Kitarat: soittaminen ›

oiva tumpeloinen: Sävelaskeleen siirtoa ja yhden pykälän paksumpi setti ei kyllä todellakaan ole lähelläkään samaa tuntumaa. Lähempänä samanlaista tuntumaa pääset, kun käytät sääntöä yksi pykälä paksumpi setti per laskettu puolisävelaskel. Ei tuokaan ole täysin 1:1, vaan sen lopputulos on vähän jäykempi, mutta lähempänä se on kuin tuo sinun ehdottama.
 
Mjaa, ehkä se on aavistuksen löysempi toi D/10. Riippuu ehkä kielimerkistäkin, mulla on joka kitarassa eri merkkiset kielet joten voi hämätä. Joku just mulle väitti että Elixirin ysit vastaa D'Addarion 9.5 -settiä jäykkyydeltään Eb-vireessä.
 
Ongelmallisinta tekniikan parantamisessa on löytää siihen A) aika B) saada itsensä potkittua toimeen. Kun kädet liikkuu kitaralla, se on sitä vaikeinta jaksettavaa ainakin mulle. Hienoja treenejä ja videoita on niin helkutisti JutkuTuubi pullollaan, hyviä treenejä keksii itsekin minuutissa kolme. Mutta saappa aikaan niitä reenitunteja mittariin, se on sitä hitaasti kulkevaa aikaa. Tonen säätäminen, gasittaminen, loputon treenivideoiden suo & mnetin pläräys, niihin kuluu niin helposti aikaa. Kun pitäis sekin aika vaan sahata sitä keppiä. On se vaiva sen väärti sitten kun huomaa tekniikan vihdoin viikkojen raatamisen jälkeen parantuneen, se on vaan niin vitun hieno olo. Musiikillinen sanavarasto laajenee ja se ruokkii innostusta lisää. Joku viisas on sanonut, että mihinkään käymisen arvoseen mestaan ei ole oikoteitä. Hyvä sanonta jos ei ota liian kirjaimellisesti, tietenkään ei kannata hidastaa kehitystä väärillä treenitavoilla tai muilla sudenkuopilla mitkä voi välttää mnetin/hyvän kitaramaikan avulla.
 
Valitettavasti treenissä on se, että se valuu koko ajan käsistä kun et treenaa. Mikään ei pysy ilman ylläpitävää työtä, kaikkein vähiten kitarataidot koska se ei ole mikään perusmotorinen taito, kaukana siitä.. Itellä ainakin, jos on yksikin täysi välipäivä niin joskus tuntuu ettei irtoa vittu mitään, ainakaan ilman kovaa lämmittelyä. En tiedä jos vuosia treenaa säännöllisesti niin voi olla että taukojakin voi pitää enemmän. Meikä säännöllisesti vasta 09-... Sitä ennen se oli sellasta että meni kuukausikin ettei tullut edes mieleen soittaminen ja joskus hurjana vedin jopa tunnin (!) tai ehkä jopa kaks (!!) putkeen. Eipä tarvinnu odottaa kehitystäkään. 3 vuotta soitin jotain vitun Enter Sandmania, huippukausina räpellettiin jopa vähän sooloa. Hyvä biisi ei siinä mitään, mutta osasin ne muutamat biisit ja joka kerran jouduin opettelemaan ne samat uudestaan. Ei ollut tarpeeks raakoja treenitunteja viikossa, treeni oli vain ylläpitävää, ei kehittävää. Siihen kehitykseen tarvitaan tietty tuntimäärä.
 
Toi tiivisti oikeestaan koko pointtini, kehitykseen tarvitaan tietty tuntimäärä/vko. Sitä ennen se on vaan ylläpitävää. Luulenpa että nämä teknisesti jo varsin etevät veikkoset kuten Tonski aika hyviä tuntimääriä saavat kasaan vuoden mittaan.

