Rummut: soittaminen ›

hollmi-5: Ehdottomasti katsomisen arvoinen konsertti. Taitaa olla jossain Tanskanmaalla?
 
Stax-levymerkin kirkkaimmat soul-tähdet kuvattiin Oslossa huhtikuussa 1967.
 
Minä kun olen mieltänyt Oslon aina Norjaan, mutta sinähän se kansan kynttilä olet... :P

moderndrummer88: Minä kun olen mieltänyt Oslon aina Norjaan, mutta sinähän se kansan kynttilä olet... :P
 
Jos Oslossa oli, niin sitten siis Ruotsissa ja Tanskassa ;-) Tuohan oli tosi vanha pätkä :-)

jazzmies: Rohkenen epäillä, sillä en ole koskaan kuullut hänen kunnolla svengaavan. Hän osaa hirveästi, on melko tarkka ja paljon harjoitteleva, mutta, kovin SS on suorituskeskeinen soittaja. Väijyin just männä viikolla Steve Smith Drumset Technique -videon, mikä vahvisti 20 vuotta vanhaa ounastustani siitä, että hän on monien muodenkin aikalaistensa vanavedessä oivaltanut jotakin omituista tästä lajista, siis rumpujen soitosta - aivan kuten musiikki syntyisi tekniikasta, matematiikasta ja vaikeudesta. Erikoishommaa tämä noilla Gary Chaffeen oppilailla: stickings, patterns, polyrhythms, groupings (and scientifical).
 
Ei puhuta samasta svengi-asteikosta kuin tähän joku aidosti groovaava rumpali. Sanotaan, että Steve Smithiksi, ja nippelisuoritukseksi se toimi.
 
Allekirjoitan muun sanomasi kyllä.
 
+ Mielenkiinnosta: oletko ollut Gary Chaffeen tunneilla? Itse en ole...
 
Gardiner: Jos se on lannistumattoman velipuoli. :-)
 
Tunnen Tykylevitsin veljen. Melko veijari sekin.
 
soittajana hän on loistava imitoija, mutta fiilis vain uupuu.
 
Tämä.
 
Näistä asioista pitää pystyä puhumaan. Isottelu ei kuulu tälle palstalle! Perustellut väitteet is rocks.

jazzmies: Rohkenen epäillä, sillä en ole koskaan kuullut hänen kunnolla svengaavan. Hän osaa hirveästi, on melko tarkka ja paljon harjoitteleva, mutta, kovin SS on suorituskeskeinen soittaja. Väijyin just männä viikolla Steve Smith Drumset Technique -videon, mikä vahvisti 20 vuotta vanhaa ounastustani siitä, että hän on monien muodenkin aikalaistensa vanavedessä oivaltanut jotakin omituista tästä lajista, siis rumpujen soitosta - aivan kuten musiikki syntyisi tekniikasta, matematiikasta ja vaikeudesta. Erikoishommaa tämä noilla Gary Chaffeen oppilailla: stickings, patterns, polyrhythms, groupings (and scientifical).
 
Allekirjotan ton kans. Smith on esimerkki siitä, kuinka kaiken voi opetella millintarkasti, mutta se ei silti tee vielä hyvää soittajaa. Tekniikkaahan herralla riittää aivan mahdottomasti, singlet lähtee älyttömällä spiidillä. Ja tietoa. Mutta se itse käytännön toteutus on melko vaisua aina. Smithin soitto on aina jotenkin vähän sotkusen ja semmosen hemmetin tönkön kuulosta. Periaatteessa kaikki on kuosissa, mutta itse ajatus puuttuu. Toi singsingsing -kopio biisi oli rasittavan laahaavan ja kuolleen kuulonen. Tosi raskasta varmaan tolle basistillekin yrittää "vetää" tota komppia perässään.

