Musiikkibisnes ›

No henk. koht en halua ottaa kenenkään yksittäisen artistin tuotantoa esille tuossa valossa.
 
No tuota. Ymmärrän kyllä, eikä mun tarkoitus ollut lietsoa mihinkään dissaukseen, mutta jos levy on kaupallisesti julkaistu, niin ei se missään lasikaapissa enää ole, vaan kyllä niitä saa hyvää makua noudattaen kritisoida jos jonkun mielestä aihetta on. Ilman konkreettisia esimerkkejä tällainen keskustelu menee vaan filosofiseksi länkytykseksi.
 
Oon samaa mieltä siitä, että jos tuotos kelpaa yleisölle, niin silloinhan se oli ainakin jonkinlaiset löyhät standardit täyttävä. Kyllä nykyään tehdään monia levyjä suorastaan liian hyväsoundisiksi. En nyt siis meinaa mitään "kaikki nykymusiikki on liian kliinistä" -lässytystä, vaan sitä, että tuolla suuressa maailmassa käytetään todella paljon aikaa ja rahaa sellaisten juttujen hiomiseen, jotka ei 99% yleisöstä tee minkäänlaista lisäarvoa. Mutta sitten jos rahaa on, niin kyse ei ole pelkästään enää siitä, että mikä menee läpi, vaan voidaan tehdä enemmän omilla ehdoilla ja itselleen sitä musaa.
 
Onneksi suurelle yleisöllekään ei sentään kaikki mene läpi. Räikeimpänä esimerkkinä tästä on muutaman vuoden takaiset Indx ja Jane, joista ei vuoden päästä paljoa enää kuultu, kun molemmat levyt floppasivat niin, että myivät murto-osan siitä mitä niiltä odotettiin. Yksi syy oli eittämättä se, että joitain vuosia takaperin noita "formaattibändejä" oli vielä enemmän kuin nyt. Toinen syy kaunistelematta sanottuna se, että tuote oli ihan oikeasti aika luokaton, eikä pelkästään muusikoiden ja hifistien mielestä. Enpä ole kenenkään kuullut voivottelevan tai kyselevän, että "mihinkäs ne katosivat".
 
Otit myös puheeksi nykymusiikin soundin. Sehän on kuitenkin makuasia. Mä myös pidän vähän orgaanisemman kuuloisesta musasta, mutta se ei ole nykymusiikin soundi. Jos tehdään ns. hittilevyä, siis levyä jonka odotetaan breikkaavan kaupallisesti kunnolla, niin sen täytyy olla ajan soundille uskollinen, tai ainakin aika lähellä sitä. 90-luvulla syntyneiden mielestä Beatlesien levyillä on luokatonta soundia, 50-luvulla syntyneiden mielestä nykylevyillä on luokatonta soundia, näin kärjistäen. Suuri yleisö tarvitsee tutun kuuloisen soundimaailman, ja nykymusiikin soundi-ihanne ja soundimaailma ei ole orgaaninen tai autenttinen. Näin siis pop-musiikissa, tarkentaakseni. Tääkin on kaksipiippuinen juttu. Ensin levyjä alettiin tehdä tietyn soundisiksi ja ihmisten korvat alkoivat tottua siihen. Tällä hetkellä suuren yleisön mielestä tää yliprosessoitu ja epäorgaaninen soundimaailma on "normaali" musiikin soundi, ja siksi se on heille helppoa kuunnella. Tarjonta loi kysynnän ja kysyntä luo uutta tarjontaa. Tuota Martikaisen biisiä en muista, niin en siihen kommentoi.
 
Jos mä mietin miten kuuntelen musiikkia, niin en mä anna minkään ajan hengen takia "anteeksi" sitä, jos en tykkää jonkun levyn soundeista, oli se sitten 20-, 60- tai 2000-luvulla tehty. Tietenkin ymmärrän mistä se johtuu, että levy kuulostaa miltä kuulostaa, ja 60-luvulta tähän päivään tehdyistä levyistä pystyn 95% todennäköisyydellä sanomaan soundin perusteella, että millä vuosikymmenellä levy on tehty. Mutta mä uskallan väittää olevani keskiverto kuuntelijaa (sikälimikäli sellaista täydellistä keskiarvoa on olemassakaan, mutta ymmärtänet pointin) vähän valveutuneempi ja kriittisempi musan kuuntelija. Mä pystyn kuuntelemaan musaa vaikka se olisikin kuinka ihmeellisen soundista. Toisaalta mä kuuntelen myös musiikista paljon sellaisia juttuja, jotka on monien muiden mielestä täysin epäolennaisia tai suorastaan merkityksettömiä juttuja.
 
Oliko tää sitä mitä kaipasit? Mä en nimittäin potisi huonoa omatuntoa puhua ihan konkreettisista esimerkeistä. Jos joku on levyn julkaissut, niin silloin siitä pitää kritiikkiäkin kestää. Mutta niinhän se menee, että aiheellinen kritiikki sattuu eniten. Täysin yliampuvalle ja luokattomalle kritiikille voi vaan nauraa.