| Aihe: Mitkä olivat ensimmäiset kitarakamasi? | |
|---|
|
Otetaanpas tämmöistä nostalgiafiilistelyä vaihteeksi..
Mitkä olivat ensimmäiset kitarakamasi?
Mitä mieltä olit niistä silloin?
Ja vuosi oli?
Kauanko ne pysyivät hallussasi?
Omani olivat:
- Charvette by Charvel vaaleansininen sähkis
- Fender H.O.T. 30w? transistoricombo
- Boss CE-3 chorus
Elettiin vuotta 1995. Kauan ennen internettiä ja m.netin kamapalstoja. Kirjastosta lainattiin Metallican tabulatuureja ja siitä se lähti. Soiteltuani puoli vuotta Landolan naikkarilla, sain synttärilahjaksi Fender H.O.T.in ja itse säästettyäni rahaa Charveliin sain vihdoin kesän alussa sähkisvehkeet. Verrattuna nylon-kieliseen, Fenderissä oli särö! =D Aivan mahtava transistorisärö, mutta sitä piti alussa jopa säästellen käyttää ikäänkuin fiilistelyhetkiin. Tolla Choruksella en oikein jaksanu soitella ja tuli se annettu ilmaiseksi kaupan sedälle vaihdossa. Kitaran myin vuonna 2000, vaihdettuani ennen ensimmäistä studioreissua Fenderin tilalle. Vahvistin vaihtui vuonna 1998. Yhä kyyneleet silmissä muistelen tuota alkuhuumaa.. =D
Tähänkö se nimi laitetaan? |
|
Japanilainen pinkki Fender Stratocaster mikä on vieläkin ykköskitarani sekä saundin, että soitettavuuden puolesta, ja paska Marshallin JTM60 ruskea kombo mistä kyrvähti päätemuuntaja. Siitä kumma Jyrsis oli tuo, että päätettä ei saanut ruvelle muistaakseni millään. Lisäksi siinä oli kuuluisa Marshallin reverb millä ei tehnyt mitään. Tuon paskan ruskean kombon laitoin vaihdossa 1959SLP:n...kannatti.
Edit: Äh, eiku olihan mulla ennen paskaa ruskeaa komboa toinen ruskea vahvistin mikä toimi myös pattereillakin, eli legendaarinen Pignose. Se löytyy vieläkin. :) |
|
Ibanezin Arc100. Lessukopio loimuttomalla vaahterakannella. Olis varmasti vieläkin tosi mukava peli, mutta silloinhan se tumppu soundi johtui kitarasta. ;) Tästä johtuen myin pois. =(
Ja tietenkin M.net aproved Micro cube, joka löytyy vieläkin.
Punkrokkari -> Runkpoppari -> Poprunkkari. -Juicy |
|
Itsellä oli Excel merkkinen about satasen stratocaster sekä Zoomin (!!!) combovahvistin jossa oli tietysti ihan hemmetisti nappeja ja turhaa härpäkettä.
Kyllä niillä alkuun pääs, ei siinä. Se kitara oli itseasiassa ihan ok jälkeenpäin mietittynä, piti vireensäkkin. Vahvistimesta en sano mitään, hävettää vieläkin. Fake Noir ---
If somebody thinks they're a hedgehog, presumably you just give 'em a mirror and a few pictures of hedgehogs and tell them to sort it out for themselves. |
|
Yamaha C-40 pari kesää sitten. Mua varten ostettiin, mutta ei se mun ole, löytyy kotoa vieläkin, ekat sähkiskamat reilu vuosi sitten: Squier strato + microcube.
Lesko: Mutta kuvittele wiki, josta löydät nopeasti mm. eisss, mieess, Metallica ym. tärkeät artikkelit. |
 koponen
09.01.2010 22:34:14 (muokattu 09.01.2010 22:36:27) | |
|
Landola C-21, tyhjä nuottivihko ja kitarapussi. Vuonna 1979. Kitara on vieläkin tallessa ja soittokuntoinen.
I'm endorsed by Marshall |
|
Ekat kamat millä soitin olivat faijan vanha Vantage-merkkinen lespakopio sekä Rolandin GA-30, totaalisen surkea trankkuvahvari. Noi löytyy vieläkin mun huoneesta, skeba on drop C:ssä ja vahvistin on koulukirjatelineenä.
Ekat ihan omat kamat oli sitten nykyinen Esp Horizon FR, jonka sain rippilahjaksi sekä Line6:n pocketpod, jonka ostin abaut vuosi sitten (ja myin noin kuukausi sitten).
Eli tiivistettynä näin lyhyellä soittouralla ei ole pahemmin kamahistoriaa kertynyt. |
|
Kirkkanpunainen Falcon SG ja Marshall MG15DFX (oh boy...)
Kitara oli aika hyväkin. Se oli SG, eli helvetisti tyylikkäämpi kuin sellainen mustavalkoinen strato, joka löytyi aikoinaan varmaan joka toiselta kaverilta. Tossa oli paksu kaula, mut ihan mukava soittaa. Kyllä sillä varmaan pari vuotta soitteli, myin kuitenkin eteenpäin. Kerran huomasin täysin samanlaisen kitaran Soitin Laineella, soittelin sitä ainakin puoli tuntia ja muistelin menneitä. Syvällistä.
