Yleistä keskustelua musiikista ›

Riverman: Samaa mieltä. Listauksia on hemmetin mukava tehdä, mutta monikohan jaksaa toisten listoja tosissaan lukea?
 
Hommahan menisi monin verroin vieläkin mielenkiintoisemmaksi, jos olisi lupa valita vain yksi levy. Sitä valintaa joutuisi jo kovasti itselleenkin (ja samalla kenties muille) perustelemaan.
 
Juu, kyllä ne perustelut kuuluu tavallaan näihin listauksiin ja niitä on sitten mielestäni jopa kiva lukea.

EDIT: Olin väärässä

carnation: Itse ainakin nauttisin enemmän siitä, että perusteltaisiin hyvin vaikka 4-5 levyä kuin vedetään lonkalta sadan levyn lista ilman yhden yhtäkään kommenttia kyseisistä tuotoksista.
 
Tottahan toki, ihan oikeassa olet. Tein tuon listan yhden toisen foorumin isompaan polliin, ja tyrkkäsin saman tien muuten vaan tänne kun asiaankuuluva ketju sattui vastaan. Voisihan vaikka tuota top-kymppiä vähän pohjustaakin, jos tässä illan mittaan aikaa on.

Nyt vasta satuin katsomaan ketjun ensimmäistä sivua, ja siellähän oli perustelu poikineen. Olisi voinut katsoa heti vähän paremmin niin olisi itsekin älynnyt nähdä vaivaa eikä olisi tarvinnut selitellä. Tässä vähän perustelun tapaista:
 
1. Sigur Rós - ( )
Ehdottomasti elämäni tärkeimpiä levyjä, edeltäjänsä kanssa varmaan ne toisiksi isoimmat jutut koskaan kaiken musaintoilun aloittaneen Green Dayn Dookien jälkeen. Tällä levyllä ja bändillä yleensäkin oli iso rooli yhdessä tärkeässä elämänvaiheessa puoli vuosikymmentä sitten, ja ihan musiikillisessa mielessä vaikutti varmasti makuni laajenemiseen muutamia vuosia aiemmin. Äärettömän vahvaa tunnelmaa alusta loppuun ja taso vain nousee loppua kohti. Untitled #8 on aina järjettömän upea kokemus livenä kuultuna, tai vaikka leffateatterin screeniltä. Tippa tuli linssiin Heimaa Bio Rexissä katsoessa.
 
2. System of a Down - Mezmerize
Joskus ajattelin elämäni parhaimmiksi musiikillisiksi kokemuksiksi Dookien ensikuuntelun, Sigurin Kultsan keikat syksyllä 2005 ja Mezmerizen ensikuuntelun. SoaDiin tuli seottua joskus Toxicityn aikoihin ja tätä levyä oli odoteltu kuin kuuta nousevaa, odotukset siellä jossain kuun toisella puolen. Ilmestymispäivänä hain levyn kaupasta, laitoin soittimeen ja hyppäsin sängylle pitkälleni. Ja nauroin koko levyn ajan, kun en vaan voinut uskoa sitä nerokkuutta, joka kuulokkeista tulvi. Taisin laskea kuunnelleeni levyn ensimmäisen päivän aikana noin 20 kertaa, eikä tahti paljon laskenut pitkään aikaan. Edelleen sille päälle silloin tällöin sattuessani laitan levyn soimaan, eikä viehätys ole kärsinyt tippaakaan.
 
3. Opeth - Blackwater Park
Opeth on viime vuosien suurimpia intoilun kohteita, ja tämä on mielestäni bändin paras saavutus toistaiseksi. The Drapery Falls oli aikanaan se biisi, joka vakuutti bändin hienoudesta ja on nykyään suosikkejani kaikista koskaan kuulemistani biiseistä, ja koko muu levy pääsee hyvin lähelle sen tasoa. Nerokasta ääripäiden yhteennaittamista.
 
4. The Mars Volta - De-Loused in the Comatorium
Tärkeä levy musiikkimaun laajenemisen kannalta, bongasin tämän muistaakseni Soundin arvostelusta juuri niihin aikoihin kun aloin ajautua progen pariin ensin King Crimsonin ja sitten Rushin kautta. Jostain nettiradiosta sain kaivettua Drunkship of Lanternsin kuultavakseni ja sehän veti maton alta ihan totaalisesti. Sekopäisintä musaa mitä siihen mennessä olin mistään kuullut, ja ah niin kiehtovaa. Volta on sittemmin pukannut ulos useammankin äärimmäisen tasokkaan levyn ja At the Drive-iniinkin tuli jossain vaiheessa tutustuttua, Omar Rodriguez-Lopez on Mikael Åkerfeldtin ohella tämän päivän ehdottomasti kiinnostavimpia muusikoita. Kuuntelin Comatoriumin viimeksi eilen, eipä ole vuosien varrella päässyt pätkääkään kulahtamaan.
 
