Media ja viihde ›

Viime yönä tuli katottua legendaarinen Darkman ja sen perään Raimiuluista innostuneena perään Evil Dead. Tuli kyllä nostalginen fiilis noista Darkmanin trikkikuvista/takaprojisioinneista, piristävää nykypäivän cgi-tykitysten lomassa, joita välttelen parhaani mukaan. Fiilis se on joka ratkaisee, ei efektien realistisuus. Toimii tosiaan edelleen. Suttuselta vhs:ltä tätä tuli tsekattua penskana eräänkin kerran.

Kauhu-jännäriosastolta myös tuo eilinen Hide and seek.
 
Ihan kelvollinen pläjäys, vaikka peruslähtökohdat ovat tutut: perhettä kohtaa tragedia ja uutta alkua haetaan hankkimalla suuri talo maalta. Kohta alkaa tapahtua outoja asioita, eikä syyllistä ole löytyä.
 
No, tässä pysyi paketti nipussa aika hyvin, hauskaa että 11 -vuotias pääosaa esittävä tyttö vei parhaan roolisuorituksen, eikä veteraani Robert de niro.
 
Parasta leffassa oli se, että syylliseksi ei haettu mitään yliluonnollista, vaan tässä pysyttiin ihan mahdollisuuksien rajoissa.

http://www.imdb.com/title/tt0479341/
 
Adam Resurrected
 
Jeff Goldblumille annettiin kerrankin kunnon rooli ja veti sen totaalisesti nappiin. Ihan vitun hyvä ja tunteikas filmi.

AP: Kauhu-jännäriosastolta myös tuo eilinen Hide and seek.
 
Ihan kelvollinen pläjäys, vaikka peruslähtökohdat ovat tutut: perhettä kohtaa tragedia ja uutta alkua haetaan hankkimalla suuri talo maalta. Kohta alkaa tapahtua outoja asioita, eikä syyllistä ole löytyä.
 
No, tässä pysyi paketti nipussa aika hyvin, hauskaa että 11 -vuotias pääosaa esittävä tyttö vei parhaan roolisuorituksen, eikä veteraani Robert de niro.
 
Parasta leffassa oli se, että syylliseksi ei haettu mitään yliluonnollista, vaan tässä pysyttiin ihan mahdollisuuksien rajoissa.
 
Savon-Sanomien kriitikko Marko Ahonen antoi tälle yhden tähden pelkästään siksi kun Bob ei ole oikein pelikunnossa. Tai sen käsityksen sain. Mun mielestä ihan jännä ja toimiva leffa.

Awakenings, Penny Marshall 1990
 
Kyynelkanavia kusella kostuttavaa draamaa syntyy, kun pannaan Robin Willliams tositapahtumiin pohjaten esittämään uudistaviin hoitomenetelmiin turvautuvaa lääkäriä ja Robert de Niro äitinsä hoivaamaa paikoilleen puutunutta psykogeriatrisen osaston pitkäaikaispotilasta.
 
Syyttää voi laskelmoivaa elokuvateollisuutta, vaan ei alkuperäislähteitä. Neurologian tutkija Oliver Sacks, jota Williams näytteli, on näköjään kirjoittanut mukaansatempaavasti neurologisista häiriöistä:
 
"The Man Who Mistook His Wife for a Hat (1985; suom. Mies joka luuli vaimoaan hatuksi) Sacks kertoo elävästi, kuinka erilaiset neurologiset häiriöt vaikuttavat ihmisten ja heidän omaistensa arkeen.
 
Kirja sisältää 20 tarinaa ihmisistä, jotka ovat joutuneet "normaaliuden" ulkopuolelle. Teos selittää, miten suuresti ihmisen havainnot ovat riippuvaisia aivojen toiminnasta eli siitä, miten aivot käsittelevät ja tulkitsevat aistihavaintoja. Esimerkiksi eräs potilas pystyi kyllä näkemään esineitä selvästi, mutta hän oli menettänyt kykynsä tunnistaa ja nimetä niitä. Niinpä hän kuvaili ruusun seuraavasti: "kokoon kiertynyt punainen muoto ja siihen liittyvä suora vihreä lisäke". Kertomukset ovat samalla hauskoja ja traagisia. Ne osoittavat, mihin ihmisen aivot kykenevät, mutta myös sen, kuinka helposti ihminen menettää otteen todellisuudesta ja mistä persoonallisuus lopulta koostuu.
 
Kirjasta on tehty sekä ooppera (tekijä Michael Nyman) että näytelmä (tekijä Peter Brook)."
 