Ambitus: Hmmm...toi vastaa jännitteeltään E-vireistä 09-48 settiä. Eli aika samoilla linjoilla mennään. Se on ihan yks vitun hailee, kuinka paksut kielet on, että komppi saadaan perkussiiviseksi. Se on loppujen lopuksi sun nakeista kiinni, miltä ne soundaa. Mä väitän aika kivenkovaan, että ala-E:n sahailu kuulostaa samalta hyvällä soittajalla oli alla sitten 09-setti tai 13-setti. Ihminen sopeutuu eri tilanteisiin.
 
Tämän uskon kyllä. Omassa tekstissä tuo pointti oli juurikin siinä tottumuksessa. Mun mielestävaan ns. kevyillä ja löysillä kielillä on hankalaa soittaa jotain sahausjyräriffejä. Musta on helpompi soittaa sellasta matskua kun kieli ei paljoa liiku ja anna periksi.

^ Niin, eiköhän tässäkin pystyisi tekemään empiiristä tutkimusta mutta nopeampaa ja vaivattomampaahan se on kysyä täältä.

Ketjun aloittajan ongelma kuulostaisi enemminkin tekniikan puuttelta kuin väärältä kielisetiltä.
Ja sen parhaan kielisetin löytää itselleen vain kokeilemalla.

John Titor: Kantsii myös miettiä semmosta hommaa, että kuuletko sen saundi/tatsieron oman soittos ja jonkun pilitysmestarin soiton välillä? Käytännössä siis, kuuletko mitä se idoli tekee soittaessaan, vai kuuletko vaan pintatason, "uuh aah, ihan vitusti ääniä, kuin siistiä"? Tekniikkajuttujen treenaamiseen keskittyessään kelaa helposti vaan sitä, lähteekö juttu jossain tempossa ziljoona vai ei, eikä niinkään sitä, onko se homma oikeesti paketissa edes matalammissa tempoissa. Ei se lopulta oo mitään sattumaa, että jonkun Gilbertin tai Romeon soitto kuulostaa ihan vitun hyvältä riippumatta siitä, soittaako ne 67,7 nuottia sekunnissa vai vain yhden ainokaisen.
 
Sun korvat lopulta jossain vaiheessa kyllä kertoo, pitäiskö kielten olla paksummat vai ohuemmat. Nyt toi lähestyminen on vähän semmonen, että "hyppään nyt korkeutta 120cm, pääsenkö yli 180cm jos vaihdan lenkkarit eri merkkisiksi?".
 
Öö kiitos tästä tai jotain :D Ja asiaan:
 
Kuten jo sanoin, kyse ei ole siitä että olettaisin itseni soittavan paremmin heti kun vaihdan kielisetin. Ideana _teoriatasolla_ oli, että kevyemmällä setillä joutuisin väkisin muuttamaan tekniikkaani parempaan suuntaan. Ilmeisesti siitä ei oikeasti olis hyötyä vaan ongelma on vaan tekniikka yleensä.
 
Myönnän, mulla on ollut joskus 5 vuotta sitten tommoinen "vau, paljon ääniä putkeen"-vaihe. Sen takia kiinnostuin esim Petruccin soitosta, kun se osas tiluttaa niin siististi. Myöhemmin vasta opin kuuntelemaan oikeasti mitä se tekee ja miten käsittämättömän taitava se oikeasti on. Oon mielestäni tullut pitkälle siitä mahdollisimman nopeasti-vaiheesta, nopeus ei vastaa mulle automaattisesti taitoa vaan haluan kuulla hienoja ja persoonallisia ideoita ja musiikkia, ei teknisiä suorituksia. Että älä siitä puolesta huoli :)
 
Mikä mua on vaivannut pikkauksessani on se, etten oikein saa lähtemään oikein mitään pitempää sävelmäärää alhaalta ylös. Jos aloita korkeista sävelistä ja tulen kaulaa ylöspäin homma onnistuu, mutta toisinpäin ei oikein yhtään. Ongelma korostuu erityisesti sellaisessa keskitempoisessa pikkauksessa, en saa millään tasaista rytmiä. Ja nyt kun asiasta mainitsin, niin heti tulikin mieleen että metronomi vois olla aika hyvä apu tässä! Vois soittaa jotain todella epämusikaalista yksinkertaista nousevaa kuviota ja keskittyä vain ja ainoastaa plekutekniikkaan. Oisko tässä ideaa?

