Laulaminen ›

Mulla on nyt normilaululla ääniala C - e1. Suuresta C:stä yksiviivaiseen e:hen. Eli käytän nyt sitä oikeaa määritelmää, en tosta edellä käytetystä tajua mitään. Falsetti yltää sitten siitä noin keskiseestä 2-viivaiseen geehen.
 
Nyt katselin Eric Arceneauxin opetusvideoita joissa se puhui rintaäänestä ja pää-äänestä ja rekisterin vaihdosta niiden välillä. En tiedä olenko tajunnut oikein, mutta eikös falsetti ja pää-ääni ole kaksi eri asiaa? Tossa videossa em. herra näytti pianon koskettimistolta sen kohdan jossa tyypillisimmin miehillä vaihtuu rekisteri rintaäänestä pää-ääneen. Se oli juurikin se kohta jossa mulla vaihtuu "normilaulusta" "falsettiin".
 
Kysymys kuuluukin, mistä tiedän koska laulan rintaäänellä ja koska pää-äänellä ja koska falsetilla? Vai laulanko pää-äänellä ollenkaan? En kylläkään tajua näistä käsitteistä mitään että jos joku voisi ystävällisesti selventää. Kiitos.

Falsetti on sellaista "kiljumista", rintaääni hyvin matalankuuloista ja pää-äänestä en osaa sanoa.

Jermakki: Falsetti on sellaista "kiljumista", rintaääni hyvin matalankuuloista ja pää-äänestä en osaa sanoa.
 
Pää-ääni on kuin rintaääni, mutta noin 2/3 osaa äänihuulien pituudesta lakkaa värähtelemästä. Falsetti on sitte jotain muuta.

Mimako: Totta treenillä on merkitystä. Puoli vuotta sitten en päässyt kuin a1 ja nyt pääsen suhteellisen kevyesti c2. (Huomio minulla madaltuu ääni jatkuvasti :D)
 
T: 14v Laulaja kitaristi :D
 
älä pilaa ääntäs, vaarallista väkisin reenata korkeita murroksen aikana,, anna äänes sammaloitua, ja sitten myöhemmi reenaat rekisteris takas, itte en päässy äänemurroksen jälkee kun E1 eli ei korkelle,, nyt 5vuotta reenia ja menee F2 mutta ei viittii hutaa kun moinen ei kuulosta hyvältä, joten pidän maksimin a1 tai Bb1 keikka tilanteessa.

Perustele.^

Samasta syystä kuin kasvava nuori ei saisi aloittaa kovaa punttisalitreeniä. Värkkien on annettava ensin rauhassa kehittyä ennen kuin niitä lähtee riuhtomaan mihinkään suuntaan. Voi tulla vaikeuksia pidemmän päälle. Ei siis välttämättä tule, mutta voi tulla. Ja itselle ainakin laulaminen on sen verran rakas asia, että kehottaisin miettimään mitä äänellään tekee.
 
Ja muuten, ei kukaan voi 14-vuotiaana sanoa varmasti millaista äänityyppiä edustaa. Ihmisen ääni on kuulemma vahvimmillaan vasta joskus kolmekymppisenä, eikä äänen hallintaa voi oppia kovin nopeasti. Matalaäänisenä itseään pitäneellä laulajalla saattaakin olla varastossa vapauttamatonta materiaalia korkeisiin hommiin, jota vain ole löytänyt vielä.
 
Ylipäätään kaikille, nuorille ja vanhoille, vinkiksi seuraava: kun reenaattee rankkoja juttuja ihan äänialan rajoilta (tai väkisin ulkopuolelta), niin pitäkää huoli siitä, että TIEDÄTTE MITÄ TEETTE. Ääntään ei kannata lahjoittaa pois. =)

No eivät ne huulet mielestäni ihan niin lasia ole. Kyllä minäkin neljätoista vuotiaana lauleskelin ihan ihme tekniikalla ja tuli aina kurkkua kipeeksi yms. Mutta kunhan pitää selkeät rajat itsellään, ei tee mitään mikä sattuu, niin en usko että siitä suurta ongelmaa olisi. Olet oikeassa, että ääni kehittyy, mutta itse en usko tälläisiin "äänityyppeihin", koska jokainen voi oppia laulamaan korkealta, jos haluaa, vaikka olisi minkälainen basso.

