Kitarat: soittaminen ›

Tonski: Ei se gilperttikulma vaikuta upstroken ja downstroken tasaveroisuuteen. Otapa pleku käteen ja mieti miten se osuu kieleen tossa tyylissä.. Tavallaan "peilikuvana". Plekuhan on symmetrinen. Kun mä otan mun vanhan kuluneen Jazz 3 käteen mitä on tossa kuhlossa iso läjä (kulma syönee plekua nopeammin?), ne on kaikki samanlailla kulunut. Jos pistän sen tohon naaman eteen kärki kattoa kohden, vasen reuna on kulahtanut ja oikea reuna koskematon. Sama juttu kun käännän toisin päin sen, vasen reuna kulahtanut, oikea ehjä. Ja ne molemmat kulumat on samankokoisia ja näköisiä molemmilla puolilla, kaikissa mun vanhoissa plekuissa. Ite treenaan upstrokea paljon erikseen, esim. soittelen upstrokella jotain Metallicaa tai Hauntedia metronomiin ja koitan saada sen kuulostamaan demppeineen ym. munakkaalta, siitä upstrokesta huolimatta. Joskus (vuos sitten) mulla oli irrationaalinen uskomus että downstroke on jotenkin maagisesti munakkaampi soittotapa. Ei se oo, upstroken saa kuulostamaan 100% samalta, jos vaan kiinnittää asiaan huomiota. Gilbertkulmalla tai ilman.
 
Arvasin että Matias on treenannut noin vitusti jossain vaiheessa. Ei tekniikan puhtaus tule pienillä treenimäärillä, vaikka se olisi miten hyvin suunniteltua ja keskittynyttä treenausta. Kyllä perslihaksiakin tarvitaan.. Ylläpitävä treeni on ehkä eri asia sitten kun on saavuttanu jo virtuositeetin tason kuten joku Satriani (tai Matias)? Nyt joulun aikaan oon taas soitellut n. 6-8 h päivässä ja välillä ylikin, en mä mitään vitossointuja rämpytä vaan koko ajan pyrin potkimaan itseäni ja huolehtimaan siitä että harjoteltava matsku on mulle haastavaa, tavalla tai toisella. Fingerstylestä sweeppeihin, isoista soinnuista (puristusvoima) täppäykseen, ekonomiaan ja alternateen, otelaudan tuntemukseen. Romeon, Gilbertin ja Nunon helpoimpia kikkoja ja pätkiä, mihin vaan taidot suinkin riittää. Yritän tiluttaa mahdollisimman vaihteleviin backing trackeihin mahdollisimman itselleni hankalia juttuja, en juuri soittele semmosta "helppoa kivaa" kamaa että fiilistelis joidenkin radiohittien tahdissa vitossoinuilla. Koko vuoden osalta on vaikea sanoa keskimääräistä päivittäistä tuntimäärää, kun en ole mitään kirjaa pitänyt. Enpä usko että ihan Nunon/Petruccin määriin pääsen, mut veikkaisin että n. 4-5 tuntia päivässä on tullut soitettua jos vuoden joka päivältä laskis keskiarvon. Olen mielestäni kehittynyt tänä aikana aika vitusti, 2008 lopussa olin säälittävä rämpyttelijä, nykyään kehtaan sanoa itteäni jo kitaristiksi. Voi olla että treenitunteja on valunut hukkaan ja "älykkäämäällä" (mitä se sitten onkaan) /parempilaatuisella treenillä olisi saavuttanut saman tuloksen vähemmällä tuntimäärällä, mutta mutta... toisaalta uskon kanssa aika vahvasti tohon systemaattisuuteen. Vois alkaa 2010 pitämään jotain treenipäiväkirjaa, että näkis vähän mitä tapahtuu. Ehkä lintsaaminenkin on vaikeempaa kun siitä jää kirjallinen todiste.
 
Jos on ammattimuusikko ja työ on soittaminen (tai haluaa sen sitä olevan tulevaisudessa), niin ei se nyt mun mielestä mitenkään ihmeellistä ole että soittaa tuntikausia. Kyllähän mun velikin tekee pukumiehenä usein 60-tuntistakin viikkoa, on tehnyt jo vuosia. Toki siinä on lakisääteiset tauot ja työ on vaihtelevampaa kuin kitaran ääressä nyhjäys, mutta työtä kumminkin. Keskimääräinen työviikko suomalaisilla on kai 38 tuntia, mikä ois viikolle jaettuna reilu 5 h päivässä treeniä.
 
Kyl toki sävellystekniikatkin kiinnostaa, esim. olisi hemmetin kiinnostava tietää miten/millaisessa prosessissa Deep Unknown on syntynyt. Mut puhdas tekniikkatreeni on aika lailla kuten urheilua, vaikka oisit kuinka älykäs, lahjakas ja komeet trikoot, jos käyt vaan kerran viikossa hölkkäämässä, et sä koskaan juokse kuten Usain Bolt. Vaikka kuinka oikeaoppisesti, suunnitellusti ja keskittynein mielien tekisit sen hölkkäs. No pain no gain, pätee aika lailla... kaikessa? Mut toi Friedmanin pätkä oli sikäli hyvä, että turha harjotella musiikkia josta ei tykkää, vaan siksi että ne on jotain mukamas merkittäviä kitarabiisejä. Epäilen kuitenkin että Marty on itse soittanut alkuvaiheessa uraansa enemmän kuin tuon tunnin päivässä...