Bassot ›

Minä nyt olen vähän moni-insrumentalisti, mutta basso nyt sattuu olemaan se trärkein työkalu. Sen oppiminen oli helpompaa aluksi kuin kitaran, koska kitaralla kyllästyin barreitten opetteluun. Mutta sitten kuulin kappaleet Emma ja Mandschurian beat. Niissä oli niin hienot bassokuviot, että rupesin bassoa opettelemaan sitten oikein urakalla.

Jo pienenä oli hinko osata soittaa jotain ja päästä esiintyyn ja näyttään vähä porukoille. Se jäi sitte siihen.
 
Yläasteaikana tuli vietettyä aikaa musiikinluokassa parin kaverin kans, joista toinen soitti runpuja ja toinen kitaraa. Rupesin vaan "soittaan" bassoa lailla mitään hajua hommasta, kun itseasiassa tuo kitaristi oli ainoa joka osasi jotain soittaa. Aateltiin sitte koijata apinaa (rumpalia) ja mentiin joskus koulun jälkeen kitaristille kahtoon miten homma pelaa ja opettelin pari piisiä, joita sitte väännettiin koululla. Keväällä sitte musiikinopettaja kysäs että mitäs jos soittasitte jotain kevätjuhlasa, ja niin kävi, tosin rumpali vaihtu osaavaan.
 
Kesällä oli sitte rippijuhlat ja sain lahjaksi basson. Tuollon oli edessä valinta että jatkaakko radio (LA) harrastusta vaiko opetella ihan kunnolla soittamaan. Aattelin että soittamalla tutustuu muihinki ku vanhohin ukkohin ja tällä tielllä ollaan...
 
Vielä jos oppisi soittamaan.

Vielä jos oppisi soittamaan.
 
Tämä on munkin ongelma; )

Rippileirillä kuunneltiin eppuja ym. perussuomirokkihuttua, ja huonekaveripa osasi hitusen joitain biisejä soitella kitaralla. Kesän jälkeen ysille ja valinnaisen musiikin ryhmään. Saatiin lupa käydä musaluokassa soittelemassa perjantai-iltaisin. Meitä oli 3 luokkakaverusta, jotka kaikki tykkäsivät erityisesti paukutella rumpuja. Itse olin tunneilla myös vähän bassoa kokeillut, toinen kaveri "osasi" hitusen soitella nirvanaa kitaralla, toinen lauleskeli ihan mukiinmenevästi. Ajattelinpa sitten, että pyydänpä riparitoveria mukaan soittamaan, vaikkei vallinnaismusaryhmään kuulunutkaan, kun oli ainoa joka edes vähän osasi jotain. Klassista kitaraa oli hän aikoinaan jopa jossain opistossa soitellut.
 
Siitäpä se sitten lähti. Rumpuihin oli kaikilla kova hinku, mutta se kitaristi oli ainoa joka osasi suht siedettävästi kitaroida, minä omaksuin bassottelun ehkä muita helpommin, laulajasta nyt vaan tuli laulaja parhaan laulutaitonsa ansiosta ja rummuttelu rupesi luonnistumaan rumpalilta parhaiten.
 
Itseoppinut siis käytännössä olen, eli puutteitahan riittää toki. :) Kitarointi on myös todella mukava harrastus. Sitä tulee kotioloissa harrastettua enemmänkin. Kitarallapa opettelin ensimmäiset bassokuvionikin, kun ei ollut omaa bassoa kotona. Ja plekubasisti kun olen, niin eipä nuo basson ja kitaran soittotekniikatkaan eroa kauheasti toisistaan. Ovat siis hyvää tukea toisillensa.
 
Tällä tiellä ollaan oltu vuodenvaihteeseen 03-04 asti, eli puolentusinaa vuotta. Alkuperäisrumpali valitettavasti jäi pois, mutta muu bändi toki jatkaa uuden tahdittajan kanssa keikkailua ja levyttämistäkin piakoin. Joitain hyvin harvoja sivuprojektejakin on toki ollut, mutta pääasiassa yhden bändin miehenä on tullut pysyttyä.

Eräänä jouluna n. 8 vuotta sitten päätin opetella soittamaan kitaraa. Siitä lähti syöksykierre, mikä johti lopulta basson hankkimiseen bändipoliittisista syistä. Pari vuotta siinä sitten pallottelin kitaran, basson ja koskettimien (nekin tuli hankittua) välillä, tietämättä oikein mitä tässä todella haluaisi soittaa. Onneksi(?) jossain vaiheessa kuitenkin välähti, että perkele, kyllä siinä bassossa on munaa! Lopullisesti sormisoittoon siirtyminen ja Steve DiGiorgioon tutustuminenkin taisivat asiaan hiukan vaikuttaa.
Siten löysin basistin sisältäni ja myin sieluni sekä sormenpäideni herkkyyden nelikieliselle perkeleelle. Paluuta ei enää ole.