Vahvistimesta ei varmaan tarvitse paljoa kertoa. Olihan se kiva omistaa marsu, soundikin oli hyvä. Kunnes testasin Hughes & Kettneriä kaupassa ;) |
|
Ekat sähkökitarakamat olivat Peavey Predator -stratokopio ja Yamaha G100-212II -trankkucombo. Elettiin jotain vuotta 1995. Tokihan jonkinlainen akustinen oli ollut jo vuodesta 1987. |
 Stalkah
09.01.2010 22:40:24 (muokattu 09.01.2010 22:42:10) | |
|
Yamaha ERG 121 ja GA-10-pikkuvahvistin. Kitara seisoo nurkassa, eikä siinä pahemmin muuta vikaa ollukkaa ku vähä liian korkeet nauhat ja huonot mikit. Vahvistin on hyllyn päällä, käyttelen sillon tällö ku haluan cleania vahvistinsoundia, ei ton roippeen säröillä paljoa soitella. |
 Räbbänä
09.01.2010 22:40:27 (muokattu 09.01.2010 22:42:42) | |
|
VIPMetal: Otetaanpas tämmöistä nostalgiafiilistelyä vaihteeksi..
Mitkä olivat ensimmäiset kitarakamasi?
Mitä mieltä olit niistä silloin?
Ja vuosi oli?
Kauanko ne pysyivät hallussasi?
Omani olivat:
- Charvette by Charvel vaaleansininen sähkis
- Fender H.O.T. 30w? transistoricombo
- Boss CE-3 chorus
Elettiin vuotta 1995. Kauan ennen internettiä ja m.netin kamapalstoja. Kirjastosta lainattiin Metallican tabulatuureja ja siitä se lähti. Soiteltuani puoli vuotta Landolan naikkarilla, sain synttärilahjaksi Fender H.O.T.in ja itse säästettyäni rahaa Charveliin sain vihdoin kesän alussa sähkisvehkeet. Verrattuna nylon-kieliseen, Fenderissä oli särö! =D Aivan mahtava transistorisärö, mutta sitä piti alussa jopa säästellen käyttää ikäänkuin fiilistelyhetkiin. Tolla Choruksella en oikein jaksanu soitella ja tuli se annettu ilmaiseksi kaupan sedälle vaihdossa. Kitaran myin vuonna 2000, vaihdettuani ennen ensimmäistä studioreissua Fenderin tilalle. Vahvistin vaihtui vuonna 1998. Yhä kyyneleet silmissä muistelen tuota alkuhuumaa.. =D
Sillon 13-vuotiaana soitteluita aloitelttiin Squierin Affinity sarjan rakokastelimella, Iron Maidenin Dave Murrayta mukaillen tietty kermanvalkoisella. Vahvarina toimi kitaran matkassa tullut Fenkun, aina niin ihana, 15 hattiwattinen Frontman.
Squjuhan oli tietty paras, kun kaikilla isoilla staroilla moinen oli. Tallamikki mahdollisimman lähelle kieliä ja keskimikin kanssa käytettäessä saatin vähän tumpumpaa saundia rouheampaan komppailuun. Kaulamikistä piti tietty yrittää saada armottomalla särömäärällä mahdollisimman Murraymainen soolosaundi.
Fenkku pysyi talossa lähemmäs puoltoista vuotta, kunnes tuli todettua ettei rippilahjaksi saaduilla rahoillani ostama behkun multipaavo avannut tietä onneen. Frontmani myyntiin ja tilalle lyhyen katselun jälkeen Marsun legendaarinen 8080. Squju löytyy yhä telineestä tilaa viemässä. Hellin käsin käsiteltynä ei lommoja saatikka muitakaan taisteluarpia ole päässyt syntymään. Joskus tulee edelleenkin kepillä soiteltua.
Edit: Ennen sähkistä tuli pauttirallaa puol vuotta rämpyteltyä isoveikan romanialaisella Encore-merkkisellä nylonilla. Sekin yhä tallessa, joskin enemmän seinäkoristeena ja pari kertaa vuodessa siskonpojan relikoitavana.
Painajaismainen: Tätä keskustelua ei sitten käyty. |
 TTV
09.01.2010 22:41:09 | |
|
Vuonna 1990, kitara oli Sledgehammerin strato ja se on itsellä vieläkin. Vahvistimena oli yamahan 30w combo, joka löytyy myös edelleen. Säröt otettiin bossin keltaisesta overdrive pedaalista, se on ikävä kyllä hävinnyt jonnekin ajansaatossa. Sledge on kyllä niin porno kitara etten luovu siitä ikinä. Elektroniikan kerkesin jo uusimaan siitä mutta nauhoja en raski vaihtaa vaikka ne on aivan finaalissa.
