Kitarat: kitarakamat ›

Itselleni on ollut erittäin suuri apu vuosittain ilmestyvästä opuksesta
Vintage Guitar Price Guide.
Eli jos haluaa tutustua osviittaa antavaan hintatasoon ja kitaroihin, niiden sarjanumerokäytäntöihin ym. niin ei muuta kuin amazonista tms. tilamaan!
 
http://www.vintageguitar.com/priceguide/
 
Teos on kylläkin siitä turmiollinen että hienon kitaran siitä bongattuaan alkaa etsimään vastaavaa e-baysta...

jra:
(MadMatt oli linkittänyt näitä mielenkiintoisia pätkiä Fender-huoneeseen, sieltä bongasin)
 
Jos joku löytää tuon kuvassa näkyvän kitaran, tekee todennäköisesti melkoisen tilin..
http://www.lehmo.com/passion/photos/earlydays/soolotus.htm
 
Oli tuossa 70-luvun alkupuolella kitaristillamme lainassa V-koskelta, ja pitäisi olla ensimmäisiä alkuperäis-suomalaisia Stratoja.. Mitään havaintoa ei oo, missä nykyään kuljeskelee, vai onko "perikunnan omaisuutta" jossakin päin.
Noin ihan off-topikkina tämä..
 
Ja jos taas palattais tuohon metalliosa-kysymykseen.. itse oon jonkin verran lueskellut myös kirjallisuutta koskien noita Gibson-kitaroita, enkä kyllä muista missään lukemassani teoksessa mainitun, että noissa 50-60 luvun vehkehissä olisi ollut jotenkin "huonoo rautaa ja heikoo pelliä" osat. 70-lukulaisia sitten jo itekin olen sen verran käpistellyt että tiedän sanoa ihan omakohtaisella kokemuksella, ettei kyllä niissä mitään kummempaa ole, rautaosissa. Ettei vaan olis jonkinmoinen "tulkinta -tai käännösvirhe" tullut, jota sitten on yleisenä totuutena julistettu. Samoin kuin noitten puitten osalta. Toki ja totta kai, tuo kuhina puuvarastolla oli suhteessa aivan hirmuista tuossa 60-luvun puolivälissä, ja siitä seurasi omia "ongelmia", mutta kyllähän ne hankintalähteet hyvinkin pitkälle samoina pysyi aina 70-luvun puolelle, ja mallikohtaisia erojahan on ollut aina.
 
Kyllähän noita hauskoja juttuja ja "hupaisia päätelmiä" on vuosien mittaan vastaan tullut. Kiven kovaan eräskin kaveri oli väittämässä että itse asiassa "Ibanez" mallinimi ei ole laisinkaan Hoshinon suvulla, vaan sen on jo 70-luvulla ostanut ja omistukseensa hankkinut kreikkalainen. (Greco, jonka mallit on jossain määrin identtisiä Ibanezin mallien kanssa, mutta Grecon myyntiä ei hoida Hoshino vaan Kanda Shokai)

Dr. Muff:
Sanoisin että parilla tonnilla pääset käsiksi 70l stratoon,
 
Tän syksyn/alkutalven aikana m.net torilla bongattu useita 70s Stratoja,jopa alkaen 1,5K€.
Jobbaileeko joku niitä maahan systemaattisesti,vai mistäköhän 'Seventies Strato Tsunami' mahtaa johtua ??
Tarjontaa ainakin on,melko ostajan markkinat.

jra: Toisaalta tuolla logiikalla 99% tämän maan harrastaja-forumeista olisi saman nimisiä ;)
 
Mutta ihan asiaa, että faktat kannattaa tarkistaa, jos vähänkään on epävarma tai ainakin tuoda esiin se jos kyseessä on enemmän tai vähemmän valistunut arvaus. Mielipideasiat sitten erikseen.
 
Ja hei, jos sitä on väärässä (itse olen usein) niin ei se kauhean iso häpee ole sitä myöntää. Nippelitietoa on niin pirusti, ja tosiaan, netistä saa lukea joskus melko moista kukkudaa-infoa, kun joku on katsonut asiakseen kertoa "kuinka asiat on oikeesti".
Aina välillä kandee itse kunkin tehdä vaikka "korvaamattomuustesti" jos uhkaa leijuttaa, pistää sormen vesilasiin, ottaa pois - jos jää kuoppa siihen veteen, niin SITTEN on korvaamaton..
 