Hassua, että täältä tullaan kysymään, miten jonkun asian X tekeminen toisella tavalla vaikuttaa omaan soittamiseen. Eikö ennemmin kannattaisi kokeilla itse - me ei kuitenkaan voida kertoa, miten kenenkään soitanta muuttuu, jos vaihdetaan kielimerkkiä, plektran paksuutta, putkia, piuhan päällysteen väriä, verkkareita, kalsareita, sinappimerkkiä, päivätyötä, vuodenaikaa tai puolisoa.
 
Tsori Vladi, mut ihmetys vaan nousi pintaan. :)

Jucciz: Hassua, että täältä tullaan kysymään, miten jonkun asian X tekeminen toisella tavalla vaikuttaa omaan soittamiseen. Eikö ennemmin kannattaisi kokeilla itse - me ei kuitenkaan voida kertoa, miten kenenkään soitanta muuttuu, jos vaihdetaan kielimerkkiä, plektran paksuutta, putkia, piuhan päällysteen väriä, verkkareita, kalsareita, sinappimerkkiä, päivätyötä, vuodenaikaa tai puolisoa.
 
Noh noh. :-) Miten tää asia susta sitten eroaa ihan mistä tahansa muusta soittoteknisestä asiasta? Tolla logiikallahan voitaisiin lopettaa kaikki pedagogilinjat ja sanoa oppilaille, että opetelkaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Mitäs ne opettajat muuta tekee, kuin tyrkkii oppilaita oikeaan suuntaan?

Jucciz: Tää on kyllä loistava esimerkki nykyajan mnet-kitaristeista: tullaan täältä kysymään, miten jonkun asian X tekeminen toisella tavalla vaikuttaa omaan soittamiseen. Eikö ennemmin kannattaisi kokeilla itse - me ei kuitenkaan voida kertoa, miten kenenkään soitanta muuttuu, jos vaihdetaan kielimerkkiä, plektran paksuutta, putkia, piuhan päällysteen väriä, verkkareita, kalsareita, sinappimerkkiä, päivätyötä, vuodenaikaa tai vaimoa.
 
Elä nyt tuu siihen pätemään. Kai mä saan kysyä että onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia ja sain asiallisia vastauksia ja pohdintaa asiasta. En kuitenkaan ole mikään haka kitaran säätämisessä joten kielisetin vaihto tietäisi reissua soitinkorjaajalle. Se maksaa rahaa jota minulla on erittäin rajallisesti. Tässä oli hyvin perusteltu kysymys ja hyvin perusteltuja vastauksia monilta. Sua taas tuntuu ärsyttävän että kysyin. Eikö se nimenomaan ole tämän palstan tarkoitus? Saa kysyä itseään taitavammilta soittajilta kokemuksia ja neuvoja, mikäs sen hienompaa. Eri asia on nuo "valitkaa mulle kitara"-threadit.
 
Peace!

kimurantti1: Noh noh. :-) Miten tää asia susta sitten eroaa ihan mistä tahansa muusta soittoteknisestä asiasta? Tolla logiikallahan voitaisiin lopettaa kaikki pedagogilinjat ja sanoa oppilaille, että opetelkaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Mitäs ne opettajat muuta tekee, kuin tyrkkii oppilaita oikeaan suuntaan?
 
Joo nimenomaan! Entä jos joku tulis kysymään että "Oon kuullu metronomin hidastavan soittoa ja neljällä sormella ankkuroinnin ja peukkuun kiinnitettävän plekun kättä jännittävällä voimalla käyttämisen antavan lisänopeutta, kannattaako muuttaa tekniikkaani?"? En mävaan kehtais sanoa että kokeilepa ite, samahan toi on neuvoa jos kerta aihe on asialle tehty. :D

Jucciz: Anteekspyyntö hyväksytty :)
 
Onko sulla itelläs kokemuksia soittotekniikan muuttumisesta kielisettejä vaihdellessa? Muistaakseni soitit vähän paksummilla kielillä, vai kuinka? Vai onko siinäkin kyse oikeasti vain tottumisesta, eli jos on paska tekniikka niin se on paska kielten paksuudesta riippumatta?

