Keskustelua raskaammasta musiikista ›

lippupalvelusta saa juuri nyt, hopi hopi..

ramionparas: lippupalvelusta saa juuri nyt, hopi hopi..
 
Menikö muka näin äkkiä.
 
E: Ei irtoa ei. *ttu.

nopeat syö hitaat..

Progressive Norwegian black metal band ULVER has posted its cover version of the ELECTRIC PRUNES classic "I Had Too Much To Dream Last Night" on the group's MySpace page. The track, which features the band's latest addition, Daniel O'Sullivan, on guitar, also includes contributions from Lars Pedersen (WHEN) on drums and Mats Engen (EUROBOYS) on bass. The recording was mixed by Antti Uusimaki and will appear on ULVER's forthcoming collection of covers, "Psyche", which will include the band's interpretations of of "hippie songs from the Sixties bands like THE 13TH FLOOR ELEVATORS, BYRDS, JEFFERSON AIRPLANE and stranger Aquarian folks."
 
http://www.myspace.com/ulver1

ULVER has posted its cover version of the ELECTRIC PRUNES classic "I Had Too Much To Dream Last Night"
 
Jumaleissön kun on tiukkaa kamaa. Ja mielenkiintoiset covervalinnat ei kun jatkuu.

Kaiken tämän hehkutuksen keskelle osuukin nasevasti seuraava kommentti;
 
Ei jaksaisi joka topikkiin valittaa, mutta tuntui jotenkin tuokin biisi aika keskinkertaiselta vedolta. Ulver on näköjään ottanut linjakseen melkeinpä Blood Insidestä eteenpäin sen, että materiaali hiotaan ihan viimeiseen asti. Ei siinä, se voi olla hyväkin asia, mutta tää alkaa olla jo sen verran valmista, että tulee jo itseasiassa mielenkiinnotonta tavaraa. Mystiikka ja se, että musiikin kerroksia joutuu selvittämään ajan kanssa, ovat minulle tärkeitä tekijöitä kuuntelukokemuksen kannalta. Nyt kaikki tarjoillaan valmiina.
 
Shadows in the Sunia kuulematta, Blood Insiden, tuon uusimman coverin ja netissä olleen uuden I troldskog faren vild pätkän perusteella voi myös todeta, että Garmin vokaaleista on kadonnut ponnekkuus täysin. Nykytyyli on tuollaista pehmeää huokailua, ölinää ja suoraansanottuna.. munille puhaltelua. Ei tuossa ole kauheasti jäljellä niistä VAHVOISTA teatraalisista vokaaleista joita esim. Themes from William Blake's.. tai La Masquerade Infernale tarjoilee.
 
Ulverin on kuitenkin tavattu muuttuvan ja vievänsä musiikkiaan jatkuvasti eteenpäin. Toivottavasti tätä muutosta kuullaan jatkossakin, sillä itsestä tuntuu, että nyt kyllä eletään sekä taiteellisesti että tulkinnallisesti jonkinlaista väliinputoaja-kautta.

m/: Jumaleissön kun on tiukkaa kamaa. Ja mielenkiintoiset covervalinnat ei kun jatkuu.
 
Tuo biisi on tiukkaa kamaa jo Electric Prunesien vetämänä. Harmi vaan ettei ko. bändi saanut aikanaan kauheasti enempää aikaiseksi ja jäi vähäiselle huomiolle.

Heroin: Ulverin on kuitenkin tavattu muuttuvan ja vievänsä musiikkiaan jatkuvasti eteenpäin. Toivottavasti tätä muutosta kuullaan jatkossakin, sillä itsestä tuntuu, että nyt kyllä eletään sekä taiteellisesti että tulkinnallisesti jonkinlaista väliinputoaja-kautta.
 
Kyllä minusta bändi on selvästi muuttunut vielä muutaman viimeisimmänkin levyn myötä. Tosin siinä missä muutos aiemmin oli väkivaltainen ja räjähdyksenomainen, on se nyttemmin rauhoittunut huomattavasti loivemmaksi. Blood Inside on enemmän vinoutuneeseen klassiseen musiikkiin päin nojaava teos, ja levottomampi ja poukkoilevampi levy kuin edeltäjänsä Svidd Neger ja hyvin minimalistinen Shadows of the Sun.
 
Mutta periaatteessa allekirjoitan tuon väitteesi. Ulver on muutaman viimeisen levyn myötä löytänyt itselleen selkeän kodin yhä minimalistisemmassa elektronisessa musiikissa, ja bändin musiikillinen liike tapahtuu aiempaa pienemmässä viitekehyksessä. Minä pidän nykylinjastakin varsin kovasti, ja esimerkiksi tuo Electric Prunes -laina toimi henkilökohtaisesti todella hienosti, mutta silti radikaalin muutoksen ajatus kutkuttaisi.
 
