Kitarat: soittaminen ›

Jucciz: kimurantti1: Tarkoitin lähinnä, että sointumerkkinä (ja varsinkin asiayhteydestä irroitettuna) reaalisointumerkintä "11" on erityisen ongelmallinen, koska siitä ei yleensä voi kauhean hyvin ennalta tietää, mitä virkaa se palvelee. Mut eihän se tosiaan oo selkeä monissa muissakaan tapauksissa, vaikkapa just molliseiskat. Kuitenkin: jos ollaan duuribiisin I asteella, mulle soinnun 4./11. sävel näyttäytyy vahvasti "ylimääräisenä" sävelenä, joten mun korvat vaatii sen kirjoittamaan add-merkintänä varsinaisen soinnun perään eikä merkkaamaan sointua "11":nä, joka kielisikin mulle enemmän dominanttitilanteesta sillä logiikalla, että "jos kerran seiska ja ysikin, ni sit ykstoistakin, varsinkin jos kerran myös kolmetoistakin". :)
 
Just sen takia, että on niin monenlaista ymmärtäjää, mä en ikinä omiin transkriptioihin tai komppilappuihin kirjoita 11-sointua sen moniselitteisyyden takia: jos soinnussa on sekä terssi että kvartti (olkoon oktaaviala mikä hyvänsä), käytän mieluummin add4- tai add (palautettu)11-merkintää, tai olen tyly enkä huomioi koko terssiä, vaan käytän V asteen dominanattityyppisessä tilanteessa C9sus4-, C13sus4- tai kauttasointumerkintää Bb/C tai Bbmaj7/C, jos ollaan F-duurissa.
 
Molleissahan m11 on saman tehoinen kuin m7 ja m9 eikä millään tapaa riitaisan kuuloinen, ainakaan mun korvaan: siellä 11-sävel ei riitelekään terssin kanssa, koska terssipinoksi kasattuna sointu ei sisällä b9-intervallia - toisin kuin duurissa.
 
Joo, noista ollaan samaa mieltä. Mutta tää ongelma johtuu tosiaan yhteen koko länsimaisen notaatiojärjestelmän epäloogisimmista jutuista. Siis että maj7, joka on nimenomaan ensisijainen ääni, pitää erikseen merkitä ja dominanttiseiskaan riittää vaan seiska. Jos järjellä ajatellaan, niin huomattavasti loogisempi merkintätapa olisi niin, että maj7 on 7, ja dominanttiseiska dom7. Pelkkä numero tosiaankin tarkoittaisi sitä, että soinnussa on pieni seiska, ja järjestelmän nykylogiikalla ekan asteen sointu joka sisältää kvartin, merkittäisiin maj11.
 
11-merkintä on todellakin todella kyseenalainen merkintä, enkä mäkään sitä lappuun kirjoita kuin parissa poikkeustapauksessa. Valitettavasti joskus näkyy sus-sointua merkittävän tolla 11-merkinnällä, ja se se vasta typerää onkin. 11-merkintä kun ei millään muotoa sano, että terssi pidätettäisiin kvartilla. Add-merkintä on mustakin paras ja yksiselitteisin tapa merkitä se 11 jos halutaan ettei soinnussa ole seiskaa. Sitten jos sointu on dominanttitehoinen ja sieltä löytyy se septimi, on 11-merkintä itse järjestelmän logiikan puolesta ihan oikein.
 
Noita omit-merkintöjä mä kaihdan myös. Esimerkiksi Em11 (omit 9) olisi musta älytön merkintätapa käytännössä. Jos halutaan tarkat hajotukset ja äänenkuljetus, niin se kannattaa kirjoittaa sitten ihan nuoteille ulos. Jos ei ole niin tarkkaa siitä hajotuksesta, niin toi sointu voidaan ihan hyvin merkitä vaan Em11. On sitten soittajan omaa harkintaa, että soitetaanko se ysi sinne vai ei. Ainoa tapaus missä toi omit -merkintä musta puolustaa paikkaansa on, jos on jokin tietty ääni jota ei sointuun haluata, kun esimerkiksi melodia sotii sen kanssa niin paljon. Mutta nääkin on aika harvinaisia tapauksia.
 
Kyllä länsimainen notaatiosysteemi on kaikkea muuta kuin eheä kokonaisuus. Toi septimi-ongelma olisi vieläpä helppo korjata, jos vaan nykyinen käytäntö ei olisi levinnyt niin laajalti.