Sacks on myös kertonut "viimeisestä hipistä", joka muistaa elävästi vuoden 1969 ja sitä edeltävän ajan, mutta jonka lyhytmuisti on olematon, koska häneltä on poistettu greipinkokoinen kasvain etuaivoista. Niinpä hänen päähänsä ei enää "mahdu" se tieto, että Janis Joplin ja Jimi Hendrix ovat poistuneet jo aikoja sitten elävien kirjoista.
 
Joten paikoilleen puutuneesta elokuvatoteutuksesta 1/5.

The Tournament, 2009( http://www.imdb.com/title/tt0471041/ )
 
Tällanen pätkä tarttui leffavuokraamosta kainaloon. Juoni pähkinänkuoressa: Seitsemän vuoden välein kolmekymmentä palkkatappajaa saapuu pahaa-arvaamattomaan kaupunkiin taistelemaan kymmenestä miljoonasta dollarista ja Maailman Paras Palkkatappaja-tittelistä. Aikaa 24 tuntia ja viimeinen eloonjäänyt voittaa. Tähän turnamenttiin joutuu vahingossa myös juoppo pappi(Robert Carlyle). Koko hauskuuden kustantaa nimettömät isot kihot, jotka seuraavat verikekkereitä suoraan kaupungin turvakameroista ja osallistujien jäljittimistä.
 
Takakansiteksti ei hirveästi antanut odotuksia, joko tulee tuutin täydeltä kakkaa tai sit hyvää toimintaviihettä. Hyvää viihettähän se sit olikin. Juonellisestihan leffa on melko simppeli tekosyy päästä lahtaamaan mahollisimman paljon porukkaa - ja jos ei muuta haekaan ni tämä kyllä toimii. Palkkatappajiin oli saatu suht hyvin persoonaa ja ilmettä(kolmestakymmenestä tappajasta neljään keskityttiin enemmän), mutta eniten ilahdutti se, ettei CGI-efektejä tai muuta tietokonekamaa tässä käytetty, vaan kaikki efektit toteutettiin kuin "vanhoina hyvinä aikoina". Realismia ei kannata kuitenkaan hakea, vaan kaikki vedettiin hyvällä maulla överiksi. Verta ja suolenpätkiäkään ei säästelty, mikä myös yllätti positiivisesti. Sitä kun aina kuvittelee nykyään että se K18-leima on lätkäisty tarkastamon laiskotellessa, mut kyllä se tällä kertaa asiansa ajoi. Gorea käytettiin kuitenkin tyylitajuisti eikä mässäillen, mitään ei peitetty.
 
Leffan heikkous oli ainoastaan se, että varsinaisia kohokohtia ei ollut(paitsi ehkä strippibaarikohtaus, jonne yhdeksän tappajaa eksyi samaan aikaan - tosin siihenkin olisi saanut lisätä hieman enemmän rytinää ja pituutta). Tunti ja kolmekymmentä minuuttia kului nopeasti, mutta mieleen ei hirveästi jäänyt mitään ultimaalisen hienoa. Leffa myöskin lässähti hieman lopussa adrenaliinipitoisen alun jälkeen. Kuvaustyökään ei ollut mitenkään erikoista, tosin tässä leffassa taistelukohtauksissa pysyi kärryillä - ei kuvattu liian läheltä liian nopeiden kuvakulmavaihosten kera, kuten nykyään tuntuu olevan tapana.
 
Loppujen lopuksi tyydyttävä 2000-luvulla tehty vanhan koulukunnan toimintapätkä. Kyllä tämä leffahyllyyn löytää, jahka ensin päätyy alelaareihin.
 
8/10

Rumpukapulat: The Tournament, 2009( http://www.imdb.com/title/tt0471041/ )
 

 
Katsoin itse kanssa tämän tuossa jokin aika sitten. Hyvin sait puettua sanoiksi leffan sisällön, itse katsoin pätkän ehkä hieman enemmän ns. sivusilmällä vaikka koko ajan ruutua tuijotinkin, joten en ihan noin kattavaa analyysiä olisi pystynyt kirjoittamaan.
 
Ihan jees leffa kuitenkin. 7/10

Postia pappi Jaakobille
 
Eilen katsastin Ykköseltä. Tykkäsin kovasti. Ei ollut liian pitkä, koska noin rauhallinen elokuva parituntisena vois tuntua jo jossain. Mukava kuva hyväntahtoisesta miehestä.
 
4/5

odd: Postia pappi Jaakobille
 
Eilen katsastin Ykköseltä. Tykkäsin kovasti. Ei ollut liian pitkä, koska noin rauhallinen elokuva parituntisena vois tuntua jo jossain. Mukava kuva hyväntahtoisesta miehestä.
 
