Kitarat: kitarakamat ›

Bc Rich Warlock basso oli eka soitin (vuonna 2001) ja Trace Elliot Commando 15 bassocombo eka vahvistin.
Basso pysyi mukana about 4v, vahvistin 3v.
 
Kitaransoitto alkoi joskus 2002-2003, LTD EX-102 kitarana ja Laney LC15R vahvistimena. Taisi myös Zoom 505II olla tuolloin käytössä. 2 vuotta taisi olla molemmat käytössä ennenkuin siirryin seuraaviin.

Mun ensimmäinen kitara oli joku epiphonen lespa kopio, jota en enää omista. Vahvarina toimi joku surkea halppis..

Mitkä olivat ensimmäiset kitarakamasi?
 
Jos puhumme sähköisistä kitarakamoista ja miksi emme puhuisi niin ne olivat punainen Squierin MIK Stratocaster ja Marshallin G10Mk.II -vahvistin.

Mitä mieltä olit niistä silloin?
 
Kyllähän oma sähkökitara oli hienoa ja vahvarista sai säröä. Nyt pystyi Nirvanaakin soittamaan uskottavammin.
 
Ja vuosi oli?
 
Elokuu 2000.
 
Kauanko ne pysyivät hallussasi?
 
Squierin vaihdoin kesällä 2002 Jacksonin JS-20:iin. Vahvari on minulla edelleen tallessa ja tallessa tulee pysymään. Voisin itse asiassa mennä soittelemaan sillä juurikin nyt.

Ihan ensimmäisenä oli akustinen teräskielinen Landola. Sitten pari vuotta myöhemmin sain Rocky-merkkisen stratokopion ja jonkun 15 wattisen Yamaha-trankkukombon josta ei oikeastaan saanut säröä gaini täysilläkään (jotain "pikkurosoa" vain).
 
Ja vuosi lienee ollut -82 tai -83 koska olin 4 tai 5 luokalla.

Krice: Taitaa muuten olla ihan totta. Ainoastaan jos lavassa lukee Fender tai Gibson niin keräilyarvoa löytyy.
 
Jaa, meikäläisen about 93 japsisqujulla lienee sitten keräilyarvoa, kun lavassa lukee
"by Fender" :-) Tai olisi, jos en olisi mikkejä vaihtanut. Sikäli kyllä sopii kuvaukseen, että nauhat on loppuunsoitettu. Pitää vissiin jatkaa keräilyarvon pilaamista opettelemalla nauhojen vaihto.
 
Tuo oli siis ensimmäinen omilla rahoilla ostettu sähkökitara. Kaverina sillä oli Marshallin 10W 8" Valvestate 8010, joka näin jälkeenpäinkin muisteltuna oli ihan kelvollinen peli. Ainakin verrattuna siihen kaupan sedän tyrkyttämään saman kokoluokan transistorifenderiin.

Traditional: No mä uskon et on se vähän eri fiilis vetää 59 lespalla kuin 09 lespalla... ;) Mut se onko se velkavankeuden arvoista on toinen juttu.
 
Ja olishan se nyt, kun olisi niin aikuisten kitara, että kaikki palstan aikuisten kitarat menettäisivät tittelinsä. ;D

Ekat kamat olj' Ibanez RG170DX ja Crate GX15R. Vuosi olj' 2003. Vieläen ovat hallussani. Crate ei oikeen ole tehnyt vaikutusta minuun ikinä. Ibanez on yllättävän hyvä halpikseksi. Soittelin sillä vielä taannoin ollessani eräässä metalliorkesterissa. Vireen pitää hyvin ja ainoa huono puoli onkin oikeastaan mikit.

Ensimmäinen sähkis oli vuonna -85 ostettu Eko Telecaster jostain 70-luvulta. Sen kanssa oppi ainakin nopeasti virittämään. Siinä oli jonkin sortin Bigsbyn kopion kaverin kaiman kissan veli, joka piti vireen, jos siihen ei katsonut. Ja vahvistimena Yamahan G-5. Koska Yamahassa ei tehot riittäneet bändisoittoon, piti ostaa toinen samanlainen rinnalle:-)
 
Ensimmäinen kunnollinen kitara oli vuonna -87 hankittu Charvel Model 2. Ensimmäinen kunnon vahvistin oli Carvinin putkicombo http://www.carvinmuseum.com/decade/ … mages/88-compactstudiotubeamps.html vuonna 1989. Näiden jälkeen onkin suunta ollut vahvasti alaspäin + monta "järkevää" kauppaa "parempiin" tuotteisiin.

Tapahtunut wuonna 1978 noin;
 
Käytetty SG kopio,merkkiä en muista mutta jtn Kasuga/Dia/Shiro jne yms osastoa tais olla.
Ja SG tietty koska Iommi & Angus & Marino oli silloin kovii jätkii !!
( on ne gyl vieläkin..)
 
