Rummut: rumpukamat ›

jazzmies: Siltarumpu (20"x18"), köpn (22"x14") ja unh (18"x14"). Pitänee merkitä koteloihin, notta lähtöö oikiia keikalle mukkaan!
 
Muistas ne ruuvit siinä kalvon reunamilla. ;) Niillä saa yllättävän paljon aikiaan...

markkuliini: Muistas ne ruuvit siinä kalvon reunamilla. ;) Niillä saa yllättävän paljon aikiaan...
 
muttei kaikkea ;)

jazzmies: Yamaha Maple Custom Absolute 20"x18", 14"x14", 12"x9" ja 10"x8". Väri on Luminous White, jossa on fosforia. Hohtaa näet pimeässä, joten pikku hönössä löytää setin ääreen. Telineitä lähti 5 symbaalistandia 740-sarjaa, saman sarjan virveliteline ja 1000-sarjan upea hi-hat-teline.
 
Taisi olla tasan sama setti josta oli tehty Riffiin arvostelu? :)

JGroover: Taisi olla tasan sama setti josta oli tehty Riffiin arvostelu? :)
 
Taisi olla. Tässä lainaus edelliseltä sivulta: Setti on ihan sama, joka on testissä uudessa Riffi-lehdessä. :)

Nolte: Taisi olla. Tässä lainaus edelliseltä sivulta: :)
 
Mhm. :) Luetaas ens kerralla kirjotukset loppuun... Mut aika hyvin päätelty anyway. :)

Zoom H4n. Kävin tänään kalvo-ostoksilla ja samalla ostin laitteen. Nyt pitäsi keksiä jotain tekemistäkin tuolle...

hollmi-5: Zoom H4n. Kävin tänään kalvo-ostoksilla ja samalla ostin laitteen. Nyt pitäsi keksiä jotain tekemistäkin tuolle...
 
No tietysti seuraava keikka Zoomilla narulle.

Groovi: No tietysti seuraava keikka Zoomilla narulle.
 
Seuraava keikka onkin AC/DC-tribuutti VV/TV, joten ehkä sen vedänkin...
 
Ainut vaiva on nyt siinä, että mukana tullut Cubase 4LE ei asennu Mackin Snowleopardin takia koneelle (liian uusi käyttis). Tunteja olen näplännyt, mutta ei onnaa... Asennus jumittaa ja olen surffannut nettiä ilman apua vaivaan. Onhan tässä toki Garageband ja sillä toki pärjäilee. Olisi ollut mukava Cubaseakin kokeilla.

hollmi-5: Zoom H4n. Kävin tänään kalvo-ostoksilla ja samalla ostin laitteen. Nyt pitäsi keksiä jotain tekemistäkin tuolle...
 
Ihan ekaksi kannattaa mennä äänittämään omaa soittoaan treenikselle. Sen jälkeen ei ole tekemisestä puutetta. Ostin nimittäin itsekin pari vuotta sitten tuon. Ei ole tarvinnut treenimotivaatiota etsiä sen jälkeen. :)
 
Edit: paitsi mullahan on siis H2 eikä H4.

markkuliini: Ihan ekaksi kannattaa mennä äänittämään omaa soittoaan treenikselle. Sen jälkeen ei ole tekemisestä puutetta. Ostin nimittäin itsekin pari vuotta sitten tuon. Ei ole tarvinnut treenimotivaatiota etsiä sen jälkeen. :)
 
Edit: paitsi mullahan on siis H2 eikä H4.
 
Oman soiton äänittäminen on paras realismiruiske. Mielestään tosi coolit jutut paljastuvat korneiksi. Kummasti karsiutuu soitosta räpläysroskat, jos itsekriittisyyttä löytyy.

Heh, ostin joululahjaksi pojilleni (10, 9 ja 7 v.) tuollaisen Ludwigin junnusetin:
 
http://www.beatman.fi/product_details.php?p=762
 
Yllättävän kipakka pakkaus, nämähän ovat jo melkein oikeat rummut. Tietysti pellit ja kalvot ovat vähän mitä sattuu, mutta eiköhän näillä jotakin honkkarin settiä paremmin alkuun pääse. Jos taito karttuu ja innostus jatkuu, niin vaihdellaan sitten parempiin...

hollmi-5: Ainut vaiva on nyt siinä, että mukana tullut Cubase 4LE ei asennu Mackin Snowleopardin takia koneelle (liian uusi käyttis). Tunteja olen näplännyt, mutta ei onnaa... Asennus jumittaa ja olen surffannut nettiä ilman apua vaivaan. Onhan tässä toki Garageband ja sillä toki pärjäilee. Olisi ollut mukava Cubaseakin kokeilla.
 
