Rummut: soittaminen ›

henydrum: Eikai Garibaldilla ole tekemistä tuon kanssa??? =)
 
Juu, itse asiassa Future Sounds tuli hankittua aika (liian) varhain. :)

Hei,
 
Sähkökitaristi meni hankkimaan itselleen sähkörummut, kera tuplapedaalien
ja on aivan kysymysmerkkinä (sekä pähkinöinä - huhhuh että rumpalointi on hieno harrastus!).
Onko tämä ketju suunnattu kaikentasoisille soittajille, vai löytyykö täällä nyyppäkysymyksille oma soittojelppikerhonsa?
 

 
Asetan kysymykseni kuitenkin alustavasti jo tähän ketjuun:
Kuinkas noiden tuplapedaalien kanssa olisi fiksuinta opetella aluksi pelautumaan, esim. laukatessa:
Ti-tiri Ti-tiri Ti-tiri Ti-tiri
OOV OOV OOV OOV (tai VOO VOO VOO VOO)
vai
OVO OVO OVO OVO
vai
OVO VOV OVO VOV
?
 

 
Kitaristina soittaisin saman rytmin plektralla pikaten rytmissä
DDU DDU DDU DDU (down down up), saadakseni mahdollisimman tasaisen ja voimakkaan rouhimisen aikaiseksi,
mutta mikäli tempo olisi itselleni liian kova, tyytyisin soittamaan alternatepickingillä (DUD UDU DUD UDU).

ankkiz: Hei,
 
Sähkökitaristi meni hankkimaan itselleen sähkörummut, kera tuplapedaalien
ja on aivan kysymysmerkkinä (sekä pähkinöinä - huhhuh että rumpalointi on hieno harrastus!).
Onko tämä ketju suunnattu kaikentasoisille soittajille, vai löytyykö täällä nyyppäkysymyksille oma soittojelppikerhonsa?
 

 
Asetan kysymykseni kuitenkin alustavasti jo tähän ketjuun:
Kuinkas noiden tuplapedaalien kanssa olisi fiksuinta opetella aluksi pelautumaan, esim. laukatessa:
Ti-tiri Ti-tiri Ti-tiri Ti-tiri
OOV OOV OOV OOV (tai VOO VOO VOO VOO)
vai
OVO OVO OVO OVO
vai
OVO VOV OVO VOV
?
 

 
Kitaristina soittaisin saman rytmin plektralla pikaten rytmissä
DDU DDU DDU DDU (down down up), saadakseni mahdollisimman tasaisen ja voimakkaan rouhimisen aikaiseksi,
mutta mikäli tempo olisi itselleni liian kova, tyytyisin soittamaan alternatepickingillä (DUD UDU DUD UDU).
 
Soita kaikka noita variaatioita pitkään, hitaasti ja hiljaa. Lisää nopeutta ja voimaa pikkuhiljaa. Lopulta itse huomaat, mikä sopii sinulle parhaiten. Käsijärjestyksissä minulla menee kesken fillinkin vaihtoon järjestykset ihan sen mukaan, miten fillaan. Kun toistoja on tuhansia, menee liikeradat lihasmuistiin ja homma rullaa itsekseen ilman ajatteluakin.

Kitaristina soittaisin saman rytmin plektralla pikaten rytmissä
DDU DDU DDU DDU (down down up), saadakseni mahdollisimman tasaisen ja voimakkaan rouhimisen aikaiseksi,
mutta mikäli tempo olisi itselleni liian kova, tyytyisin soittamaan alternatepickingillä (DUD UDU DUD UDU).
 
Tässä koko homman ydin, eli kun löisit plektralla alas, poljet oikeella jalalla ja ylös sitten vasemmalla jalalla. Sovella samaa käsijärjestyksiin kun soitat fillejä, niin homma onkin ihmeen helppoa. Eri liikkeet, mutta prikulleen sama idea.

hollmi-5: Soita kaikka noita variaatioita pitkään, hitaasti ja hiljaa. Lisää nopeutta ja voimaa pikkuhiljaa. Lopulta itse huomaat, mikä sopii sinulle parhaiten. Käsijärjestyksissä minulla menee kesken fillinkin vaihtoon järjestykset ihan sen mukaan, miten fillaan. Kun toistoja on tuhansia, menee liikeradat lihasmuistiin ja homma rullaa itsekseen ilman ajatteluakin.
 
Osittain tästä viestistä intoutuneena olen alkanut opettelemaan kaikki kompit myös
a) molempikätisesti (virvelikäsi vaihtuu),
b) sekä molemmat käsivariaatiot molempijalkaisestiliidaten (toista jalkaa ajatellaan leadina, ja toinen polkee "extraiskut"),
c) sekä molemmat käsivariaatiot molempijalkaisesti alternatella (OVOV ja VOVO).
 
