Bänditoiminta ›

teidän ongelma on, että ette tajuta chillata siellä soittaessa runkkaatte tosissaan ja jätätte huumorin ja fiiliksen veke. totta kai sitä herpaantuu jos yrittää kusta kattoon. ja kännissä viellä helpommin, kun sattuu tulee se motoriikan pieni herpaantuminen. huomasin tässä kaks kuukaut sit kun sävelsin niin maan perkeleesti biisejä, et helvetti miks niitä nyt tulee niin paljon. ja sillon kun yritin tuli vain jotain tajutonta paskaa. jotain heviä hrrrr. soitin akustisella heviä vuoden verran huihui ei kiva hyhhy. ja olin hieman flippaillut siinä hiisaillut jättänyt alkoholin kokonaan. sit pitkäst aikaa ryystin sen 20 kaljaa nappasin kitaran käteen ja ai voih mitä bluessia lähti. seuraavana aamuna ulostin jostain tuolta syövereistäni, tuskin peräsuolesta, tuskin mahalaukusta vain jostain muusta impulsseja sormiini jotka ottivat tietyn otteen tietyssä järjestyksessä tietystä kohtaa ja oli lähellä itkun tulemista yhyy byääh nyyh kun tuli niin kaunista settiä. krapula on hyvä aika säveltää, kun on paska olo eikä huvita ja huvittaa ja ei ja tekis mieli tasurii ja ei tekis mieli mikään ei ole mitään ja kaikki on kaikkea ja tekisi mieli mennä metsään alasti ja tanssia balettia punaisten norsujen kanssa ja kiivetä puuhun ja soittaa sahalla bluessia vaikka ei teekkään mieli vaan tekee mieli jäädä kotiin nukkumaan mutta ei se ole hauskaa ottaa kitaran käteen ja pah!!!!! ei ajattele mitään ei keskity ei soita vaikka soittaa kunhan rämpyttää rämpyttää ja tekee, helpoin tapa säveltää on kusta vain jotain johonkin ja kuunnella, kunhan saan äänitys vehkeeni niin todistan tämän teille teen biisin tatin hakkauksesta, kahvia ryystävästä mummosta, ja synnytys osastosta vaikka mistä. ottakaa ihmiset hyvät se parru pois sieltä perseestä löysentäkää se rautainen selkärankanne ja relaksoitukaa mailmassa on jo tarpeeksi tuollaisia sossuja jotka eivät osaa ajatella vaan kulkevat kuin jotkut vitun robootit.

vili linnakoski:....
 
En jaksanut lukea loppuun asti, 5/5. Annoin plussan.

Jos ei osaa eläytyä esim keikalla soittaessaan musiikkiin möykkäämällä ja heilumalla (tai ihan millä tahansa muulla keinolla) ilman alkoholia niin onko se rakkautta musiikkiin vai alkoholiin ? Toki alkoholi saa aikaan uskomattomia suorituksia, joita selvin päin ei tekisi, mutta hyvä musiikki tempaa mukaansa selvinpäinkin soittaessa.

Willi Vili! Pannaan joukolla tulevaa Megademoa korvan taa.
 
Välispiikit muuttuu - paremmiksi vai huonompaan on makuasia - mutta siinä aiheen yhteys täällä.

Hyvä Vili. Saatat haeskella bändiä vielä toisenkin tovin.

Parin kerran kokemuksella voin todeta, että ei toimi ainakaan minulle. En toki ole keikkaillut ja voisin kuvitella että paukku tai pari rentouttaisi lavalla, mutta minua ainakin alkaa vain vituttaa se, kun tajuaa että kännissä soitto ei yksinkertaisesti kulje vaikka selvin päin sama kama olisi kuinka helppoa soitettavaa. En voi ymmärtää, kuinka joku voi soittaa oikeasti hyvin humalassa, vaikka onhan sellaisiakin ihmisiä tietysti olemassa...

Torsti Suomi: Hyvä Vili. Saatat haeskella bändiä vielä toisenkin tovin.
 
puhuinko soittamisesta vai sävellyksestä, juu ei en muista itsekkään. ja mul on bändi, kitaran, rumpujen, basson, koskettimien, suun ja saksofonin soittotaito ja pient beatboxaus, konemusan vääntö plaaplaa taitoo ja mielikuvitus.

