja musiikki
+Juoni
+Psykologinen kauhu toimii
 
-Öttiäisten heikkous
-Lyhyehkö
-Joissain kohdissa turhauttava
 
8,5/10

Nazareth: Call of Duty 5 World at War(PC)
 
Sitä samaa vanhaa sotimista paitsi Tyynenmeren näyttämö toi mukavaa vaihtelua. Neuvostokampanjan tilalle ois voinu laittaa jotai muuta ku tuoki on jo nähty.
 
Pelissä on omat koomiset puolensakin; vähän huvittavaa että sälli juoksee kiikaritähtäimellä varustetulla panssarintorjuntakiväärillä minkä pitäis painaa noin 20 kiloa ja noin vain tähtäilee seisaaltaan. Sama juttu konekiväärin kanssa. Pikkasen logiikka ontuu.
 
Mut silti tää on iha jees peli, MP40-konepistooli on tässä miusta onnistunu parhaiten koko pelisarjasta.
 
3,5/5
 
Mista toi on tosi köpönen Call of Duty, jos vertaa vaikka Finest Houriin.
 
Millanen se Big Red One tjsp. on?

Mäkrö: Mista toi on tosi köpönen Call of Duty, jos vertaa vaikka Finest Houriin.
 
Millanen se Big Red One tjsp. on?
 
En oo ite pelannu mut oon lukenu siitä, siinä ilmeisesti on vaa yks kampanja.

Borderlands (Xbox 360)
 
Tönköllä juonella varustettu räiskintäpeli RPG- elementeillä. Loppu oli nyt vähän... paska, mutta muuten ihan kivaa menoa. Visuaalisesti omaperäisen näköinen, vaikka maisema ei paljoa loppua lukuunottamatta vaihtunut. Tehtävät olivat yleensä melko simppeleitä hae ja tuo- tyylisiä tehtäviä, mutta se ei ainakaan itseäni haitannut. Tärkeintä että saan XP:tä. :P
 
37 leveliin taisin päästä ja peliähän voi jatkaa lopun jälkeen tai aloittaa toisen pelikerran samalla hahmolla (ja samalla levulla). Itsellä tosin taitaa jäädä pelaamatta, kun ei enää jaksa. Myöhemmin tulee varmaan palattua.
 
Sellanen 20h meni peliin lisärin kera. Claptrapit pitäs pelastaa ja muutama sivutehtävä taitaa olla vielä tekemättä.
 
7+

Desperados - Wanted Dead or Alive, tuo vanha klassikko tuli kahlattua jo ties kuinka monetta kertaa läpi. Loistava reaaliaikastrategiapeli mielenkiintoisella juonella. Hyvät ja persoonalliset hahmot erilaisine aseineen auttavat eläytymään länkkärifiilikseen hyvin. Hieman helppohan tuo peli on, mutta ainakin nuorempana tuntui ihan sopivalta. Ehkä pentuvuosien nostalgia painaa vähän läpi, mutta en osaa kuin kehua tuota peliä.
 
10

Somnium: Pitkästä aikaa tuli tahkottua Silent Hill 2 läpi. Ei kyllästytä yhtään lukuisista läpipeluu kerroista huolimatta. Äänimaailma ja musiikit ovat parhautta tässä pelissä. Survival horror-pelien eliittiin kuuluva peli on siis kyseessä. Peli sijoittuu Silent Hill kaupunkiin, jossa tapahtu outoja. Päähenkilönä on James, James Sunderland. Naisten mies. En usko, että tarvitsee selostaa pelistä tarkemmin. Kaikkihan tämän ovat läpi pelanneet, eikö?
 
+Ääni ja musiikki
+Juoni
+Psykologinen kauhu toimii
 
-Öttiäisten heikkous
-Lyhyehkö
-Joissain kohdissa turhauttava
 
8,5/10
 
Oon kyllä aikalailla samaa mieltä. Ite antasin arvosanaks kyllä 10. Niin, ja olenhan tän pelin vetäissyt läpi jo reilut 15 kertaa, ellen useammankin. :D Toki olen myös muitakin kyseisen pelisarjan osia pelannut lävitse enemmän kuin kerran. ;) Niinpä, ei kyllästytä YHTÄÄN. Aina yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäisellä peluukerralla. =)
 
Ja mikä upeinta, Akira Yamaokan musiikki ja äänimaailmat ovat aina olleet sanoinkuvaamattoman kaunista taidetta jokaisessa Silent Hill -pelisarjan osassa.

Call of duty : Modern warfare 2
 
Pakko sanoa, että perkuleen hyvä peli.
 
Yksinpeli oli ihan ok, joskin vähän lyhyehkö. Normisettiä. Juoni ehkä vähän epäselkeä.
 
Nettipeli onkin sitten ihan helvetin kovaa kamaa, suosittelen jokaiselle joka omistaa vehkeen jolla toistaa peli.
 
Ostin samoihin aikoihin assassins creed kakkosen, ja se on muoveissa vielä....ja tarkotus oli pelata yksinpeli eka kummastakin läpi, ja sitten tutustua codin multiplayeriin.
 
Nyt level 67 codissa (max 70+prestige mode), ja nyt vasta pystyin laskemaan codin maahan, ja huomenna alkaa AC2:een tutustuminen.
 
9/10
 
Ai niin, special ops on kanssa erittäin herkkua, kaverin kanssa netin välityksellä, tai vaikkapa split-screeninä.

