Studiotyöskentely ›

sami_sumea: Cubasessa (ja Sonarissa / Reaperissa) toi onnistuu helposti ku voi pätkiä automaation sijaan raidan regioneihin ja nostaa / laskea / feidailla niiden volaa miten huvittaa suoraan siitä regionista.
 
Kaikki muut softat joissa tota tukea ei ole tuntuvat käsittämättömän kankeilta sen jälkeen ku tohon on tottunut. Myös Tools ja Logic.
 
Joissa tätä tehdessä voi myös laittaa snap to zeron päälle jolloin aalto leikkautuu aina nollakohdasta eikä tarvi laittaa fadeja joka kerta kun partaterä vilahtaa. Eikä latensseja tarvi koskaan laskea itse.
 
Mut kummasti ne vaan PT:llä töitä tekee monet, ja tuntuvat tykkäävänkin. Mutta mä nyt en osaa käyttää edes macin hiirtä - siinä ei oo edessä kuin yksi nappi, mutta vastineeksi siitä ei voi myöskään pitää mitenkään kiinni koska kyljissä on painikkeet jotka saa ikkunat lentelemään ympäri näyttöä. Kiroilee hän tehtyään taas viikon hirveällä kiireellä Soundtrack Prolla...
:-)

kivi: Mutta mä nyt en osaa käyttää edes macin hiirtä - siinä ei oo edessä kuin yksi nappi, mutta vastineeksi siitä ei voi myöskään pitää mitenkään kiinni koska kyljissä on painikkeet jotka saa ikkunat lentelemään ympäri näyttöä. Kiroilee hän tehtyään taas viikon hirveällä kiireellä Soundtrack Prolla...
:-)
 
Kyl mun mäkkihiiressä on kaksi nappia ja kätevä jokasuunnan rulla... ja lisäksi mäkissä toimii ihan mikä tahansa usb-hiiri, joten sitä omaa ei todellakaan oo pakko käyttää jos tuntuu hankalalta. Samoin ne hiiren toiminnot voi ihan helposti määritellä joten ikkunoiden lentelykin on ihan valintakysymys.
 
Nää ja kaikki muutkin asiat tietokonemaailmassa on ihan työtapa ja tottumiskysymyksiä. Paras kone ja softa on se mitä ite osaa parhaiten käyttää.
 
Ja oikeastaan sama pätee kaikkiin vehkeisiin (myös analogisiin summauslaitteisiin): Ne työkalut mitä osaa käyttää ovat niitä parhaita ja käyttäjä joka tapauksessa vaikuttaa asiaan monikertaisesti verrattuna mihinkään muuhun.
 
Ja koska käyttäjä vaikuttaa eniten ja kyse on myös taiteesta, niin fiilis vaikuttaa käyttäjään ja koska käyttäjillä on fiiliksiä laitteita kohtaan, niin laitteiden käyttäjälleen luoma tunnelma vaikuttaa myös - sekin ehkä jopa enemmän kuin laitteen tekniset suoritusarvot (jotka nekin toisaalta saattavat vaikuttaa tunnelmaan mikäli käyttäjä on niistä kovin kiinnostunut). Joten jos taiteen tekijällä on hyvä fiilis siitä että laitten kyljessä lukee Behringerin sijasta Neve (tai toisinpäin), on parempifiiliksisen laitteen käyttö perusteltua siitä huolimatta että insinööri tai tekniikan maailman testimies olis asiasta toista mieltä. :D

kivi: Joissa tätä tehdessä voi myös laittaa snap to zeron päälle jolloin aalto leikkautuu aina nollakohdasta eikä tarvi laittaa fadeja joka kerta kun partaterä vilahtaa.
 
PT:n preferenseistä löytyy myös näppärästi auto fade-ominaisuus, jonka ainakin itse pidän aina muutaman millisekunnin mittaisena. Ei napsu, ei.

Mikael: Kyl mun mäkkihiiressä on kaksi nappia ja kätevä jokasuunnan rulla... ja lisäksi mäkissä toimii ihan mikä tahansa usb-hiiri, joten sitä omaa ei todellakaan oo pakko käyttää jos tuntuu hankalalta. Samoin ne hiiren toiminnot voi ihan helposti määritellä joten ikkunoiden lentelykin on ihan valintakysymys.
 
Nää ja kaikki muutkin asiat tietokonemaailmassa on ihan työtapa ja tottumiskysymyksiä. Paras kone ja softa on se mitä ite osaa parhaiten käyttää.
 
Ja oikeastaan sama pätee kaikkiin vehkeisiin (myös analogisiin summauslaitteisiin): Ne työkalut mitä osaa käyttää ovat niitä parhaita ja käyttäjä joka tapauksessa vaikuttaa asiaan monikertaisesti verrattuna mihinkään muuhun.
 
