Rummut: soittaminen ›

Itse olen ainakin Spotifyn myötä ostanut huomattavasti enemmän CD-levyjä ja tutustunut monipuolisemmin uuteen musiikkiin. Enkä ole ladannut yhtäkään laitonta kappaletta. Pakko kyllä myöntää, että sen ostetun levyn kuuntelee väkisinkin alusta loppuun, kun taas Spotifyssä se on helppo keskeyttää ja vaihtaa levyä.

markkuliini: Mua ahdistaa sellainen kaikki-mahdollinen-saatavilla-heti-ajatus taiteen suhteen.
Ei sovi mun mielenlaadulle alkuunkaan. Ja jos rehellinen olen niin uskon, että se ei ole kenellekään hyväksi, niinkuin hedelmällisen musiikin kuuntelun kannalta.
 
markkuliini: Miten niin "todellisuudessa"? Jos viittaat, että aiemmat vastauksillani ei ole todellisuuspohjaa, niin haist ite! :) Ne on mun mielipiteitä ja minulle todellisuutta. Sulla on selvästikin erilainen mielipide ja se on ihan fine.
 
Hienoahan se on, että ollaan eri mieltä. Tässä vaan nyt menee jossain määrin ristiin se, mitä mieltä itse kukin on spotifyn kaltaisen musiikin jakelun sopimisesta omaan käyttöön ja se, vetääkö sen mielipiteen pohjalta periaatteellisen yleistyksen, jossa hyväksyy tai vastustaa musiikin digijakelua.
 
Musta on erittäin fine, että ollaan eri mieltä. Ja musta on erittäin fine, että jotkut ei tykkää spotifysta. Se vaan on musta epäilyttävää, että ollaan sen henkilökohtaisen kokemuksen nimissä valmiita pitämään koko ilmiötä kyseenalaisena ilman yhtään laajemmin sovellettavaa perustetta.
 
Nuo mun karrikoidut esimerkit oli pitkälle vietyjä, mutta niiden oli tarkoitus tehdä näkyvämmäksi se logiikka, joka tässä keskustelussa nousi aika vahvasti esiin. Siis se, että musiikin merkitys ja arvo olisi suurempi silloin, kun musiikki olisi vaikeammin saavutettavissa. Erittäin mielelläni kuulisin edelleen tälle konkreettisia perusteita, tai edes yhden vastauksen jo aiemminkin esittämääni kysymykseen: kenen käsiin (mieluummin kuin omiinne) haluatte antaa vallan rajoittaa sitä, millaista musiikkia tavoitettavissanne on? Tämä kysymyshän tulee ihan väistämättä eteen, jos ajatellaan, että musiikin tarjonnan määrää tulisi supistaa.
 
Niqin osuvan tekstin inspiroimana jäin vielä miettimään: Ehkä me ihmiset tosiaan ollaan taipuvaisia kuvittelemaan, että asiat on parhain päin juuri niin päin kuin minä itse olen tottunut ne tekemään. Mielenkiintoista onkin pohtia, mikähän vuosiluku mahtaa itselläni muodostua "täydellisen maailman vuodeksi", jonka jälkeen tapahtuvat muutokset (ns. kehitys) on aina epäilyttävää ja kulkemista huonoon suuntaan... :)
 
EDIT: Tuli vielä mieleen artikkeli uusimmasta Tekniikan Maailmasta (22/09, s.81), lähinnä viitaten Kailiksen huoleen kokemusten jakamisesta linkkejä postaamalla. Siinä kerrotaan Turun kauppakorkeassa tarkastetusta väitöskirjasta, jossa todettiin virtuaalisten hyödykkeiden palvelevan aivan samalla tavalla samoja tarpeita kuin oikeatkin hyödykkeet. Artikkelin kirjoittanut Erkki Kauhanen nostaa samassa jutussa esiin filosofi Thomas Metzingerin kirjan, jonka ytimessä on ajatus siitä, että me itse asiassa elämme kokonaan virtuaalisessa maailmassa - ja olemme aina eläneet. Aistihavainnot, joiden kautta maailmaa hahmotamme, ovat itse asiassa yhtä vähän "todellisia" kuin tietoverkon nettipelit. Artikkeli päättyy lauseeseen: "Virtuaalisuus on ainoa aito asia".

kimkorho: Hienoahan se on, että ollaan eri mieltä. Tässä vaan nyt menee jossain määrin ristiin se, mitä mieltä itse kukin on spotifyn kaltaisen musiikin jakelun sopimisesta omaan käyttöön ja se, vetääkö sen mielipiteen pohjalta periaatteellisen yleistyksen, jossa hyväksyy tai vastustaa musiikin digijakelua.
 