K.Suninen: Allekirjotan ton kans. Smith on esimerkki siitä, kuinka kaiken voi opetella millintarkasti, mutta se ei silti tee vielä hyvää soittajaa. Tekniikkaahan herralla riittää aivan mahdottomasti, singlet lähtee älyttömällä spiidillä. Ja tietoa. Mutta se itse käytännön toteutus on melko vaisua aina. Smithin soitto on aina jotenkin vähän sotkusen ja semmosen hemmetin tönkön kuulosta. Periaatteessa kaikki on kuosissa, mutta itse ajatus puuttuu. Toi singsingsing -kopio biisi oli rasittavan laahaavan ja kuolleen kuulonen. Tosi raskasta varmaan tolle basistillekin yrittää "vetää" tota komppia perässään.
 
Höpö höpö. Ukko on ottanut setin haltuun niin perusteellisesti, että onhan se vaikea myöntää. Mikä ihmeen ajatus? Rumpujen kanssa ei maalailla mitään ihmeen ajatuksia. Palvellaan musaa ja pidetään bändi ryhdissä. Sotkuinen? laita toki esimerkki siitä. Ja tönköstä kanssa.
 
Jos joku meistä joskus pääsee Steven tasolle, niin kyllä sitten kateelliset laittaa saman aiheisia keskusteluaiheita m.nettiin. Ei vain ole suurempaa pelkoa, että näin kävisi.
 
Jos metronomimainen tarkkuus on haitta, niin sitten on. Kukaan ei kuitenkaan voi syyttää kiilaamisesta. Siitä meitä rumpaleita yleensä syytetään, vaikka ne on just jotkut basisitit ja kitaristit, jotka kiilaa. Rumpali jos pitää tempon, on hän sleebaaja. Ja jos menee mukana, syytetään kiilaamisesta.

K.Suninen: Allekirjotan ton kans. Smith on esimerkki siitä, kuinka kaiken voi opetella millintarkasti, mutta se ei silti tee vielä hyvää soittajaa. Tekniikkaahan herralla riittää aivan mahdottomasti, singlet lähtee älyttömällä spiidillä. Ja tietoa. Mutta se itse käytännön toteutus on melko vaisua aina. Smithin soitto on aina jotenkin vähän sotkusen ja semmosen hemmetin tönkön kuulosta. Periaatteessa kaikki on kuosissa, mutta itse ajatus puuttuu. Toi singsingsing -kopio biisi oli rasittavan laahaavan ja kuolleen kuulonen. Tosi raskasta varmaan tolle basistillekin yrittää "vetää" tota komppia perässään.
 
Olen samoilla linjoilla, en kuitenkaan noin rankasti sanoisi. Jazzmies sanoi aika hyvin, "ahkera, paljon tietävä ja osaava, mutta jotain kutenkin puuttuu" vai miten se meni.
 
Ymmärrettävästi Hollmia ei yhden suosikkinsa kritisointi ilahduta, mutta pitää myös muistaa että ei tarvitse olla lehmä jotta voi sanoa maidon olevan hapanta. :)

Steve Smithin jazzinsoitto on kyllä persettä.
 
Parhaimmillaan mies on mun mittapuulla sillä levyllä, missä häntä ekana kuulin. Gambale/Hamm/Smithin ekalla levyllä. Perus-turboilufuusiota. Tykkäsin nuorempana ja tykkään vieläkin.
 
En ota sanojani takaisin sen klinikan myötä. Muuten en ole häntä muusikkona kovin "onnistuneena" pitänyt. Nuo Buddy Rich-nekrofiliat katkaisivat tämän kamelin selän :)
 
Suttuinen Mulle enemmänkin soundiltaan yliselkeä (kiitos Sonor!), paikoitellen soitannollisesti tilanteeseen epäsopiva. Tekniikkaa kyllä löytyy + Yllättävän hyvä soittamaan vispilöillä.
 
Mikä ihmeen ajatus? Rumpujen kanssa ei maalailla mitään ihmeen ajatuksia. Keskustelu päättyi tähän.

hollmi-5: Mikä ihmeen ajatus? Rumpujen kanssa ei maalailla mitään ihmeen ajatuksia. Palvellaan musaa ja pidetään bändi ryhdissä. Sotkuinen? laita toki esimerkki siitä. Ja tönköstä kanssa.
 