Tuli tuossa mieleen, kun noista Gibsonin! rautaosista oli puhetta: Klusonin 50-luvun muovit saattaa ruveta ominpäiten lahoamaan, joten monissa ennen -59 tehdyissä Gibsoneissa! joissa on virikoneina tulip-button (tai Keystone, miten haluaa sanoa) Klusonit, ne single-ring versiot, saattaa olla että se virikoneen muovinuppi joko kutistuu, tai sitten tykkänään murenee. Muovista näät on vuosien mittaan katoamassa jotain olennaisia liuottimia..
Ja, jotta ei toinen "suuri" jää osattomaks, Stratoissa saattaa edellämainitusta syystä se plekusuoja myös kutistua, jopa niin, ettei mikkejä saa irti (eikä säädettyä liioin) mutta jos näistä seikoista on luettu, niin eipä se laisin koko rautapuolta koske.
Sitten on myös otettava huomioon käyttäjien hanskahäiriöt, onhan olemassa sellaisia joilla ei kestä kuin 80 cm pätkä ratakiskoa. Kyseiset henkilöt on saattaneet saada erinäisiä metalliosia rikki, mutta hei, kukapa ei. Jos siis oikein yrityksellä pistetään... =)

mitja: Itselleni on ollut erittäin suuri apu vuosittain ilmestyvästä opuksesta
Vintage Guitar Price Guide.
Eli jos haluaa tutustua osviittaa antavaan hintatasoon ja kitaroihin, niiden sarjanumerokäytäntöihin ym. niin ei muuta kuin amazonista tms. tilamaan!
 
http://www.vintageguitar.com/priceguide/
 
Teos on kylläkin siitä turmiollinen että hienon kitaran siitä bongattuaan alkaa etsimään vastaavaa e-baysta...
 
Vintageäijjät kyllä tuota käyttävät, mutta tuppaa olemaan vähän jenkkipainotteista, so. japsi-soittimet vähän huomiotta tai vähän väärillä ohjehinnoilla tuolla. Näin esim. ICW:n jenkkisedät on protestoineet.

Kun tuolla torilla on ollut niitä sängyn alta löytyneitä arvokitaroita taajaan tarjolla, niin noista Amerikan "Antiikkia, antiikkia" -pätkistä huomasi, että siellä sellaisia saattaa vieläkin ihan oikeasti ilmaantua.
 
Tuossahan oli eräskin kaveri, joka oli joskus 50-luvun lopulla ostanut Goldtop LP:n Elviksen innostamana, ja kun kysyttiin onkos sillä kovastikin soitellut, vastasi että kerran on yrittänyt ja siihen jäi. Elekku tai bändinsä ei kait LP:tä käyttänyt, mutta kitara kuin kitara ;)

Ei ketulla sattumalta ole tietoa tuon -65 suomi-straton sarjanumerosta?

0101978: Ei ketulla sattumalta ole tietoa tuon -65 suomi-straton sarjanumerosta?
 
Ei todellakaan - se oli sellasen vanhan "sedän" kitara, ja sitä sitte työkaverinsa pojalle, eli tuolle meidän kitaristi-Petelle useammankin kerran lainas. Muistan kyllä sen talonkin, mistä sitä käytiin hakemassa, ajoin pihaan ja Pete haki tweed-laukun sisältä. Sitte Pete muutti veks Valkeekoskista ja kitaranlainaamiset jäi. Osittain senkin takia, että Pete möi Mustanginsa pois, ja ykköskitara rupes pysymään vireessäkin.. ;)
Ei oo ku pari valokuvaa mulla meidän bändin "arkistoissa", ja kun en tuolle mitään remonttia(kaan) tehny, niin ei tullut sitä sarjanumeroo painettua mieleen eikä mihinkään kirjoitettua.
Useesti tuota on Pete surrut, ei tosin niin paljoo ku yhtä ES-345: ttä.

jra: Kun tuolla torilla on ollut niitä sängyn alta löytyneitä arvokitaroita taajaan tarjolla, niin noista Amerikan "Antiikkia, antiikkia" -pätkistä huomasi, että siellä sellaisia saattaa vieläkin ihan oikeasti ilmaantua.
 