Joo, ei toimi Cubase Linuxissakaan, mutta kun en editointia kummempaa tarvinnut H4 -matskulle tehdä, niin hoisin homman Audacityllä. Sen saa kaikille alustoille, Macillekin. Tai siis, kaipa Garagebandillakin voi editoida, mutta jos ei, niin Audacityä kehiin. Ei maksa mittään.

hollmi-5: Oman soiton äänittäminen on paras realismiruiske. Mielestään tosi coolit jutut paljastuvat korneiksi. Kummasti karsiutuu soitosta räpläysroskat, jos itsekriittisyyttä löytyy.
 
Mulla käy tasan toisinpäin. Kaikkeine puutteineen vaivun lähes aina narsismiin kuunnellessani omia edesottamuksiani patteriston ääressä. Ne ovat näet esteettisesti kovin omanlaatuisia ratkaisuja, joten en voi olla pitämättä niistä. Eli parasta olla kkuntelematta omaa soittoani - sen sijaan kuuntelen muiden soittoa palijo! Oman treenisoiton äänittämättömyyteni on ollut oman uran ehdoton kannuste ja toteuttaja: kerran heitetty, se olkoon kuulijan omaisuutta.

jazzmies: Mulla käy tasan toisinpäin. Kaikkeine puutteineen vaivun lähes aina narsismiin kuunnellessani omia edesottamuksiani patteriston ääressä. Ne ovat näet esteettisesti kovin omanlaatuisia ratkaisuja, joten en voi olla pitämättä niistä. Eli parasta olla kkuntelematta omaa soittoani - sen sijaan kuuntelen muiden soittoa palijo! Oman treenisoiton äänittämättömyyteni on ollut oman uran ehdoton kannuste ja toteuttaja: kerran heitetty, se olkoon kuulijan omaisuutta.
 
:-)
 
Sinä olet hiukan pidemmällä tässäkin asiassa.

Mulla taas omaa soittoa äänitettäessä huomio ei niinkään kiinnity siihen mitä mä soitan, vaan siihen miten mä soitan. Usein mulla soiton toimiminen kontekstissa ei olekaan ollenkaan kiinni itse niistä nuottivalinnoista tai nuottien määrästä, vaan siitä toteutuksesta ja kuinka se groovaa. Tästä olen muodostanutkin jo soittofilosofian:Tärkeintä ei ole MITÄ soittaa, vaan MITEN soittaa.

hollmi-5: Oman soiton äänittäminen on paras realismiruiske. Mielestään tosi coolit jutut paljastuvat korneiksi. Kummasti karsiutuu soitosta räpläysroskat, jos itsekriittisyyttä löytyy.
 
Ja koko bändin äänittäminen keikalla on myös hyvin valaisevaa. Keikkojen kuuntelu jälkikäteen on hyvä tapa saada karsittua sopimattomat biisit setistä pois, ja antaa muutenkin ensimmäisen käden informaatiota siitä minkälaisiin asioihin tulisi kiinnittää huomiota.

markkuliini: Mulla taas omaa soittoa äänitettäessä huomio ei niinkään kiinnity siihen mitä mä soitan, vaan siihen miten mä soitan. Usein mulla soiton toimiminen kontekstissa ei olekaan ollenkaan kiinni itse niistä nuottivalinnoista tai nuottien määrästä, vaan siitä toteutuksesta ja kuinka se groovaa. Tästä olen muodostanutkin jo soittofilosofian:Tärkeintä ei ole MITÄ soittaa, vaan MITEN soittaa.
 
Tulin melko samaan lopputulokseen kun aloin enemmän äänittämään omaa soittoa. Jotenkin selkärangasta asti tulee varmat jutut ja alintajunta ajaa ne omille paikoilleen. Sitä vastoin juuri tuo, että MITEN soittaa, paljastuu kokonaan vasta kun kuuntelee itseään "ulkopuolelta". Perspektiiviä tulee kummasti lisää kun on aikaa sisäistää biisin luonne vähän pintaa syvemmältä. Siinä sitten painitaan joskus hetki itsetunto-ongelmien kanssa ja aletaan treenaamaan taimia tms. Oman soiton kuuntelu on kipeellä tavalla hyvä treenimotivaattori. Ja onhan se kannustavaa kuunnella esim. vuoden takaisia lätkytyksiä ja huomata kuitenkin selvä ero uusimpiin tuotoksiin. :)

DW5000 Accelerator (sinkkuversio) tuli tänään hankittua.

Purkki maitoa ja lapsille tikkarit että pysyyvät viereisessä kaupassa hiljaa, josta ps3 clear lyöntikalvoksi, ps3 musta resokalvoksi.