Dead Space (Xbox 360) 8,5/10
 
No olihan se, parhaimpia kauhupelejä vuosiin. On Alienit ja Event Horizonit katsottu ja niistä palasista koottu varsin maukas keitos, vaikkei tässä loppujenlopuksi mitään tajuttoman upeaa mahtavaa omaperäistä suoranaisesti ollut. Kuitenkin perusasiat ja oikeastaan kaikki osa-alueet kuitenkin hoidetaan niin laadukkaasti ja suvereenisti, ettei kovin monesta jutusta voi valittaa. Efektit, valaistus, tunnelma, äänimaailma, aluksen arkkitehtuuri jne. toimivat, kontrollit ovat tarpeeksi sulavat ja pahoistakin tilanteista pääsee näppärästi livohkaan jos on pakko (no, vaikka päähahmo osaa kipittää takaperin, niin joku 180 asteen pikakääntyminen olisi voinut olla hyvä lisä), mutta lähitaistelu itsessään on melko onnetonta hutkimista. Korkeintaan kannattaa käydä polkaisemassa maassa kituvaa monsteria.
 
Synkällä avaruusasemalla siis hoidellaan jos jonkinlaisia (vähän itseääntoistavia) tehtäviä ja taistellaan epämuodostuneita necromorpheja vastaan. Toimiva kikka on se, ettei hirviöitä voi enää tappaa losauttamalla suoraan päähän, kuten monessa muussa pelissä tulee tehdä, vaan kaiken a ja o on ruumiinosien silpominen, eli tähtäin kohti jalkoja/käsiä niin johan pysähtyy ja tästä johtuen myös lattiat lainehtivat mukavasti hurmeessa ja ruumiinosissa. Juurikin tämä mutilaatio antaa pelille aavistuksen verran enemmän persoonaa, omaa tyyliä ja tuoretta ideaa.
 
Kolmannessa chapterissa alkoi vähän vituttaa, että aloitin medium-vaikeustasolla: ammuksia, health packeja ym. oli inventaariot täynnä ja sitä alkoi tuntea itsensä enemmän voittamattomaksi sotilaaksi kuin avuttomaksi mekaanikoksi, jollaisena peli aloitetaan. Pelin lopussakin jäi niin paljon tavaraa yli, että siinä olisi voinut pitää jo pienen huutokaupan. Suunnitelmissa olisikin tempaista peli uudestaan tuolla läpiipelun jälkeen avautuneella Impossible-modella, josko sitä survivalia tulisi oikein ovista ja ikkunoista.
 
Lisämausteen avaruusseikkailuun tuovat painovoimattomat tilat (joissa suuntavaisto saatta kadota helposti) ja tyhjiöt, joissa kiire puskee päälle kun happi loppuu ja täytyy siirtyä mahdollisimman nopeasti paikasta a paikkaan b necromorphit kintereillä. Pelin sankarille mahtuu hihaan muutama jippo: stasis-voimalla voi hidastaa esim. vihollisia ja kinesis-voimalla taas liikutella esineitä. Tunnelma tiiviistyy myös sitä kautta, että kartta, inventaario ym. heijastuu "reaaliaikaisesti" hologramminäytölle suoraan pelaajan eteen, joten kamoja tsekkaillessakin täytyy olla vähän varpaillaan, kun peliä ei voi laittaa paussille sen ajaksi. Tiukoissa paikoissa onneksi energian ottaminen tapahtuu napin painalluksella, mutta esim. stasis-voimaa tankatessa täytyy olla vähän enemmän aikaa.
 
Pelin kesto oli aika passeli, jotain ~12 tuntia meni. Kompakti pituus tällaiseen meininkiin, ei tuntunut miltään läpihuutojutulta/kahden illan peliltä, mutta osattiin lopettaa ajoissa ennen kuin muuttuu liikaa itseääntoistavaksi tai tylsäksi. Hyvä oli.

Mass Effect 2
 
Tätä oli tullut odotettua vesi kielellä Me1:sen läpipeluun jälkeen. Ensimmäisen osassa eeppinen juoni, persoonalliset hahmot ja loistava ääninäyttely imaisi mukaansa, mutta pelin bugisuus ja latausajat verottivat uudelleenpeluuarvoa.
 
ME2 kolahti heti ensisekunnista lähtien todella lujaa, bugisuus on tiessään, grafiikka entistä komeampaa ja meno on entistä elokuvamaisempaa. Aiemman osan valinnat siirtyvät hienosti ja pelissä on alusta saakka kuin kotonaan. Taistelu on sulavampaa ja toimintapainotteisempaa, rope-elementtien vähentyminen on meikäläiselle vain hyvä asia.
 
Juoni ja hahmot ovat parasta tasoa mitä videopeleissä on nähty. Koskaan pelatessa ei ole muodostunut näin vahvaa tunnesidettä pelihahmoihin, ensimmäisen osan hahmojen kohtaaminen tuntuu aidosti ilahduttavalta ja etenkin tuttujen hahmojen kuoleminen todella pahalta, joten pelissä tehtäviin valinnat ovat oikeasti vaikeita. Etenkin kun ajattelee pelin tarinaa kolmatta osaa ajatellen.
 
Ensimmäisellä läpipeluu kerralla, melko vähän sivutehtäviä pelanneena homma oli äkkiä ohi, mutta ensimmäine kertahan on Mass Effectin kohdalla vasta lämmittelyä!
 
Ei voi kuin ihmetellä miten paljon koko maailman ja erityisesti hahmojen luontiin on nähty vaivaa, joten arvosanaksi on pakko antaa 10/10.
 
Pelaamaan--->