Smith päästelee aika ajoittain tilanteeseen todellista rumpumasturbointia, mikä ei liity musiikilliseen hetkeen kovinkaan. Rummutuksen dialogi soitettavan musiikin kanssa ontuu, mielestäni. Kommunikointikyky soitettvan biisin, grooven ja bändin kanssa jää 14 aasin mitan verran Aben tilannetajusta. Ja se edustaa itselleni rumpujen soittoa. Tuolta Abe-videolta näkee sen miten kappaletta aletaan soittaa ajatuksella, miten tempo on imusolmukkseissa saakka ja mitä tarkoittaa käsite "groove in".
 
Sotkuisuuden yhdistäisin tuohon kommunikointijuttuun, koska musiikista tulee mössöä, jos väärällä hetkellä rumpalli päättää soittaa 5/16-sekvenssiä toisten soittaessa keskitempoista hölkkää. Runk-runk :) Smithin saundi on steriili, jolloin kaikki rytmiset epäpuhtaudet nousevat issueiksi. Jonkin Bonhamin tai Elvinin jutussa oli juuri se epätarkkuus, mikä loi sen grooven. Ja ilman groovea ei ole musiikkia, minulle!

jazzmies: Ja ilman groovea ei ole musiikkia, minulle!
 
Se on se hienous et jokainen voi sieltä löytää sitä jotain mistä nauttii. Mulle sieltä pitää löytyä jotain kulmaa ja tarttumapintaa. Usein se alkuvoimainen intoilu virheineen päivineen on kiinnostavampaa kuin täydellisyys. Toki tekniikkaa ei pidä väheksyä, mutta se on kuitenkin vain pelkkä työkalu, vaikkakin tärkeä sellainen että voi ilmaista itseään. Se on sit vaan kuulijasta kiinni keneenkä se ilmaisu kolahtaa.
 
Ja hyvä hollmi, ei sen tarvitse kaikille kolahtaa ja voit ihan rauhassa huokaista helpotuksesta vaikkei muut olekaan samaa mieltä. Tässä asiassa ei ole vääriä tai oikeita, vaikkakin tekisi arvon herrallekin hyvää välillä niellä ylpeytensä ja myöntää olevansa väärässä. Uskottavuuskin paranisi kertaheitolla. Hauskahan näistä on jutella niin kauan kuin ei mene vääntämiseksi ja maidonhappamuus-kortin heittelemiseksi pöydälle.
 
Ilman fiilistä ei ole musiikkia, minulle!
 
Ja Epämuusikon viisaat sanat päätyivät allekirjoitukseen asti.

Kyllä se tempon eläminen käy minullekin, koska itse teen sitä omaa huonouttani ;-)
 
Mutta se, että Steve olisi jotenkin suttuinen, ei mulle mene läpi.
 
Eli summaan: liian hyvät soundit, liian hyvä tekniikka, liian paljon osaamista, liikaa treenattu...
 
=paska rumpali.

Eli summaan: liian hyvät soundit, liian hyvä tekniikka, liian paljon osaamista, liikaa treenattu...
 
=paska rumpali.
 
Valitettavan usein näin.
 
Kun nyt karrikoit, niin minäkin sitten.

hollmi-5:
 
Eli summaan: liian hyvät soundit, liian hyvä tekniikka, liian paljon osaamista, liikaa treenattu...
 
=paska rumpali.
 
Hyvä kone, mutta ei välttämättä hyvä rumpali.
 
E: On Steve hyvä rumpali ja on tsekannu historian, mutta ei nuo ominaisuudet pelkästään tee hyvää soittajaa. Bonhamilla ei varmaan ollut kuin yksi noista ominaisuuksita ja silti se on mun mielestä muusikkona kovempi kuin Steve Smith.

passe: Valitettavan usein näin.
 
Kun nyt karrikoit, niin minäkin sitten.
 
No hyvähän se on, että kerrotte minulle, että ei kannata Steveä kummoisena pitää. Pakkohan se on uskoa.

hollmi-5: Eli summaan: liian hyvät soundit, liian hyvä tekniikka, liian paljon osaamista, liikaa treenattu...
 