Vladi: Jucciz: Anteekspyyntö hyväksytty :)
 
Onko sulla itelläs kokemuksia soittotekniikan muuttumisesta kielisettejä vaihdellessa? Muistaakseni soitit vähän paksummilla kielillä, vai kuinka? Vai onko siinäkin kyse oikeasti vain tottumisesta, eli jos on paska tekniikka niin se on paska kielten paksuudesta riippumatta?
 
Muutokset kielisettiä paksuntaessa on lähinnä otelautakädelle, kuten täällä on jo aiemmin sanottu. Paksummalla kielisetillä bendaaminen ja vibraaminen vaatii enemmän voimaa. Toisaalta, liian kevyellä setillä niiden hallitseminen on myös vaikeaa. Ja taas jokainen etsii omansa blaablaablaa.
 
Ainoa plärään vaikuttava juttu on oikeastaan, että paksumpia kieliä voi lyödä kovempaa ilman niin suurta vireheittoa.

Vladi: Jucciz: Anteekspyyntö hyväksytty :)
 
Onko sulla itelläs kokemuksia soittotekniikan muuttumisesta kielisettejä vaihdellessa? Muistaakseni soitit vähän paksummilla kielillä, vai kuinka? Vai onko siinäkin kyse oikeasti vain tottumisesta, eli jos on paska tekniikka niin se on paska kielten paksuudesta riippumatta?
 
*phew*
 
Totanoin, mää en kyllä muista soittaneeni juurikaan eri tavalla silloin kun aloitin (luullakseni) ysisestillä verrattuna siihen kun yksi päivä sitten ostin kokeeksi 11-setin ja viikon päästä olin sinut niiden kanssa, enkä enää muita ostanutkaan. En ainakaan muista, että olisin suhtautunut paksumpiin kieliin muilta osin eri tavalla kuin että aluksi niitä toki sai painaa vähän enemmän, mutta en usko, että liikeradat tai sen semmoiset juurikaan mihinkään muuttuivat. Ja nykyään tosiaan kaikki 11-settiä ohuemmat tuntuvat keitetyltä spagetilta, joten korkeintaan varovaisemmaksi soitto mulla muuttuu, jos on jostain syystä jossain tilanteessa pakko soittaa kuminauhoilla - ettei vaan menis bendit pahasti yli tai vibrato "ynkkääntyisi". ;)
 
(Eli aivan kuten Oiva oivallisesti yllä totesi)

Ei helvetti!
52-10 tuntuu rimpulalta Eb:ssä 6-kielisellä.
Sama setti seiskakielisessä plus .68-kieli Bb:ssä meinaa olla liian kireä varsinkin venyttely/soolotouhuissa. Tosin pitää muistaa että skaala vaikuttaa aika paljon.

Vladi: Öö kiitos tästä tai jotain :D Ja asiaan:
 
Kuten jo sanoin, kyse ei ole siitä että olettaisin itseni soittavan paremmin heti kun vaihdan kielisetin. Ideana _teoriatasolla_ oli, että kevyemmällä setillä joutuisin väkisin muuttamaan tekniikkaani parempaan suuntaan. Ilmeisesti siitä ei oikeasti olis hyötyä vaan ongelma on vaan tekniikka yleensä.
 
