Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: Jokainen voi miettiä, moniko kohta noista toteutuu vaikkapa juuri nykymetallin tai monen muunkin genren kohdalla tänä päivänä - ja vertailun vuoksi, mikä oli tilanne vaikkapa 60- tai 70-luvulla.
 
Miten mulla on sellainen kuva ja fiilis, että 60- ja 70-luvuilla tehtiin enempi "hälläväliä... sinnepäin"-meiningillä, kuin oikeasti tarkkaan miettien, funtsien ja laskelmoiden sitä parasta soundia, parasta editointia, parasta sävellystä tai sovitusta. Silloin oltiin roots, vedettiin narulle sitä mikä TUNTUI ja vaikutti hyvältä.
 
Nykyään ongelma on juuri se, että kaikki on jo "liian hyvää". Valmiiksi pureskeltua, kliinistä, kompressoitua, limitoitua, mietittyä, harkittua, laskelmoitua. Ei silloin jää tilaa hengittää... ei soittajille eikä biiseille.
 
Eli, eiköhän myydä kitaramme ja muut roinat, sillä MUSIC IS DEAD! BUSINESS IS STRONG!

Kaikki "kyllä ennen oli paremmin"-ihmiset tulisi poistaa haitallisuutensa vuoksi.
 
E: Seitsemänkielisistä kitaroista ei ole kokemusta.

P-man: Tuo on J-Custom ja niitä ei taida olla ku floikallisena.
Ibanezilta tulee aika nihkeesti uusia seiskoja..
Dellinger7 FX. Löytyy mahongin värisenä, kiinteä tallaisena ja otelauta merkeillä. Tai Carvin vois olla yks vaihtoehto.
 
Sanoisin ettei ole J-Custom, vaan RG2027XVV ja vuosimallia 2000 - 7-kielinen versio 2020x:stä. Voipi olla myös 2001, ja jos en väärin muista niin sen jälkeen muuttui potikat yms pikkasen. Hyvä kitara kyllä. Jatkakaa.

Joo RG2027X tuo taitaa olla, sekoitin siihen piezolla varustettuun J-Customiin.

Jucciz: Mää odotan innolla tulevaa vuosikymmentä: jospa alavirehevi vihdoin jäisi musiikin historiaan kuriositeettina, johon suurinta osaa soittajista, äänittäjistä, miksaajista - ja ennen kaikkia kuulijoista - ei todellakaan kiinnosta palata. Olisi vaihteeksi erittäin raikasta kuulla uutta heviä, jossa kitarat kuulostaisivat kitaroilta, rummut rummuilta ja bändit bändeiltä, ja ennen kaikkea biisit biiseiltä eivätkä joltain lihamyllyn läpi lateksihanskat kädessä pursotetulta tasaiselta makkaralta.
 
Ja mää odotan innolla sitä että sun jutut kuulostais joskus siltä että ne ei olisi vain sinun omia mielipiteitä ja mieltymyksiä.

Humanoid:
Lisäksi 7320:sta on tulossa päivitetty malli, jossa ei kuitenkaan nopealla silmäyksellä ollut juuri muutoksia.
 
s7420:ssa on 24 nauhaa.

Jucciz: Mää odotan innolla tulevaa vuosikymmentä: jospa alavirehevi vihdoin jäisi musiikin historiaan kuriositeettina, johon suurinta osaa soittajista, äänittäjistä, miksaajista - ja ennen kaikkia kuulijoista - ei todellakaan kiinnosta palata. Olisi vaihteeksi erittäin raikasta kuulla uutta heviä, jossa kitarat kuulostaisivat kitaroilta, rummut rummuilta ja bändit bändeiltä, ja ennen kaikkea biisit biiseiltä eivätkä joltain lihamyllyn läpi lateksihanskat kädessä pursotetulta tasaiselta makkaralta.
 
Alavire ja raskaat soundit on hyvin olennainen osa monen bändin sointia. Kuvitteleppa itsesi jammaamassa Kornin kanssa Fender Stratocasterilla Twin Reverbiin itsesi kytkien. Miten uskot sopivasi bändin sointiin? Pettäisikö pettämätön tyylitajusi? Musiikki perustuu uuden keksimiseen jota seuraa yleensä kierrätystä, jos hyvä juttu kyseessä. Matala vire voi jollekin soittajalle olla yhtä merkittävä musiikin elementti kuin vaikkapa särösoundi toiselle. Niin, tää oli ihan offtopic...vitutti vaan ku etin tietoa seittemänkielisiin ja samalla palstalla jaaritellaan John Mayalin blues bänd hengessä.