Sikäli tietysti Ulveriin henkilöitynyt muutoksen ihanne on vähän epäreilu, ettei bändi nyt loppujen lopuksi ihan hirveästi ole urallaan tyyliään muuttanut sen yhden suuren harppauksen jälkeen. Alkuaikojen bm-trilogia, vaikkei ihan perinteistä susihumppaa ollutkaan, menee kuitenkin aika helposti Kveldssångeria myöten black metalin piiriin musiikillisesti, ja Metamorphosis-ep:stä lähtien bändi on "vain" kolunnut muutamaa eri elektronisen musiikin alalajia. Kunnioitettavaa yhtä kaikki, mutta minusta välillä tuntuu, että Ulver ja jatkuva muutos nähdään suurempana ilmiönä kuin se oikeasti on.

Heartwood:
Sikäli tietysti Ulveriin henkilöitynyt muutoksen ihanne on vähän epäreilu, ettei bändi nyt loppujen lopuksi ihan hirveästi ole urallaan tyyliään muuttanut sen yhden suuren harppauksen jälkeen. Alkuaikojen bm-trilogia, vaikkei ihan perinteistä susihumppaa ollutkaan, menee kuitenkin aika helposti Kveldssångeria myöten black metalin piiriin musiikillisesti, ja Metamorphosis-ep:stä lähtien bändi on "vain" kolunnut muutamaa eri elektronisen musiikin alalajia. Kunnioitettavaa yhtä kaikki, mutta minusta välillä tuntuu, että Ulver ja jatkuva muutos nähdään suurempana ilmiönä kuin se oikeasti on.
 
Ehkä näinkin sikäli, mutta minusta esim. Bergtatt ja William Blake levyt ovat ihan helposti nähtävissä saman yhtyeen alla. Joskin musiikillinen ulkoasu ja muoto ovat muuttuneet, jonkun mielestä ehkä radikaalistikkin, niin minusta silti ilmaisu, antaumus ja voimallisuus ovat pysyneet keskeisinä tekijöinä. Jos näin abstraktit termit sallitaan.
 
Hommahan olisi helppo kuitata pelkästään tyypillisellä genrejaottelulla (metalli vs elektro), mutta se tarjoaa mun mielestä aika kapean näkökulman paitsi Ulverin musiikkiin, myös muutenkin musiikkiin. Ulverhan on muuttunut esimerkiksi paljon herkemmäksi ja aika selkeästikkin. Yksittäinen asia minkä itse kuitenkin nostaisin eniten esille, on eräänlainen musiikintekemisen "etiikka". Se on muuttunut tai kehittynyt ikäänkuin vihasta innoksi ja sitä kautta ammattimaisuudeksi, ja tästä mä en nykyisellään tossa touhussa pidä - eli siis ammattimaisuudesta.

Heroin: Ehkä näinkin sikäli, mutta minusta esim. Bergtatt ja William Blake levyt ovat ihan helposti nähtävissä saman yhtyeen alla. Joskin musiikillinen ulkoasu ja muoto ovat muuttuneet, jonkun mielestä ehkä radikaalistikkin, niin minusta silti ilmaisu, antaumus ja voimallisuus ovat pysyneet keskeisinä tekijöinä. Jos näin abstraktit termit sallitaan.

Tästä olen samaa mieltä.
 
Hommahan olisi helppo kuitata pelkästään tyypillisellä genrejaottelulla (metalli vs elektro), mutta se tarjoaa mun mielestä aika kapean näkökulman paitsi Ulverin musiikkiin, myös muutenkin musiikkiin. Ulverhan on muuttunut esimerkiksi paljon herkemmäksi ja aika selkeästikkin. Yksittäinen asia minkä itse kuitenkin nostaisin eniten esille, on eräänlainen musiikintekemisen "etiikka". Se on muuttunut tai kehittynyt ikäänkuin vihasta innoksi ja sitä kautta ammattimaisuudeksi, ja tästä mä en nykyisellään tossa touhussa pidä - eli siis ammattimaisuudesta.
 
En halunnut missään nimessä kuitata muutosta tällaisella jaottelulla, kunhan nostin esille sen, että Ulverin muutosliike eri musiikkityylien viidakossa ei sinänsä suurta ole ollut. On kuitenkin turhan yksinkertaistavaa, kärjistävää ja ennen kaikkea epätyydyttävää rajata asia ainoastaan tähän. Herkkyyden allekirjoitan, ja bändi on myös muuttunut selkeästi synkemmäksi vuosien mittaan. On kovin helppoa johtaa tämä ammattimaisuus ja "etiikan" (hyvä ilmaisu mielestäni) painopisteen siirtyminen pois palavasta innosta bändin herrain henkilökohtaiseen kasvuun ja aikuistumiseen. Tästä bändin nykyisestä ammattimaisuudesta olemme siis samaa mieltä, mutta minä en näe sitä välttämättä pahana asiana bändin kohdalla.
 
