Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kre-per: http://www.youtube.com/watch?v=bW3wU2fDc2o
 
Norjan euroviisufinalisti "livenä".
 
Mun korva ei ainakaan poiminut tuosta nuottiakaan blackmetallia. Norjan moderni kansallisaarre Burzum sen sijaan olis ollut ajankohtainen ja Varghan on varmasti valtiolle helvetisti velkaa, joten viisuesiintyminen voisi toimia kätevänä kompensaationa aiemmista rötöstelyistä.

Bläk toimii musiikkina. Tiedän kyllä, että jotkut suhtautuvat genreen hieman... kokonaisvaltaisemmin.
 
Mutta joo, musiikkina black metal on kiehtovaa. Tietysti siihen liittyy tunnelmallisuus myös, joka sitten hipookin tuota aatehistoriaa. Mitään pahinta surinaa en jaksa kuunnella lainkaan, mutta sellainen hieman irvokkaampi tavara uppoaa hyvin, kuten uudempi Darkthrone.
 
Muutenkin black metalia enemmän tuntuu viehättävän ne kaikenlaiset spin offit joita skene on aikoinaan varsinkin Norjassa siinnyt. Aura Noir on itselleni se kaikkein kovin (varsinkin The Merciless), mutta myös avantgardempi matsku toimii, kuten vaikka Dødheimsgard tai Arcturus.
 
Varg Vikernesin länkytykset nyt tuntuvat olevan lähinnä huomionhakuista hourailua, ja onhan noita muitakin. Silloin tällöin kuitenkin saa hyvät naurut, kuten nyt vaikka Gaahlin tapauksessa (Gorgoroth muuten on ihan hyvä bändi myös).
 
EDIT. provo & typo challenge

EDIT: Ollaampas hiljaa :)

Kre-per: http://www.youtube.com/watch?v=bW3wU2fDc2o
 
Norjan euroviisufinalisti "livenä".
 
Uhhuh...
 
Odotin kuulevani blast-beattia. Ehkä johtui siitä että joku puhui jossakin black-metallista..

Juntunen: Uhhuh...

Odotin kuulevani blast-beattia. Ehkä johtui siitä että joku puhui jossakin black-metallista..
 
Lisätään nyt vielä vaikka hymiö tähän näin :) Odottelen edelleen yleistä paheksuntaa ja jotain epämääräistä selitystä jostain ytimestä.

Kre-per: Lisätään nyt vielä vaikka hymiö tähän näin :) Odottelen edelleen yleistä paheksuntaa ja jotain epämääräistä selitystä jostain ytimestä.
 
Niin siis puhun ihan puhtaasti musiikillisista näkökohdista. Ei vastannut mun mielikuvaa bläkkiksestä. Harmi sinänsä. Ois ollu kiva nähdä tuolla joku edes musiikillisesti bläkkiä muistuttava bändi (tai biisi), kun sitä kerran mediassakin on hehkutettu.

http://www.iltalehti.fi/popstars/2010011110908066_ps.shtml
 
xd xD
 
pelasti mun päivän ihan täysin!

Dragontower :D Kuole, tulipallo!

Kre-per: http://www.youtube.com/watch?v=bW3wU2fDc2o
 
Norjan euroviisufinalisti "livenä".
 
Mjethaaalll!
Ei höhö kyllä, black metallia puhtaimmillaan...

Eikö kenenkään muun käy sääliksi? Siis eihän Keep Of Kalessinissa sinänsä mitään... mutta mutta... Minäkin hoksaan että tässä mennään ihan muilla eväillä kuin black metalilla. Voi ristus... inhottavaa olla kyyninen, mutta myötähäpeä, se on viheliäistä.

Juntunen: Niin siis puhun ihan puhtaasti musiikillisista näkökohdista. Ei vastannut mun mielikuvaa bläkkiksestä. Harmi sinänsä. Ois ollu kiva nähdä tuolla joku edes musiikillisesti bläkkiä muistuttava bändi (tai biisi), kun sitä kerran mediassakin on hehkutettu.
 
Joo, en tarkottanu siis mitenkään negatiivisesti sun postausta kommentoida. Ajattelin vaan, että ihan median tarjoaman infon takia sopisi tähän ketjuun, ei sinänsä itse musiikin takia.
 
Lyriikat on muuten hiottu timantiksi tuossa biisissä. Vai mitä sanotte esim. tästä:
 
"Grant me the power of the dragontower"
 
Wut?

en lähde kieltämään, tällä genrelllä on kyllä annettavaa jos jaksaa keskittyä ja kuunnella. Kasetilta toimii parhaiten, bändejä joita tulee genrestä kuunneltua Horna, Venom(Kyllä, Venom on huikeutta), darkthrone, burzum(natsikytkökset harmittaa) etc. norja klassikoita, gorgoroth etc. Hyvää musaa, pahaa ideologiaa.

brutalcaster: Kasetilta toimii parhaiten.
 
?
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Terry Pantheras: ?
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!
 
Kasetti jos mikä on true ja kvlt. Kokoelmakasetit ja kiva taustakohina.

Kasetti on ihan hyvä formaatti monentyyliseen musiikkiin. Pehmeä ja lievä kompressio, sekä joskus nauhasärö menee helposti miellyttävyydessä kirkkaan digitaalisen äänen edelle, ainakin metallissa.
 
