Yleistä keskustelua musiikista ›

kyllähän nää jutskat tuppaa vähän niiko sykleissä aina menee.
 
jos nyt käytetään näitä vuosikymmeniä tässä esimerkkinä, niin melkeenpä karkeesti vois sanoa jotta yksi on seurausta toisesta.
Jos nyt alotetaan tuolta 70-luvun paikkeilta niin sehän oli ihan upee vuosikymmen, syystäkin. Kahekskyt luku sitten,... uhh oh, vähän niiko huonot laskut seiskyt luvusta =P (tosin pop-aikakautena kasari oli upeeta, Blondie ja Duran Duran oli mahtavia tuolloin kyl).
 
Ysäri sitten,.. angstinen aikakausi taloudellisissa mullistuksissa painivan yhteiskunnan jälkipolvien toimesta, grunget ja hevit rupes nostamaan päätään mainstreamissa entistä enempi, ihan hienoja juttuja sieltäkin angstista sikisi kyllä, ihan omanlaisiaan. Tässä vaiheessa tuntuu jo siltä että musiikin kaikkia genrenurkkauksia ei IHAN vielä olla totaalisen kaluttu loppuun.. Kunnes sitten tää milleniuumin jälkeinen uuden vuosituhannen alku tekee temput ja osottaa musiikillisen ideaköyhyytensä...
blahh,.. tää näkyy esm. jo mainstreamissa räpissäkin, jos kuuntelee jotain ihan vuosituhannen alun Dr.Dre ja SnoopDogg hommia, tuotannollisesti loistoshittiä verrattuna tän k.o. vuosikymmenen loppua kohden tehtyyn matskuun, joka on melkosta kuraa. Sama popissa ja muissakin genretyksissä, kaikki ideat tuntuu jo niin loppuunkalutuilta, jotta taitaa prodyysereilläkin alkaa olla ideat loppu,..
 
Melkeen kaikki isosti mainstreamit jutut on ihan ko jotain halpoja (tai kalliita, pikemmin) karkkipaperilla kuorrutettuja versioita jo menneistä ja olleista bändeistä, tai pop-ikoneista.
Siinä veikkaisin olevan yks syy siihen miksi jo legendaarisiksi muodostuneet ikääntyneet artistit saa jalansijaa Edelleenkin ja pyyhkii lattiaa supertuottajien avulla ideaköyhemmiltä ja kalpeemmilta kopioilta, esim. Madonna ja Kylli täti. Rockissakin on vähän samaa vibaa liikenteessä, jotenkin tuntuu että kysyntä kaikenmaailman re-unioneille ja uudelleenlämmittelyille on Melko suurta.?.
 
Tottakai piristäviä yksittäisiä hienoja juttuja sillon tällön pompsahtaa esiin, eihän todellinen luovuus ikinä lopu, aina pystyy syntyy jotain uutta ja freesiä MUTTA väittäisinpä että yleisilmapiiri on ollut 2000-luvun ensimmäisen (tämän) vuosikymmenen alusta asti melko,... noh, itseään toistava.
 
Mut ei hätää, nythän ollaan jo ihan uuden vuosikymmenen kynnyksellä taas, ja jos rokkenrollin jumaluudet on suotuisia ja tähdet tarpeeks oikeessa, niin uusvanhoja hienojakin asioita voi aina syntyy. En näe missään tapauksessa musiikin tulevaisuutta synkeenä. Mikäli sykleihin on mitään luottamista , tässä tapauksessa n. 10 vuoden mittasilla ajanjaksoilla mittailtuna, ei stana voi tulla enää putkeen toista yhtä tylsää vuosikymmentä musiikillisesti ankean tympeen 2000-'10 ajanjakson perään :P
Pahimmillaan tuntunu siltä että "uusina koukkuina" käytetään sellasia juttuja jotka on niin karseen kuulosia ettei niitä oo kukaan aiemmin viittiny käyttää Hoho.
 
Parhaimmillaan taasen, tämä kammottavan kuran toistaminen ja musiikillisesti hiton materialistinen ja viihde-arvoja painottava sanoma rupee tulee liian pakkosyötön seurauksena ihmisten korvista ulos, ja saa kiinnostumaan Uudelleen siitä syvemmästäkin sanomasta joka muzakissa on.. aiheutuis sellanen vastareaktio hyvässä mielessä, jotta jengi jaksais autotunen sijaan taas kuunnella enempi kitaraa ja rumpuja? Toivottavasti.
 
..btw, ei ollut mitenkään hankalaa ennen milleniuumia ennakoida jotta Heavymeteli on seuraavan vuosikymmenen iso juttu, hard rockin ja grungen yms. jalanjäljillä. Nyt se on suositumpaa ko ikinä.
Pop-musiikki ja mainstreami taasen kakstuhat luvulla melkeen suoralta kädeltä yksioikosta toistoa.
 
Aina oon jotenkin siihen luottanut jotta kyllä hyvä musiikki löytää kuulijansa ja yleisönsä, tavalla tahi toisella. Se on ihan eri asia ko se, jotta siule tuputetaan kyllästymiseen asti jotain tasapaksua ja Tadaa, kohta huomaatki diggaavas autotunesta ja dancefloor biiteistä =P
Muutosta on tultava ja tuleekin. Ei kukaan jaksa samaa tyyliä koko ajan, väkisinkin rupee uutta suuntaa löytyä. Musiikki on toki kehittyväistä :)