5. The National - Boxer
Jos haluaisin tehdä uuden aluevaltauksen musiikkilistausharrastuksessani ja alkaisin miettiä parhaita levypuoliskoja, niin Boxerin ykköspuoli olisi hyvin todennäköisesti ykkönen. Hävyttömän täydellisiä biisejä, ja ainakin allekirjoittaneen korviin todella tuore ote rockin soittamiseen. Ehkä levyn parhaan biisin, Slow Showin, jälkeen kakkospuolen avaava Apartment Story on pienehkö lässähdys, mutta loppulätty onkin sitten taas pääosin samaan erinomaista tasoa kuin alkukin. Erityisen vaikuttunut olen Bryan Devendorfin luovasta rummutuksesta, vähän samanlaista kieroa otetta kuin Sleater-Kinneyn Janet Weissillä.
 
6. Camel - A Nod and a Wink
Camel on hieno esimerkki bändistä, jolla kynä ei tylsy vaikka uraa olisi takana 30 vuotta. Suurimmat klassikkonsahan bändi teki vuosina 74-76, mutta kaksi toistaiseksi uusinta levyä, Rajaz ja tämä, ovat mielestäni aivan yhtä upeita. Hillittömän hienoja melodioita taas yksi levy täynnään ja lyriikoihin on otettu poikkeuksellinen lapsen näkökulma. Hienoa, tunnelmallista musiikkia.
 
7. maudlin of the Well - Part the Second
Sinänsä ehkä uhkarohkea valinta, että levy on alle vuoden vanha, mutta antaa mennä silti. Fanien rahoituksella nauhoitettu ja ilmaiseksi julkaistu, pääosin vanhoja muille levyille sopimattomia sävellyksiä sisältävä levy, ja sellaiseksi aivan järkyttävän hieno teos. Bändihän oli aikanaan ennen Kayo Dotiksi muuttumistaan hyvinkin metallinen, mutta tällä levyllä särökitara pääsee harvoin ääneen eikä laulaja murise nuottiakaan. Sen sijaan saadaan paljon upeaa viulua ja vangitsevan rauhallista tunnelmaa. Ja yksi vaikuttavimpia levyn lopetuksia koskaan. Latasin levyn ilman sen suurempia odotuksia kun yhdellä foorumilla linkkiin törmäsin ( http://www.maudlinofthewell.net ), mutta loppujen lopuksi löysinkin vuoden parhaan levyn ja kaksi loistavaa bändiä.
 
8. Tool - Lateralus
Ænima taisi olla ensimmäinen vähän härömmänpuoleinen levyni aikana, jolloin kuuntelin lähinnä Metallicaa ja Maidenia. Lateralus tuli vähän myöhemmin ja jäi soittimeen asumaan pitkäksi aikaa. Aivan uniikkia musiikkia, pirun kovia biisejä ja äärityylikästä soittoa. Ja se tunnelma. Harva näin pitkä levy on yhtä täysipainoisen mahtava kokonaisuus.
 
9. Mastodon - Crack the Skye
Mastodon on tehnyt muutaman suurimmista metallisuosikkibiiseistäni, mutta levykokonaisuudet eivät ole ihan loppuun asti toimineet. Ennakkotiedot ilmaisun monipuolistamisesta saivat odotukset tätä levyä kohtaan nousemaan, ja kyllähän sieltä sitten vihdoin se täysosuma tuli. The Wolf is Loose on edelleen bändin paras biisi, mutta koko tämän levyn voisi sijoittaa kakkoseksi. Ehkä viime vuoden kuunnelluin levy.
 
10. The Decemberists - The Crane Wife
Vähän radikaali valinta myös, kun bändi on niin uusi tuttavuus. Yksi edellisen vuoden parhaista levyistä, The Hazards of Love, oli ensikosketukseni The Decemberistsiin, mutta vielä paljon hienompi on porukan edellinen levy The Crane Wife. Hivenen progahtavaa folkrockia, hienoja biisejä, vaikuttavaa lyriikkaa ja selvästi yksi suosikkiäänistäni kuuluu Colin Meloyn suusta. Ei aivan täydellisen tasavahva levy, mutta korkeimmat huiput hyvittävät selvästi pari vähän tavanomaisempaa hetkeä.

Mun musamaku kyllä painottuu selvästi varhaisempiin vuosikymmeniin, joten ilahduttavaa että melko uusia yhtyeitä löytyy myös listalta. Tässä seitsemän parasta 00-vuosikymmenen albumia:
 
Elliott Smith - Figure 8 (2000)
 
Ostin melko heräteostoksena viime vuoden puolella muistaakseni. Levy on lähes täydellinen, kärsii vaan loppupuolen muutamasta heikommasta biisistä. Tykkään saundimaailmasta tosi paljon ja Smithin äänihän on aivan ainutlaatuinen. Vaikka sanomaltaan jokseenkin synkähkö, niin tunnelma ei kuitenkaan ole mitenkään synkkä, enemmänkin unenomainen.
Kuuntele: Son Of Sam, Junk Bond Trader, Easy Way Out
 
Aerosmith - Just Push Play (2001)
 
