Rummut: soittaminen ›

moderndrummer88: Ihan omilla puheillasi annoit ymmärtää, että et tunnu olevan kärryillä mistä puhut.
 
Kun sanoin, että junnujazzarit ovat nörttejä? Kuten sanoin, olen pari tavannut (joskin vain pari) ja heitto olikin sillä mielellä heitetty, että otetaanpas nyt sitä ryönää niskaan kun sitä kerran saa... Ei mulla tässä mitään henkilökohtaista ollut ketään vastaan.
 
Jotenkin sitten pikkuhiljaa koko hevihomma alkoi tuntua puurouttavalta, teki mieli soittaa kevyempää musaa...
 
Mulla on muuten tämä sama juttu, mutta ei kuitenkaan tee mieli metallin soittamista lopettaa. Joku vähän dynaamisempi rokkikama, jossa pääsis ghosteja vetelemään niin että ne kuuluu jonnekin, ois jees. Yleensä soitossani pyrin niihin, mutta eihän ne sieltä jytkeen alta kuulu.
 
en tosiaankaan ollut mikään jazzin ystävä kun sain ekaa kertaa käteen Kind Of Bluen,
 
En minäkään, mutta kummasti aukesi sitten juurikin tuon teoksen avulla. Ei ole haitaksi kenellekään. :)
 
...koska on nyt on silmät avautunu ja poistunu juuri ne vaalenapunaiset -hevilasit silmiltä ja huomannu miten paljon sitä onkaan paskaa musaa kuunnellu, vain lähinnä sen nimissä, että se on heviä ja siksi sitä tulee kuunnella.
 
Ymmärtänet kuitenkin, etteivät kaikki toimi tällä mentaliteetilla? Olen esimerkiksi itse nykyään äärimmäisen valikoiva kuuntelemani metallimusiikin suhteen. Eihän mikään musiikki ole hyvää, jos sitä pitää kuunnella sen takia että nyt vaan täytyy.
 
Etkö juuri tässä itsekkin nyt sitten todennu, että hevi on "valtavirtaa" ja ennemminkin sääntö kuin poikkeus puhumalla tosta "normaalitilanteesta"...?
 
Viittasin silläkin kommentilla ikääsi, mutta paskan väliä, piti päästellä silloin höyryjä ulos, nyt kaikki on kunnossa:) rokrok.
 
Tuli muuten mieleen eräs omakohtainen jaettu keikkakokemus erään nimeltämainitsemattoman jazz-bändin kanssa. On siitä jo aikaa, mutta oltiin tuttavuussuhteiden kautta saatu sovittua keikka Järvenpään Svengiin. Kyseessä oli yksityistilaisuus, jolla oli tarkoitus juhlistaa jotakin asiaa. Kuultiin jo aiemmin, että meidän jälkeemme lavalla soittaa suurinpiirtein samanikäisten jazz-bändi.
 
Olin junalla matkalla Järvenpäähän tekemään soundcheckiä kun loppumatkasta totesin ko. bändin seisovan aika lähellä itseäni junassa. En ollut bändin identiteetistä satavarma, ennenkuin satuin kuulemaan palan keskustelua:
 
"Hei kävittekste muute netis kuuntelee sitä hevibändii joka tuol soittaa nyt samal keikal? Vittu mitä paskaa! Ihan karseet shittii!"
 
Tässä vaiheessa repesin, mutta jokseenkin huomaamattomasti.
 
Sitten juna tulikin Järvenpäähän, ja siinä vaiheessa kun bändi alkoi etsiä oikeaa suuntaa, kysyin että olettehan tämä bändi joka tälle keikalle oli tulossa. Sanoivat että juu, ja mä sanoin perään että miepä olen sen paskan bändin rumpali!
 
Aika punaseks veti se bändin jäsen joka oli aiemmin tuonut ilmi vahvat mielipiteensä meidän bändin musasta:D Mutta ei siinä mitään, heitettiin ylävitoset ja vaihettiin nimet ja sen jälkeen oli hyvä fiilis kaikilla. Kehuivat jopa mun soittoa keikan jälkeen, vaikka olivat soittajina mun silmissä jo ihan toisessa kastissa kuin meikäläinen...