Tuossahan oli eräskin kaveri, joka oli joskus 50-luvun lopulla ostanut Goldtop LP:n Elviksen innostamana, ja kun kysyttiin onkos sillä kovastikin soitellut, vastasi että kerran on yrittänyt ja siihen jäi. Elekku tai bändinsä ei kait LP:tä käyttänyt, mutta kitara kuin kitara ;)
 
Kyllähän toki Kunikaalla LP:tä oli, ja Hagström Viking ja Burns ja Ibanez... 8)
 
Jenkkilästä kyllä löytyy vaikka mitä välillä, alkaen komerosta löytyneestä -55 Stratosta Ibanezin kuuluisiin "Trainwreck"-kitaroihin.

fox: Kyllähän toki Kunikaalla LP:tä oli, ja Hagström Viking ja Burns ja Ibanez... 8)
 
Sen siitä saa kun puhuu faktojen tarkistamisesta :D Mutta onneksi sentään epäilin vain ettei olisi, mutta kyllähän, varsinkin goldtop The Kingin tyyliin sopii.

jra: Sen siitä saa kun puhuu faktojen tarkistamisesta :D Mutta onneksi sentään epäilin vain ettei olisi, mutta kyllähän, varsinkin goldtop The Kingin tyyliin sopii.
 
Eri juttu sitten on, että kuinka paljon näki "aktiivipalvelua".. Sen tiedän, että Vikingillä soitteli, sekä Burnsin Baby Bisonilla, koska oon nähny kuvallista todistetta.. ;) (tietenkin kuvan manipulointi on mahdollinen)
Valkeekoskissa muuten oli yks Baby Bisonkin.. =)
 
Ja hei, soittihan James Marshall Hendrix paljon Flying V:tä ja jopa SG Customia...

fox:
 
Ja hei, soittihan James Marshall Hendrix paljon Flying V:tä ja jopa SG Customia...
 
Miksi Gibson ei sitten julkaissut jonkilaista Jimi Hendrix-flygaria, vaan halpamaisen straton?

Tande: Miksi Gibson ei sitten julkaissut jonkilaista Jimi Hendrix-flygaria, vaan halpamaisen straton?
 
Mikäs tämä on? http://www.dolphinmusic.co.uk/shop_ … 2d493db163485d9949b5827fa33df6e.jpg

Tande: Miksi Gibson ei sitten julkaissut jonkilaista Jimi Hendrix-flygaria, vaan halpamaisen straton?
 
Voi voi, niit on useampikin "nimikkomalli", tuo maalattu, ja sitten sellanen "paljon hienompi" jossa on split-diamond otelautamerkit ja kaikki..
Se Strato-episodihan oli "tavallaan" itse asiassa tytärfirman kitara, siihen ei ollu tulossa mihinkään "Gibson"-logoa, näin olen ymmärtänyt. Eli se oli Hendrixin perikunnan ja jonkun "toimijan" Gibson-konsernista yhteistyönä suunnittelema. Olisko ollut Spirit-niminen??
 
Edith Piaf: tuossa on se vanhempi hienompi..
www.guitar-wallpapers.com/527-.html

Sanonpahan vaan että minulla on ollut jo kultaisella 80-luvulla 70 ja 80-lukujen telecaster ja lespa ja pääsinpä soittelemaan kavereidenkin vastaavia. Enkä suosittele kenellekään, ellei erityisesti tykkää modailusta...
 
Valitettava tosiasia on että nuo vuosikymmenet olivat kummankin merkin laadun suhteen aallonpohja. Saman aikakauden Yamahat, Ibanezit, Tokait jne. hakkaavat nämä ikonit mennen tullen.
 
80-luvun Rolandin synastratokin oli parempisoundinen, helpompi soittaa ja piti vireen paremmin kuin rämisevä 70-luvun Fender-strato tai tele - jotka oli siis molemmat niin hyvin säädetty kuin niillä materiaaleilla ja toleransseilla voi.
 
Ja mikä vain tämän päivän laatumerkki on parempi valinta kuin nuo nimekkäät 70- ja 80-lukulaiset. Nämä raa'at kommentit perustuvat siis henkilökohtaisiin kokemuksiin. Kun kitaratkin ovat jossakin määrin yksilöitä, niin joku voi toki olla eri mieltä.
 
Jos ketjun aloittajalle kertyy todella paljon ylimääräistä kitaraan pistettäväksi, niin sitten katse vain niihin vielä vanhempiin. Fiilistelymielessähän se voi olla ihan mukavaa.
 