4/5
 
Joo, minäkin tämän katsoin ja ihan hyvä leffa oli. Ja pisteitä tosiaan jo siitä, että joku vielä tekee alle kaksituntisia leffoja. :D Koska kovin usein kotimaisissa leffoissa on sitä turhaa tyhjäkäyntiä kun on pituutta reilu 2 tuntia. Asioita voi kertoa lyhyemminkin.
 
Ja siinäkin mielessä mainio pätkä, että koko hommasta selvittiin muutamalla näyttelijällä.
 
4/5 täältäkin.
 
e: Sateenhan saa sadettamalla.

Haarautuvan rakkauden talo tuli juuri katsottua.
 
Erittäin positiivinen yllätys, vaikka odotuksetkin oli suht korkealla. Erittäin osuvat näyttelijävalinnat, mitä nyt Irina Björklund oli varmaan vitsillä heitetty ihan typerään rooliin, jonka pelasi mielestäni ainoana "huonosti". Ei Tuulan äitikään mikään kymppisuoritus ollut, mutta olipa ilo katsoa pitkästä aikaa suomalaista leffaa joka ei ole oikeastaan millään tavalla nolo. Hyvää ja sujuvaa dialogia, nasevia kohtauksia. Ihan jees juoni liian amerikkalaisesta vaihtoehtoisesta lopusta huolimatta. Onneksi se tosiaan, tai juuri siksi se varmaan olikin, oli vaihtoehtoinen loppu.
 
Suosittelen ehdottomasti katsomaan. Hyvä ja viihdyttävä leffa.
 
4- / 5
 
...ilman Björklundin hahmoa olisi ollut komeasti täysi nelonen, vaikka se nyt ei pienenä sivuroolina mainittavasti häirinnytkään. E: mainitaan nyt vielä, että vasta lopputeksteistä hokasin, että ko. roolin veti Björklund. En edes tunnistanut leffan aikana.

Tulipa eilen FST:ltä tuo Klaus Härön esikoispitkä eli Näkymätön Elina.
 
Kesto 77 minuuttia, joten heti kärkeen siitä jo plussaa! Taas kerran tarina kerrottu selvästi alle kahden tunnin. :D Leffa sijoittuuu Tornionjokilaaksoon ja 50-luvulle. Elinan isä on kuollut, mutta Elinan päässä isä edelleen hengailee suolla, jonne ei lapset yksin saisi mennä.
 
Koulussa vanha opettajan käppänä koittaa opettaa lapsille ruotsia ja Elina joutuu käppänän silmätikuksi. Koululle karauttaa myös uudemman polven opettaja komealla autollaan, mutta vanhan käppänän tavoista koitetaan pitää kiinni. Tilannehan kärjistyy melkoisesti ja Elina menee suolle. Pysähtyä ei saisi, mutta Elinapa pysähtyy...
 
Kaiken kaikkiaan hieno ja kaunis leffa. Tornionjokilaaksoon sijoittuvia leffoja olisi muutenkin mukava nähdä enemmän. Jotenkin kiehtovaa seutua...
 
Pistetään tälle nyt vaikka 4,5/5

Deep Shadow: Kaiken kaikkiaan hieno ja kaunis leffa. Tornionjokilaaksoon sijoittuvia leffoja olisi muutenkin mukava nähdä enemmän. Jotenkin kiehtovaa seutua...
 
Pistetään tälle nyt vaikka 4,5/5
 
Kaunista seutua ja kuvaustyötä jälleen. Luonto kiehtovana ja lyyrisenä elementtinä on vahvasti läsnä kaikissa tähän asti näkemissäni Härön elokuvissa.
 
SPOILERIVAARA
Sama teema tuntuu myös toistuvan: itsepintaisiin asennoitumiskaavoihinsa sulkeutuneet ihmiset voivat lopulta kääntää kelkkansa, kuten Äideistä parhaimman ruotsalaisäiti, Pappi-Jaakobin Leila ja Elinan militantti opettaja Tora.
 
Pisteet: Samat vaikka kuin edelliseltä.

Pilvilinna joka romahti.
 
Stieg Larssonin Millenium-trilogian kolmas osa.
 
Vähän jäi puolinainen olo.
Ykkösosa oli toimiva, itsenäinen teos, sekä kirjana että elokuvana.
Kakkonen vaati jo ykköseen perehtymistä, kirja oli huonompi kuin ykkönen mutta elokuva korjasi vauhdikkuudellaan paljon.
TÄmä viimeinen osa oli taas kirjana kakkososaa parempi, mutta elokuva on verraten hidastempoinen ja 2-osan näkeminen tai tapahtumien tietäminen on lähes välttämätöntä, jos tässä aikoo pysyä kärryillä.
 