Niin, samanlaiset kaikki lihakset, tai kehon muutkin osat, ovat tämän asian suhteen: rasittuessaan kipeytyvät ja siitä sitten palautuvat. Tai eivät aina - mihin tahansa lihakseen, jänteeseen, kudokseen yms. voi tulla liiasta rasituksesta pahempikin vamma. Toisilla tätä käy helpommin kuin toisilla, ja siihen vaikuttavat todella monet eri tekijät.
 
Äänihuulet ovat herkät turpoamiselle, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa pysyviin kyhmyihin tai polyyppiin. Äänen käheys johtuu yleensä äänihuulten paksuuntumasta, joka johtuu yleensä rasituksesta; tai ihan fysiologisesta (ehkä synnynnäisestä) viasta.
 
"Rasituksen aiheuttama äänihäiriö syntyy, jos äänihuulet värähtelevät voimakkaasti ja pitkään. Kyseessä on tällöin toistuvan liikkeen aiheuttama muutos, rasitusvamma."
 
http://www.spekula.oulu.fi/arkisto/2003/3/teema_03.htm
 
Totta kai kaikki voivat kasvattaa äänialaansa sekä ylös että alas, mutta jossain kohtaa se raja tulee aina vastaan. Vaikka Jaakko Ryhänen kykenee laulamaan malliksi tenorioppilailleen hyvinkin korkeita säveliä, niin kyllä hän siitä huolimatta basso on. Kyse on myös äänen väristä yms, ei vain alasta, kun määritellään ihmisen äänityyppiä. Ja se on äänihuulten koko, joka määrää lopulta sen, mikä on ihmisen äänialan fysiologinen maksimi. Todella harvalla tämä fysiologinen raja tosin tulee ikinä vastaan. Ja ihmisten äänten erilaisuus näkyy käytännössä yleensä paremmin täydellä äänellä laulettaessa, sillä falsetin/kähinän hyvällä hallinalla voi vedellä aika paljonkin oman todellisen laulualansa ulkopuolelta.

http://www.youtube.com/watch?v=h3Rd5ORrVII
 
Poijjaaat! Mitäs tässä kertsissä tapahtuu noin niinkun lauluteknisesti? Ei ihan normifalsetilta minusta vaikuta.

Tuomas.: http://www.youtube.com/watch?v=h3Rd5ORrVII
 
Poijjaaat! Mitäs tässä kertsissä tapahtuu noin niinkun lauluteknisesti? Ei ihan normifalsetilta minusta vaikuta.
 
Falsettia se kyllä tais olla, tosin autotunerilla höystettynä.

Mun nähdäkseni tuossa pelaillaan aika paljon ns. puolifalsetilla. Eli pää-äänellä ja kovalla ohenteella. Aika käytetty tekniikka, sillä ei periaatteessa vaadi rekisterin vaihtoa, toisin kuin jos laulaisi falsetilla. Ja on usein helpompi hallita eikä ole ihan niin ponneton. Siis nyt puhuin leadia laulavasta kaverista. Taustalaulaja vetelee kyllä ihan kunnon falsetilla.

Kysyn nyt tässä aiheessa:
 
Olen lukenut ympäri nettiä, että rokkitouhuissa/kevyessä musassa yleensä käytetään lähes pelkästään rintarekisteriä laulussa. Mulla on sellanen propleemo, että rintarekkariäänialani on pauttiarallaa suuri C - yksiviivainen d, joten en pääse läheskään niin korkealle rintaäänellä kuin pitäisi ja on pakko laulaa pää-äänellä = hyvin hennon kuuloinen.
 
