Kitarat: kitarakamat ›

Mä jo odotin kommenttia etuasteputkista, niissähän ei tietenkään oikeasti ole soundillisia eroja, vaan kaikki ero on puhdasta psykoakustiikkaa.

duc: Mä jo odotin kommenttia etuasteputkista, niissähän ei tietenkään oikeasti ole soundillisia eroja, vaan kaikki ero on puhdasta psykoakustiikkaa.
 
Äläs nyt, aristoteles lähti ihmisten ilmoille, pois täältä urpojen seasta. Ei se jouda kommentoimaan sitä, että kaikki putket soundaa samalta.

Toi kommentti tuolla aikasemmin että 16kohm Nailbombi alkaa olla jo liian kuuma, pitää mun mielestä hyvin paikkansa. Tosin tällaisena vähävaraisena amatöörinä (ei oo Mesaa eikä Diisseliä) tuo mikki toimii juuri siinä mielessä hyvin, että ei jää sitä tunnetta että tarvis mikin päästä vähän liikaa potkua. Tuo mikki myös pelaa vähän lussun vanhan Marshalin kanssa tarvittaessa ilman boostereita mukavasti ja säätövaraa löytyy cleanista sinne soolo-osastolle asti.
 
Samassa kitarassa oli aikanaan Burstbucker Prot jotka eivät ainakaan minun taidoille ja musatyyliin sopineet. Soundi oli kirkas ja löysä ja plektran pikkausäänet tuli todella pahasti läpi vahvarista. Taidokkaampi jatshiplaaja varmaan olisi noista mikeistä aivan erimieltä.
 
Keraamisista mulla on kokemusta tasan yhestä mikistä joka oli Dimarzion Superdistortion ja tuo mikki vaikutti todella hyvälle lespassa tallapaikalla ainakin särösoitantaan. Jälkeenpäin aatellen Nailbombit jäis nyt kauppaan ja lespassa olisi orginaali Burstbuckeri kaulassa ja tuo SD tallassa.

Ai täällä on taas muusikoiden netille tyypilliset keskustelut. No liityn mukaan hetkeksi..
 
Kaikkineen, vaikka Juccizen tyyli ilmaista itseään välillä vähän riepoo minuakin, on hän kuitenkin yksi parhaimmista sisällöntuottajista tällä palstalla. Silloin kun puhutaan asiaa.
 
-Joo, olen samaa mieltä tästä. Loistavaa asiaa ja ennenkaikkea aivan loistavaa soittoa. Mutta jatkaakseni keskustelun riitaisaa linjaa mun on tartuttava heti seuraavaan:
 
Sit on tietty vielä sekin seikka (joka ei luonnollisesti koske makuuhuonekitaristeja, koska he eivät koskaan oikean rumpalin ja basistin kanssa pääse soittamaan),
 
-Pääseehän jos vaikka äänittelee. Tosin eihän se sama ole mutta kuitenkin sinne päin.
 
Sitten esitän seuraavat mielipiteet ikäänkuin faktoina vaikka koenkin olevani suhteellisen pihalla näistä. Heh, täällä puhuu yleisesti niin moni niin paljon potaskaa että kai mäkin voin jotain heittää. Uskokaa tai älkää.
 
-Magneetin tyyppi vaikuttaa soundiin. Oon vaihtanut itse keraamisen magneetin alnicoon ja muutos oli Tramaattinen. Keraaminen magneetti tekee soundista kylmän ainakin usein. Ei ehkä aina, en tiedä, mutta väittäisin että pääsääntöisesti noin.
 
-Liian voimakkaat mikit tappavat soitosta dynamiikan, tai ainakin jotensakin tähän suuntaan..tapauksesta riippuen. Jätän tällä kertaa määrittelemättä mikä on "liian voimakas" koska en oikeastaan tiedä ja vaikutan ehkä enemmän asiaa tuntevalta jos en kerro. Tässä kärjistetty esimerkki: Jos hipaisee kieltä mikroskooppisesti niin kitara soi hiljaa, mutta jos hipaisee vain hitusen voimakkaammin niin jo on äänenvoimakkuus maksimissaan. Jos näppää normaalisti niin tulos ei enää mitenkään eroa tuosta edellisestä hipaisusta. Niinpä kaikki dynamiikka on kadonnut ja kitarasta on tullut naapurin marketista ostama sähköurku joka toimii digitaalisella logiikalla: Ääni joko soi tai se ei soi. Noniin, soittoahan se markettiurkujenkin soitto on, joskus vieläpä hyvää. Sounditkin voi olla hyvät jos vaikka ohjaa midillä sopivaa urkupluginia. Jos säröurkukitara kuuluu omiin suosikeihin niin ei muuta kuin mahdollisimman voimakas mikki käyttöön (pitäisköhän itsekin asentaa kun mullakin on suosikkeja laidasta laitaan?). Tavallaan onkin niin että digitaalilogiikkaan asti limitoitu kitara on jo aivan eri soitin kuin esim. joku perinteinen strato/lp kytkettynä suoraan pelkällä johdolla perinteiseen kitaravahvistimeen. Jos hipaisija-soittaja kokeilee perinteistä setuppia tai perinteinen soittaja urkusetuppia niin tuloksena on karmeaa räpellystä koska soitin ei ole ollenkaan itselle tuttu. Sama kuin kokeilisi haitaria. Eri asia on jos soittaja onkin multi-instrumentalisti joka osaa soittaa näitä molempia. Väitän kuitenkin että monet niistä jotka luulevat olevansa multi-instrumentalisteja eivät sitä ole vaikka eivät sitä itse tajuakaan. Onneksi mä tajuan (muahaha-rölö).