=paska rumpali.
 
Ei tää mikään automaatio ole. Mutta kyllä mä näen että moni menettää sen sisäisen palon kyntäessään liikaa näitä juttuja. Mäkin huomaan liiallisen treenaamisen aina kostautuvan siten että soitosta unohtuu se punainen lanka ja tyydytetään omaa egoa et "opinpas tänkin diddlediddlen kvintolimuunnelman vittunääs, mitä noi bändikaverit kattoo vihasena, sehän meni täydellisesti, EI VOI VALITTAA!"
 
Kun aletaan palvella jotain muuta kuin sitä musaa, niin ollaan menty metsään. Sen voi tehdä ekoissa bänditreeneissä 16-vuotiaana tai 20-vuotisen akateemisen musanharjoittamisen jälkeen. Ei sillä oo mitään merkitystä. Toimii tai ei toimi.

No hyvähän se on, että kerrotte minulle, että ei kannata Steveä kummoisena pitää. Pakkohan se on uskoa.
 
Kukaanhan ei ole näin sanonut, sinä vaan nyt möksähdit, kun omaa suosikkiaisi joku tohti arvostella, senkin jälkeen, kun olit "argumenttisi" esittänyt.

Niq:
Ja Epämuusikon viisaat sanat päätyivät allekirjoitukseen asti.
 
Äläpä irroita niitä asiayhteydestään :) Se oli sarkastinen heitto, mutta uskon vakaasti, että tietyt nippelijutut on mahdollista soittaa vitun tarkasti mutta silti groovaten. Grooven määritelmä siinä vaiheessa on tosin vähän I'll get my coat.
 
TJEU: Colaiuta ja Donati.
 
hollmi-5: No hyvähän se on, että kerrotte minulle, että ei kannata Steveä kummoisena pitää. Pakkohan se on uskoa.
 
Onko tämä Martta-kerho vai Marttyyri-kerho?

moderndrummer88: Kukaanhan ei ole näin sanonut, sinä vaan nyt möksähdit, kun omaa suosikkiaisi joku tohti arvostella, senkin jälkeen, kun olit "argumenttisi" esittänyt.
 
En minä mitään nöksähtänyt. Hauskaa vaan, että on mielipiteitä. kuten se, että muka joku Colaiuta tai Donati olisi ässiä ;-) Mulle ne ei ole kumpikaan.

Epämuusikko: Steve Smithin jazzinsoitto on kyllä persettä.
 
Parhaimmillaan mies on mun mittapuulla sillä levyllä, missä häntä ekana kuulin. Gambale/Hamm/Smithin ekalla levyllä. Perus-turboilufuusiota. Tykkäsin nuorempana ja tykkään vieläkin.
 
En ota sanojani takaisin sen klinikan myötä. Muuten en ole häntä muusikkona kovin "onnistuneena" pitänyt. Nuo Buddy Rich-nekrofiliat katkaisivat tämän kamelin selän :)
 
Mulle enemmänkin soundiltaan yliselkeä (kiitos Sonor!), paikoitellen soitannollisesti tilanteeseen epäsopiva. Tekniikkaa kyllä löytyy + Yllättävän hyvä soittamaan vispilöillä.
 
Keskustelu päättyi tähän.
 
Nielaisitko koukun syvälle??? Steven jazzinsoittoa en ole liiemmin kuunnellut, mutta noita progeiluja ja Journeytä kyllä. Journey oli ihan kauhean kasari ja kaikki kliseet imaissut orkka, mutta Steve oli mielestäni oikein hyvin tontilla.
 
Ja sitten (hirmuisen pienellä äänen paineella): Kun sillä oli aina ne hirmuisen hienot rummutkin, vaikka tukka joka promokuvassa olikin aina huonommin ja huonommin...

Mutta Stevepä pääsi soittamaan vikan Sopranos-jakson loppukohtaukseen! Ei paha, ei ollenkaan paha. (aasinsilta 'vapaamielistä' -keskusteluun).