Etuasteena/särönä JVC kasettidekki josta DIY letkulla putkiradion gramofoniliitännän inputista sisään banaaniliittimillä.
Kyseinen putkiradio oli Philips merkkinen ihan h*lvetin ISO/PAINAVA/ÄÄNEKÄS mörskä,2'lla isolla kaiuttimella.
Naapuritkin ihan tulivat ovelle kiittelemään jotta 'hyvin sun skitta & Black Sabbath riffit kuuluu ihan meillekin asti..'.

vissiinkin vuonna 1990 äitee osti Landola C-65M ja siihen härpäkkeet ja sit mentiiki jo laukku kädes kitaratunneille.
 
kaks vuotta myöhemmin kesällä myös äiteen ostamana saapui meikäläisen huoneeseen Ibanez EX 350 ja Marshall 40W 8040 Valvestate jotka saivat erityisen mielekkään vastaantulon ja sinä kesänä soi rokit kovaa frendin kellarissa.
 
nuo kaikki edellämainitut vermeet löytyy edelleen soittokuntoisina enemmän tai vähemmän käytössä.

Herran vuonna '93 Landolan nylonkielinen tuli taloon synttärilahjana. 95 sain Charvel model 4:sen vuodelta 86. Tämän kaupan yhteydessä tuli myös Fender Champ 12 putkicombo. Nämä molemmat on vieläkin. Ensimmäinen erillinen pedaali oli Ibanezin soundtank sarjan Power lead. Noista ainoa minkä olen myynyt on Power lead. Charveliin pitäisi uusia tallan osia. Ikää tullut ja meinaa olla työlästä pitää soittokunnossa. Aina on joku ongelma tallan kanssa. Muuten kyllä mainiossa iskussa.

1980-luvun puolivälin paikkeilla aloiteltiin japsilaisella Strato-kopiolla (Squier?) ja Rolandin trankulla (ei JC vaan jokin pienempi pöristin). Noistahan sitten hankkiuduin hiukan jopa tyhmästikin eroon jo ennen ensimmäistä bändiä, etenkin sen Strato-kopion menetys harmittaa näin jälkikäteen tosi paljon.
 
Akustisen nylonkielisen sain vasta muutaman vuoden myöhemmin. Ihan kunnollinen akkari, ei mikään Landola, mutta kyllä se oli erikoinen kokemus sähkärillä aloittaneelle. Kaula oli leveä kuin tukki ja kielet jäykkiä kuin vaijeri.
 
Ensimmäinen Landola tuli taloon sitten vasta monta vuotta myöhemmin vaimon mukana.

60-luvun lopussa, normi Landola akustinen velipojalta johon sahattiin soololovi ja lisättiin jokin tsekkiläinen mikki + itsetehty transistorivahvistin. Nämä vaihtuivat 70-luvun alussa velipojan (taas) Metro-sähkökitaraan ja ensin Hagström typewriter-vahvistimeen ja Hagström tubeamp 39-putkariin, jonka isäukko joskus 80-luvulla roudasi autotallin periltä kaatopaikalle, harmi.

Taisi olla Arian ohut Les Paul-kopio sekä Yamahan JX 30-trankkukombo. Tämä oli joskus 70-80-lukujen taitteessa. Aiemmin oli ollut yksi kauhea 100 markan Mayan ritsa, jolloin soittoharrastus ei oikein lähtenytkään lentoon.
 
EDIT: isoveljelläni oli samoihin aikoihin Ibanezin tele-kopio sekä putkiradio, joka sittemmin vaihtui Ekon Herald III-komboon ja Ibanezin Standard-fuzziin.

Musta japsifenderi valkoisella pleksillä ja fenderin pikkusievä 15 watin X-1 trankkuvahvistin... oli niiiiin herttaista, ihan tippa tulee linssiin näin liikuttavasta setistä.

Isä oli 70-luvulla rakentanut itse etäisesti Telecasteria muistuttavan kitaran, ja hankkinut kaveriksi Fender Deluxe -styrkkarin. Ne olivat tosin olleet sitten 70-luvusta saakka arkistossa kun vuonna 1995 aloitin soittamista. Rätisevä vahvistin ja vaikeasti soitettava kitara eivät oikein olleet omiaan 11-vuotiaalle soittajanalulle, mutta Falcon Straton ja 15 w Bomber B-2:n myötä soittaminen sitten kunnolla alkoi.

Ensimmäinen kitarani oli Ibanez Rx170 ja samalla ostettu Ibanezin Ibz3 vahvistin. Osto päivä oli muistaakseni 2.1.1996.
 
Nauhojen ja satulan vaihto projekti ollut kesken vuodesta 2007... pitäisiköhän joskus jatkaa.

Nykyiset.
 
Virhe! Tai muuten vaan tyhmä!

squier stratocaster ja zoom 505.