Kehittelen möys kirjassa esitetyistä kompeista (ja kustakin variaatiosta) omia variaatioita (ja näitä kaikkia yhdistellen) siten että:
1) Peltikäsi soittaa iskuja tuplasti/nelinkertaisesti tai puolet siitä mitä on merkitty
2) Peltikäsi soittaa joka toisen iskun eri peltiin (kahden välillä vaihdellen tai monta eri peltiä)
3) Hihattia soittaessa joka toinen isku auki ja kiinni, myös variaatiot footsplashaten
4) Tuplapedaaleilla iskuja tuplasti/nelinkertaisesti tai puolet siitä mitä on merkitty
5) Korvakuulolta, hyvän ja vähän huonommankin maun mukaisesti maustellen
(välillä myös soittamatta jättäminen on tärkeää, jotta komppi saa hengittää)
 

 

 
Tätä opiskelumetodia noudattaessani, toivon muutamien vuosien harjoittelun seurauksena omistavani melko itsenäiset raajat.
Mikäli luulette tai kokemuspohjalta tiedätte, että vastaavanlainen harjoittelutapa tuleekin koitumaan vain sekaiseksi turmiokseni, niin informoikaa välittömästi.
Ja toisaalta, mikäli ohjelmassa on vielä puutteita, niin vinkkejä otetaan siltäkin osin mieluusti vastaan! :)
 

 
EDIT:
Sivuhuomiona mainittu kirja siis tosiaan oli Peter Fältskogin Rumpuharjoituksia 1,
joka on mielestäni kaltaisilleni aloittelijoille varsin oivalta vaikuttava opus.
 
EDIT2:
Ennen variaatioihin siirtymistä yritän tottakai opetella ja sisäistää kulloinkin työnalla olevan kompin
rytmin kuten se on nuotteihin kirjoitettu, perinteisellä raaja-asettelulla.

ankkiz: Osittain tästä viestistä intoutuneena olen alkanut opettelemaan kaikki kompit myös
a) molempikätisesti (virvelikäsi vaihtuu),
b) sekä molemmat käsivariaatiot molempijalkaisestiliidaten (toista jalkaa ajatellaan leadina, ja toinen polkee "extraiskut"),
c) sekä molemmat käsivariaatiot molempijalkaisesti alternatella (OVOV ja VOVO).
 
Kehittelen möys kirjassa esitetyistä kompeista (ja kustakin variaatiosta) omia variaatioita (ja näitä kaikkia yhdistellen) siten että:
1) Peltikäsi soittaa iskuja tuplasti/nelinkertaisesti tai puolet siitä mitä on merkitty
2) Peltikäsi soittaa joka toisen iskun eri peltiin (kahden välillä vaihdellen tai monta eri peltiä)
3) Hihattia soittaessa joka toinen isku auki ja kiinni, myös variaatiot footsplashaten
4) Tuplapedaaleilla iskuja tuplasti/nelinkertaisesti tai puolet siitä mitä on merkitty
5) Korvakuulolta, hyvän ja vähän huonommankin maun mukaisesti maustellen
(välillä myös soittamatta jättäminen on tärkeää, jotta komppi saa hengittää)
 
Tätä opiskelumetodia noudattaessani, toivon muutamien vuosien harjoittelun seurauksena omistavani melko itsenäiset raajat.
Mikäli luulette tai kokemuspohjalta tiedätte, että vastaavanlainen harjoittelutapa tuleekin koitumaan vain sekaiseksi turmiokseni, niin informoikaa välittömästi.
Ja toisaalta, mikäli ohjelmassa on vielä puutteita, niin vinkkejä otetaan siltäkin osin mieluusti vastaan! :)
 

 
EDIT:
Sivuhuomiona mainittu kirja siis tosiaan oli Peter Fältskogin Rumpuharjoituksia 1,
joka on mielestäni kaltaisilleni aloittelijoille varsin oivalta vaikuttava opus.
 
EDIT2:
Ennen variaatioihin siirtymistä yritän tottakai opetella ja sisäistää kulloinkin työnalla olevan kompin
rytmin kuten se on nuotteihin kirjoitettu, perinteisellä raaja-asettelulla.
 
Kahos, ankkiz osti hyvän setin. Valtterilta ilmeisesti?
 
Eipä nuihin sinun listaamiisi menetelmiin minulla ainakaan kauheasti ole lisättävää, hyvällä pohjalla olet. Muistat vain sen, että aloitat kaikki treenit hitaasti ja hyvin vähän kerrallaan nostat tempoa.Se on tuskallista ja tuntuu välillä aika pakkopullalta, mutta ajan kanssa se palkitsee uskomattoman paljon. Sen verran neuvoisin, että aloita heti alussa metronomin kanssa treenaaminen. Itse sitä en tehnyt kun aloittelin ja nyt jälkeen päin se on huomattavasti vaikeampaa. Lisäksi kannattaa soitella vaikka luurien avulla jotain ihan yksinkertaisiakin biisejä mukana, itse ainakin tämän koin aikoinaan todella hyödylliseksi. Ja tuo, että vaihtelet välillä käsiä ja jalkoja(soitossa siis..:)), on hiton hyvää treeniä. Opettelet rudimenttejä myös jaloilla. Siitä se lähtee! Tsemppiä vain.
 
