| Aihe: Miten, mitä ja kuinka paljon treenaat? | 1 |
|---|
 Thothmes
13.01.2010 15:18:41 (muokattu 13.01.2010 15:19:54) | |
|
Täällä kun on sata ja tuhat ketjua kamoista, niin puhutaanpa välillä siitäkin, mitä niillä tehdään :)
Otsikon mukaista pohdintaa siis. Avaan itse pelin.
Tällä hetkellä tarkoitus olisi saada korvakuulosoittoa ja improvisointia rock/pop-puolella kehitettyä monipuolisemmaksi ja ilmaisuvoimaisemmaksi. Ammattilaista minusta ei todellakaan saa, mutta jos nyt kuitenkin kehittyisi paremmaksi harrastelijaksi. Lisäksi olen yrittänyt opetella blokkaamaan korvakuulolta sointukulkuja paremmin.
Menetelmänä olen käyttänyt lähinnä sellaista, että pistän suht hyvin tuntemaani musaa soimaan ja yritän kehitellä siihen oikealla kädellä mukavia, persoonallisia ja hyvän kuuloisia sovituksia (tai soittaa hiton hienoja juttuja, mitä levyllä koskettimet vetää) ja vasurilla pysyä soinnuissa mukana ilman, että tarvitsee hirveästi keskittyä siihen puoleen. Lisäksi nuoteista tulee soiteltua silloin tällöin, mutta aika vähän. Tuossa sointublokkauksessa olen yrittänyt pitää myös ns. järjen mukana, eli yritän pysyä kärryillä, minkä asteen soinnussa milloinkin mennään ja missä sävellajissa.
Nyt on tullut treenattua ehkä keskimäärin puoli tuntia päivässä, mikä ei ole ihan hirveän paljon. Tosin en pidä treenaamista treenaamisena, vaan soittamisena, mutta se nyt on lähinnä psykologinen ero. En treenaa, jotta voisin nauttia soittamisesta enemmän, vaan siksi, että nautin siitä.
edit:bänditreenit on tietenkin asia erikseen, nyt oli tarkoitus puhua enemmän kotitreenaamisesta. Bänditreeneissä yritän keskittyä kuuntelemaan muita ja olemaan tukkimatta liikaa tilaa koskettimilla. |  Elintarvike
13.01.2010 15:58:18 (muokattu 13.01.2010 15:59:01) | |
|
Päivässä tulee soitettua ehkä 1 - 2 tuntia vähän aikatauluista riippuen. Rupesin hiljattain käymään läpi Hanonin Virtuoso Pianistia, mutta sen lisäksi soittelen paljon semmosta musiikkia mistä ite tykkään. Yleensä harjottelussa on kuitenkin ainakin 1 uusi biisi.
Lisäks pyrin jotain vähä luovempaa harjotteluakin tekemään. Käytännössä koitan plokkailla jotain melodioita tai muuta vastaavaa. Joskus ihan muuten vaan soitellessa syntyy omia ideoita ja mikäs sen parempaa kun biisin rakentaminen siihen ympärille.
Teoriaa opiskelen ihan liian laiskasti, mutta välillä tulee siihenkin perehdyttyä. Satunnaisesti tartun myös kitaraan eikä sekään pahaa tee sorminäppäryyden kannalta.
e: ja bändin kanssa tulee soitettua yleensä kerran viikossa muutaman tunnin pätkä | |
15-20 tuntia viikos olis pyrkimys, ja aika hyvin oon siinä viime aikoina pysynytkin. Just nyt Bachin preludei pääosin, mausteeks vähän asteikkoja, hanonia, scott joplinia ja lapuistasoittoa (tyyliin realbookei) | |
Vaihtelee aika paljon. Oman bändin biisejä lukuunottamatta ei juuri muiden materiaalia tule reenailtua, vaan lähinnä vaan omiani soittelen. Joskus ei välttämättä tule juuri soiteltua yhtään, ja joskus taas saattaa yhtäkkiä havahtua siihen, että on juuri vetänyt noin nelisen tuntia putkeen jotain pianoimproa.