Pystyykö rintarekkarialuetta laajentamaan ylöspäin treenillä? (ja abaut kuinka paljon?) Vai pitäisikö opetella saamaan pää-äänestä vahvempi ja opetella hallitsemaan rintaäänen ja pää-äänen välimaasto (mixed voice)?
 
Laulutunneille yritän päästä mahd nopiasti mutta olisi kiva tietää.

pietari-poika:
 
Olen lukenut ympäri nettiä, että rokkitouhuissa/kevyessä musassa yleensä käytetään lähes pelkästään rintarekisteriä laulussa. Mulla on sellanen propleemo, että rintarekkariäänialani on pauttiarallaa suuri C - yksiviivainen d, joten en pääse läheskään niin korkealle rintaäänellä kuin pitäisi ja on pakko laulaa pää-äänellä = hyvin hennon kuuloinen.
 
Pystyykö rintarekkarialuetta laajentamaan ylöspäin treenillä? (ja abaut kuinka paljon?) Vai pitäisikö opetella saamaan pää-äänestä vahvempi ja opetella hallitsemaan rintaäänen ja pää-äänen välimaasto (mixed voice)?
 
Laulutunneille yritän päästä mahd nopiasti mutta olisi kiva tietää.
 
Oma käsitys asiasta on se, että rintaäänen puskeminen ei ole terveellistä - ainakaan kukaan tietämäni opettaja ei siihen kannusta.
 
Pää-ääntä on kyllä käytetty paljon rockissa. Erityisesti 70-80 -luvuilla tehtiin paljon korkealta laulettua musiikkia :)

Ei ole olemassa mitään rintaäänen puskemista. Rintaäänen ja pää-äänen "vaihtokohdassa" useimmilla laulajilla tapahtuu vain laulumoodin vaihto. (Overdrive -> Neutral tai Overdrive -> Curbing) On kuitenkin täysin mahdollista jatkaa tällä "rintasaundilla" siitäkin ylöspäin, tarvitaan vaan enemmän tukea ja twängiä, ja se on kaiken kukkuraksi vielä täysin tervettä laulamista.
 
Jos ette tunne näitä CVT termejä, oikeasti, tutustukaa, nuo pää-äänet ja rintaäänet ja varsinkin joku helvetin mixed voice ovat niin turhia käsitteitä että oksat pois.

Santerus: Ei ole olemassa mitään rintaäänen puskemista. Rintaäänen ja pää-äänen "vaihtokohdassa" useimmilla laulajilla tapahtuu vain laulumoodin vaihto. (Overdrive -> Neutral tai Overdrive -> Curbing) On kuitenkin täysin mahdollista jatkaa tällä "rintasaundilla" siitäkin ylöspäin, tarvitaan vaan enemmän tukea ja twängiä, ja se on kaiken kukkuraksi vielä täysin tervettä laulamista.
 
Jos ette tunne näitä CVT termejä, oikeasti, tutustukaa, nuo pää-äänet ja rintaäänet ja varsinkin joku helvetin mixed voice ovat niin turhia käsitteitä että oksat pois.
 
CVT ei mielestäni ole ratkaissut termistöongelmia, toi vaan oman viidakkonsa. Menkää katsomaan CVT-foorumille kun porukat arvuuttelevat missä "moodissa" laulaja X milloinkin on. Opettajatkin antavat eri vastauksia joskus :)
 
Mutta joo, CVT-kirja on mielenkiintoinen, todennäköisesti yksi parhaista ja ehkä monipuolisin aiheesta kirjoitettu.

Moodit voi olla ehkä toisinaan vaikea tunnistaa, mutta ne sentään toimivat. : D

Aiemmin tässä puhuttiin Freddie Mercurystä, siitä voisi sanoa ainakin sen verran että sillä oli ääniongelmia ja rumpali monesti veti ne korkeat äänet. Livenä Mercury vaihtelevalla menestyksellä moduloi laulumelodiaa ja useimmiten lauloi alkuperäisen melodian alapuolella käyttäen jotain sillä hetkellä sopivaa korvaavaa säveltä. Livenä Mercury monesti lauloi selkeästi huutopainoitteisemmin .
 