Itse pysyn toistaiseksi aidoissa 80-luvun Steinbergereissä kun en ole parempia kitaroita löytänyt.

Jii-Gee: Tän syksyn/alkutalven aikana m.net torilla bongattu useita 70s Stratoja,jopa alkaen 1,5K€.
Jobbaileeko joku niitä maahan systemaattisesti,vai mistäköhän 'Seventies Strato Tsunami' mahtaa johtua ??
Tarjontaa ainakin on,melko ostajan markkinat.
 
Käyppäs testaamassa 70's stratoja...OK,ne on kultaiselta ja ihanalta 70.luvulta mutta mun mielestä ei mitään ihmeellisen hyviä/erikoisia soittimia.
 
Ja puut on...

fox: Voi voi, niit on useampikin "nimikkomalli", tuo maalattu, ja sitten sellanen "paljon hienompi" jossa on split-diamond otelautamerkit ja kaikki..
Se Strato-episodihan oli "tavallaan" itse asiassa tytärfirman kitara, siihen ei ollu tulossa mihinkään "Gibson"-logoa, näin olen ymmärtänyt. Eli se oli Hendrixin perikunnan ja jonkun "toimijan" Gibson-konsernista yhteistyönä suunnittelema. Olisko ollut Spirit-niminen??
 
Edith Piaf: tuossa on se vanhempi hienompi..
www.guitar-wallpapers.com/527-.html
 
perikunta on per...est. ja rahaa tekee mieli...

weetube: perikunta on per...est. ja rahaa tekee mieli...
 
No, rahahan siinä kaiketi oli päällimmäisenä Janiella (siskopuoli) ja kun tuntui hyvältä idealta niin.. =)
Mutta mutta: ei siinä koko skebassa kyllä sitä Gibson-logoa ollut, ja taisipa käydä sitten loppupelissä niin, että se koko idea haudattiin vähin äänin..
Oli syyt sitten mitkä tahansa, oikeudelliset, taloudelliset tai "eettiset"..
 
Mutta tuolla jutulla ei kyllä sitten isommin "50-70 luvun kitaroiden" kanssa ollu isommin tekoa. Toisaalta taas, kyllä minä oon ihan hyviä ja joitakin erittäin hyviä tuon aikakauden kitaroita päässyt soittelemaan että ei sen puoleen. Kun tuolla aiemmin valitettiin niitten huonoutta - no, olihan siellä joitakin malleja, joilla ei niin kovin hyvä maine ollut, ei silloin eikä nykyäänkään, myös painosta noita 70-lukulaisia usein moitiskellaan, vähän valmistajasta riippumatta. Steinbergeri nyt hiilikuituisena tuon painon kiroissa ei ole, mutta eipä se myöskään tuon aikakauden kitaraksi käy. Osa Gibson-konsernia muuten..
Eikä kyllä 70-luvun kitaravalikoimaan oikein istu tuo mnet-suosikki Tokaikaan. Japsimerkkejä tuolloin Suomessa edusti Matsumoku- ja Hoshino-konsernit ja muutama ns. "isännätön" brändi, kyllä tuo Tokai oli vielä silloin melko tuntematon... samoin kuin ESP oli ainoastaan irto-osien toimittaja tuolloin.

prtzah: ... clipped
Itse pysyn toistaiseksi aidoissa 80-luvun Steinbergereissä kun en ole parempia kitaroita löytänyt.
 
Ei pitäis näihin "pikku" provoihin koskaan puuttua, mutta sanonpa kuitenkin
että on yksi asia ainakin missä 70-80 lukujen stratot, telet ja lespat on hyviä,
on nimittäin ulkonäkö (ainakin jos vertaa Steinbergereihin, on ne niin ruman näkösiä ;-) .
 
Muutoin täytyy sanoa, että suurelta osin saattaa pitää paikkansa väitökset, kannattaa tsekata yksilö, ja modaamaan voi joutua, jos ei joku yksityiskohta miellytä. Tosin sen "yksilön" löytäminen ei taida olla vuosikymmenestä kiinni. 70- lukulaisissa alkaa puiden elämiset olemaan jo pikkuhiljaa ohi, että eiköhän ne vireessä saa pysymään, ainakaan omassa en tässä suhteessa ole havainnut ongelmia.