Kitarat: kitarakamat ›

Voisin mainita heti näin alkuun, että tämän elämänkerran pointti on saada muutama edistyneemmän kitaristin mielipide Jacksonin JS30DKT:sta :) Linkki thomannin sivuille löytyy alempaa.
 
Kävimpäs tuossa sitten vähän testailemassa. Valitettavasti Epiphone Les Paul Prophecyä en päässyt testaamaan sillä ks. musiikkiputiikissa ei kitaraa ollut, joten kokeilin vain Epiluurin Les Paul Standardia ja samaa mallia Gibsonilta.
 
Näin aloittelevan kitaristin korvaan ja käteen erot olivat melko pieniä kuitenkin Gibsonin eduksi. Gibsonin versio tuntui vankemmalta ja laadukkaammalta käteen sekä soittaminen oli aavistuksen verran helpompaa kuin epiphonen vastaavalla.
 
Saundi oli myös Gibsonissa parempi, mutta ero omaan korvaani oli hyvin pieni. Mahdollista vertailua hankaloitti ehkä sekin, että vahvari jolla koitin kitaroita ei ollut minulle tuttu, vaikka samoilla asetuksilla soittelinkin.
 
Tässä vaiheessa homma näytti selvältä etenkin kun opiskelijabudjetilla ollaan matkalla. Gibsonin hintalappu näytti yli 2k euroa kun taas epiphonen versio 369e. Päätin kuitenkin vielä testata jotain Ibanezin RG-sarjan ehdokasta vertailun vuoksi, jota liikkeestä ei valitettavasti löytynyt. Ibanezin sijaan myyjä löikin sitten käteen tämän:
 
http://www.thomann.de/fi/jackson_js30dktbk.htm
 
Ennakkoluulottamasti päätin koittaa ks. kitaraa. Valintaani hankaloittamaan kitara tietenkin tuntui mukavan kevyeltä ja vielä hieman helpommin soitettavalta kuin Gibsonin Les Paul standard. Saundi tosin oli huomattavasti ohkaisempi, mutta tämä sai luonnollisesti kompensoitua vahvarilla (ja eipä ohkaisempi saundi lespoihin verrattuna ole ihme). Pikaisen pohtimisen jälkeen, tulin siihen tulokseen, että tämä helpompi soitettavuus johtui lähinnä Jacksonin paksummista freteistä. Liekö tämä juuri parempi vaihtoehto "tilutteluun" kuin Epiphonen LP standard.
 
Parin tunnin renkutuksen jälkeen kaikki edellä mainitut 3 kitaraa pysyivät vireessä testibendailurääkistä huolimatta. Viimeistely oli kaikissa mielestäni ok. Kaulat eivät olleet propellilla, ei fret buzzia, nauhan reunat eivät ottaneet käteen soittaessa ja elektroniikasta en löytänyt yhdenkään kohdalla häikkää. Jacksonin kitarassa tosin näkyi muutamia maalin pisaroita väärissä paikoissa.
 
Edit: Niin ja semmonen lisäys, että molemmissa Les Pauleissa oli hyvä sustain jacksoniin verrattuna. Jacksonilla oli helpompi päästä yläfreteille verrattuna Les Pauleihin (luonnollisesti kitaratyyppikohtainen ominaisuus).