Jos kannen ohi pääsee, niin kyllä melkosta nannaa on luvassa. En käsitä miten Tyler iätessään pystyy aina vaan parempiin ja parempiin laulusuorituksiin. Avausbiisi on jotain ihan järjettömän kovaa kamaa. Levy ei oo todellakaan mitään tyypillistä Aerosmithia, ei edes välttämättä kovin samanlaista kun reunionin jälkeinen kaupallisempi matsku, vaan vaikutteita on ammennettu paljon laajemmalta. Levyllä on muutama heikompi biisi, mutta ainoo joka ei edes kokonaisuuden osana mun mielestä toimi on Perryn laulama Drop Dead Gorgeous. Muutenkin Perry on levyn heikoin lenkki, muuten mahtavien biisien kitarasoolot ontuu.
Kuuntele: Beyond Beautiful, Jaded, Avant Garden, Face
 
The Rolling Stones - A Bigger Bang (2005)
 
Vertailla en osaa muutamaan edelliseen levyyn, mutta kuuleman mukaan levy on jonkinlainen paluu bändin juurille. Ne tärkeemmät 60- ja 70-luvun tuotokset tunnen ja ellei levyllä olis (melkein häiritsevän, esim. virveli- ja kitarasaundit) modernit saundit, niin vois luulla melkeinpä samalle aikakaudelle sijoittuvan. Muutama popimpi ja muutenkin modernimpi kappale on, mikä ei kyllä yhtään huonoa ole. Jaggerin ääni on loistokunnossa ja bändi on kovassa vedossa. Kokonaisuutena loistava, eikä pituus ole juurikaan haittana.
Kuuntele: Sweet Neo Con, Look What The Cat Dragged In, She Saw Me Coming, Oh No Not You Again
 
Wolfmother - Wolfmother (2005)
 
Uus yhtye. Kaikuja 70-luvulta hevirokkiyhtyeiltä kuitenkin melko moderneilla (vaikkei silti vieroksuttavilla) saundeilla. Stockindalen lauluääni on kyllä aika omalaatunen ja ehkä vähän kuuntelun esteenä aluks, ainakin oli mulle. Mutta sävellykset on kuitenkin inspiroivia ja välissä on muutama akustinenkin biisi, saa hengähtää. Tykkään kosketinsaundista. Muutama kunnollakin heikompi biisi kyllä on, mutta kun on uusi ja kiinnostava yhtye niin pääsi tähän listoille.
Kuuntele: Woman, Joker & The Thief, Colossal, Vagabond
 
Muse - Black Holes And Revelations (2006)
 
Ostin syksyn keikalle liput ihan puskista ja hommasin samalla tän albumin. Täytyy sanoa, että yllätti TOSI positiivisesti. Levy on tunnelmaltaan melko ainutlaatunen. Yhtään heikompaa sävellystä ei ole. Tykkään saundista tosi paljon ja vivahteita löytyy vanhemmastakin rokista, varsinkin Queen on kyllä selvästi vaikuttanu Bellamyn sävellyksiin. Oli myös tosi inspiroivaa kuulla ihan uudenlaista laulajaa.
Kuuntele: Knights Of Cydonia, Starlight, Invinsible
 
The Fireman - Electric Arguments (2008)
 
Pau McCartneyn sivuprojekti vihdoinkin äänitti albumin, jossa on etualalla laulua. Tää albumi on kyllä melkeinpä 2000-luvun Sgt. Pepper, sanoisin. Toisin ku mulla musiikki yleensä, niin tää kyllä löi ällikällä heti ekasta tahdista asti. Mahtavaa fiilistelyä laidasta laitaan, sekä rokimpeja biisejä, että tyypillistä McCartneyn popimpia kamaa ja myös kuitenkin Firemanille tyypillistä kokeilua on mukana myös. McCartneyn ääni on heikentyny paljon Beatles-ajoista, mutta tässä se on melkein eduksi kun on vähän erilainen tyyli ja saundi.
Kuuntele: Sing The Changes, Travelling Light, Dance 'Till We're High
 
Guns n' Roses - Chinese Democracy (2008)
 
Ehkä ensimmäinen albumi minkä ilmestymistä oon odottanu, sen verran nuori musadiggari kuitenkin vielä olen. Miinuksena pituus (neljä vikaa biisiä ois voinu heittää seuraavalle albumille, ovat kuitenkin aika hyviä), sekä, että kulkee nimellä GN'R eikä Axl Rose. Melkein kaikki muu onkin hyvää. Hyvät saundit, tosi dynaaminen, hyviä sävellyksiä ja vähän oudommastakin kamasta otettu vaikutteita. Hieman kärsi siitä, että demoja olin kuullu jo ennen julkasua (ja esim. Betterin demo hakkaa mun mielestä levylle päätyneen version).
Kuuntele: Better, Shackler's Revenge, Scraped

Mastodonin Crack The Skye on hieno levy, mutten ole vieläkään ihan varma siitä, hakkaako se Leviathanin. Jälkimmäiseen liittyy henkilökohtaisia yhteyksiä, mutta pidän sitä yksittäisten biisien kannalta parempana. Kokonaisuutena Crack The Skye taas on yksi parhaista levyistä, joita olen koskaan kuullut. Kuvaavaa Mastodonin tasolle omassa maailmassani on se, että nämä kaksi kamppailevat vuosikymmenen levyn tittelistä.
 
Rammsteinin Reise, Reise on myös pakko mainita. Ehdoton klassikko, tultaneen muistamaan Rammsteinen The Albumina myös myöhempinä aikoina, vaikka Mutter on toki myös loistava. Reise, Reise on vain jollain tavalla viimeiseen niittiin asti hiottu ja hyvin lähellä täydellisyyttä. Soundimaailma lähentelee magiaa.
 
