Keskustelua raskaammasta musiikista ›

AnalFuckDemon: Paitsi Undisputed Attitude, joka nyt on muutenkin ihan oma juttunsa...
 
Eiku UA on just kovaa settiä ja paras Slayer-levy heti Seasonsin jälkeen. Onneksi hyllyttivät Judas Priest, Deep Purple yms. -peruscoverit..
Hannemanin ja Lombardon punkbändin ('84-'85) Pap Smearin biisit Can't Stand You ja Ddamm jyrää aika mukavasti. Kuulemma biisejä riittää ja riffejä on käytetty Slayerin levyillä.
Ainoa oma biisi Gemini peittoaa suuren osan uudemmasta Slayer-tuotannosta.

Diggaan erittäin paljon Kingin rytmikitaroinnista. Ja siitä että jannu on seurannut koko skeneä. Valitkaa "HD", läskit.
 
http://www.youtube.com/watch?v=5n9fpNRGFyw

AnalFuckDemon: Paitsi Undisputed Attitude, joka nyt on muutenkin ihan oma juttunsa...
 
Undisputed attitude ja God hates us all on ainoat S-levyt mitä jaksaa kuunnella. Tätä on muuten hivenen vaikea esittää muodossa joka ei näyttäisi joltain typerältä provolta mutta ei maha mitn... En tiedä mikä siinä on kun en erityisemmin edes pidä punkista saati nuumetallista.

Heissi: God hates us all on ainoa S-levy mitä jaksaa kuunnella.
 
Tämä on kyllä totta. En tiedä mistä tuo johtuu

AnalFuckDemon: Paitsi Undisputed Attitude, joka nyt on muutenkin ihan oma juttunsa...
 
Komppaan, olin oikeasti pettynyt koko bändiin enkä kuunnellut muitakaan levyjä hetkeen kun menin UAta kokeilemaan. Harvemmin mikään hyvä bändi herättää niin suuria inhontunteita musiikillaan. En kykene löytämään levyltä mitään kehuttavaa. Kaikki muut sleijeri-levyt vähintään menettelevät.

Mie en jymmärrä miksi aina pilkataan Diabolus in Musicaa? Slayeria vuodesta 1984 kuunneleena kuvittelen omaavani jotain perspektiiviä repertuaariin. Levy groovaa kuin hirvi ja jotta saadaan liekit loimuamaan niin mielestäni varsinkin Bitter Peace on aivan Angel of Deathin tasoinen veton.
 
ps. nimimerkillä 1998 Kultsalla kunnon tsekkanneena ja Bitter Peace aloitusbiisinä åksö

AnalFuckDemon: Paitsi Undisputed Attitude, joka nyt on muutenkin ihan oma juttunsa...
 
Viimeinen kuunneltava levy.

xulu: Viimeinen kuunneltava levy.
 
Aivan helevetin kova levy. Turhaa täällä valitetaan taas.

Slayer on myös yksi suosikeistani. Helvetin kova rässimättöö. Vielä kun sain ton kirjaeepoksen joululahjaksi niin pääs tutustumaan bändin uraan lähemmin.
Toivottavasti nähään alkavana vuonna sonispheressä!

Ennen ajattelin että Slayerin viimeinen hyvä levy oli Seasons in the Abyss. Nykyään pidän kaikista.

Catfish blues: Mie en jymmärrä miksi aina pilkataan Diabolus in Musicaa? Slayeria vuodesta 1984 kuunneleena kuvittelen omaavani jotain perspektiiviä repertuaariin. Levy groovaa kuin hirvi ja jotta saadaan liekit loimuamaan niin mielestäni varsinkin Bitter Peace on aivan Angel of Deathin tasoinen veton.
 
ps. nimimerkillä 1998 Kultsalla kunnon tsekkanneena ja Bitter Peace aloitusbiisinä åksö
 
Muistan kun aikoinaan tuli Jyrkissä keikkaraporttia tuolta ja taisivat näyttää pätkää Bitter Peacesta. Kova biisi, vaikken aivan Angel Of Deathin tasolla rankkaisi :) Love To Haten kanssa kuitenkin parhaita Bostaph-aikojen ralleja.