Myönnän, mulla on ollut joskus 5 vuotta sitten tommoinen "vau, paljon ääniä putkeen"-vaihe. Sen takia kiinnostuin esim Petruccin soitosta, kun se osas tiluttaa niin siististi. Myöhemmin vasta opin kuuntelemaan oikeasti mitä se tekee ja miten käsittämättömän taitava se oikeasti on. Oon mielestäni tullut pitkälle siitä mahdollisimman nopeasti-vaiheesta, nopeus ei vastaa mulle automaattisesti taitoa vaan haluan kuulla hienoja ja persoonallisia ideoita ja musiikkia, ei teknisiä suorituksia. Että älä siitä puolesta huoli :)
 
Mikä mua on vaivannut pikkauksessani on se, etten oikein saa lähtemään oikein mitään pitempää sävelmäärää alhaalta ylös. Jos aloita korkeista sävelistä ja tulen kaulaa ylöspäin homma onnistuu, mutta toisinpäin ei oikein yhtään. Ongelma korostuu erityisesti sellaisessa keskitempoisessa pikkauksessa, en saa millään tasaista rytmiä. Ja nyt kun asiasta mainitsin, niin heti tulikin mieleen että metronomi vois olla aika hyvä apu tässä! Vois soittaa jotain todella epämusikaalista yksinkertaista nousevaa kuviota ja keskittyä vain ja ainoastaa plekutekniikkaan. Oisko tässä ideaa?
 
Sä et nyt tajunnut yhtään mikä mun pointti oli.
 
Se oli se, että joko A) sä et oo treenannut tarpeeks tai B) oot kyllä treenannut, mutta teet jotain päin vittua jos kovasta yrityksestä huolimatta homma ei oo lähtenyt futaamaan.
Ensimmäinen juttu on totta kai se, että treenataan asia kondikseen, eli treenaa nyt sitten vaikka sitä ylöspäin suuntautuvaa kamaa, jos se tuottaa ongelmia. Heti sen jälkeen kuitenkin tulee semmonen huomioitava asia, kuin että miten laadukasta se treeni on? Vaikka treenaisi kuinka saatanasti ikään kuin lihastreeniä, toistoja toistojen perään, homman toimiminen ei ole pelkästään siitä suoritusmäärästä sinänsä kiinni, vaan myös siitä, keskitytäänkö todellisiin ongelmiin, vai vaan siihen, että asiaa soitetaan uudestaan ja uudestaan läpi joku x määrä kertoja tai aikaa.
 
Esmes toi "ongelma korostuu erityisesti sellaisessa keskitempoisessa pikkauksessa, en saa millään tasaista rytmiä" kuulostaa siltä, että sä olet kyllä koittanut korjata asiaa, mutta yrityksestä huolimatta juttu ei toimi.
Paa se metronomi nakuttamaan ja eti tempo, jossa homma alkaa hajota, ja kuuntele ja tunnustele mikä mättää. Jos sä sanot että pikkaat liian kovaa, ongelma on dynamiikka. Millasta pikkausdynamiikka on jollain Petruccilla tai kumppaneilla? Onks siinä kauheesti heittoja vai onko se ihan tasaista? Miltä sun pikkaus kuulostaa ja tuntuu dynamiikaltaan vs. esmes Petrucci? Miten se dynamiikka vaikuttaa saundiin, siihen miltä soitto kuulostaa?
Mistä pääsemme sellaiseen asiaan, että jos sun soittos ei kuulosta samalta, se johtuu sun tekniikastas! Ja nää saundiasiat ilmenee myös hitaammissa tempoissa, joissa ne täytyy oppia kuulemaan yhtä lailla, jotta treeni on laadukasta.
 
Semmosia asioita mä tarkotin. Tossa korkeushyppyvertauksessa pointti oli juurikin se, että eiköhän meistä jokainen tajua, ettei siihen 180cm ylitykseen vaikuta lopulta mikään muu kuin se, toimiiko hyppääjän keho oikein hyppysuorituksessa vai ei. Ja mitenkäs se hyppääjä ne virheet havaitsee muuten kuin keskittymällä suoritukseensa sitä tehdessään ja koittamalla havaita mitä keho tekee väärin haluttuun päämäärään nähden? Ehkä joku Javier Sotomayor saa oikeilla kengillä kaks senttiä paremman tuloksen siinä vaiheessa kun ollaan äärirajoilla, mutta esmes soitossa puhutaan silloin siitä, soittaako nyt sitten tempossa 250 vai 260 niitä kuudestoistaosapilityksiään - who cares, se on ihan vitun nopeeta silti.
 