0201222: Kuvitteleppa itsesi jammaamassa Kornin kanssa Fender Stratocasterilla Twin Reverbiin itsesi kytkien. Miten uskot sopivasi bändin sointiin?
 
Kysymys on väärin asetettu. Lähinnä Kornin norsunpiereskely ei sopisi mun sointiin.
 
Pettäisikö pettämätön tyylitajusi?
 
Se selviäisi testaamalla, mutta jos saisin tarpeeksi hyvät suljetut luurit, voisinpahan ainakin soitella rauhassa ja sulkea pois ympärillä pauhaavan melusaasteen.
 
Matala vire voi jollekin soittajalle olla yhtä merkittävä musiikin elementti kuin vaikkapa särösoundi toiselle.
 
Särösoundi kuin särösoundi saadaan istumaan lähes poikkeuksetta jotenkin miksaukseen, kitaran matalan vireen kanssa puolestaan tulee lähes poikkeuksetta ongelmia, jos bändissä on myös basso. Tiettyyn rajaan voidaan puhua makuasioista, mutta kuultavan äänen taajuuskaistalla ei yksinkertaisesti ole tilaa loputtomiin, koska ihmiskorva vaan toimii tietyllä tavalla: mitä matalammalle mennään, sitä hankalampaa ihmisen on esimerkiksi erottaa säveliä toisistaan ja vaikkapa löytää bassokitaralle järkevä paikka bändin kokonaissoundissa.
 
Kerronpa esimerikin elävästä elämästä: juttelin reilu viikko sitten erään suomalaisen suht tunnetun raskaan osaston laulajattaren kanssa tästä asiasta pitäessäni studiotekniikan tuntia ja hän kertoi kokevansa ongelmalliseksi sen, että bändinsä kitaristit soittavat niin matalasta vireestä. Keikkatilanteessa on kuulemma vaikeaa lähteä laulamaan tarkasti oikeasta sävelestä kun kitaroiden soundi on yhtä puuroa, vaikka monitorointikalustossa vikaa ei ole. Kuulemma vielä enemmän nyppii se, että kitaristit aikovat laskea virettä jatkossa entisestään. Ei tää ole pelkästään blues-pierujen (jollaiseksi itseäni en huononakaan päivänä laske) kiukuttelua, vaan näille näkemyksille ja mielipiteille on löydettävissä ihan hyviä käytännön syitä ja havaintoja.
 
Sitä paitsi: mun korvaan Neil Youngilla on tarvittaessa paljon raskaammat ja painostavammat soundit (ja biisit!) kuin yhdelläkään kuulemallani alaviremörkömetallibändillä - ja lisäksi kitara istuu miksaukseen hienosti. Matala vire ei ainakaan mulle luo raskasta tunnelmaa: sen tekevät ihan muut seikat.

Jucciz:lla on mielestäni tässä ihan pointti. Ei ollut kovin erikoinen temppu saada D-vireisillä kitaroilla alakertaa tukkoon biini nauhoituksessa, ja ongelman luulisi kasvavan aina vain matalemmalle mentäessä. Kuitenkin, matalilla sävelillä on paikkansa musiikissa. Eikä vain basson tontilla. Niitä vaan pitää osata käyttää.

Mr. Speed: Jucciz:lla on mielestäni tässä ihan pointti. Ei ollut kovin erikoinen temppu saada D-vireisillä kitaroilla alakertaa tukkoon biini nauhoituksessa, ja ongelman luulisi kasvavan aina vain matalemmalle mentäessä. Kuitenkin, matalilla sävelillä on paikkansa musiikissa. Eikä vain basson tontilla. Niitä vaan pitää osata käyttää.
 
Kiva, että joku kerrankin ymmärsi pointin. Ei mulla matalia taajuuksia vastaan mitään ole - niitä todellakin vaan pitää osata käyttää.

No olisiko Juccizella antaa jotain esimerkkiä huonosti hoidetusta alaviresoundista? Jos ei ole niin sitten ollaan vissiin ihan mutuna kommentoimassa. Jos joku esimerkki löytyy niin sittenhän voidaan analysoida sitä kaikki yhdessä.

Seiska / alas viritetty kitara on hieno soitin. Sitä vaan ei pidä soittaa tunkemalla kaikkiin väleihin sitä ala B:tä. Itsellä on paljon kunnioitusta Petruccia, Muyngia ja Rudessia kohtaan, jotka saa ammattimaisesti hallitulla soitolla ja sovituksella niin hyvin esiin samoissa biiseissä kuuskielisen basson ja seiskakielisen kitaran alataajuuksien raskauden. Eikä kuulosta yhtään puurolta. Olen ehkä hieman fanipoika, mutta mm. Train of Thoughtin As I Am on vitun hienon kuulonen biisi. Ja se soitetaan A:han viritetyllä seiskalla. Jos saundi pidetään vaan tarpeeksi tiukkana ja ei tungeta älyttömästi tovereiden tonteille, eli jätetään toisen saundeille tarpeeksi alaa, kuulostavat alavireetkin hienoilta.
 
