Kitarat: kitarakamat ›

Björn E. Borg: Vastaan vähän tylsästi että minusta nämä budjettiluokan puoliakustiset eivät ole ainakaan minusta jostain syystä soittimina kiinnostavia.
 
Monissa samanhintaisissa umpirunkoisissa, ja paljon laadukkaamissa sähkökitaroissa on aivan samantyyppisiä saundillisia ominaisuuksia kuin näissä.
 
Komean näköisiä ne kyllä ovat.
 
Olen kanssasi samaa mieltä, että arvosoitin on aina kiinnostavampi ja muutenkin elegantimpi ratkaisu kuin budjettiluokan käyttökapine. Olen vain itse juuri saanut tuollaisen edullisen puoliakkarin ja mulla on ennestään kaksi erinomaista lankkukitaraa. Pakko sanoa, että soundillisesti on tämä puoliakustinen aivan eri planeetalta kuin nuo lankut; ei siis voi puhua samana päivänäkään.
 
Olen muutaman päivän äimistellyt miten hyvän soittimen tommosella viidellä sadalla saa. Olen itsekin aina katellut Samickeja nokan vartta pitkin, mutta nyt on kyllä muuttunut ääni kellossa. Ystäväni, jolla on enemmän kokemusta puoliakkareista, painotti hakemaan hyvää yksilöä näistä budjettikitaroissa. 5-15k€ Gibsonissa etc:sä ei valmistaja ala takuuasioissa itkemään vaan kitara ilman muuta pannaan sellaiseen iskuun että asiakas on taatusti tyytyväinen. Edullisessa kitarassa homma voi olla vähän nihkeämpää ja siksi on hyvä osto vaiheessa varmistaa, että kitara on ainakin siinä vaiheessa rakenteellisesti moitteeton. Musaliikkeissä ei vain välttämättä ole yhtä mallia kuin se yksi kappale joten voi joutua kiertelemään. Onko mielestäsi jokin erityinen suden kuoppa näissä edullisissa puoliakkareissa, joihin me kokemattomat voimme kompuroida? itseäni on varoiteltu mahdollisista vireongelmista, mutta onko muuta? (niin no nämä on vaneria, mutta puuta ei vaan saa alle kahdella tonnilla).
 
Olen samaa mieltä, että komeita vehkeitä nämä puoliakustiset. Oikeastaan paikoitellen vähän liiankin koreita vallankin edullisessa päässä (liiasta kromeluurista tulee vähän sellainen "halpa" kiinabasaarifiilis). Kun katselee noita kalliita gibsoneita sun muita, niin huomaa miten hillitty tarkoituksenmukaisuus on varsin tyylikästä ja nuo kullatut koukerot joita edulliset kitarat ovat pullollaan, saa epäilemään että niiden alle vain kätketään työstölaatua. Laatu on kaunista itsessään ja yleensä arvonsa tunteva soitinseppä siihen luottaa ja siksi kalliin kitaran koristelu on usein maltillista ja tarkoituksenmukaisuuteen pyrkivää (niillä koristeilla voi olla muukin tarkoitus kuin silmän ilo).
 
Mielestäni 4-600 euroakaan kitarasta ei kyllä ole mikään halpa, vaikka näissä puoliakkareissa se edustaakin varsin maltillista hintatasoa. Toisaalta noi alle tonnin puoliakkarit tulee vissiin kaikki Samickin tehtaalta, joka tekee alihankintana kitaroita myös muille merkeille kuin Fenderkonsernin omistamille kuten Gretschille. Näyttää siis siltä, että budettiluokan kitaranvalmistus on valunut yksiin käsiin ja valmistajien kirjoa alkaa löytyä vasta kalliimmissa kitaroissa. Ihan aidon Gretschinkin saa vasta jossain kahdeksan tonnin tietämissä.
 
Jos itse olisin aikeissa sijoittaa arvosoittimeen, niin tottakai legendaariset Gibsonit ja Gretschit ja Guildit sun muut olisivat kiinnostavia, mutta oikeastaan tarkistaisin ilman muuta myös kotoperäisten soitinseppien tarjonnan. Jos tarkoitus olisi sijoittaa kitaraan sanotaan nyt vaikkapa +3000 - 15000 euroa, niin maineikkaan soitinrakentajan taidonnäyte voi olla edullisempi ja hinta/laatusuhteeltaan parempikin vaihtoehto ja käsityö on aina uniikkia joten arvo säilyy ja todennäköisesti ajan saatossa nousee (yksi rakentaja voi tehdä elämänsäkin aikana vain rajallisesti soittimia ja hyvien maine vain kasvaa ajan saatossa). Toisaalta kotimaassa tehty puinen puoliakustinen myös sietää täkäläistä ilmastoa varmemmin kuin jossain missälie ilmastaossa tehty kapine (vaikka en kylläkään ole kuullut, että noita gibsoneitakaan niin paljon olisi halkeillut).
 
Öh... tän vuodatuksen tarkoitus oli oikeastaan vaan kysyä, että mitä sulla on pudjettiluokan puoliakkareita vastaan;-)?