Itse asiassa - Rockwayn sivuille on tulossa Mikko Kososen plektrakoulu (on tainnut alkaakin jo), jossa Kosonen puhuu monenlaisista jutuista ja näyttää hyviä treenejä ja tapoja harjotella.

Juu eiköhän tää tullu ny aika selväks, että meikäläinen alkaa treenaamaan, treenaamaan ja vielä kerran treenaamaan. Saattaa jopa olla jotain hyötyä. :)
 
Kiitoksia kaikille vastauksista!

John Titor: Sä et nyt tajunnut yhtään mikä mun pointti oli.
 
Juu en kyllä kieltämättä tajunnu, my bad.
 
Ja pointtisi oli itse asiassa varsin hyvä. Oon tottakai treenannu noita asioita, mutta jostain syystä niissä ei oo tapahtunu samanlaista kehitystä kuin esim. tappingin tai legaton treenaamisessa. Eli jokin menee pieleen.
 
Itse asiassa - Rockwayn sivuille on tulossa Mikko Kososen plektrakoulu (on tainnut alkaakin jo), jossa Kosonen puhuu monenlaisista jutuista ja näyttää hyviä treenejä ja tapoja harjotella.
 
Sillon kun vielä oli tilausaikaa, katsoin sitä Kososen plekukoulua. Se oli mielestäni hemmetin tehokas, olin ihan pihalla siitä niinkuin soitannollisesti. Hassua sinänsä että just eilen yritin ostaa vuorokauden katseluaikaa, kun muistin sen että Mikolla oli hyviä opetuksia. Rockway vaan siirty ärsyttävään hinnoitteluun ja nosti käyttämäni tilausjakson hintaa 50% joka risoo aika pahasti. Jäi ne treenit välistä. Ehkä jossain vaiheessa pakotan itseni ostamaan sen kuukauden, kunhan ensin vakuutan itselleni että siinä on hyvä hinta/laatu-suhde. :)

Alkuvuodesta kirjoitin tänne tekniikkaongelmistani, ja olen iloinen että tein sen koska tekniikka oli todella vitullaan. Mutta sitten tuli vaihe että tajusin kaiken olevan *periaatteessa* hyvin. Tiesin mitä tehdä, kädet olivat oikeissa asennoissa ja soittoasento oli perfetto. Silti Gilbertit ei irronnut. Jolloin huomasin että on aika pistää metronomi/rumpukone/taustanauha _ilman kitaraa_ päälle, ja soittaa. Levyn mukana soittaminen on ok, mutta se peittää osittain virheet. Tarkkailee sivusilmällä että se asento pysyy koko ajan samana ja oikeana, ja soittaa. Ja huolellisesti. Vaikka soittaisit yksinkertaista riffiä, koita soittaa se tarkasti. Kuvittele vaikka treenatessakin että olet keikalla ja ihmiset tanssii soittosi tahtiin. Jos rytmi ei ole tarkkaa, ne kävelee ulos. Ei-soittajatkin tajuavat millon kama ei groovaa. Ne ei tajua mikä mättää, mutta ne tajuaa että joku mättää.
 
Mut mun mielestä Vladin skabailussa on tapahtunut kehitystä, jatka vaan samaan malliin.

aalataur: Alkuvuodesta kirjoitin tänne tekniikkaongelmistani, ja olen iloinen että tein sen koska tekniikka oli todella vitullaan. Mutta sitten tuli vaihe että tajusin kaiken olevan *periaatteessa* hyvin. Tiesin mitä tehdä, kädet olivat oikeissa asennoissa ja soittoasento oli perfetto. Silti Gilbertit ei irronnut. Jolloin huomasin että on aika pistää metronomi/rumpukone/taustanauha _ilman kitaraa_ päälle, ja soittaa. Levyn mukana soittaminen on ok, mutta se peittää osittain virheet. Tarkkailee sivusilmällä että se asento pysyy koko ajan samana ja oikeana, ja soittaa. Ja huolellisesti. Vaikka soittaisit yksinkertaista riffiä, koita soittaa se tarkasti. Kuvittele vaikka treenatessakin että olet keikalla ja ihmiset tanssii soittosi tahtiin. Jos rytmi ei ole tarkkaa, ne kävelee ulos. Ei-soittajatkin tajuavat millon kama ei groovaa. Ne ei tajua mikä mättää, mutta ne tajuaa että joku mättää.
 