No ok. Ymmärsin pointtisi. Onko sitten Alnico-magneeteissa sellaisia teholuokkia, jotka pärjäisi keraamiselle, eli siis voidaanko Alnicosta kiskoa tehoa samoissa määrin tehoa kuin keraamisesta?

jpjanhun:
Sitten esitän seuraavat mielipiteet ikäänkuin faktoina vaikka koenkin olevani suhteellisen pihalla näistä. Heh, täällä puhuu yleisesti niin moni niin paljon potaskaa että kai mäkin voin jotain heittää. Uskokaa tai älkää.
 
-Magneetin tyyppi vaikuttaa soundiin. Oon vaihtanut itse keraamisen magneetin alnicoon ja muutos oli Tramaattinen. Keraaminen magneetti tekee soundista kylmän ainakin usein. Ei ehkä aina, en tiedä, mutta väittäisin että pääsääntöisesti noin.
 
No joo, tramaattinen.. =) Ei voitane suoraan sanoa, että muutos noista "metallimagneeteista" (AlNiCo ja CuNiFe) johonkin "keraamisiin" (ei ne silti mitään "keramiikkaa" ole, ovathan vaan tuon magneettikentän voimakkuuden suhteen hieman eri viivalla) olisi joku instant-soundinturmelija. Sekä neodyymi-rautabromidi, että samarium-kobolttimagneetteja löytyy kovinkin monesta kitarasta, jotka äkkiseltään "sokkotestissä" ovat arvostelijoitten mielestä "hyväsoundisia".
 
-Liian voimakkaat mikit tappavat soitosta dynamiikan, tai ainakin jotensakin tähän suuntaan..tapauksesta riippuen. Jätän tällä kertaa määrittelemättä mikä on "liian voimakas" koska en oikeastaan tiedä ja vaikutan ehkä enemmän asiaa tuntevalta jos en kerro. Tässä kärjistetty esimerkki: Jos hipaisee kieltä mikroskooppisesti niin kitara soi hiljaa, mutta jos hipaisee vain hitusen voimakkaammin niin jo on äänenvoimakkuus maksimissaan. Jos näppää normaalisti niin tulos ei enää mitenkään eroa tuosta edellisestä hipaisusta. Niinpä kaikki dynamiikka on kadonnut ja kitarasta on tullut naapurin marketista ostama sähköurku joka toimii digitaalisella logiikalla: Ääni joko soi tai se ei soi.
 
Jaa, taas toisaalla kerrotaan, että "aktiivimikit tappavat dynamiikan" ja samaan aikaan toiset sanovat että ei.. Olisi ollut kyllä kiva kuulla, että mihin sitten vedetään tuo "liian voimakas" -raja, jos asiasta noinkin varmoja mielipiteitä on esittää.
Aikasemmista kirjoituksistani voi tuon magneettikentän "ylenmääräisen" väkevyyden aiheuttamat ongelmat lukea, samoin passiivimikkien runsaan kelan dc-vastuksen..
Magneettisuudesta sen verran, että eräs ulkomaan-elävä teki hyviä testejä NdFeB-magneetilla, joka oli sellainen, että likellä kieliä kielten värähtely vaimeni äkkinäisen voimakkaasti.. "Darn near to weld the strings to pickup".. joten kyllä tuo(kin) tie noilla mikkisuunnittelijoilla on kuljettu ja tutkittu.
AlNiCo-seoksista on kultakorvatkin löytäneet dramaattisia eroja, joten kyllä kai se voidaan tunnustaa, että magneettien eroilla, vaikka onkin vain yksi mikrofonin osatekijä, saadaan eroavuuksia. Vielä, kun sen mikin optimoi siihen soittimeen, ja myös soittajan tatsiin, soittotyyliin, ja siihen soitettavaan musiikkiin, lienee tavoitettu se parhain saatavilla oleva kombinaatio. Tuossa ei kovin painane se, onko se mikki "ladattu" kasin alnicolla vai neodyymi-rautabromidimagneetilla. Tietenkään ei jotain perus-lämmintä soundia ensisijaisesti lähdetä etsimäänkään jollain kolmimagneettisella jo suunnitteluvaiheessa "raakasoundiseksi" säädetyllä murikalla.

