| Aihe: Tremolo-pikkaus ja ja sahaaminen hankalaa | 1 |
|---|
 evaddave
14.12.2009 15:28:25 (muokattu 14.12.2009 16:45:47) | |
|
En saa aikaiseksi sellaista nopeaa tremoloa tai tai muutenkaan sellaista nopeaa sahausta(esim. sata salamaa-intro). Tuntuu että oikea käsi alkaa sakkaamaan jo parin sekunnin jälkeen. Pitääkö plektrasta pitää löysemmin kiinni ja pitääkö ranteen olla mahdollisimman rento? Ja tämä tremolo. Lähteekö liike ranteesta vai kyynerpäästä? |
 laakeri
14.12.2009 16:09:24 (muokattu 14.12.2009 16:11:18) | |
|
Tuetko mitenkään kättäsi? En tiedä mikä on oikeaoppinen tekniikka, mutta itse en ainakaan saa tremoloa aikaan, ellen tue kättä kieliin. Kun kämmenen sivu ottaa kieliin kiinni, homma toimii. Itse en saa oikein nopeata tremoloa aikaan kuin kyynärvarrella, mutta ainakin yleisesti puhutaan, että pikkauksen pitäisi lähteä ranteesta. Pikkaustekniikkani onkin aika hanurista. |
 aalataur
14.12.2009 16:43:35 (muokattu 14.12.2009 16:48:37) | |
|
En tiedä mikä on oikeaoppinen tekniikka, mutta itse en ainakaan saa tremoloa aikaan, ellen tue kättä kieliin. Kun kämmenen sivu ottaa kieliin kiinni, homma toimii.
Minusta tämä on hyvä tapa. Itse tuen nimenomaan kieliin plekukättä (kuvan osoittamasta kohdasta: http://i603.photobucket.com/albums/ … persehiki/P1010002.jpg?t=1260801852 ), samalla kuolettuu ylimääräiset, soitettua kieltä paksummat kielet, mitä ei haluta soivan.
Ja ranteella, ei kyynärvarrella. Käsi alkaa sakkaamaan kokemuksen puutteesta, nopeus kasvatetaan hiljalleen. Tremolot eivät irtoa yhdessä yössä jos niitä ei ole aiemmin harjoitellut. |
laakeri
14.12.2009 17:53:42 (muokattu 14.12.2009 17:55:45) | |
|
aalataur: Itse tuen nimenomaan kieliin plekukättä (kuvan osoittamasta kohdasta: http://i603.photobucket.com/albums/ … persehiki/P1010002.jpg?t=1260801852 )
Juu, noinhan se oikeastaan meneekin, eikä siten kuin tuossa aiemmin mainitsin. Täytyi ihan testata, että miten se loppupeleissä oikein meneekään. |
aalataur
14.12.2009 18:06:06 (muokattu 14.12.2009 18:10:04) | |
|
laakeri: Juu, noinhan se oikeastaan meneekin, eikä siten kuin tuossa aiemmin mainitsin. Täytyi ihan testata, että miten se loppupeleissä oikein meneekään.
Guthrie Govan neuvoi itseasiassa tekemään noin, joten ei se ihan väärin voi olla... Mä pyrin pitämään kättä noin ihan kaikessa soitossa, paitsi tietenkin silloin jos tarkoitus on soittaa isoja sointuja missä kaikki kielet soivat avoimena. Esim. sweepatessa tuo auttaa myös hyvin kuolettamaan ylimääräiset kielet. Kyynärvarrella ei kannata opetella sahaamaan, koska sillon on vaikeampi saada synkka kuntoon. Eli toisin sanoen epätarkempaa puuhaa on. |
|
evaddave: En saa aikaiseksi sellaista nopeaa tremoloa tai tai muutenkaan sellaista nopeaa sahausta(esim. sata salamaa-intro). Tuntuu että oikea käsi alkaa sakkaamaan jo parin sekunnin jälkeen. Pitääkö plektrasta pitää löysemmin kiinni ja pitääkö ranteen olla mahdollisimman rento? Ja tämä tremolo. Lähteekö liike ranteesta vai kyynerpäästä?
Ajattele asiaa näin: upstroke on downstroken sivutuote. Vedä downstrokeja neljäsosia metronomin kanssa pari tahtia ja siitä vaihdat kahdeksasosiin sahaten. Keskity koko ajan niihin downstrokeihin ja 'anna' upstroken vaan tulla sieltä.
Jännitys ei ole mikään ratkaisu. Pidä huoli että plekuiskut on tasaisen jämäköitä, mutta pidä käsi rentona. Kuulostaa paradoksilta mutta näin se menee. Hieman pintaa syvemmältä: Rentouta plekukäsi jokaisen iskun jälkeen. Keskity nimenomaan sen iskun jälkeiseen RENTOUTUKSEEN. *down-rento, up-rento, down-rento, up-rento*
Jännitys alkaa myös kauempaa kuin heti uskoisi. Pidä huoli treenatessa että sun leuka (kyllä, leuka) on rentona. Jännitys lähtee leuasta, johtaa niskaan -> yläselkään -> ojentajalihakseen -> kyynärlihakseen vaimikäseoli -> ranteeseen -> sormiin. Ja laske ne hartiat.