Pakko vielä heittää kotimaiset vaihtoehdot soppaan, Kauko Röyhkän & Riku Mattilan reunion-levy on tipan silmään tuova klassikko, samoin kuin Viikatteen Unholan Urut. Molemmat tulevat soimaan vielä vanhainkodissakin...
 
Uskomatonta, olin unohtaa Johnny Cashin American III & IV -levyt!! En jaksa editoida, vuosikymmenen levy on Cashin American IV: The Man Comes Around.
 
Vaikea on yhtä levyä nimetä.

Mark Laneganin Bubblegum on hieno levy ja lähes ainoa tältä vuosikymmeneltä, jota mä oon jaksanut kuunnella useamminkin kuin vaan sen yhden kerran. Se on ajatonta musaa, joka ei oo sidoksissa vain yhteen vuosikymmeneen, kuten suurin osa siitä hutusta mitä viime vuosina on hämmennetty.

Olen huono kuuntelemaan uutta musiikkia. En ole tainnut yhteenkään levyyn tutustua juuri sen ilmestyttyä, vaan olen aina tullut jälkijunassa. Ja tähän kun lisätään se, että olen tälläinen räkänokka-pojankloppi ja koko musiikinkuuntelijan uranikin alkoi oikeastaan vasta kitaransoiton aloittelun yhteydessä n. 2004, voidaan sanoa ettei tämä lista ole "2000-luvun päräyttävimmät" vaan lähinnä "hyviä levyjä, joihin olen tutustunut ja jotka ovat sattuneet ilmestymään 00-vuosikymmenellä" Tässä muutama albumi satunnaisjärjestyksessä:
 
John Mayer - Continuum
Blueskauskauteni oli huipentunut lähes bluespurismiin ja tämä levy käänsi kelkkaa "normaalimpaan" suuntaan. Muistin kuulleeni tästä "Claptoninkin kaverista" ja tuttavapiirikin kehui herraa. Noh, aluksi vihasin Mayerin lauluääntä ja hassua stratosoundia. Jossain vaiheessa kuitenkin hieno poppimusa blues- ja soulvaikutteilla iski läpi ja esim. Youtuben livepätkä Belief-kipaleesta käänsi kelkkani kokonaan. Hieno rauhallinen levy, jonka pinnan alla kytee vahvaa draivia.
 
Muse - Black Holes & Revelations, Absolution, Origin of Symmetry
Muse on minulle(kin) tämän vuosikymmenen kovin ja suurin rockbändi. Pikkuveljeni soitti minulle Knights of Cydoniaa ja Maps of the Problematiquea lähes puhki ja jokin tässä mahtipontisessa meinigissä iski. Tosin Bellamyn lauluhan oli aivan kauheaa ja siksi meni kauan ennenkuin pystyin bändistä toden teolla innostumaan. Nyt rakastan Bellamyn hienoa ääntä ja mahtipontista rokkia, melodioita ja rytmin ilotulitusta. Jokainen näistä kolmesta ansaitsee paikkansa listallani. BH&R oli ensikosketukseni ja mahtilevy, Absolution taas on järjettömän kova, Origin erilaisella tavalla järjettömän kova.
 
Sufjan Stevens - Illinois
Kaverin hehkuttama levy päätyi samantien ostoslistalle, kun kuulin Chigagon ensisävelet. Lämmin tunnelma, hienot sovitukset ja melodiat. Ja Sufjanin ihana ääni! Massiivinen, mutta komeasti soljuva kokonaisuus.
 
Damn Seagulls - Soul Politics
Jälleen pikkuveljen kautta löytynyt orkesteri. Rento meininki, komeat sovitukset ja letkeä rokkimeno yhdistyi levylliseen toimivia biisejä. Torvien käyttö iski kovaa ja edelleen saan mahtifiilikset torvisektion astuessa sisään. Innostuin bändistä niin kovaa, että sain kaverini hermoromahduksen partaalle paasatessani tästä levystä Damn Seagulls T-paita päälläni. Tykkään myös laulajan soundista, eikä joitakin häiristsevä tönkköenglanti haittaa minua yhtään. Tää on niin letkeetä ja hyvätuulista, nam.
 
Radiohead - Kid A
Kaveripiirini ehdoton suosikkibändi. Tunsin itseni tuhannet kerrat ulkopuoliseksi illanistujaisten "Ok Computer vai Kid A?" -keskusteluissa, mutta silti en lämmennyt kavereiden "kuuntele nyt tätä Paranoid Androidia! Neroutta!" -hehkutuksille kuunnellessani pikaisesti yhtä kappaletta. Lopulta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lainasin kaveriltani sekä OK Computerin ja Kid A:n. Kun "Everything in It's Right Place" kajahti ilmoille, tajusin että tässä on sitä jotain. Tää on jotain ihan muuta mitä oon ikinä kuunnellut. Ja silti niin koukuttavaa. Tunnelma pitää otteessaan koko levyn loppuun asti. Ja onko kauniimmanhaikeaa kappaletta olemassakaan kuin "How to Dissappear Completely"? Ennen kaikkea hieno kokonaisuus.
 