Lauantain myöhemmällä keikalla Porvoon Seurahovissa vetelin pikku hiivassa. Tai tiputtelin mä siinä ekallakin keikalla pari, mutta janojuomiahan ei lasketa. Oli ihan vitun siistiä. Mulla se on ainakin puhdasta rakkautta alkoholiin.

Lennu: Mulla se on ainakin puhdasta rakkautta alkoholiin.
 
Sitähän se monesti on. Sitä sotkee vaan mahdollinen musiikkiongelma. On hankala hoitaa juomiskeikkoja, jos on sairaalloinen tarve aina välillä soitellakin siinä. Ja kun se ei monestikaan jää siihen pariin biisiin, vaan on vedettävä pahimmillaan noin parikymmentä. Siinä menee sitten jo se juominen aika surkeaksi touhuksi.

enää en juuri juo! mut joskus 0.75-1l whiskii ja soittaa kitaraa..jokainen voi päätellä miten treenit kulki? tosin silloin muut poijaat veti jotain muuta? ja niiden soittokulki...

Kyl sitä mäyris menee ja tuntuu, ettei soitto mee yhtään sen huonommin, mutta rajotan kyllä yleensä jättämällä jo viimestään siihen.

Olin eilen keikalla ja saunottiin soundcheckin jälkeen. Otin saunassa kylmän oluen 0,33 lasipullosta ja voin kertoa ettei melkein mikään ois ollu sen parempaa. Silloin se maistuu parhaimmalle kun sitä ei saisi oikein juoda. Se jäikin mulla illan ainoaksi alkoholiksi, koska minäkin jouduin olemaan keikkakuskina. Keikan jälkeen mukavasti kehuva yleisön edustus olisi tarjonnut juomaa, mut kieltäydyin edes yhdestä koska muuten olisi alkanut väsyttää vielä enemmän kotimatkalla auton ratissa.
 
Se oli tilanteeseen nähden positiivista, ettei keikkapaikalla ollut meininki tarjota alkoholia bändille. Muuten olis taas vituttanut kun ei olis voinut sitten ottaa tarjottua juomaa ja rentoutua. Ja tänä keikan jälkeisena aamuna oli väsymyksestä huolimatta hyvä fiilis, kun ei ollut sotkenut vointiaan kemiallisesti univelan lisäksi.
 
Soitto oli oman amatöörirokkihuitomisen huomioiden ihan skarppia, koska olin ihan selvänä koko ajan. Yleisöllä oli hauskaa ja se oli hyvä, että tehty työ tuotti liksan lisäksi tulosta. Koska oikeestaan aika raskas työkeikka tuo on tuollainen roudaus/ajaminen/roudaus/odotus/keikkasetti1/odotus/keikkasetti2/roudaus/ajaminen/roudaus. Neljän aikaan aamuyöllä kotona nukkumassa...
 
Olen ylpeä välillä tuollaisista suoriutumisista, vaikka monesti kiirestressi, roudauksen määrä ja väsymys meinaa kyseenalaistaa koko touhun. Siitä käteen jäävä rahakin kun on jotain suht pientä. Ja kun on noita raittiina-keikkojakin, perskule... No nyt kotona ah ja punkkupullo korkattuna. :) Juhlin tässä keikkamuusikkouteni raittiutta, heh.
 
Seuraavalla keikalla ajaa joku muu pois.

Aikoinaan ku olin ihan ammattijuoppo (nykyisin raitistunut) niin normipäivänä piti vetää 0.7 VATti (tai vast.) jo ihan käynnistysryypyks että pääsi sängystä ylös. Keikalla sit vedettiin omat, muiden ja yleisön viinat ja silti olin huomattavasti vähemmän kännissä kuin heput joilla oli 1/3 mun veren alkoholitasosta.

vili linnakoski: puhuinko soittamisesta vai sävellyksestä, juu ei en muista itsekkään. ja mul on bändi, kitaran, rumpujen, basson, koskettimien, suun ja saksofonin soittotaito ja pient beatboxaus, konemusan vääntö plaaplaa taitoo ja mielikuvitus.
 
pane ääninäytettä tulemaan.

