Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ei ajatuksena kauheasti tämä projekti herättänyt innostuksen värinöitä, mutta vanhana Anthrax/Scott Ian -fanboyna silti seurannu bändin ensiaskelia.
 
Eka sinkku "We've Got a Situation Here" olikin sitten hyvyydessään yllätys ja levyä aloin jopa odottaa. Nythän tuo on hommattu ja kuullostaa kyllä hyvälle. Tuon Anthraxin korostaminen ei tässä tapauksessa taida kannattaa, sen verran modernein konstein on bändi liikkeellä ettei taida 80-lukua mehustelevalle rässiliivijengille upota, mutta joo.. eipä tuo noin paperilla pitisi olla munkaan kuppi teetä, mutta niin vain olikin, että kannattanee silti tsekata.
 
Levyhän on kokonaisuudessaan kuunneltavissa tuolla:
http://artists.ultimate-guitar.com/thedamnedthings/music/albums/927055
 
Pari ekaa rallia ja tietenkin tuo sinkkubiisi antaa jo aika hyvän kuvan missä mennään. Loppulevykin tasavahvaa menoa.
 
Toimi muuten erityisen hyvin autossa. Oli pakko ajaa saataakuuttakymppiä.

Anthrax-ketjussa tästä oli jotain pientä juttua vähän aikaa sitten.
 
Itsehän pidän ETIDiä maailman kovimpana bändinä tällä hetkellä, ja oon pikkupojasta asti pitänyt Anthraxista, siksi tämä kiinnostaa kovastikin. Mutta mutta. "We've Got A Situation Here"-biisi (joka muuten takuulla lainaa nimensä Jersey Shore -sarjasta) on ihan mainio ralli, mutta muut kuulemani on jääneet tasollisesti paljon heikommiksi. Matsku on turhan samankaltaisen ja koukuttoman oloista, mutta ehkä se enemmällä kuuntelulla voisi osoittautua vähän monisäikeisemmäksi. Epäilen silti. Lisäksi hämää turhan tiluttelun määrä. Ihan älyvapaata sooloilua. Mitäpä sitä, kun on 3 kitaristia. Joistain haastatteluistakin saanut lukea, miten FOB-Trohman on jotenkin mehuissaan kun pääsee vihdoin tiluttamaan. Ei voi kuin huokaista.
 
Ja Keith Buckley on todella kova hc-core-skene-whatever-huutajana, yksi parhaimmista, ellei jopa aivan paras, mutta laulaminen on vähän 50/60. Sillä on sellainen ihan kiva "southern"-nasaaliklangi ja -melodiataju, mutta se on jo käyttänyt niitä melkein puuduksiin asti ETIDin kanssa. Tosin jos ei oo ETIDiä kuunnellut, niin sitten tämä voi ehkä kuulostaa freesiltä. Lisäksi sillä on ihan kiitettäviä ongelmia pysyä vireessä livenä.
 
Minusta TDT kuulostaa kevyemmältä, koukuttomammalta ja turhaa tilua sisältävältä ETIDiltä.
 
Ihan vaan vertailun vuoksi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=uPBdlDMX5Ws (biisillä tosin vierailee Dallas Green)
 
http://www.youtube.com/watch?v=1aKIpMl3Xh8
 
Niin ja piti sanomani, että ihan Thin Lizzyähän tää TDT on.
 
Ja vielä että "heavy metal super group". Just.

Matsku on turhan samankaltaisen ja koukuttoman oloista, mutta ehkä se enemmällä kuuntelulla voisi osoittautua vähän monisäikeisemmäksi.
 
Mun mielestä tämä oli plussaa tämä tasavahvuus- vai onko se sitten tasapaksuus. Nykyään ilmestyy niin paljon pirun pitkiä levyjä joissa koitetetaan tarjota jokaiselle jotain, joten aina ilahduttaa tuommonen levy missä tarjotaan vaan sitä yhtä ja samaa johoinkin tiettyyn fiilikseen... toki jos se yksi ja sama ei kuulijalle toimi niin sittenhän homma on selvä.
 
Mutta itselleni siis toimi. Ja koukkuja mun mielestä löytyy kiitettävästi. Jo näin kahden kuuntelun jälkeen.

Löytyy kokonaisuudessaan myös Spotifystä näemmä:
 
http://open.spotify.com/album/4WakVFHlLYr5HXPNZRdN3J
 
Parhaiten itselleni kolisevat Handbook, Situation ja Ironiclast. Reckoningin poppikertsi on ihan mukavaa vaihtelua.