En tiedä meneekö nyt överiksi, mutta nää kaikki asiat vaikuttavat yhdessä ratkaisevasti. Ne on vaan saman asian eri yksityiskohtia ja koko kitarointitekniikka on osiensa summa.
http://www.riemurasia.net/rasiatube/view.php?id=22619 |
|
teline: Rentouta plekukäsi jokaisen iskun jälkeen. Keskity nimenomaan sen iskun jälkeiseen RENTOUTUKSEEN. *down-rento, up-rento, down-rento, up-rento*
Jännitys alkaa myös kauempaa kuin heti uskoisi. Pidä huoli treenatessa että sun leuka (kyllä, leuka) on rentona. Jännitys lähtee leuasta, johtaa niskaan -> yläselkään -> ojentajalihakseen -> kyynärlihakseen vaimikäseoli -> ranteeseen -> sormiin. Ja laske ne hartiat.
Hyvää settiä! +
Ei se multa oo pois, että joku toinen on taitava kitaristi. Päin vastoin. |
|
Mulle on jääny vähän epäselväks, että mitä tuo tremolo-picking on? |
|
joomake: Mulle on jääny vähän epäselväks, että mitä tuo tremolo-picking on?
Pikkaat kuin pieni eläin!
"Mitään hyödyllistä tietoa musiikista tai soittimista täältä tuskin oppii, mutta kielioppi väännetään kuntoon vaikka väkisin." |
|
joomake: Mulle on jääny vähän epäselväks, että mitä tuo tremolo-picking on?
Tossa videolla kohdassa 0:37 näytetään:
http://www.youtube.com/watch?v=qtUiQJc7ZMI |
|
aalataur: Tossa videolla kohdassa 0:37 näytetään:
http://www.youtube.com/watch?v=qtUiQJc7ZMI
Eehhhh...? :D
"Foorumeiden pahimpia trolleja on ne, jotka osaa ja tietää paljon, mutta esittävät mielipiteensä faktoina." -IJarro |
|
Räkkipeli: Eehhhh...? :D
Huumoria se on huonokin huumori. |
|
aalataur: Huumoria se on huonokin huumori.
Olin varma et oli tullu vahingossa väärä video. :P
"Foorumeiden pahimpia trolleja on ne, jotka osaa ja tietää paljon, mutta esittävät mielipiteensä faktoina." -IJarro |
|
Jännitys alkaa myös kauempaa kuin heti uskoisi. Pidä huoli treenatessa että sun leuka (kyllä, leuka) on rentona. Jännitys lähtee leuasta, johtaa niskaan -> yläselkään -> ojentajalihakseen -> kyynärlihakseen vaimikäseoli -> ranteeseen -> sormiin. Ja laske ne hartiat.
En tiedä meneekö nyt överiksi, mutta nää kaikki asiat vaikuttavat yhdessä ratkaisevasti. Ne on vaan saman asian eri yksityiskohtia ja koko kitarointitekniikka on osiensa summa.
Todella hienoo tekstiä. Ite reenasin viis vuotta ja mietin, että miks ei tapahdu kehitystä ja pikkaaminen tuntuu "oudolta". Treenasin aina istueltaan ja sitten seisaaltaan välillä. Seisaaltaan oli paljon helpompi ja rennompi ja parempi soittaa, kaikinpuolin positiivisempi. Myöskin pitempiä settejä soittaessani huomasin ku mulla oli niskat jatkuvasti kipeenä. Sitten eräänä päivänä huomasin istuessani, että soitan kokoajan tavallaan jännittyneessä asennossa. Selkä ei ollu kiinni selkänojassa penkissä ja olin jännittyneessä asennossa koko ukko tavallaan etukumarassa. Eli tavallaan jännitin niskaani ja yläselkääni kokoajan ja kaikenlisäksi hartiat oli katossa.
Parempi koffi käessä ku kaks olvia toisessa käessä. |
aalataur
18.12.2009 13:31:10 (muokattu 18.12.2009 16:02:28) | |
|
Selkä ei ollu kiinni selkänojassa penkissä ja olin jännittyneessä asennossa koko ukko tavallaan etukumarassa.
Ei selän mielestäni tarvitse tai ehkä kuulukaan (?) olla selkänojassa kun soittaa. Itse soitan usein selkänojattomalla rumpupenkillä juuri siksi ettei asento pääse veltostumaan. Selkä vaan suorassa, armeijatyyliin. Olkapäät alhaalla, kitaran body lähellä lonkkaniveltä (ei puolittain "kaatuneena" jotta näkisi paremmin otelaudan), plekukäsi tuettuna kieliin (joillakin tallaan). Kun asento on aina sama, myös soittamisen liikeradat menee nopeammin lihasmuistiin, kun myös ne ovat samat. Varmin keino tietysti treenata aina seisaaltaan, tämä palvelee myös yhtyesoittamista paremmin. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