jussi1976: No ok. Ymmärsin pointtisi. Onko sitten Alnico-magneeteissa sellaisia teholuokkia, jotka pärjäisi keraamiselle, eli siis voidaanko Alnicosta kiskoa tehoa samoissa määrin tehoa kuin keraamisesta?
 
Ei oo oikein mahdollista. Mutta, kuten jo monta kertaa todettu, ei se magneetti ole kuin yksi osa-alue siinä mikissä.
Passiivimikin periaate on indusoida siihen kelaan jännitettä kielten liikkeestä magneettikentässä, niinkuin tuolla aiemmin olen monta kertaa jo todennut, "määräänsä enempää" ei oikein mitään noista osa-alueista voi "boostata" passiivipuolella. Jos magneetin kenttää (flux field) koittaa tehdä stydimmäksi sen magneetin "magneettisuutta" (mitataan oerstedteina) lisäämällä, seuraa siitä, että kielen liike hidastuu tai ainakin vaimenee -> sustainia ei oo piitkään.
Mikrofonin kelan muodollakin saadaan muuttujia, korkea ja kapea tuppaa olemaan kirkkaampi kuin matala ja suhteessa leveä. Esimerkkinä vaikka Telecasterin tallamikki versus P-90 noin jotain heittääkseni..
Kelan kierrosmäärä taas on jo aika hyvin tuolla aiemmin myös "perattu".

Olisi ollut kyllä kiva kuulla, että mihin sitten vedetään tuo "liian voimakas" -raja, jos asiasta noinkin varmoja mielipiteitä on esittää.
 
Niin, tästä jo totesin että en kerro jotta vaikuttaisin enemmän asiaatuntevalta. Jos kertoo liikaa niin puhuu helpommin itsensä pussiin. Parempi jättää takaportteja jotta voi sitten myöhemmin "täsmentää" sanomisiaan. Kun joku jatkossa esittää jotakin uskottavaa ja itselleni sopivaa niin voin todeta että "tuota juuri tarkoitin aiemmin".
 
No joo, tramaattinen.. =)
 
Joo, standart tyyppisessä kitarassa ainakin näin.

Palataanpa vielä aiheeseen yhden kommentin verran pro kuumat mikit säröllä soitettaessa eli miksi monet maailmanluokan hevistarat suosivat niitä kitaroissaan heikon/keskitehoisen mikin + myöhemmän boostauksen sijaan. (Muuten kuin mahd. endorsement-syistä.)
 
Yksi näkökulma on se, että kun halutaan yliohjata etuastetta rankemman kautta (eli suoraan sanottuna soittaa heviä), on yleensä parempi, mitä aikaisemmin signaaliketjussa se signaali saadaan kuumaksi. Kuuma mikki nappaa enemmän varsinaista signaalia, jolloin signaali/kohina-suhde saadaan helposti paremmaksi kuin boostaamalla vähän heikompaa signaalia jälkikäteen (jolloin myös piuhan häiriöt ja suhinat tulevat myös boostatuksi). Tuota sitten paikkaillaan noise gateilla sun muilla, mutta usein olisi päästy parempaan tulokseen käyttämällä jo valmiiksi kuumempaa signaalia. Noise gatet kun pakkaavat muutenkin huonontamaan soundia, sustainia ja/tai soittotatsia.
 
Jos sitten tarkoituksena soittaa muutakin kuin metallinlouhintaosastoa, onhan keskitehoisen tai heikkotehoisen mikin dynamiikka ja responsiivisuus tietysti yleensä parempi. Mutta sanottakoon samaan hengenvetoon, että minkään kuuman PASSIIVImikin kanssa ainakaan minulla ei ole tullut tuolla saralla ongelmia. Taannoin vedin yhden akustisen biisin VOX AC30:n kautta livenä SG:ni tallamikillä, joka siis on BKP Warpig (mitattu DC-vastus 21,5k). Eikä kyllä dynamiikkaa puuttunut (yleisö voi vahvistaa havaitun).
 