Vinyylillä sama homma. Joidenkin mielestä 100% häiriötön ääni on ihailtava asia, mutta itseä ei haittaa pari kliksua ja mukamas niin kauheasti kovempi kohinataso, kuin pahimmillaan ärsyttävän epäluonteva kirkkaus. Joillain voi olla toisinpäin, ja kyllähän sitä itsekkin CD:tä tulee paljon silti kuunneltua sen kummemmin aina miettimättä. Mutta joskus miettii, kuten nyt, että miten se asia omalla kohdalla on. Aina kun puhutaan CD vs Vinyl asiasta, niin keskustelu menee naurettavaksi ja CD miehet alkaa pasteilemaan jotain digitaalidataa. Vaikka oikeasti kysymys on vaan siitä, että mikä miellyttää korvaa eniten.
 
Jos musiikkia on kuunnellut vähän muualtakin, kuin 2000 luvulta, niin ymmärtää, että ei sen tarvitse välttämättä olla täydellistä teknisesti ollakseen huippuhyvää. Joskus vaikka soitto menee vähän epärytmissä, kasetti vouvvaa parissa kohtaa ja soittimiakaan ei ole saatu ihan tasan vireeseen, niin silti voi olla ihan pirun hyvää musiikkia. Ja vieläpä niin, että nämä tuovat joskus siihen tulkintaan eloa ja mielenkiintoa.
 
Vinyyleitä esim. on toki markkinoitu ihan yhtä kepulikonstein, etenkin nykyään kaikenmaailman "aitouksilla" (vaikka kyse on aina masteroinnista ja prässijäljestä, että päästään järkevään lopputulokseen), mutta myös CDtä on markkinoitu yhtä naurettavin keinoin. CD on väkisin tungettu standardilaaduksi, mutta minusta vaan järkevintä on viitata kintaalle tuollaisille "kasetti on TOSI TRUE hahaha" kommenteille, ja hetki miettiä ja kuunnella itse, että mikä itseä miellyttää. Moni suosii CDtä tai nykyään ehkä sitä MP3a koska se on väkisin myyty - ja se heille sallittakoon, mutta jos puhutaan siitä, että oikein aletaan kuunnella musiikkia ihan kaikessa rauhassa, niin hyvin asiaansopiva formaatti ja esim. se LP:n säätäminen/pölyjen pyyhkiminen jne on osa sitä kuuntelukokemusta. Itseä vähän sylettää, vaikka vähän turhamaista onkin, että jotkut puhuvat musiikkikokoelmistaan ja omistavat tasan sen mitä Macin itunesista löytyy.
 
Kaikissa formaateissa on puolensa, mutta itse olen suosinut kasettiaikana eläneenä eniten juuri kasettia, vaikka niitä onkin nyt hyvin vähän jäljellä ja suurin osa CDtä. Vinyyleitä tullut viimeaikoina harrasteltua enemmän, ja alkaa tuntua, että CD on lopulta itselle - kätevyydestään huolimatta - se vähiten hyvä FYYSINEN (Mp3 vielä enemmän) formaatti.

Mulla oli aikoinaan varmaan 500 levyä äänitettyinä c-kaseteilla ja lähes kaikissa taiteiltu logot bändien mukaan. Kasetteja ei vaan ole yhtään ikävä niiden epäkäytännöllisyyden vuoksi. Musiikin kuuntelun merkitys oli siinä elämänvaiheessa tosin tärkeämpi kuin nykyisin, vaikka nykyisin CD:tä, iTunetuksia ja vinyyleitäkin on enemmän kuin tarpeeks (tuo mun levylistakin on jo out-of-date viime talvesta). Nykyisin oman musiikin teko menee vaan kuuntelun edelle. Vinyylejä ostelin aikoinaan lähinnä divareista ja jotkut parhaimmistoista uutena.
 
Sorry OT, mutta halusin vain tuoda esille, ettei tule väärinkäsityksiä...

hibernance: Näinpä. Öljyvärimaalaukses on jo parisataa vuotta ollut ihanteena et siveltimenjäljet näkyy, musas siihen päästään vieläkin valitettavan harvoin
 
Tämä on muuten oikein hienosti sanottu. Plusa jes.

Heroin: Joskus vaikka soitto menee vähän epärytmissä, kasetti vouvvaa parissa kohtaa ja soittimiakaan ei ole saatu ihan tasan vireeseen, niin silti voi olla ihan pirun hyvää musiikkia. Ja vieläpä niin, että nämä tuovat joskus siihen tulkintaan eloa ja mielenkiintoa.
 
Hienoa tekstiä.
 
C-kasettiformaattia sinänsä mitenkään puolustelematta...Mutta muistan kuinka kuuntelin jotain Alice Cooperin 70-luvun lättyjä vuosikaudet vanhoilta venyviltä ja mutasoundisilta kaseteilta, ja sitten kun vihdoin sain lapasiin "oikeat" cd-versiot niin eihän ne enää samalta (=yhtä hyviltä) kuulostaneet ollenkaan. Sitä fiilistä ei korvata "paremmalla" äänenlaadulla.
 
...mikä, takaisin aihioon jos palataan, taitaa olla juurikin se syy miksi mustaa meteliäkin tulee aina välillä kuunneltua. Tunnelmaa, komisario Palmu.

Viime aikoina olen syventynyt mm. Darkspace - III -albumiin. Hienoa kamaa. Kappaleet ovat pitkiä ja vaativat keskittymistä, mutta se palkitsee.
 
Piti myös tutustua tarkemmin tuohon Mayhemin Ordo Ad Chao -lättyyn. Soundit ovat erityisesti kohdallaan ja palvelevat kokonaisuutta erinomaisesti. Ihan kelpo levy, ylitti odotukset reippaasti. Attilan omaperäinen tulkinta ei pettänyt taaskaan.
 
Kiinnostuksen kohteena on viime aikoina ollut myös Ranskan bm-skene. Saa suositella vapaasti bändejä sieltä.