| Aihe: Pianonopettajan painajainen? | 1 |
|---|
|
Mietin tässä vain, että olen tässä semmoiset puolitoista vuotta itysekseni opetellut koskettimia oittamaan. Sen verran hallitsen, että tiedän suurimman osan soinnuista, paitsi en septimisointuja, pystyn säestämään vasemmalla kädellä sointujen avulla ja soittamaan oikealla laulumelodiaa. Kappale pitää olla kuultu ainakin kertaalleen, ennen kuin osaan sen itse soittaa. Sormituksista en ole välittänyt minkään vertaa. Eli olisinko jo soitonopettajan kauhistus? Ja sellainen vielä, että onko kuuluisuuksien seassa täysin itseoppineita kiipparisteja?
Puhalla pilliin ja syö pullaa | |
Charge: Ja sellainen vielä, että onko kuuluisuuksien seassa täysin itseoppineita kiipparisteja?
Käsittääkseni mm. Wigwamista tuttu Jukka Gustavson on täysin itseoppinut.
"Te ette osaa." -- Tattarisuon konttorin katsastusmies |  A100
18.12.2009 17:22:59 (muokattu 18.12.2009 18:42:55) | |
|
jurpontor: Käsittääkseni mm. Wigwamista tuttu Jukka Gustavson on täysin itseoppinut.
Ei aivan "täysin itseoppinut", nimittäin Jukka Gustavson opiskeli oppikouluaikanaan Porvoon musiikkiopistossa pianonsoittoa kahdeksan vuotta, opettajanaan Sara Gyllenberg.
-> http://wigwam.stc.cx/members/jukan_kyselytunti.htm
jyrkkä ehkä. | |
Jos 8 vuotta on lapsukaisena opetellut soitantaa opetuksen alaisuudessa niin se on kyllä mun mielestä kaukana itseoppineesta.
Olen myös itseoppinut tähän mennessä ja taidan olla vastedeskin. Olisin soittotoverien kauhistus, siksi soittelen yksikseni. Opettaja taasen varmaan tappaisi itsensä, minut ja koiransa jos lähtisin tunneille - sen verran on "omia mielipiteitä" ja "käsityksiä".
Enpä usko että olisit kauhistus. Jos olet innokas oppimaan asiat oikein, opettaja varmasti säilyisi hengissä. Sen verran mulla on ennakkoluuloja että asiat tosiaan pitää vissiin tehdä ihan oikealla tavalla, itellä kusee kaikki aina soittoasennoista musiikillis-teoreettisiin logiikka-asioihin, ettäh..
~ Sulla ja Yodalla on yhteistä vain koko ja sosiaalinen ulosanti. ~ Esim. monet älykköpojat yliopistolla ovat paljon voimakkaampia päiväntasaajan seudulla. ~ | |
Rojekti: Jos 8 vuotta on lapsukaisena opetellut soitantaa opetuksen alaisuudessa niin se on kyllä mun mielestä kaukana itseoppineesta.
Totta joo. Sinänsä hassua että toi myytti Gutsin itseoppineisuudesta elää mm. jonkun jantterin kirjoittamassa gradussa.
http://74.125.77.132/search?q=cache … l=fi&ct=clnk&gl=fi&client=firefox-a
Pohjola on myöhemmin muistellut kiperiä transkriptiohetkiä Wigwamin Being-levyn teon
yhteydessä, jolloin itseoppinut ja nuotinlukutaidoton kosketinsoittaja Jukka Gustavson tavasi
hänelle monimutkaisia rytmijakojaan (Nevalainen 2003: 63).
Taitaa olla Bassokenraali-kirja toi lähde. Sieltä mä sen taisin itsekin lukea.
"Te ette osaa." -- Tattarisuon konttorin katsastusmies | |
Jos itseoppineena olisi tottunut tekemään joitakin asioita "väärin" ja jatkaisi jääräpäisesti samaan malliin opettajan neuvoista huolimatta, niin opettaja voisi kyllä vähitellen turhautua. Homma ei etenisi mihinkään.
Sinälläänhän ei tosin olekaan mitään "oikeaa" tai "väärää" tapaa soittaa pianoa tai mitään muutakaan instrumenttia. Itse ajattelen ainakin soittoteknisissä kysymyksissä, että asiat voi tehdä helposti tai vaikeasti ja "oikea" tapa on se helppo.
Aloin itsekin alunperin soittaa pianoa ihan itsekseni, enkä ikinä kiinnittänyt hirveästi huomiota sormituksiin tai muihin teknisiin juttuihin. Päätin lopulta mennä tunneille, kun halusin tietää, kuinka huonosti soitan. Yllättäen opettajan mielestä soittotekniikkani olikin aivan kunnossa. Kun olin yrittänyt opetella soittamaan pianoa rennosti ja sellaisessa asennossa, etteivät paikat tule kipeiksi, niin "oikea" tekniikka oli löytynyt ihan luonnostaan.