EMG:n aktiiveilla varustellun Jacksonin kanssa sen sijaan olen itsekin havainnut jonkinlaista latteutta dynamiikkaosastolla. En vain ole osannut päättää, kuinka paljon haukkua siitä mikkejä ja kuinka paljon itse kitaraa (lehmusrunko + Floyd Rose ei mikään ihan ihanteellinen yhdistelmä hyvän soinnin kannalta).

EMG-81 on ratkaisu aloittajan ongelmaan. Ei maksa montaa kymppiä.

trih: EMG-81 on ratkaisu aloittajan ongelmaan. Ei maksa montaa kymppiä.
 
Jos vähän lukee tuota aloittajan "ideaa" tuossa mikkien haussa niin aika paska ratkaisu munsta.Ei millään pahalla kaikkia niitä kohtaan jotka tykkää tuosta.

jussi1976: ...Vähän enemmän säröä, mutta enemmän gainia, koska se tuo herkkyyttä...
 
Sä oot nyt laittanu legendan liikkeelle. Naurattaa. Nyt hymyilyttää. Mitä helv tuo tarkoittaa?

Hyvin yksinkertaisesti; Vähän säröä, enemmän gainia KOSKA se tuo herkkyyttä tätsiin. Virheet tietysti kuuluu paremmin, mutta esim. hammer on/pull off menee helposti. Menee se nytkin, mutta sitten menee vielä paremmin. Eikä tää ole tekniikkakysymys. Olen soittanut kitaralla kohta 20 vuotta. Kitaran soinnin ja herkkyyden pitäisi olla kärjistetysti sanottuna sellainen, että kun sen kieleen pudottaa hiekanjyvän, se soi - kauan.

Mä olen soittanut nyt reilut 22 vuotta kitaraa enkä tajunnut oikeastaan sanaakaan. Kielimuuri?

Onko jussi1976:lla ihan kaikki Ismot kasinolla? Ettei olis vähän särön ja gainin mielenkiintoinen yhteiselo jäänyt käsittämättä? Niinku tuntuu monesti moni muukin perusasia olevan hukassa...

Mut ei kaveri, jonka kirjoitukset naurattaa ja hymyilyttää, voi olla läpeensä paha. Varsinkin näin joulun alla sitä mieluummin on hymyssä suin kuin mutruhuulena.

eikun te monet vaan soitatte toisiinne verraten eri soitinta. mähän sanoin tuolla ylempänä (rölö). tää on kuin hanuristi ja rumpali juttelisi keskenään.
 
Nojoo, vakavasti ottaen..mä nyt ymmärsin tämän niin että haetaan herkkyyttä ja sustainia mutta vähäisellä säröllä. Eli kuvittelisin että tuo nyt voisi olla jokin äärimmäisen kompressoitu soundi hyvin vähäisellä säröllä tai vaikka ilman säröä.
 
Totta puhuen, mä en itse tiedä tarkalleen mitä tuo gain on. On mulla siitä jokin käsitys, mutta tunnustan tietämättömyyteni. Ei tuo mun mielestä nyt niin hirveä rikos ollut jos menee käsitteet sekaisin.

Ok, mutta ei tuon asian tunteminen välttämättä ole hirveän oleellista soittamisen kannalta. Ja voihan jotakin henkilöä vain kiinnostaa saada mieleisensä soundi, mutteivät käsitteet kiinnosta pätkääkään. Ongelmana on sitten tuon mielessä olevan soundin pukeminen sanoiksi. Se saattaa tuottaa vaikeuksia. Mutta ei se mielestäni tarkoita sitä että koko mies seikkailee foliohattu päässä.

jussi1976: Hyvin yksinkertaisesti; Vähän säröä, enemmän gainia KOSKA se tuo herkkyyttä tätsiin. Virheet tietysti kuuluu paremmin, mutta esim. hammer on/pull off menee helposti. Menee se nytkin, mutta sitten menee vielä paremmin. Eikä tää ole tekniikkakysymys. Olen soittanut kitaralla kohta 20 vuotta. Kitaran soinnin ja herkkyyden pitäisi olla kärjistetysti sanottuna sellainen, että kun sen kieleen pudottaa hiekanjyvän, se soi - kauan.
 
No mä elän luulossa, että enemmän gainia = enemmän säröä. Näin tapahtuu kun käännään potikkaa nimeltä gain isommalle. tulee enemmän säröä. Soinnin pituutta voi kasvattaa laittamalla vahvistimen täysille ja käyttää feedbackia hyväkseen. Kitara soi ikäänkuin yhdessä kaiuttimen kanssa. Tai jotain...