Kuinkas noiden tuplapedaalien kanssa olisi fiksuinta opetella aluksi pelautumaan, esim. laukatessa:
Ti-tiri Ti-tiri Ti-tiri Ti-tiri
OOV OOV OOV OOV (tai VOO VOO VOO VOO)
vai
OVO OVO OVO OVO
vai
OVO VOV OVO VOV
 
Nämä on minusta ainakin melko pitkälle ihan mielipidekysymyksiä. Soita ne siten, kuin ne sinulle parhaalta tuntuu. Ei näissä taida mitään virallista sääntöä olla.

kincy: Kahos, ankkiz osti hyvän setin. Valtterilta ilmeisesti?
 
Eipä nuihin sinun listaamiisi menetelmiin minulla ainakaan kauheasti ole lisättävää, hyvällä pohjalla olet. Muistat vain sen, että aloitat kaikki treenit hitaasti ja hyvin vähän kerrallaan nostat tempoa.Se on tuskallista ja tuntuu välillä aika pakkopullalta, mutta ajan kanssa se palkitsee uskomattoman paljon. Sen verran neuvoisin, että aloita heti alussa metronomin kanssa treenaaminen. Itse sitä en tehnyt kun aloittelin ja nyt jälkeen päin se on huomattavasti vaikeampaa. Lisäksi kannattaa soitella vaikka luurien avulla jotain ihan yksinkertaisiakin biisejä mukana, itse ainakin tämän koin aikoinaan todella hyödylliseksi. Ja tuo, että vaihtelet välillä käsiä ja jalkoja(soitossa siis..:)), on hiton hyvää treeniä. Opettelet rudimenttejä myös jaloilla. Siitä se lähtee! Tsemppiä vain.
 

 
Joo, Vakeltahan minä nämä poistatin parempaan talteen :)
Pakkopullalta eivät ole treenit vielä onnekseni tuntuneet, onhan tätä omaa rumpusettiä odoteltu jo jostain ala-asteen alkuvaiheilta asti, sekä treeni ja kova työ tavoitteisiin pääsemiseksi on tullut tutuksi muiden soittimien, bänditoiminnan sekä tietenkin koulun kautta.
(Viimeiseksi mainittu taitaakin olla näistä se ainut pakkopulla, kun musisointi kiinnostaisi vaan niin kehvelisti paljon enemmän :D)
 

 
Kiitokset tsempeistä ja sinun viidestä sentistäsi,
etenkin metronomin tärkeyden esilletuomisen, omakohtaisen kokemuksen kautta, koin todella tärkeäksi.
 
Metronomi on armoton.
Vaikka ensialkuun omaa päätä nyökytellessä näyttäisi olevansa taimissa, sekä iskut kuulostaisi osuvan sulavasti kohdilleen,
saattaa tempo kuitenkin todellisuudessa vaihdella joustavasti muutamia pykäliä suuntaan jos toiseenkin lähes koko ajan.
Nyt onkin metronomi ollut mukana jokaisessa treenissä, eikä sitä ole laiminlyöty tekosyyllä "nopeasti vain paria komppia kokeilen",
kun nopeasti voi kokeilla metronominkin kera.
 

 
Nämä on minusta ainakin melko pitkälle ihan mielipidekysymyksiä. Soita ne siten, kuin ne sinulle parhaalta tuntuu. Ei näissä taida mitään virallista sääntöä olla.
 
Ei ole vielä kehkeytynyt sellaista tatsia ja kehontuntemusta, että osaisi aina tunnistaa mikä on itselleen edullisinta ja vähiten vahingollista, siksi tykkäänkin opetella vähän jokaisella menetelmällä, sekä käydä varmistelemassa kokeneemmilta mihin suuntaan ollaan menossa
- ja tälläkin kertaa se kannatti.

jonka rinnalla jopa Chesterin New Breed tuntui mitä mielikuvitusrikkaimmalta opukselta. (New Breed on siis älyttömän mekaaninen.)
 
Armas tuttavani pieni rumpalipoika sanoi kiteyttäen: "Se oli viittä vaille etten lopettanut rumpujen soittoa tätä kirjaa läpi käytyäni...".

Nyt onkin metronomi ollut mukana jokaisessa treenissä, eikä sitä ole laiminlyöty tekosyyllä "nopeasti vain paria komppia kokeilen",
kun nopeasti voi kokeilla metronominkin kera.
 