Joka tapauksessa suosittelen tunneilla käymistä. Siellä oppii paljon hyödyllisiä asioita, mitä ei itse ikinä olisi tullut ajatelleeksikaan. Ja jos opettajan kanssa tulee näkemyseroja, niin kannattaa miettiä, miksi jokin asia tehdään niin kuin opettaja sanoo. Usein siihen on hyvä syy. Ja vaikka edelleen olisikin eri mieltä opettajan kanssa, niin opettajan oppejahan ei ole mikään pakko käytännön musisoinnissa noudattaa.
Esim. minua on opettajani kehottanut varomaan pientä nooni-intervallia, koska se kuulostaa monen mielestä aika rumalta. Minusta se taas kuulostaa varsin hauskalta, olin sitä aiemmin tiedostamattani käyttänyt enkä ollut huomannut siinä mitään ongelmaa. Mutta nyt osaan olla tarvittaessa käyttämättäkin sitä, jos haluan soittaa yleisöystävällisempää matskua tai sitten voin käyttää sitä, jos haluan riitasointuista harmoniaa. Ilmaisumahdollisuudet ovat vain laajentuneet. | |
Charge: Mietin tässä vain, että olen tässä semmoiset puolitoista vuotta itysekseni opetellut koskettimia oittamaan. Sen verran hallitsen, että tiedän suurimman osan soinnuista, paitsi en septimisointuja, pystyn säestämään vasemmalla kädellä sointujen avulla ja soittamaan oikealla laulumelodiaa. Kappale pitää olla kuultu ainakin kertaalleen, ennen kuin osaan sen itse soittaa. Sormituksista en ole välittänyt minkään vertaa. Eli olisinko jo soitonopettajan kauhistus?
et musta vielä ollenkaan, tunneille vaan jos on mahdollisuus, itekin ajattelin kohtapuoliin mennä vaikka osaan jo vähän enemmän. Totta kai, jos opettaja pyytää sormituksia opetteleen, muttet ite aio sitä tehdä niin voi vähän turhauttaa
tunneissa voi olla ainakin se hyvä puoli, että tulee enemmän sitten opeteltua muutenkin jos saa läksyä jne
Ja sellainen vielä, että onko kuuluisuuksien seassa täysin itseoppineita kiipparisteja?
kuuluisuuksien seassa on vaikka mitä, niitäkin, jotka on vaihtanut sielunsa soittotaitoon, mutta käytännössä sä itsehän se olet, joka siellä tunneillakin oppii | |
Enpä usko että olisit kauhistus. Jos olet innokas oppimaan asiat oikein, opettaja varmasti säilyisi hengissä. Sen verran mulla on ennakkoluuloja että asiat tosiaan pitää vissiin tehdä ihan oikealla tavalla, itellä kusee kaikki aina soittoasennoista musiikillis-teoreettisiin logiikka-asioihin, ettäh..
Riippuu varmaan opettajastakin. Ite kävin reilut kymmenen vuotta kansalaisopiston pianotunnilla ja sormijärjestyksiä ynnä muita ei ainakaan meillä koskaan kauheasti katsottu, toisin kuin vaikka musiikkiopiston klassisen pianon tunneilta olen kuullut huhuttavan. Jos klassista meinaa tosissaan soittaa niin sitten toki parempi oiskin ollut opetella sormijärjestykset kuntoon, mutta luulen, että tässä ratkaisee myös paljon se, mihin soittaja itse tähtää. Ja takuulla löytyy semmoisiakin opettajia, jotka eivät piittaa tekniikasta niin paljon, jos homma toimii. | |
Itse aloin soittamaan opettajan ohjeistuksella noin vuosi sitten, takana erinäistä pianon soittelua noin kymmenisen vuotta joka ei kuitenkaan oikein edennyt mihinkään.
Jos opettaja vain osaa lyödä tarpeeksi haasteita niin kyllä ne neuvot aika nopeasti uppoaa päähän kun ei muuten mene biisit läpi :)
Suoraan vaan klassista kaksikätistä ja sen rinnalle vähän jazzia ja latinopianoa niin kyllä siinä on helisemässä jos on sormitukset tai opittu tekniikka on huono. Lisäksi ei kannata pelätä että soitaisi jotain väärällä teknikalla jos saa saundin kuulostamaan oikealta. Omalla opettajalla on yllättävän hankalasaundinen flyygeli joka ei juuri armoa anna väärälle soittotekniikalle ja se on kyllä omaa soittoa huomattvasti parantanut, varsinkin pedaalin käytön kanssa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