PMMP - Veden Varaan
Voi olla turhan aikasta ottaa tätä levyä tälle listalle, mutta eipä voi mitään. Jotenkin viime kesä ja kaksi PMMP:n keikkaa, jotka näin toivat vaan niin hienot fiilikset. Eritoten tämän levyn biisit herättivät mussa jotain kummallista fiilistä keikoilla ja huomasin laulavani mukana biisejä, jotka olin kuullut vain ohimennen radiosta. Hyviä melodioita, tunnelmaa ja hieno äänimaisema. Toimii kuin sata jänistä!
 
Stam1na - Raja
Olin saanut sisäisen hevimiähen haudattua syvälle, mutta (jälleen pikkuveljen suotuisella avustuksella) tämä levy iski. Hyrden monipuolinen laulu, hienot lyriikat ja komean mahtipontinen äänimaisema mieskuoroineen ja kylmän metallisine kitaravalleineen toimi. Puhumattakaan joidenkin parjaamista "hittikertseistä". Ne saivat ei-niin-perinteisen metallifaninkin tajuamaan levyn hienouden.
 
Bubbling under.. The Souls - Grand Confusion.
Myspacen muutama biisi vakuutti totaalisesti ja tilasin levyn heti. Vanhakantasta klassista rockia asenteella ja kuitenkin omalla tatsilla! Osui mun musamakuun täydellisesti. Ostin levyn ja kun se saapui kuuntelin sen läpi tanssien mukana ja hyppien sohvalla. päräyttävää. Pari kk sitten nähty keikka nosti taas levyn arvoa. Jopa kaverini (ne samaiset Radiohead-fanaatikot) sanoivat keikan jälkeen "Ei yhtään mun musaa, enkä ikinä kuuntelis tällästä ilman ellet olis raahannu meitä mukaan keikalle. Silti ihan tajuttoman kova keikka!"

Opeth - Ghost Reveries / Mulle ehkä jopa paras levy ikinä. Myös tärkein levy ikinä musiikkimakuni kannalta, on avannut juttuja Doorsista Deathiin. Myös Blackwater Park ansaitsee erityismaininnan.
 
Tool - Lateralus / Ei yllä ihan Aeniman tasolle mun kirjoissa, mutta loistava teos kuitenkin. Jostain syystä varmaan hitaimmin auennut levy ikinä. Vaikka siis Toolia olin kuunnellut jo pitkään ennen tätä, niin kesti n. 2 kuukautta ja 20 kuuntelukertaa ennenkuin alkoi toimia yhtään.
 
Aereogramme - My Heart Has A Wish You Would Not Go / Ikävä kyllä bändin viimeiseksi jäänyt levy. Teemalevy koomassa makaavasta miehestä, joka ei löydä tietä ulos. Loppua kohden kehittyvä mestariteos, ja myös yksi kauneimmista levyistä ikinä.
 
Mastodon - Crack The Skye / Ihme kyllä kyseisen bändin kohdalla, tämä albumi toimi ja aukesi välittömästi. Tuleva klassikko?
 
Isis - In The Absence Of Truth / Palkitsevinta musiikkia mitä tiedän. Kysyy aluksi kuulijalta kärsivällisyyttä, mutta antaa moninverroin takaisin. Tekisi mieli laittaa tähän listaan myös Wavering Radiant, Panopticon ja Oceanic.
 
Katatonia - Night Is The New Day / Odotukset olivat hirveät, eikä pettänyt. Ristiriitaisen vastaanoton saanut, mutta mulle täyden kympin levy.
 
Porcupine Tree - In Absentia / Bändin monesta hyvästä levystä paras. Tänä vuonna ilmestynyt The Incident toimi myös loistavasti.
 
Fair To Midland - Fables From A Mayfly: What I Tell You Three Times Is True / Ihmeen pienelle huomiolle jäänyt bändi, ainakin Euroopassa. SOAD - hemmo Serj Tankianin löytö, jossa äärimmäisen hieno vokalisti. Levy on satuteemaa kansia myöden, ja jonkinlainen "outolintu". Mutta nykyään harvinaista persoonallisuutta löytyy.
 
God Is An Astronaut - All Is Violent, All Is Bright / Parasta instrumentaalia mitä on tähän mennessä vastaan tullut. Myös bändin uusin levy on timanttia.
 
Alice In Chains - Black Gives Way To Blue / Ei yllä ihan bändin parhaiden tekeleiden tasolle, mutta yllätti kuitenkin positiivisesti. Duvallista ollaan oltu montaa mieltä, mutta olen erittäin iloinen että olen ssanut tätä albumia kuunnella. Ja kuten Cantrell on useaan otteeseen sanonut, on se kunnianosoitus Laynelle. Ja hieno sellainen.

arsu:Fair To Midland - Fables From A Mayfly: What I Tell You Three Times Is True / Ihmeen pienelle huomiolle jäänyt bändi, ainakin Euroopassa. SOAD - hemmo Serj Tankianin löytö, jossa äärimmäisen hieno vokalisti. Levy on satuteemaa kansia myöden, ja jonkinlainen "outolintu". Mutta nykyään harvinaista persoonallisuutta löytyy.
 