Näin käykin monesti: huutaminen ja karjuminen alkaa dominoida sillä tavalla että puhdas laulu ei enää meinaa onnistua. Taitavasti karjumalla voi pitää äänen herkkänä, mutta se vaatii harjoittelua runsaasti. Sen lisäksi se tehdään omalla vastuulla.
 
Noista moodeista vielä: mitä raskaampaa ja mitä metallisempaa lauluääntä käytetään sitä "fyysisempää" itse laulaminen on. Vielä kun öristään puolet ja kiljutaan loput niin on se laulaminen tosiaankin hyvinkin fyysistä ja raskasta hommaa. Tässäkin pätee: onnistuakseen tämä vaatii harjoittelua runsaasti. Sen lisäksi se tehdään omalla vastuulla.
 
Moodit kuitenkin antaa IMO tietyn kuvan siitä mitä tehdään. Ei tarvitse uskoa kaikkea mitä lukee - kuitenkin minunkin mielestä on hyvä lähteä äänen metallisuudesta sekä tiiviydestä (meneekö ilmaa hukkaan vai ei). Hyvinkin keskeisiä asioita.
 

Pystyykö rintarekkarialuetta laajentamaan ylöspäin treenillä? (ja abaut kuinka paljon?) Vai pitäisikö opetella saamaan pää-äänestä vahvempi ja opetella hallitsemaan rintaäänen ja pää-äänen välimaasto (mixed voice)?
 
Kyllä pystyy. Siiten se, että kuinka paljon on todella monesta asiasta kiinni. Oikeastaan uskon rinta/pää ääniasioissa siihen että lauletaan sekoittamalla näitä ääniä - kysymys on siitä missä ääni resonoi, soiko ääni päässä vai mahassa. Olisi melko luonnotonta laulaa esim. todella korkealta ilman että ääni soisi pääonteloissa.

Tämä keskustelu herätti ajatuksen omasta laulannasta ja sen äänialasta. Periaatteessa itselläni on melko keski- ja alarekisteri-painotteinen ääni, tai ainakin näin luulen, mutten saa ääneen voimaa nimeksikään. Nimenomaan alapäätä tarkoittaen. Jotenkin tuntuu kuin ulosannista olisi vedetty bassot pois kokonaan, eikä ne loppujen lopuksi kuulu kuin omassa päässä.
 
Äh, kuunnelkaa itse: http://www.mikseri.net/playsong.php?id=412312
 
Tuossa mennään melko rajoilla sen suhteen, kuinka alas laulun kanssa pääsen. Ja toisaalta, näin on melkein myös ylärekisterin kanssa.
 
Voisiko asiaan vaikuttaa esimerkiksi se, ettei omassa ruhossa ole riittävästi kaikupohjaa matalalle äänelle, tämmöinen 60-kiloinen rimpula kun olen. Toisaalta ääni muuttuu kyllä aika mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa kun on ollut esimerkiksi toisen bändin keikalla ja huutanut äänensä käheäksi. Silloin tuntuu äänessä olevan alapäätä vallan hemmetisti, ja sitä ovat jotkut ihmetelleetkin keikkojen jälkeen kuinka tämmöisestä miehenpuolikkaasta voi lähteä tuommoinen ääni. :)
 
Eli onko siis ongelma kuitenkin tekniikassa? Vai ollaanko tässä vielä vielä 27-vuotiaanakin sen verran nuoria, ettei ääni ole vain löytänyt omaa uomaansa?

Miten sitä äänialaa voi reenata? laulamalla vaan? Ja osaisitteko sanoa mikä mättää kun aina keikalla menee ääni jo puolen tunnin setissä. Loppu biisit pitää laulaa yleensä sitten oktaavia alempaa...