Kuitenkin mietin vielä viime yönä Ulverin kehityskaarta. Näkisin Vargnattin, Bergtattin ja Kveldssångerin hitaasti kasvavana kuohuna, joka Nattens Madrigalin vimmaisessa alkuräjähdyksessä saavutti lakipisteensä. Nattens Madrigalin jälkeen Ulver-universumi on sitten hitaasti tasoittunut ajan myötä, eikä vastaavanlaisia voimannäyttöjä ja valtavaa energiaa ole sittemmin purkautunut. Bändi toimii omassa universumissaan tiettyjen sääntöjen mukaan, jotka eivät kuitenkaan vähennä musiikin kauneutta. Tietty alkuvoimaisuus jää vääjäämättä uupumaan, ja siksi on kutkuttavaa ajatella, että mitäpä jos susilauma vielä jossain vaiheessa yllättää täysin puskasta jollain todella palavalla repäisyllä. Sikäli epätodennäköistä, että bändi tuntuu olevan tyytyväinen nykyiseen ilmaisuunsa, mutta...

Heroin:Shadows in the Sunia kuulematta, Blood Insiden, tuon uusimman coverin ja netissä olleen uuden I troldskog faren vild pätkän perusteella voi myös todeta, että Garmin vokaaleista on kadonnut ponnekkuus täysin. Nykytyyli on tuollaista pehmeää huokailua, ölinää ja suoraansanottuna.. munille puhaltelua. Ei tuossa ole kauheasti jäljellä niistä VAHVOISTA teatraalisista vokaaleista joita esim. Themes from William Blake's.. tai La Masquerade Infernale tarjoilee.
 
Vahvoja noi SotS:in laulut just onkin. Ne on vaan rauhallisempia. Emmää nyt näe että tohon musaan kävis mitkään VAHVAT teatraaliset laulut tms. Lujempaa ja menevämpää laulua on sitten taas siinä Head Control Systemin levyllä. Blood Insidellä on kanssa erittäin vahvat laulut, ne on ehkä vähän vaan taka-alalla.
 
Muutenkin noi "vahvat" ja teatraaliset La Masqueraden voksut on aika paskoja. Ei niitä hirveesti pysty enää kuuntelee. Sillon way back ne toimi uutuudenviehätyksellä ja tossa kontekstissa, mutta ei ne nyt oikeesti mitään hyviä ole.

Wormwood: Vahvoja noi SotS:in laulut just onkin. Ne on vaan rauhallisempia.
 
Samaa mieltä. Mielestäni Garmilla on näissä todella vahva tulkinta ja selkeä päämäärä tunnelman luomiseksi.
 
Muutenkin noi "vahvat" ja teatraaliset La Masqueraden voksut on aika paskoja. Sillon way back ne toimi uutuudenviehätyksellä ja tossa kontekstissa
 
Tästäkin samaa mieltä, joskin eri mieltä siitä, että olisivat nykyään paskat. Ne olivat ajan hengen mukaiset, l. tarkoitan tällä sitä, että koko sen astisen norjalaisen erään black metalin haaran oli muututtava tiettyjen muusikoiden toimesta radikaalisti. He olivat liian kunnianhimoisia, luovia ja ajattelevia, että olisivat jaksaneet nuhapumppuilla kauempaa. Tai liian bisnesmiehiä.
 
La Masquerade-levyä en itse kuuntele enää juuri ollenkaan, mutta en koskaan voisi sanoa sitä huonoksi levyksi, tai sen vokaaleja paskoiksi. Silloin aikoineen ne iskivät kuitenkin aivan vitun lujaa. Nykyään en siis levyä juurikaan kuuntele, koska myös minä kuuntelijana olen niin eri henkilö kuin silloin. En saa siitä yhtä voimallisia tuntemuksia enää, tai juurikaan tuntemuksia. Itseasiassa se kuulostaa nykyään hieman tylsältä levyltä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
 
Siksipä on mielestäni todella tärkeää, että Ulver menee eteenpäin jatkuvasti, sillä sitä se tosiaan tekee, joskin nyanssit ovat hyvin hienovaraisia.

Nyt kyllä veit jauhot suustani. Ihan täsmälleen samaa mieltä.
 
Lähinnä LMI:n laulujen paskuus -kommentti oli ihan puhtaasti tekniseen suoritukseen. Fiilikseltään ne on onnistuneet ja noin tohon kontakstiin ne toimii, enemmän tai vähemmän.

Soittaisivat of wolves and vibrancyn

Kulkunen: Menikö muka näin äkkiä.
 
E: Ei irtoa ei. *ttu.
 
Näyttäisi lippuja vielä saavan. Ainakin siis tuolta Lippupalvelun nettikaupasta.

Osmo: Näyttäisi lippuja vielä saavan. Ainakin siis tuolta Lippupalvelun nettikaupasta.
 
Wohoo! Iso kiitos ja kumarrus.
 
E: Cult of Lunaankin näytti vielä piljettejä löytyvän, molemmat keikat kutsuvat. Tästähän tulikin ihan hyvä päivä.

Osmo: Näyttäisi lippuja vielä saavan. Ainakin siis tuolta Lippupalvelun nettikaupasta.
 
tietenkin niitä tulee myyntiin sen jälkeen kun potentiaaliset lippurahat meni jo levykauppaan...tana :D

toista keikkaa pukkaa..

Perkeles, ois sopinut paremmin, että CoL ja Ulver eri päivinä, mutta samapa tuo nyt on sitten samana iltana katsastaa, kun liput jo hommattu.