Catfish blues: Mie en jymmärrä miksi aina pilkataan Diabolus in Musicaa? Slayeria vuodesta 1984 kuunneleena kuvittelen omaavani jotain perspektiiviä repertuaariin. Levy groovaa kuin hirvi ja jotta saadaan liekit loimuamaan niin mielestäni varsinkin Bitter Peace on aivan Angel of Deathin tasoinen veton.
 
ps. nimimerkillä 1998 Kultsalla kunnon tsekkanneena ja Bitter Peace aloitusbiisinä åksö
 
Eipä se valitettavasti makuasioita faktoiksi muuta, vaikka olisi kuunnellut kuinka pitkään. Toiset tykkäävät äidistä, toiset tyttärestä. Itselläni livahti fanilasit päähän jossain välissä, ja niitä oli tosi vaikea saada pois. Viimeiset kaksi levyä kuitenkin ovat johtaneet väistämättömään. Itse koen asian niin, että uppouduin Slayeriin liiaksi, menin mukaan siihen yltiöpäiseen löylyttämiseen, jonka seurauksena käytännössä kaikki mikä bändiltä tuli, otettiin vastaan ilahtuneena.
 
Diaboluksella on kyllä hetkensä. Mainitsemasi Bitter Peace on järkyttävän kova biisi. Tuolta ajalta on muutenkin hyviä muistoja, pääsin Kultsan keikkaa ennen tapaamaan bändiä, ja kotona on edelleen seinällä mukaan tarttunut kiertuejuliste ja siinä koko orkesterin nimmarit. Tom oli ihan pirun siisti tyyppi, mukava ja kohtelias, Hanneman ei puhunut mitään, ei vaikka siltä kysyi jotain. Istui vain ja hörppi bisseä sonikat päässä. Oli todella cool.
 
Täytyypä laittaa Diabolus soimaan, ihan vain muistojen vuoksi. Mää oles vanha.

Catfish blues: Mie en jymmärrä miksi aina pilkataan Diabolus in Musicaa? Slayeria vuodesta 1984 kuunneleena kuvittelen omaavani jotain perspektiiviä repertuaariin. Levy groovaa kuin hirvi ja jotta saadaan liekit loimuamaan niin mielestäni varsinkin Bitter Peace on aivan Angel of Deathin tasoinen veton.
 
ps. nimimerkillä 1998 Kultsalla kunnon tsekkanneena ja Bitter Peace aloitusbiisinä åksö
 
Ha! Olinpa Kultsalla minäkin!
 
Asiasta toiseen: tulin ostaneeksi Worl painted bloodin ja mukana tuli ihmetyksekseni DVD-lyhytleffa Playing with dollsin innoittamana (?). Onko kukaan ehtinyt kattomaan? Mie en vielä. Pitää diggailla ja juoda verta barbien päästä jahka akka ja lapset nukkuu.

Ko. bändi edustaa itselleni rässin legendaarisinta kastia Testamentin, (vanha) Metallican ja Megadethin kanssa. Murhatapporiffein varustettua turpajunttaa, laadusta ja asenteesta tinkimättä. Vanhoja levyjä ei päihitä mikään, mutta on näillä uudemmillakin 90-00 luvun tuotoksilla hetkensä. Uusin lätty ei jaksanut sykähdyttää muutamaa pyöräytystä pidempään, eikä ainoastaan ponnettomasta kitarasoundista johtuen.

Bändin tuotanto iskee aika tasapuolisesti. Paskaa mahtuu oikeastaan jokaiseen aikakauteen ja levyyn. Samoin hyvääkin. Suhde vain vaihtelee jonnin verran.
 
Erikoismaininta God hates us all:lle. Bloodline (huomaa lauseen lyhyys ja sen lopettava ärhkäkkä piste). Parhautta. Tuosta ei enää ranggemmaksi musiikki tule.
 
Diabolus on kyllä hyvä lätty. Tai no, siellä on niitä hyviä biisejä. Se siitä.
 
Kokonaisuutena ykkössijalle nousee kuitenkin Seasons in the Abyss. Muistot tietty kullittavat aika kovasti tätäkin lättyä ja siinä mielessä vertailu uudempaan matskuun ei ole kovinkaan reilua.

Tuo on kyllä totta. diabolussilta löytyy hetkensä.
Omat suosikit on kans tuo seasons ja reign in blood , myös uudemmat god hates us all ja Christ illusion on kovia.

Bitter Peace aloitusbiisinä
 
Toimi.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Nyt on 4kertaa soinut läpi tämä uusin levy. Pakko sanoa että on hemmetin hyvä kiekko. Reilusti parempi kuin Christ Illusion,ostin tuon digibakin ja tuohon lisämatskuun en ole ehtinyt tutustua.

Bugi: Nyt on 4kertaa soinut läpi tämä uusin levy. Pakko sanoa että on hemmetin hyvä kiekko. Reilusti parempi kuin Christ Illusion,ostin tuon digibakin ja tuohon lisämatskuun en ole ehtinyt tutustua.
 
Haluaisitko vähän avata kokemustasi meille "ei niin innostuneille?"
Olisi mukava kuulla, että mistä jengi tällä kiekolla oikeasti tykkää.