Puhaltimet ›

Aika lailla samoilla linjoilla Kukkiksen kanssa sikäli että en usko tässäkään lajissa (vaikka aloittelija vielä olenkin) olevan olemassa "oikotietä onneen" kamojen kautta.
 
Melkein joka lajissa jota on vuosien varrella tullut harrastettua on runsaasti "kamauskovaisia" jotka kuvittelevat että kaikki on kiinni kamoista ja kun löytää oikeat niin sitten alkaa syntyä huipputulosta ja toisaalta jos on "väärät kamat" niin on ihan turha edes treenata kun ei kuitenkaan ole "mitään mahdollisuuksia". Niinpä he vaihtelevat ja muuttavat varusteitaan jatkuvasti ja seuraavat jokaista muoti-ilmiötä etsiessään sitä maagista "täydellistä setuppia" joka nostaa heidät keskinkertaisuuksista välittömästi huipulle. He myös usein uskottelevat itselleen Ja muille etteivät pärjää vain siksi ettei ole varaa hankkia jotain tiettyä sillä hetkellä "välttämätöntä" varustetta.
 
Ainakin aikaisemmin harrastamissani lajeissa nämä kamarunkkarit tunnistaa yleensä siitä etteivät he oikein koskaan saa täyttä hyötyä kalliista kamoistaan koska he vaihtavat ne toisiin kauan ennen kuin oppivat käyttämään niitä. Lisäksi heidän aikansa ja energiansa menee harjoittelun sijaan kamojen hivelemiseen ja vertailemiseen ja sen murehtimiseen että "ei nyt kannata vielä harjoitella ennen kuin saan sen kama x:n joka nostaa minut ihan uudelle tasolle". Näin ollen he harvoin saavuttavat hyviä tuloksia vaan pysyvät keskinkertaisina.
 
Fonissa toki suukappale vaikuttaa soundiin oleellisesti, jopa minä huomaan eroja, mutta varmaankin enemmänkin soundin tyyliin kuin laatuun. Eli ei varmaankaan löydy mitään "viisasten kiveä" joka välittömästi muuttaa soundin kullaksi, vaan pitänee löytää sellainen jonka perussoundi miellyttää ja joka toimii itselle soitettavuudeltaan ja sen jälkeen treenata sillä riittävän kauan että pystyy perustellusti arvioimaan että saako sillä sellaisen soundin kuin haluaa vai tahtooko esim. kirkkaampaa tai tummempaa.
 
Tuntuu myös että korvalla on sellainen ominaisuus että tiettyyn soundiin "kyllästyy" jolloin vaihtelu virkistää, eli hiukan toisenlainen kuulostaa korvaan paremmalta. Sitten kun sillä vanhalla ei taas ole vähään aikaan soitellut niin SE onkin taas se hiukan erilainen joka taas kulostaakin hyvältä.
 
Mutta kovin henkilökohtaisia asioitahan nämä. Kyllähän sitä itsestäänkin aina välillä löytää pienen kamarunkkarin, tosin enemmänkin sikäli että haluaa ihan uteliaisuuttaan kokeilla jotain uutta ja erikoista kuin että uskoisi sen tuovan välitöntä merkittävää parannusta omaan räpellykseen.