Musta on erittäin fine, että ollaan eri mieltä. Ja musta on erittäin fine, että jotkut ei tykkää spotifysta. Se vaan on musta epäilyttävää, että ollaan sen henkilökohtaisen kokemuksen nimissä valmiita pitämään koko ilmiötä kyseenalaisena ilman yhtään laajemmin sovellettavaa perustetta.
 
Ok, korjataan omaa lausuntoa sen verran, että olen sitä mieltä, että spotifyn kaltainen väylä on hyväksi todella harvojen kuuntelutottumuksille. Aiemmin sanoin että kaikkien.
 
Henkilökohtaisille kokemuksillehan kaikki mielipiteet perustuu, maailmassa kun on aika vähän niitä puhtaasti "hyviä" ja "pahoja" asioita. Ja jos et ole löytänyt "yhtään laajemmin sovellettavaa perustetta" mun perusteluista, niin ehkä sun luetun ymmärtäminen ei ole samalla tasolla sun tekstin tuottamisen kanssa. ;)
 
Musiikin digimyynti on mun mielestä erittäin ok. Mutta digijakelu ei ole. Eli rahasta on kiinni mun hyväksyntä tälle ilmiölle, noin niinkuin yleensä. En tiedä alanko itse koskaan käyttämään spotifya vaikka tulotusta järkeistettäisiin, mutta kuten sanoin jo aiemmin, jos spotify-alkaa tuottamaan rahaa artisteillekin, niin sitten lopetan muille paasaamisen. :)
Kyllä, kyse on kertakuunteluista, mutta mikäli tulotus on tätä nykyistä tasoa, niin mun puolesta voitaisiin palata siihen ostat-ja-sitten-kuuntelet-periaatteeseen, eikä lainailuun.
 
Edit: Kokoajan meinaan vahingossa kirjoittaa Spityfy. Alitajuista vai puhdas vahinko...? :)

markkuliini: Henkilökohtaisille kokemuksillehan kaikki mielipiteet perustuu, maailmassa kun on aika vähän niitä puhtaasti "hyviä" ja "pahoja" asioita. Ja jos et ole löytänyt "yhtään laajemmin sovellettavaa perustetta" mun perusteluista, niin ehkä sun luetun ymmärtäminen ei ole samalla tasolla sun tekstin tuottamisen kanssa. ;)
 
Toki mielipiteet sellaisille perustuu juu. Mutta myöskin ne voivat perustua perusteelliselle harkinnalle - tunnekokemukset kun monasti ovat aika ailahtelevaa laatua.
 
Laajemmin sovellettavaksi perusteeksi varmaankin tarkoitat tuota "musiikin tarjonnan lisääntyessä sen arvo/arvostus vähenee", vai? Väite on mielenkiintoinen, mutta varsinaista vastausta kysymykseeni siitä, miten musiikin vaikeampi tai määrällisesti suppeampi tarjonta musiikin arvostusta lisäisi, ei ole kukaan tässä ketjussa antanut. Mielestäni väite musiikkitarjonnan kasvamisesta arvoa vähentävänä tekijänä on yhtä "hölmö", kuin oma esitykseni siitä, että joku haluaisi cd-levynsä viedä mahdollisimman hankalasti saatavaan paikkaan, jotta kuuntelukokemuksen arvo kohoaisi. Samaten kaipailen vielä vastausta kysymykseen, kenelle valta nykyistä suppeammman musiikkitarjonnan valikoimisesta tulisi antaa? Itse en pidä ajatuksesta, jossa joku muu alkaisi nykyistä(kin) enemmän kontrolloimaan sitä, millaista musiikkia saatavillani on.
 