Näkyykö kitarapalstalla koskaan muuten "miksi rupesit kitaristiksi"-kysymyksiä? :)

Näkyykö kitarapalstalla koskaan muuten "miksi rupesit kitaristiksi"-kysymyksiä? :)
 
Ei vielä?
 
Nyt on...

Minä soittelin aikoinani trumpettia puhallinorkesterissa. Sitten jollain musiikintunnilla koulussa opeteltiin bändisoittimia, ja minä jouduin sitten bassoon... Siitä eteenpäin silloin tällöin musiikintunnilla jotakin soitin. Mutta varsinaisesti minusta tuli täysverinen basisti, kun erään kerran oli joulujuhlan kenraaliharjoitus (olin tamburistina) ja basisti suuttui musiikinopettajalle ja lähti katsomaan telkkaria. Minä satuin olemaan ainoa läsnäoleva, jolla ei ollut merkittävämpää tekemistä ja joka oli bassoon koskaan koskenut... "Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää"

kun musa alko enemmän kiinnostaa niin kaikki soitti jo kitaraa niin ajattelin alkaa soittelemaan bassoa. Vähän oli Iron Maideilla tekemistä asiaan, kun näin Live After Death videon ja siitä kuinka Steve sitä bassoa soitteli. voi juma ajattelin ja siitä se sitten lähti.

Aloin bassonsoiton varmaankin siksi, että kaveripiiristä löytyi kitaristeja ja rumpalia ja muuta. Tosin aloin kyllä saman ties treenata kitaraakin.

Pianoa ja klassista- ynnä sähköistä kitaraa aikaisemmin soitellut.
Sitten rupesin kuuntelemaan reggaeta... ja tuli tilaisuus ruveta bassottelemaan groovahtavaa riffirokkia... rupesin lisäksi tykkäämään funkista...
Niin eihän sitä sitten muuta voinut kuin myydä kitaransa ja ostaa basso.

kaverit tarvi basistia bändiin ja jäin koukkuun......... hieno soitin....
 
Edit: aloitin muusikon urani tosta bassosta...

Yläasteen bändikerhon koskettimet eivät kuuluneet rumpujen ja kitaran yli. Rumpali sanoi, että basso ainakin kuuluu. No niin kuului...
Osasyyllinen basismiini on entisen rumpalimme lisäksi myös Steve Harris.

Ostin airsoftaseen, johon kyllästyin aika nopeesti. Sain sitte sen myytyä hyvään hintaan ja sitte vaa top-saundista hakemaan yammu :) Joskus olin seurakunnalla vähä kokeillu bassoa ja tykkäsin..

Näkyykö kitarapalstalla koskaan muuten "miksi rupesit kitaristiksi"-kysymyksiä? :)
 
Itse täydensin kaksihenkisen hevitrion, josta puuttui basisti. Ja tässä sitä edelleen ollaan. Klassisen kitaran tunnit pikkupoikana johtivat siihen, että valitsin plektran sijasta sorminäppäilyn.
 
Kitaristipalstalla mittailevat sormien pituuksia ja ranteen paksuutta... :D
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … 8&o=0&x=67e61c5f62&co=0

Rupesin aluksi soittamaan rumpuja, joita tosin soitan vieläkin, sitten kiinnostuin kitarasta, mutta se jäi koska sormet oli hiukan liian isot siihen hommaan.
Ja niin päädyin bassoon, nykyään soitan bassoa ja rumpuja...sorminäppäryys tosin on vielä ihan ahterista=)

No minustahan piti tulla rumpali (ja haaveilen vieläkin siitä) mutta parhaan kaverini isoveli sanoi, että minun täytyisi kokeilla bassoa. Sille tielleni sitten jäin ja vielä tässä ollaan noin 5 vuoden jälkeen.

Kaikenlaisia soittimia soitan; kitaraa, rumpuja, bassoa, vähän pianoa ja huuliharppua, mutta basson pariin ajauduin kun satuin löytämään hyvältä tuntuvan bändin, josta uupui basisti. Siitä lähtien on tullut bassoteltua, mutta ei ne muut soittimet siinä ole nurkkaan jääneet.

Mukavaa hommaahan toi bassottelu on. Saa soitella aika vapaasti kunhan juttu svengaa ja kukaan ei kiinnitä huomiota. Mutta annas olla kun jätät tahallaan/vahingossa jotain soittamatta, se kyllä huomataan..
 
Ja onhan basso miesten soitin prkl! :=)