"Keep the metal scene alive" - Charles Schuldiner (R.I.P.) |
|
Yamaha C-40
Ekat sähkikset:
Jackson Dinky ja Behringer GM-108
Behringerillä soittelin viimeksi pari viikoa sitten ja yllättävän hyvin soi. Jacksonista on kaula käytössä ja soi ihan hyvin. Yamahalla täyttelen akustisinnostukseni
Entinen veri heavy |
|
TTV: Vuonna 1990, kitara oli Sledgehammerin strato ja se on itsellä vieläkin. Vahvistimena oli yamahan 30w combo, joka löytyy myös edelleen. Säröt otettiin bossin keltaisesta overdrive pedaalista, se on ikävä kyllä hävinnyt jonnekin ajansaatossa. Sledge on kyllä niin porno kitara etten luovu siitä ikinä. Elektroniikan kerkesin jo uusimaan siitä mutta nauhoja en raski vaihtaa vaikka ne on aivan finaalissa.
Olikos Bossi tämä kuuluisa "särö bedalli black sabbath ääni"?
Punkrokkari -> Runkpoppari -> Poprunkkari. -Juicy |
|
Vuosi oli 95 tai 96. Squier strat sunburst (oli sata markkaa kalliimpi kuin musta), Marshall VS30 tms 30w valvestate marsu ja Korgin viritin.
Viritintä käytin kunnes hajosi, Straton nauhat tuli soitettua aika ruvelle ennen myyntiä. Taisi lähteä joskus 07 vuonna tarpeettomana, kun tarvin rahoitusta RG:n hankkimiseen. Marsu vaihtui isompaan mosfet 100 nuppiin ja 4x10 kaappiin joskus vuonna 99
Huonoja juttuja jo vuodesta 1981 |
|
Oiskohan ollut jotain 1986 tai '87, kun hankin kesätyörahoilla ja vanhempien avustuksella metallinhohtomustan Epiphone by Gibson Flying Vn, Ibanezin 100-wattisen trankkukombon ja Ibanezin Tubescreamerin (TS10). Taisi setissä olla mukana vielä Arion Stage Tuner eli pedaaliviritin. Epi siksi, että suurella sankarillani, Mnet-nimim. Lapiksella oli sellainen (tosin metallinhohtopunainen, mutta niitä ei liikkessä ollut kun olin ostoksilla). Iba siksi että se oli 100w :) Ja TS siksi että oli halpa (oiskohan pitänyt säästää?).
Enpä tarkasti muista kauanko noilla soittelin, tuskin juuri vuotta kauempaa. Arionin viritin oli tosin todella kauan käytössä, Epi tais ekana vaihtua johonkin Washburnin floikalliseen PRS-mukaelmaan, Ibanez KMDn komboon ja TS10 Bossin Heavy Metal-säristimeen. Aika kuraahan noi kitara ja vahvistin olivatkin, eipä ole ikävä edes nostgalgiasyistä.
Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. |
|
Eko Manta (tämä mallinimi on selvinnyt vasta internetin ihmeellisenä aikana) sekä Eko Herald Junior 10 W transu-vahvari. Näin about vuonna 1976. Italialaista täsmä halpisrojua. Tuhat mummon markkaa taisivat maksaa. Inflatsuunit sun muut huomioiden aika kallista oli. Veneskoskelta Tampereelta haettiin. Ekoja silloin kauppa täynnä. Vaan 60-luvulla toivat maahan Fenderiä, mikä myöskin vasta uudella tuhatluvulla on tietooni saapunut...
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Lonesome Dave Peverett |
|
viitisen vuotta sitten tuli hommattu "hevimiehenä" Ibanezin RG470 ja Tb15r vahvistin, sen jälkeen musiikki maku vain mennyt kevyempään suuntaan eikä "hevit" oo juurikaan kiinnostanut muutamia poikkeuksia lukuunottamatta..
Rohkea rokan syö. |
TTV
09.01.2010 22:58:38 | |
|
Väsykäsi95: Olikos Bossi tämä kuuluisa "särö bedalli black sabbath ääni"?
Vaikea sanoa, Stone oli lähinnä kohdesaundina (jäi tosin saavutamatta) :-) Hemmetti, se pedaali taitaa sittenkin löytyä porukoiden luota, nyt alkoi jännittämään.
"Keep the metal scene alive" - Charles Schuldiner (R.I.P.) |
 h.e.k.a
09.01.2010 22:58:39 (muokattu 09.01.2010 23:00:24) | |
|
Ekaksi oli Yamahan akustinen, taisi olla juuri C-40, mutta kunnolla tuli aloitettua soittelu kun eka sähkökitara tuli taloon (taisi olla '89 tai '90). Kyseessä Samickin punainen telen muotoinen yhdellä EMG:n näköisellä tallamikillä varustettu keppi, ja vahvistin oli tuolloin Baby G (pitkään joutui tätäkin hakemaan muistin syövereistä, eikä googlellakaan löytynyt tuosta muuta kuin että yhdellä studiolla oli vahvistinlistauksessa moinen peli). Pitkälti Pignosen kaltainen pikkupurkki se kuitenkin oli...
"isi, katso, tuo yksi kitara on ihan rikki!" - 3v. tytär DLX-musicin kitaraosastolla kommentoi Jacksonin RR3:sta... |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