Tässä vaiheessa keskustelua olen samaa mieltä digijakelua kritisoivien kanssa vain siitä, että muusikoille tulee maksaa kohtuullinen korvaus työstään, ja yhdessä kriitikkojen kanssa toivon, että tulevaisuudessa tämäkin asia saadaan korjattua paremmalle tolalle. Digijakelu joka tapauksessa on tulevaisuuden musiikkijakelun valtaväylä, ja jostain syystä tätä ei olla alan toimijoiden keskuudessa otettu tähän asti kovinkaan vakavasti.

kimkorho:
Laajemmin sovellettavaksi perusteeksi varmaankin tarkoitat tuota "musiikin tarjonnan lisääntyessä sen arvo/arvostus vähenee", vai? Väite on mielenkiintoinen, mutta varsinaista vastausta kysymykseeni siitä, miten musiikin vaikeampi tai määrällisesti suppeampi tarjonta musiikin arvostusta lisäisi, ei ole kukaan tässä ketjussa antanut.
 
Sanoisin mielummin että musiikin tarjonnan RÄJÄHDYSMÄINEN lisääntyminen ja sen ilmaisuus/polkuhinta vähentävät kuulijoissa musiikin arvostusta.
 
Jos tämä aiempi vastaukseni...
 
"Mun mielestä sen arvo kärsii, koska
1) massiivinen tarjonnan voluumi hämmentää isoa osaa kuulojoista. Mihinkään ei jaksa tutustua kunnolla.
2)Taiteen arvo/arvostus kärsii myös siten, että sen eteen ei tarvitse tehdä itse mitään muuta kuin painaa kotona nappulaa joka avaa (lähes) kaiken musiikin sisältävän hanan. Ilmaiseksi tai halvalla. Miten tämä voisi muka olla vaikuttamatta musiikin arvostukseen? Käytännössä ilmaiseksi kaikki maailman musiikki. Musiikista on tulossa itsestäänselvyys."
 
...ei ole varsinainen vastaus, niin olen pahoillani. En osaa sitä paremmin vastata.
 
Tuohon päätösten tekoon en osaa vastata. Mutta nyt tämä ei toimi, tosi harvoilla musiikintekijöillä on todellista valtaa kieltää levy-yhtiöitä levittämästä musiikkiaan pilkkahintaan.

kimkorho: Digijakelu joka tapauksessa on tulevaisuuden musiikkijakelun valtaväylä, ja jostain syystä tätä ei olla alan toimijoiden keskuudessa otettu tähän asti kovinkaan vakavasti.
 
Niin varmasti onkin.
Levy-yhtiöt ovat pahasti myöhässä tän asian kanssa.
Olen huomannut, että monille musiikinkuluttajille on asian takia ikävä kyllä tullut vihamielinen asenne musiikista maksamista kohtaan (en viittaa kehenkään täällä välttämättä).

Jollei, kenen tehtävä on ohjata itsenäisiin valintoihin kykenemätön yksilö tekemään elämäänsä koskevia valintoja? Pappien, virkamiesten, levy-yhtiöpamppujen...?
 
Jos lapsista puhutaan (ovat juurikin itsenäisiin järkeviin valintoihin kykenemättömiä) niin on sanonta joka kuvaa asiaa hyvin; "Tarvitaan kokonainen kylä kasvattamaan lapsi". Kun tää keskustelu laajeni koskemaan yleensäkin nettiä.

Miten liittyy mikään tästä rumpujensoittoalueelle??

Jeszse: Miten liittyy mikään tästä rumpujensoittoalueelle??
 
Paremmin se tänne istuu kuin joku höpöhöpöä kirjoitteleva kitaristinretku.
 
Hus!

Pieni rumpalipoika: Paremmin se tänne istuu kuin joku höpöhöpöä kirjoitteleva kitaristinretku.
 
Hus!
 
Yhhh :<
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Tuli tuossa vastaan videonpätkä, jonka alkumetreillä (ensimmäiset kaksi minuuttia) Frank Zappa kertoo hyvinkin viihdyttävästi siitä, mikä musabisneksessä mättää. Zappan ajatuksen palauttivat sen verran kirkkaasti mieliin tämän antoisan keskusteluketjun, että ajattelin viskata ohimennen tulitikun jo sammuneeseen läjään.
 
http://www.antiquiet.com/news/2009/ … why-radio-the-music-industry-sucks/
 
Ja yhteys tähän ketjuun tietty on: Kenen haluamme päättävän siitä, mitä musiikkia meidän kuultavissamme on?