LaBrien laulusta ei tarvitse kommentoida. Kaikki kumminkin tiedetään, että DT:n saundit dominoi. Näin livenä, en joutunut pettymään. Ei ollut muuten yhtään puuroa, ja seisoin keikalla 4*6kW subbaripinon edessä.
 
Caparisonikin kuulostaa ihan hyvältä B:ssä, jos sitä soitetaan hyvin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=et20GGSUm6s
 
Imo nykyään ei ole ongelmana se soiton alavire, vaan se, että osa porukasta ei osaa ajatella stä sovitusta loppuun asti, tai ei omaa tarpeeks tiukkaa oikeeta kättä sen seiskan hyvän kuuloseks saamiseen.
 
Saa nähdä mitä tapahtuu, kun oma Karvinen tulee taloon helmikuun puolella :)

Löytyykö helsingin seudulta musakaupoista seiskoja hyllystä hyvin? Turussa 1 carpenter ja 2 blackjackia... Eipä noista löytyny mitään mielenkiintosta.

Spike: Löytyykö helsingin seudulta musakaupoista seiskoja hyllystä hyvin? Turussa 1 carpenter ja 2 blackjackia... Eipä noista löytyny mitään mielenkiintosta.
 
Skekuleita on kyllä BlackJackia ja Hellraiseria. Ainakin viimeksi kun kävin, niin löyty Soundatasta ja Soundstoresta. Levytukussa on Ibanezin Apexia ja RG7321:stä, sillon oli just RG1527:t loppu, S7321:stä en ainakaan huomannut. Musamaailmassa sitten onkin ollut normiskaalanen SC607 pienen ikuisuuden, jossa on vähän bodyvauriota.
 
Mitä tulee seiskan käyttöön, niin oma pointti vain oli se, että jos äänitystilanteessa tuntuisi alakerta menevän tukkoon helposti D-vireisillä kitaroilla, joissa soundissa on kyllä jätetty tilaa. Mikä tilanne on sitten kun kitarat ovat A-vireessä, ja biisit ovat pelkkää alavire-riffittelyä? Basso ei paljon erotu, saati sitten eri elementit toisistaan. Siihen kärjistäen kun lisätään middlescoop soundi hirveällä määrällä säröä, niin lopputulos nyt on selvä. On paljon bändejä, jotka toimivat ainakin levyllä, mutta tosiaan, alavireitä pitää vain osata käyttää, ja se soundi pitäisi myös hakea tarpeeksi tilavaksi.

Kysymys on väärin asetettu. Lähinnä Kornin norsunpiereskely ei sopisi mun sointiin.
 
Nimenomaan. Tosi kovat skebamoosekset ei ajattele ollenkaan niin, että miten oma soitto sopis bändin soundiin vaan nimenomaan niin, että miten bändin soitto sopii omaan soundiin. Vikahan ei ole omassa soundissa vaan bändin soundissa.
 
Samalla selvis kuka se kukko oikeen on... :D
 
Hajosin myös tolle Dave Mustaine - lainalle.

Raist: mm. Train of Thoughtin As I Am on vitun hienon kuulonen biisi. Ja se soitetaan A:han viritetyllä seiskalla. Jos saundi pidetään vaan tarpeeksi tiukkana ja ei tungeta älyttömästi tovereiden tonteille, eli jätetään toisen saundeille tarpeeksi alaa, kuulostavat alavireetkin hienoilta.
 
Eiks se mene C:stä, 6-kielisellä? :>

Snapo: Eiks se mene C:stä, 6-kielisellä? :>
 
Muisti petti :-( Noh, on se C:kin tarpeeks matala ;) Ja on niillä a-vireisiäkin biisejä. Muistaakseni.
 
A Change of Seasons menee eniwei B-vireellä, ja ei kuulosta kovin tukkoselta :-(

Ja on niillä a-vireisiäkin biisejä. Muistaakseni.
 

 
Olisko Panick Attack jos ei muisti vallan petä. Vaikka muuten dt onkin musta aika ällöttävää, niin siinä on kyllä hyvät soundit.

Hard as a rock: Olisko Panick Attack jos ei muisti vallan petä. Vaikka muuten dt onkin musta aika ällöttävää, niin siinä on kyllä hyvät soundit.
 
Panic attack menee A# vireestä ja livenä yleensä Petrucci käyttää 6-kielistä baritoniaan.