Olen tosin pyöritellyt päässä sellaistakin hullua ideaa että alkaisi tässä pikkuhiljaa reenaamaan jotain hyvästä tekniikkaharjoituksesta käyviä biisejä, niin ehkä sitä oppisi jonain päivänä vielä soittamaankin.
There are two means of refuge from the miseries of life: music and cats. | |
Pitkästä aikaa treenikausi taas käynnissä. Pyrin soittamaan omaehtoisesti treenaten 2-4h päivässä, duuniorkesterin kanssa tulee sit soitettua normipäivänä toiset 2-4h. Omaan treeniin kuuluu tällä hetkellä lähinnä asteikkotreeniä, polyrytmiikkatreenejä (käsien itsenäisyyden kehittämiseksi ja vasurin vahvistamiseksi), real book -kamaa (+transkriptioita, sekä muiden että omia) ja biisien plokkaamista sekä jo "osaamieni" biisien ylläpitoa ja tarkentamista: mitä kiippareilla niissä viisuissa OIKEASTI tapahtuu (soundeja myöten). Tohon päälle sit vielä keikat ja satunnaiset bänditreenit. | |
Jos bänditoiminnan sulkee pois niin aika vähään tuo oikeastaan menee. Satunnaista improilua saatan joskus Snowblindin tapaan harrastaa tuntikaupalla ja viime aikoina oon Bachia ja muuta klasarikamaa yrittänyt treenata, jotta vasuri kehittyisi vähän paremmaks. Joskus tulee otettua toivelaulukirja eteen ja vedettyä tuttuja ja vähemmän tuttuja biisiä prima vistana. Tekniikkapuoltakin yritän kaikenmaailman harjoitteilla kehittää silloin tällöin. | |
Vasemman käden toimivuuden parantamiseksi harjoittelen Bachin kappaleita, joista erityisesti pidän. Tällä hetkellä BWV29, Wir danken dir, Gott, wir danken dir, samalla tempolla kuin Diane Bish sen soittaa Youtubessa, on edennyt vasta kuudenteen sivuun ja vaikeammaksi vain menee. Kahden oktaavin jalkio pitäisi tietysti olla mukana, mutta en ole vielä alkanut säästämään Wersi Veronaa varten. 1-2 h kerrallaan, mutta satunnaisesti. | |
en varsinaisesti ikinä treenaa treenaamisen vuoksi. se tekniikka mitä on 15 vuodessa tullut bändisoittelun mukana, se saa riittää. teoriatkin on opiskeltu niin että pärjää jo vähän kinkkisemmässäkin ympäristössä.
Nykyään kun on "ajautunut" soittamaan 3 bändiin, eikä aikataulujenkaan vuoksi pysty joka bändin kanssa treenaamaan 1-2 kertaa viikossa, vaan pitää priorisoida sen mukaan onko nauhoituksia tai keikkoja pukkaamassa niin himassa sitten tulee treenattua omia kosketinsovituksia ja rakenteita. Oon huomannut että tää on oikeastaan hedelmällisempi tapa - verrattuna siihen, että raahautuisi treenikselle ihmettelemään mitä soittaisi. Oon myös huomannut hyödylliseksi duunata kiippareilla vähintään 2-3 erilaista sovitusta per biisi - ellei nyt sitten ole ihan selkeästi esim. sointumattoliplattelua tai säröhammondilla revittelyä. Useinkin noista eri sovituksista lopulliseen versioon tulee napattua juttu sieltä ja toinen täältä.
Yhdessäkään bändissä kun en ole kovinkaan aktiivinen biisintekijä, niin sit tietty on vielä ns. omat projektit, joita tekee kun on inspiraatiota ja aikaa (jälkimmäistä aika harvakseltaan, nykyään...) - mut niiden tiimoilta ei pahemmin tarvii treenata, vaan tulee keskityttyä lähinnä sovituspuoleen ja biisintekemiseen. Vaikkei teoriaa tule enää sillai opiskeltua muuten, niin näihin omiin nysväyksiin liittyen olen alkanut kaivautua jousiarrien tekemiseen Samuel Adlerin tiiliskiven pohjalta: The Stydy Of Orchestration. Pitäisi vielä hommata se CD-boksi jossa on kaikki ne kirjan nuottiesimerkit kuunneltavassa muodossa...nii ja pitäis hommata koneelle myös Miroslav Philharmonik että pääsee väsäämään! :)
viina. hanuri. ja naiset. | |
Aamuisin pari tuntia teknistä treenaamista: Asteikkoja, sormiharjoituksia.