Tämä on kyllä hieno levy. Dance of the Manatee soi aikanaan ahkerasti Radio Rockilla, ja sen jättämän positiivisehkon mielikuvan perusteella ostin levyn puolisen vuotta sitten käytettynä. Todella hyvää kamaa (päätösbiisi Say When erityisesti on upea), ilmeisesti bändiltä on uusi levy tuloillaan lähitulevaisuudessa.

Mooncake - Lagrange Points (2008)
 
Yksi vuosikymmenen parhaista instrumentaalilevyista epäilemättä. Melodiat, harmoniat ja äänimaailma lähestyvät täydellisyyttä. Tajunnan räjäyttävää suorastaan.
 
The World/Inferno Friendship Society - Addicted To Bad Ideas (2007)
 
Loistavaa sirkus cabaret punkkia erinomaisella meiningillä. Sanoitukset on parhautta, samoin soitannollinen puoli, johon kuuluu perinteisten rock-instrumenttien lisäksi torvia ja jousia. Ei voi muuta sanoa, ku että tällä levyllä on meininki niin kohdallaan, että aina tulee hyvälle tuulelle tätä kuunnellessa.
 
Godspeed You! Black Emperor - Lift Your Skinny Fists Like Antennas to Heaven (2000)
 
Legendaarinen, yksi post-rockin kulmakivistä. Levy sisältää kenties vuosikymmenen synkimmät ja kauneimmat sävelmät sekä eeppisimmät crescendot.
 
Porcupine Tree - Deadwing (2005)
 
Yksi PT:n parhaista levyistä, ellei paras. Monipuolisesti erilaisia biisejä ja jokainen on vahva omalla tavallaan.
 
Eluvium - Copia (2007)
 
Mestariteos tämäkin. Pääsee uppoutumaan ambientin kauniiseen, mutta haikeaan maailmaan. Paras ambient-levy viime vuosikymmeneltä.
 
Sigur Rós - Takk... (2005)
 
Islannin pojat ja tytöt (Amiina) ovat tehneet useammankin upean levyn viime vuosikymmenen aikana, mutta tämä jostain syystä on niistä lempparini. Loistavia, toinen toistaan parempia biisejä levy täynnä.
 
Ef - Give Me Beauty Or Give Me Death (2006)
 
Melodiat, äänimaailma, kokonaisuus.
 
Lights Out Asia - Eyes Like Brontide (2008)
 
Post-rockin ja ambientin sekoitus, jossa synkät ja massiiviset äänimaisemat avaavat ovet toiseen todellisuuteen. Chillit konebiitit, etäiset laulut ja suuret määrät reverbiä ja delayta on loistava yhdistelmä.

Master of Disguise: The World/Inferno Friendship Society - Addicted To Bad Ideas (2007)
Kävin katsomassa kesän lopussa TWIFSin keikan Savoy-teatterissa, jossa soittivat kyseisen Peter Lorre's 20th Century kokonaan läpi ja täytyy sanoa, että oli melkoinen veto. Voisin jopa kutsua esitystä musikaaliksi mutten rohkene; kuitenkin tuon jälkeen levy ei tunnu ihan niin ihmeelliseltä.
 
Vielä kun muistaisi mitä muuta 2000-luvulla sitten julkaistiin.

Kikolaa: Kävin katsomassa kesän lopussa TWIFSin keikan Savoy-teatterissa, jossa soittivat kyseisen Peter Lorre's 20th Century kokonaan läpi ja täytyy sanoa, että oli melkoinen veto. Voisin jopa kutsua esitystä musikaaliksi mutten rohkene; kuitenkin tuon jälkeen levy ei tunnu ihan niin ihmeelliseltä.
 
Itekkin piti tuonne mennä, mutta ei kaverit oikee innostunu eikä huvittanut sitten yksin reissata 250 km, joten se jäi sitte. Harmittaa kovasti kun eivät varmaan ihan heti oo takas Suomeen tulossa.

Emplate: Rupesin tässä miettimään, että mielestäni olisi näin vuosikymmenen vaihtuessa hauska ajatus miettiä edellisten kymmenen vuoden kovimpia levytyksiä.
Ja olisi mukavaa, jos viitsisitte laittaa vähän perusteluja myös mukaan, ettei ihan silkaksi listaamiseksi menisi.
 
TOOL - Lateralus ( 2001) & 10 000 days ( 2006)
Tullaan muistamaan vielä 2010> . Ajattomia levyjä.
 
System of a Down - Toxicity ( 2001)
Oma tyyli, omat laulusävelmät.
 
Mastodon - Blood Mountain ( 2006)
Metallia pystyy muokkaamaan onneksi vieläkin uuteen muotoon. "Metalli " ei väsy.
 
Dream Theater - Six Feet of Inner Turbulence ( 2002)
2000-luku oli ennen tulevaisuutta ja sai vihdoinkin arvoisensa saundit levylle
 
Bigelf - Hex ( 2003)
60-70 luvun voi tuoda takaisin 2000-luvulle; jos sen tekee hyvin ja tyylillä.
 
Porcupine Tree - In Absentia ( 2002 ) Deadwing ( 2005)
Prog-rockiin löytyi uudet mausteet.
 
