Yleistä keskustelua musiikista ›

Allekirjoittaneen musiikillis-filosofiset pohdinnat jatkuvat..
 
Huomasinpa tässä eräänä päivänä nimittäin seuraavanlaisen asian: kuuntelin Tehosekoittimen kokoelmaa, ja huomasin monien kappaleiden olevan ihan silkkaa finnhits-matskua. Tämähän ei minua haittaa, koska kuuntelen aurinkoisten automatkojen aikana myös tuota suomihuttua kasetilta mielelläni (älkää kommentoiko sitä nyt!). Mutta esim. Asfaltti polttaa voisi olla melkein suoraan vaikkapa Markku Aron levyltä.
 
Mutta sitten mieleeni heräsi kysymys: miksi Tehareita pidetään tänäkin päivänä yleisesti merkityksellisenä musiikkina, mutta finnhitsiä nautitaan yleensä vain nostalgian tai huumorin merkeissä? Eli miksi samantyylinen musiikki nuorien ihmisten esittämänä on jotenkin aidompaa ja parempaa? Johtuuko se siitä, että 70-luvulla oli hassut kampaukset, eikä värejäkään oltu vielä kunnolla keksitty, kun kaikki oli niin haaleaa?
 
Tästä vedän sen johtopäätöksen, että itse asiassa noin 99 prosenttiin musiikin kuuntelijoista vaikuttaa aivan helvetisti se, millainen mielikuva ko. orkesterista hänellä on. Eli koska perinteistä suomi-iskelmää pidetään yleensä "huonona" ja "naurettavana musiikkina", siihen myös suhtaudutaan sillä tavalla. Luultavasti itsekin syyllistyn tällaiseen ennakkoluulojen kumartamiseen tiedostamattani, kuten moni muukin täällä, vaikka kovasti vannommekin olevamme tosi aitoja ja uskottavia musiikin kuluttajia..
 
Olen puhunut, puhukaa tekin.

...Olin juuri samaa sanomassa.
Ei tuollaisella asialla tarvitse päätänne vaivata hyv her.
Menneisyyden musiikkia kunnellaan aina nostalgiamielessä. Ja kun nykynuoriso ( ne penteleet ) tekevät uudestaan tätä musiikkia -vaikka surffia- ( ei Smurffia ) He luovat sen saman tunnelman meille kuin iseillemme ja äideillemme heidän happoisina nuoruus vuosinaan silloin 60 -luvulla.
Vaikka kuinka ajeltaisiin amerikan raudoilla ja pukeuduttaisiin kuten Diinarit ( R. I .P ) , vain musiikin avulla voi aidosti (mielestäni) tuoda sen good ol´ tunnelman takaisin nyky-aikaan.

Olen kirjoittanut...
 
EDIT: meni hieman aiheen vierestä...siitä viis

Mutta sitten mieleeni heräsi kysymys: miksi Tehareita pidetään tänäkin päivänä yleisesti merkityksellisenä musiikkina,
 
Ai pidetään vai?
 
Enivei, kaikkea mitä myydään, myydään mielikuvien perusteella aikas pitkälti. Vasta aika näyttää vastaako joku tuote siitä luotua mielikuvaa.
 
Niinpä aikoinaan nämä iskelmät olivat kova sana ja nyt aikojen saatossa lähinnä nostalgia-arvoja omaaviksi muuttuneita, joten pakkohan niihin on huumorilla suhtautua. "Olipa se hassua kun tommosta silloin kuunneltiin, mikä meissä oli vikana.."
 
Nyt Tehis sitten on niin kuin parasta musiikkitaidetta mitä maassa tehdään luovimpien ammattilaisten toimesta, mutta entäpä aikain saatossa? Parinkymmenen vuoden kuluttua ihmetellään, että "vai vakavasti otettavaa, hoh!"
 
Sama musiikillinen paska, eri paketti vain.

Ei imagoa voi oikeastaan irrottaa bändistä. Yleisesti ottaen kokonaista pakettia 'myyvät' tapaukset ovat miellyttäviä, ja epämiellyttäviä tietenkin ne, joista jää maku että panostus esim. poseeraamiseen on suurempi kuin halu tarjota musiikkia. Tasapaino ennen kaikkea.

Markku Aro ei vetoa ulkomuodoltaan pikkutyttöihin. Markku ei ole rock.

Luulisin että tärkeä tekijä on se, että Tehosekoitin on olemassa. Ja vt. Markku Aro tms, ne tekee rokkikeikkoja, ja näkyy mediassa. Ainakin Markkua enempi. Mites se meni se Tehosekottimen jonkun levyn takana lukeva teksti:
"Jotakin omaa, jotakin lainattua ja jotakin sinistä."?
 
Kaikki on paskaa.

Markku Aro ei vetoa ulkomuodoltaan pikkutyttöihin. Markku ei ole rock.
 
Enää.

Kyllähän tehosekoitin sit kuitenkin on vähän rockimpaa?! tai niin- ei se ihan perinteisin humppasoundein oo soitettu, vai onko? vaikee sen tahdissa on tanssia vaihtoaskeleita...ennakkoluulottoman tietty sopii kokeilla!
Okei, ehkä se ei ollut pointti?

Kaikki on paskaa.
 
"Paitsi kusi."