Ja koska käyttäjä vaikuttaa eniten ja kyse on myös taiteesta, niin fiilis vaikuttaa käyttäjään ja koska käyttäjillä on fiiliksiä laitteita kohtaan, niin laitteiden käyttäjälleen luoma tunnelma vaikuttaa myös - sekin ehkä jopa enemmän kuin laitteen tekniset suoritusarvot (jotka nekin toisaalta saattavat vaikuttaa tunnelmaan mikäli käyttäjä on niistä kovin kiinnostunut). Joten jos taiteen tekijällä on hyvä fiilis siitä että laitten kyljessä lukee Behringerin sijasta Neve, on parempifiiliksisen laitteen käyttö perusteltua siitä huolimatta että insinööri tai tekniikan maailman testimies olis asiasta toista mieltä. :D
 
Osasit jotenkin hienosti pistellä tuosta fiiliksestä, olen samaa asiaa pyöritellyt mielessäni pari päivää tänkin tiimoilla. Vertailukohtana vaan tuolla bassopalstalla käyty kiivas keskustelu kiinalaisten halpisbassojen ja ns. "aitojen" Fenderien ja muitten välillä. Mitä sitten jos kuulija ei erota sitä soundia? Soittaja kuitenkin tuntee käsissään sen soittimen, ja paremmassa fiiliksessä groovekin toimii paremmin.

Mut kummasti ne vaan PT:llä töitä tekee monet, ja tuntuvat tykkäävänkin.
 
Sitähän se teettää, kun ei paremmasta tiedä ... ;)
 
...

Mikael:
Nää ja kaikki muutkin asiat tietokonemaailmassa on ihan työtapa ja tottumiskysymyksiä. Paras kone ja softa on se mitä ite osaa parhaiten käyttää.
 
Ja oikeastaan sama pätee kaikkiin vehkeisiin (myös analogisiin summauslaitteisiin): Ne työkalut mitä osaa käyttää ovat niitä parhaita ja käyttäjä joka tapauksessa vaikuttaa asiaan monikertaisesti verrattuna mihinkään muuhun.
 
Viisauden sanoja.

Täysin offtopic mutta kun mäkin hiirestä puhuttiin... olen aina halunnut päästä avautumaan tästä: Se applen hiiri, jossa on fyysisesti vain yksi nappi, joka kuitenkin tunnistaa, painetaanko sitä vasemmalta ja oikealta, eli käytännössä kaksinappinen hiiri, on maailmanhistorian älyttömin hiiri. Ideana varmaan on että design on hieno, ja sisältää ahaa-elämyksen ("Onpas tää nerokas kun on yksi nappi mutta kuitenkin kaksi!") mutta ainakin mun käytössä hiiri tulkitsi 10% painalluksista väärin, yritti painaa vasenta mutta hiiri luuli että painoin oikeaa. Miksei voi vaan laittaa siihen kahta nappia! Mutta EI. Applella coolius on mennyt oikean käytettävyyden edelle tässä. Onneksi tajusin ostaa perus-usb -hiiren ennenkuin jouduin psykiatriselle osastolle.

olazabal: Täysin offtopic mutta kun mäkin hiirestä puhuttiin... olen aina halunnut päästä avautumaan tästä: Se applen hiiri, jossa on fyysisesti vain yksi nappi, joka kuitenkin tunnistaa, painetaanko sitä vasemmalta ja oikealta, eli käytännössä kaksinappinen hiiri, on maailmanhistorian älyttömin hiiri. Ideana varmaan on että design on hieno, ja sisältää ahaa-elämyksen ("Onpas tää nerokas kun on yksi nappi mutta kuitenkin kaksi!") mutta ainakin mun käytössä hiiri tulkitsi 10% painalluksista väärin, yritti painaa vasenta mutta hiiri luuli että painoin oikeaa. Miksei voi vaan laittaa siihen kahta nappia! Mutta EI. Applella coolius on mennyt oikean käytettävyyden edelle tässä. Onneksi tajusin ostaa perus-usb -hiiren ennenkuin jouduin psykiatriselle osastolle.
 
Mutta se rulla on vähintäänkin nerokas. En tajua, miksei muut valmistat vielä ole apinoineet sitä.
 
Se nappisysteemi ei ole mitenkään mullistava, mutta ei mulla kyllä ongelmiakaan sen kanssa ole ollut.

olazabal: Täysin offtopic mutta kun mäkin hiirestä puhuttiin...
 
Mulla ei oo mitään ongelmia ton hiiren käytössä. Napit toimii niin kuin pitääkin ja jokasuunnan rulla on mahtavuutta. Tottumiskysymys tämäkin ja eihän sitä todellakaan ole pakko käyttää jos itelle ei fudaa... Mä muuten otan nykyään oman hiiren messiin kun meen vieraalle studiolle.

loosah: PT:n preferenseistä löytyy myös näppärästi auto fade-ominaisuus, jonka ainakin itse pidän aina muutaman millisekunnin mittaisena. Ei napsu, ei.
 
Eikös tämä ole vähän eri asia kuin snap to zero?

Ne työkalut mitä osaa käyttää ovat niitä parhaita ja käyttäjä joka tapauksessa vaikuttaa asiaan monikertaisesti verrattuna mihinkään muuhun.
 
Ja koska käyttäjä vaikuttaa eniten ja kyse on myös taiteesta, niin fiilis vaikuttaa käyttäjään ja koska käyttäjillä on fiiliksiä laitteita kohtaan, niin laitteiden käyttäjälleen luoma tunnelma vaikuttaa myös - sekin ehkä jopa enemmän kuin laitteen tekniset suoritusarvot (jotka nekin toisaalta saattavat vaikuttaa tunnelmaan mikäli käyttäjä on niistä kovin kiinnostunut). :D
 
se on kyllä _niin_ totta että kaikki vaikuttaa kaikkeen.