Jokerina pohjalla:
 
Antidepressive Delivery - Chain of Foods ( 2007)
Progressiivinen rock elää ja voi hyvin vaikka sitä ei aina huomata.

Merkittäviäkin osa näistä on, mutta lista on lähinnä vain henkilökohtaisia suosikkeja
 
Boards of Canada - Geogaddi ja The Campfire Headphase
Beck - The Information
Mastodon - Crack the Skye
M83 - Saturdays = Youth
QOTSA - SFTD ja Lullabies
Mark Lanegan - Bubblegum
Animal Collective - Merriweather Post Pavillion
 
On niitä kosolti muitakin, mutta nuo nyt tuli ekana mieleen.
Tällä vuosikymmenellä tuli hitosti mainiota musiikkia.
 
Ilkka Mattila ei tajuu:
http://www.hs.fi/juttusarja/mattila … /Huono+popvuosikymmen/1135251295715
 
"Yhyy biitles ja niil jang... nykyää vaa leidi gaga"
 
Mies ei seurannut aikaansa.

Lyviä listoja ja perustela paljon! Keep 'em coming.
 
E: Olihan se Relationship of Command mainittukin...

Isiksen koko tuotanto. On vaan jotain aivan käsittämättömän upeaa.

Exhausted: Vuosilukuja määritellään ennen ja jälkeen ajanlaskun alkua, eaa. ja jaa. (joissain yhteyksissä myös EKr. ja JKr.). Eli vuoden 2010 jaa. alettua on kulunut 2010 vuotta ajanlaskun alkamisesta. Vuosi 1 oli siis vuosi ajanlaskun alun jälkeen, eli täten vuosi "0" on teknisesti olemassa.
 
Tossa olet kyllä väärässä. Vuosi 1 ei ole "yksi vuosi ajanlaskun alun jälkeen", vaan "ENSIMMÄINEN vuosi ajanlaskun alun jälkeen". Vuotta "0" ei siis yleensä lasketa olleeksi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuosi_0
Vuoden 2010 alkaessa on kulunut 2009 vuotta ajanlaskun alkamisesta; vuodet 1-2009 kokonaisuudessaan.
 
En ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan vuosikymmenien vaihtumista numeroiden 0 ja 1 välillä, vaan aina nimenomaan vuosiluvun kymmennumeron vaihtumisen kohdalla. Vai juhlitko vuosituhannen vaihtumista vuoden 2001 alkaessa? Myös wikipedia tukee havaintoani: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuosikymmen
 
Itse asiassa moni juhli vuosituhannen vaihtumista silloin 2001, ja silloin alkoi kolmas vuosituhat . Samalla tavalla 2011 alkaa 202. vuosikymmen ajanlaskun alun jälkeen. Vuosikymmen voi silti tarkoittaa ihan muuten vaan kymmentä vuotta, eli 90-luku on 1990-1999 jne, ja nyt päättyi 2000-vuosikymmen, ja sen levyjä on hyvä listata :)
 
Erittäin hyviä levyjä on tullut paljon, ja niitä on vaikea laittaa järjestykseen, mutta kaksi ovat mulle ylitse muiden:
1. Devin Townsend - Terria
2. Sentenced - The Cold White Light

Pitää kyllä koittaa.. uh... Aloitetaan sieltä vuosikymmenen alusta..
 
* Elliott Smith - Figure 8 (2000)
 
Elliott Smithin uran paras levy, joka hipoo lähes täydellisyyttä. Monipuolisia sävellyksiä, taitavasti soitettu, hienot sanat ja Elliottin ääni on parasta sitten John Lennonin kevyen musiikin saralla. Loistava levy, yksi parhaista levyistä ikinä.
Kuuntele: Junk Bond Trader
 
* Ensiferum - Ensiferum (2001)
 
Yhtyeen ensimmäinen ja paras. Mielettömän hienoja sävellyksiä läpi levyn. Jari Mäenpää on Suomen paras hevikitaristi Tenkulan ohella, tämä levy osoittaa sen. Ja Mäenpään laulu on myös aivan parasta.
Mielettömän kovaa tykitystä alusta loppuun ja joka osa-alue toimii Perkeleen hyvin.
Kuuntele: Treacherous God
 
* Finntroll - Jaktens Tid (2001)
 
Vaikka Finntrollin ensimmäinen levy on todella kova, niin tässä toisessa pääsee oikeuksiinsa vasta kunnolla koko se paketti ja Finntrollin "Se" kokoonpano. Katlan sanoitukset on mielettömän kovia ja tulkinnat samaten. Sävellykset ovat huipussaan ja jotain todella uutta syntyi tämän levyn myötä. Mukana ehdottomasti yksi parhaimmista covereista, jonka olen kuullut, eli Vargtimmen.
Kuuntele: Slaget Vid Blodsälv
 
* Moonsorrow - Voimasta ja Kunniasta (2001)
 
Vuosi 2001 oli näemmä melkoisen kova :D Moonsorrowin toinen lätty nosti kanssa tämän bändin aivan uusiin ulottuvuuksiin ja tämä levy on todella Kokonaisuus!
Nerokkaita, mutta suhteellisen simppeleitä sävellyksiä. Soitto kulkee ja Ville Sorvali kirjoitti loistavat sanat levylle. Tätä levyä pidin bändin kovimpana melko pitkään, mutta yksi toinen ajoi sitten ohitse, siitä kohta lisää...
Kuuntele: Aurinko ja Kuu
 