Iltapäivällä pari tuntia piisien treenaamista.
Illalla pari tuntia huvikseen.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | tarmo
14.01.2010 10:47:21 (muokattu 14.01.2010 13:20:58) | |
|
Biisejä plokkaillessa tulee aika paljon treenattua myös uusia juttuja. Etenkin Januksen mainitsema soundien ja "kaikkien juttujen" pomiminen on yllättävän kehittävää, jos haluaa oppia levytyksistä jotain. Toisinaan tulee kolailtua real bookeja ja kuunneltua erilaisia reharmonisointeja. Varsinainen tekniikkatreeni on jäänyt vähemmälle. Hommasin pari Bill Evansi levytyksistä tehtyä transkriptioteosta lomamatkalta ja niihin pitäisi käydä käsiksi. Biisien sisäistämisen kannalta aika erilainen lähestymistapa kuin levyltä plokkailu. Hitaampaa ja tavallaan pakottavampaa puuhaa, mutta ehkäpä lopulta myös antoisaa.
Hyvästä treenistä käy myös hiljaisten iltojen laivakeikat, jolloin tulee kokeiltua uusia ja opittuja juttuja. Hyvä ryhmä vaikuttaa aika paljon siihen, paljonko bändisoitosta voi oppia uutta. Myös muilta soittajilta oppii keikoilla, jos vaan tulee pidettyä korvat auki.
Pitäis ottaa tuntimääräinen tekniikkatreenaus taas työn alle, jos saisi nyt ensin kouluhommat tehtyä loppuun.
"kentillä tavataan, veljet". Hihhii... |  HK
24.01.2010 09:11:44 | |
|
Kuka niitä tunteja laskee niin kauan kun se on hauskaa?
Itse pentuna aikanaan pakotettu pianon ääreen ja poistuin vauhdilla. Aikuisena harmittaa, että jäi ne tylsät teoriat kesken.
Peltikorva puupäässä. | |
Eilen treenasin vähän runsaan parituntisen. Aerobisen kynnyksen tietämillä liikuin. En viitsinyt ottaa kilpasuksia, kun väliladut olivat vähän huonossa kunnossa.
Don't take me serious, I'm just playing. | |
välillä monta vuotta, etten koske lainkaan koskettimiin, nyt viikon-pari näppäilly BWV 565 kappaletta, jalkioita sormille sovittaen, keskivaiheilla sen verta rankasti polkemista, että pistin kappaleen naftaliiniin tuolta osin, hyvä kappale mielestäni harjoitella samanaaikaisia päällekkäisiä melodioita, kontrapunkteja, ja paljon monia soittoteknisiä juttuja. keskiarvo lienee vuodesta 1985 joku 10 minuuttia reeniä päivässä, enimmillään noin 8 tuntia pelkkää soittamista päivässä. soiton ylläpito on aika helppoa, mutta uuden oppiminen ottaa vähän aikaa. yhdenaikaiset eri melodiat oli vaikeinta oppia itelle tuosta BWV 565 kappaleesta, aivot piti välillä "heittää" narikkaan ja välillä yrittää täysillä. nyt ei tarvi kauheemmin puristaa, vaan rennosti pystyy soittamaan. nyt etitään jotain uutta, pitää vaan vähän vetää henkeä välillä. omia kevyen musiikin sävellyksiä on tullut tehtyä myös nuotista luvun lisäksi. "Vapaa" soittelu/säveltäminen on aika kehittävää puuhaa. sormijärjestyksen suunnittelu tuntuu olevan ainakin noissa Bachin kappaleissa elinehto, muuten alkaa kappale "koirimaan" jossain vaiheessa, hyvä sormijärjestys keventää/tarkentaa soittoa tosi paljon. soittopeli on Korg X3 tällä hetkellä, digitaalisia kirkkourkuja odotellessa, saattaa joutua vaan odottelemaan aika pitkään tässä rahatilanteessa... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