Mut mun mielestä Vladin skabailussa on tapahtunut kehitystä, jatka vaan samaan malliin.
 
Thanks man :)
 
Vois täältä saatujen vinkkien avulla lähteä parantamaan tota plekutekniikkaa ja soittoa yleensäkkin. Mulla on jo useampana vuonna mennny niin, että tulee semmosia 1-2 kuukauden putkia jolloin soitan paljon ja treenaan kunnolla. Nyt on ollut taas pari kuukautta hiljaista kun on vahvistimet vaihtunu ja on ollu useita viikkoja ilman mitään pönttöä, joka söi soittointoa. Nyt vois taas otta kunnon reeniputken. :)

Vladi: Thanks man :)
 
Vois täältä saatujen vinkkien avulla lähteä parantamaan tota plekutekniikkaa ja soittoa yleensäkkin. Mulla on jo useampana vuonna mennny niin, että tulee semmosia 1-2 kuukauden putkia jolloin soitan paljon ja treenaan kunnolla. Nyt on ollut taas pari kuukautta hiljaista kun on vahvistimet vaihtunu ja on ollu useita viikkoja ilman mitään pönttöä, joka söi soittointoa. Nyt vois taas otta kunnon reeniputken. :)
 
Olisiko osa sun ongelmasta juuri tässä? Tarkoitan siis, että jos kitara välillä lepäilee pidempään nurkassa ja seuraavaksi sä treenaat intensiivikurssin, niin lopputulos ei välttämättä ole niin hyvä kuin tasaisessa treenissä. Samalla sitä automaattisesti tulee odottaneeksi tuloksia lyhyessä ajassa, kun sitä kerran tulee treenattua tuntitolkulla päivittäin.
 
En siis tahdo mitenkään sanoa, etteikö intensiivisempi treeniputki ole hyvästä jollain tasolla. Tuli vain mieleen, että tasainen treeni pitää mm. lihasmuistia paremmin yllä ja sitä kautta se menee nopeammin myös pitkäaikaiseen muistiin, ts. siitä alkaa tulla automaatio. Lyhyessä purskeessa kovin usein unohtuu myös se, että kehitystä tapahtuu myös levossa ja odotukset kehityksen aikataulusta yleensä on vähän mitä on.
 
Jos miettii asiaa vaikka käytännön tasolla, niin ajatellaan vaikkapa jotain skaalan porausta, mikä on aina kaikille mieleen. Jos treenaat jotain skaalaa vaikkapa viikon 8 tuntia päivässä, niin se ei varmasti ole lopputulokselta yhtä hyvin hanskassa kuin jos olisit treenannut samaa asiaa 2 tuntia päivässä neljän viikon ajan. Tämä johtuu siitä, että asiaa tulee pohdittua vähintäänkin alitajunnan tasolla treenauksen välissä, ja se yleensä aukaisee solmuja. Sama juttu on myös ihan teknisessä mielessä. Ihminen on sen verran hidas otus, että sillä menee aikaa sopeutua asioihin. Myös lihasmuisti ja koordinaatio paranee siinä tauon aikana. Tämän huomaa vaikkapa siinä, että kun treenaat jotain oman kyvyn ylärajoilla olevaa juttu pitkään yhtenä päivänä, etkä saa sitä kohdalleen millään, mutta seuraavana päivänä se menee kerrasta.
 
Luonnollisesti treeniajan jakamisessakin pitäisi käyttää järkeä. Jossain vaiheessa loppuu ilo asian venyttämisestäkin.
 
Tämä nyt ihan vain ajatuksen tasolla. Ei neuvoa tms. vaan pelkkää ajatuksen juoksua omine puutteineen kehityksestä.