* Sentenced - The Cold White Light (2002)
 
Ajattelin, että Sentencedin 2000-luvun tuotanto ei saa sijaa tällä listalla, mutta tämä on kuitenkin sen verran kova albumi muutaman vuoden lievän rämpimisen jälkeen, että ei sitä voi poiskaan jättää. Todella hyviä sävellyksiä alusta loppuun, kiitos kuuluu pääosin Tenkulalle, kepeitä multia vaan, kova jätkä olit. Myös soundi- ja koko tuotantopuoli on huomattavasti paria edeltäjäänsä paremmin onnistunut. Tässä on sellaista samaa rajua raastoa tosin hieman jalostetumpana kuin niillä Kovilla Downilla ja Amokilla.
Kuuntele: Guilt and Regret
 
* Billy Talent - Billy Talent (2003)
 
Vaikka moni pitää Billy Talentia jotenkin tyttöjen ihqulibändinä, niin tämä ensimmäinen levy potkii niin vitun lujaa, että näin hyvää ja raakaa rokkia ei montaa levyä olla tehty. Todella tiukkaa ja tyylikästä soittoa, erittäin hyviin sävellyksiin. Tämä on parasta tällä saralla mitä on tehty, kova, on.
Kuuntele: This is how it goes
 
* Metsatöll - Hiiekoda (2004)
 
Folkmetallin mielenkiintoisimpia bändejä ja levyjä. Yllättää monipuolisuudessaan, niin soiton kuin sävellysten puolesta. Tämä on sitä folkeinta folkmetallia mitä löytyy ja viroksi laulettuna mukana on tosiaan jotain erittäin hienoa ja uutta, apitis jos on paljon kuunnellut viroksi laulettu musiikkia :D Mutta siis täsasä on onnistuttu toteuttamaan se, mitä moni yrittää toteuttaa, siinä onnistumatta.
Kuuntele: Lahinguväljal näeme, raisk!
 
* Turisas - Battle Metal (2004)
 
Turisas jysäytti tällä levyllä kyllä puolet päästä seinälle. Potkii sen verran lujaa kyllä aina ja uudestaan. Levy on kokonaisuutena suht rikkonainen ja jakaantuu selkeästi vain moneen kappaleeseen, mutta ne kappaleet ovatkin sitten kaikki aivan vitun kovia. Tässä on myös paljon sellaista kokeilua ja progeilua, mitä ei sitten uudempaan levyyn ei enää tullutkaan, siksi nostan Turisakselta vain tämän levyn tähän listaan.
Kuuntele: Rex Regi Rebellis
 
* Moonsorrow - Verisäkeet (2005)
 
Tässä, vuosikymmenen kovin levy ja samalla maailman parhaimmat levyt top-5-listassa mukana. Aivan tajuttoman kova levy. Jopa niin kova, että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun se loppuu. Pitkiä biisejä, jotka vain täydentävät toisiaan, saattaa ehkä kestää, että aukeavat kunnolla, mutta kun ne aukeavat, niin ne tosiaan aukeavat kunnolla. Tämä on sellainen "tee elämäsi viimeinen levy"-tuntuinen ilotulitus. Monipuolisia sävellyksiä, nerokkaita koukkuja, hienoja tunnelmia ja se kovin juttu on, että tämä tosiaan kuulostaa ja tuntuu mullalta. Jos joku levy voi tuntua ja olla maanläheinen, niin se on tämä. Tätä levyä ei voi liikaa ylistää sanoin, se vain pitää kokea. Jotunheim on myöskin yksi parhaimmista kappaleista ikinä.
Kuuntele: Jotunheim
 
* Korpiklaani - Tales Along This Road (2006)
 
Ehkäpä Korpiklaani paras levy. Tällä levyllä tapahtui se käänteentekevä muutos ja mukaan tuli Juha Jyrkkään sanoituksia. Haitari ja viulu soi ja tämä ei ole niin hilipatihei-levy mitä ne Klaanin sinkkubiisit antavat usein ymmärtää. Mukana on melkoisen raskasta ja surumielistä materiaalia ja on kova levy. Lisäkis Järvelän Jonne on mun mielestä tosi kova jätkä ja melkoisen ainutlaatuinen muusikko Suomessa. Hieno levy.
Kuuntele: Tuli Kokko
 
* Finntroll - Ur Jordens Djup (2007)
 
Finntroll meni tällä levyllä niin syvälle tummaan raakuuteen, että huh. Uusi laulaja Vreth lunasti Katlan TODELLA isot saappaat huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä Wilska, vaikka ei sekään huonosti mennyt. Tämä levy kuitenkin osoittaa Finntrollin nerouden ja sellaisen tumman otteen, joka menee suoraan rinnasta sisään ja tulee selästä ulos. Vaikka yleisvaikutelma on synkkä, niin mukana on synkän hilpeitä kappaleita myös, joita ei kukaan osaa tehdä niin hyvin kuin Finntroll.
Kuuntele: Nedgång