Epämuusikko: pane ääninäytettä tulemaan.
 
ei oo äänirtys vehkeitä
mutta kerron tarinan, pojasta jolla oli tyttö ja tämä tyttö oli hänen kitara, poika rämpytti kitaraansa, mutta ei saanut muuta kun äänen palkkioksi, suhde ei ole päättynyt vielläkään. eräänä päivänä poika maistoi olutta, niksnaks ja röks poks hän oli siemassut semmosen juuban päälle, että vierustoveritkin humaltuivat pelkän sekoilun katsomisesta, ei, poika ei pannut kitaraansa, vaikka siitä unia näkikin, vaan hän otti sen lempeään syleilyynsä ja rupesi vääntämään sen äänialoja ja rämpyttämään reikää. poika tuli näki ja voitti, samaan aikaan, hän oli keksinyt täydellisen vireen, täydellisen vireen rämpytykseen, vihdoin hän sai tyttönsä tyydyttämisestä jotain takaisin. aamulla poika heräsi, oi vitsi hänellä oli päähän potkittu olo ja sormet verillä, hän muisti, muisti miksi sormensa siihen kuntoon oli saanut, ei, ei itsensä sormittamisesta tälläkertaa, vaan uuden sävelen löytämisestä suhteessaan, mutta ei helvetin perkele, eihän hän muistanut mitään. kaivoi tyttönsä kitaralaatikosta ja pah!!!! sama vire oli, tyttö oli samassa vireessä ja valmis toimintaan, poika ja tyttö elivät elämänsä onnellisina sävellyksin loppuun asti.

Annas minä kerron tarinan: Oli kerran vili jonka ulosanti muistutti vammaisen apinan mökellystä eikä hänen jutuissaan ollut mitään järkeä sitten hän perusti bändin parhaan kaverinsa eli olohuoneessa olevan jukkapalmu pekan kanssa bändin ja eli vähän yksin omassa maailmassaan loppu

Jawski: Annas minä kerron tarinan: Oli kerran vili jonka ulosanti muistutti vammaisen apinan mökellystä eikä hänen jutuissaan ollut mitään järkeä sitten hän perusti bändin parhaan kaverinsa eli olohuoneessa olevan jukkapalmu pekan kanssa bändin ja eli vähän yksin omassa maailmassaan loppu
 
Tämän tarinan jaksoin juuri lukea loppuun.

Jawski: Annas minä kerron tarinan: Oli kerran vili jonka ulosanti muistutti vammaisen apinan mökellystä eikä hänen jutuissaan ollut mitään järkeä sitten hän perusti bändin parhaan kaverinsa eli olohuoneessa olevan jukkapalmu pekan kanssa bändin ja eli vähän yksin omassa maailmassaan loppu
 
hän perusti bändin kaverinsa kanssa bändin, kyllä ensi viikolla meen koesoittoon. että revi humorii siit.
ja porukka on dikannu mun biisei ja saat tiputtaa oman leukaski ku saan zoomin joulu lahjaks.

vili linnakoski: hän perusti bändin kaverinsa kanssa bändin, kyllä ensi viikolla meen koesoittoon. että revi humorii siit.
ja porukka on dikannu mun biisei ja saat tiputtaa oman leukaski ku saan zoomin joulu lahjaks.
 
Vaikka sun zoomailut joulun jälkeen tiputtaisivat leukoja enemmänkin, ei sun silti tarvitse käyttäytyä kusipäisesti kolleegoja kohtaan. Nykypäivinä musamaailmassa päästään alkuun paljolti suhteilla, ellei satu voittamaan idolssia tai popstarssia ja pakko sanoa että sun asenteellas niitä suhteita on varmasti helvetin helppo tehdä...
 
Kyllä sinänsä on pakko kehua, että sun tulevat julkaisus täällä m.netissä tulevat saamaan paljon kuulijoita, haluavathan kaikki kuulla että miltä sen vittumaisen kukkoilijan kuka "ounaa kaikki", biisit kuulostavat. Ovelaa prkl....