Yksi näitä vanhoja viidakon viisauksia on, että on yhtä tärkeää harjoitella ilman metronomia kuin sen kanssa. "It`s easy to be a slave to it", vai mikä se nyt oli.

passe: Yksi näitä vanhoja viidakon viisauksia on, että on yhtä tärkeää harjoitella ilman metronomia kuin sen kanssa. "It`s easy to be a slave to it", vai mikä se nyt oli.
 
No tämäkin kyllä pitää paikkansa.
 
Ankkiz: Ei ole vielä kehkeytynyt sellaista tatsia ja kehontuntemusta, että osaisi aina tunnistaa mikä on itselleen edullisinta ja vähiten vahingollista, siksi tykkäänkin opetella vähän jokaisella menetelmällä, sekä käydä varmistelemassa kokeneemmilta mihin suuntaan ollaan menossa
- ja tälläkin kertaa se kannatti.
 
Juu, totta. Unohdin ajatella asiaa tältä kantilta, että olet vasta saanut sähkörummut. Tämäkin vaikuttaa minusta todella hyvältä idealta, että heti alkuun lähdet kokeilemaan monipuolisia tapoja lähestyä asioita. Melko pian hahmottuu kuitenkin se oma tyyli soittamiseen, mutta uskoisin olevan etua merkittävästi, että harjoittelet myös muita keinoja.
 
Onkos sulla miten mahdollisuuksia harjoitella ja ihan settisoitella akustisia rumpuja myös? Muutoin kuin koululla? Sähkörummut eroavat minun mielestä ainakin jonkin verran akustisista soittotuntumaltaan.

jazzmies:
En halua dumata treeniohjelmaasi, vaan auttaa asiassa eteenpäin, sanottakoon heti aluksi. Luin treenisi läpi ja voisin kommentoida sitä, että koordinaation kehittäminen monivuotisena hankkeena tuon tapaisin harjoituksin saattaa muokata soittajan musiikkikuvaa ei-haluttuun suuntaan. Itse laadin joskus 20 vuotta sitten samalta haiskahtavan treeniohjelman, jonka rinnalla jopa Chesterin New Breed tuntui mitä mielikuvitusrikkaimmalta opukselta. (New Breed on siis älyttömän mekaaninen.)
 
Haluaisin kannustaa sinua saapumaan esimerkiksi Stadiin ottamaan pari rumputuntia vaikkapa arselta ja Markkuliiniltä, niin saat kerta laakista varsin realistisen kuvan siitä, mitä kannattaa harjoitella ja miten. Jäsenkuvauksesi perusteella soitat sähkörumpuja, joten sellaisilla työkaluilla koordinaatio on harvoja keinoja luoda harjoitteluun iloa, mutta akustisilla rummuilla siinä tulee heti tatsi, dynamiikka ja saundi otettua huomioon merkittävimipinä rummutuksen osa-alueina.
 
Helsinkiin asti en kyllä taida päästä rumputunteja ottamaan, mutta onneksi nykyaikana
myös kirjastoista ja internetistä löytyy erittäin kattavasti opetusvideoita ja kirjoja rumpujensoittamiseen liittyen.
mm. tällä hetkellä olen Peter Fälskogin rumpukirjojen lisäksi käymässä läpi Mika Säilyn kirja+dvd -pakettia "Rumpusettisoiton perusteet".
 
Omakuvastasi päätellen saattaa kyseessä olla varsin tuttu mies / teos? ;)
 

 

 
kincy:
Juu, totta. Unohdin ajatella asiaa tältä kantilta, että olet vasta saanut sähkörummut. Tämäkin vaikuttaa minusta todella hyvältä idealta, että heti alkuun lähdet kokeilemaan monipuolisia tapoja lähestyä asioita. Melko pian hahmottuu kuitenkin se oma tyyli soittamiseen, mutta uskoisin olevan etua merkittävästi, että harjoittelet myös muita keinoja.

Onkos sulla miten mahdollisuuksia harjoitella ja ihan settisoitella akustisia rumpuja myös? Muutoin kuin koululla? Sähkörummut eroavat minun mielestä ainakin jonkin verran akustisista soittotuntumaltaan.
 

 
Akustiseen settiin en valitettavasti pääse kovinkaan säännöllisesti käsiksi, koulun musiikkitunnitkin ovat jo takanapäin.
Olen kuitenkin miettinyt mahdollisuutta ottaa musiikkiopistolla rummut kakkossoittimeksi jahka saan 2/3 -tasokokeen suoritettua.
(Toisena, aikaisemmin miettimänäni kakkossoitinvaihtoehtona on pyörinyt basso)
 
Ja tosiaan, ehkä voin sittenkin sallia itselleni satunnaisen metronomitta treenaamisen, välttyäkseni sananlaskun mukaiselta orjautumiselta.