Näyttelijät tekevät edelleen 3-osassakin varmaa työtä.
Kirjassa olevia elementtejä on karsittu aika rankalla kädellä. Se sujuvoittaa leffaa, mutta tekee siitä samalla turhankin suoraviivaisen: elokuva ei ole kirjan näköinen.
Tämä on myös paljon hitaampi elokuva kuin Tyttö joka leikki tulella. Paljon puhetta, aika vähän toimintaa. Näin on toisaalta pakko ollakin, jos koko juoni aiotaan mahduttaa reiluun kahteen tuntiin.
 
Ei hukkailta, mutta kirja vie kisan tässä tapauksessa.
 
7.

AP: Pilvilinna joka romahti.
 
Stieg Larssonin Millenium-trilogian kolmas osa.
 
Vähän jäi puolinainen olo.
Ykkösosa oli toimiva, itsenäinen teos, sekä kirjana että elokuvana.
Kakkonen vaati jo ykköseen perehtymistä, kirja oli huonompi kuin ykkönen mutta elokuva korjasi vauhdikkuudellaan paljon.
TÄmä viimeinen osa oli taas kirjana kakkososaa parempi, mutta elokuva on verraten hidastempoinen ja 2-osan näkeminen tai tapahtumien tietäminen on lähes välttämätöntä, jos tässä aikoo pysyä kärryillä.
 
Näyttelijät tekevät edelleen 3-osassakin varmaa työtä.
Kirjassa olevia elementtejä on karsittu aika rankalla kädellä. Se sujuvoittaa leffaa, mutta tekee siitä samalla turhankin suoraviivaisen: elokuva ei ole kirjan näköinen.
Tämä on myös paljon hitaampi elokuva kuin Tyttö joka leikki tulella. Paljon puhetta, aika vähän toimintaa. Näin on toisaalta pakko ollakin, jos koko juoni aiotaan mahduttaa reiluun kahteen tuntiin.
 
Ei hukkailta, mutta kirja vie kisan tässä tapauksessa.
 
7.
 
Se pystymetästä vedetty blondi lihaskimppu vaan ei oikein toimi :) eikös se tuossa kolmannessakin osassa esiinny?

Gran Torino
 
Clint toki on hyvä ja kiinnostava, teki sitten minkä roolin tahansa. Tuli pikakelattua aika lailla. Mustavalkoiset asetelmat ja simppelit hahmot. Aku Ankka-moodi meni päälle nopeasti katsoessani. Draaman kaari - ajattelu oli jotenkin hallussa, mutta katson mieluummin elokuvat Outlaw Josie Wales tai Armoton uudelleen. Gran Torino jää minulla yhteen katsomiskertaan. Loppuratkaisu oli hyvä suhteessa johdantoon. Arvosanaa en kuitenkaan anna loppuratkaisuista...
 
1,5 / 5

miihkali666: Gran Torino
 
Clint toki on hyvä ja kiinnostava, teki sitten minkä roolin tahansa. Tuli pikakelattua aika lailla. Mustavalkoiset asetelmat ja simppelit hahmot. Aku Ankka-moodi meni päälle nopeasti katsoessani. Draaman kaari - ajattelu oli jotenkin hallussa, mutta katson mieluummin elokuvat Outlaw Josie Wales tai Armoton uudelleen. Gran Torino jää minulla yhteen katsomiskertaan. Loppuratkaisu oli hyvä suhteessa johdantoon. Arvosanaa en kuitenkaan anna loppuratkaisuista...
 
1,5 / 5
 
Olipa uskottava arvio jos kerta pikakelasit leffan? No makunsa kullakin.

Tuo Postia Pappi Jaakobille näkyy muuten myös Yle Areenassa vielä muutaman päivän jos jotain kiinnostaa katsoa kyseinen pätkä.

The Hangover
 
Parempi kuin odotin. Kertakäyttöistä Hollywood-viihdettä, mutta hommaan toi tuoreutta pääosin tuntemattomista kasvoista koostuva näyttelijäkaarti. Voi kuvitella, millaista paskaa tämä olisi ollut Ben Stillerin/Will Ferrellin/Jack Blackin/Vince Vaughnin/Owen Wilsonin/Steve Carellin/Seth Rogenin/Adam Sanderlin/Rob Schneiderin kanssa.

Ed_Guy: Se pystymetästä vedetty blondi lihaskimppu vaan ei oikein toimi :) eikös se tuossa kolmannessakin osassa esiinny?
 
Tottahan toki. Jotenkin tulee se Simpsonien "Rainier Wolfcastle" mieleen hakematta. Heh.
 
Pitkät ajat tuo oli leffassa (onneksi?) ihan näkymättömissä.