Kitarat: kitarakamat ›

se nyt vaan on kylmä tosiasia jotta Laatu Maksaa, aina. Syystäkin toki.
 
se taasen aiheuttaa sen että kitaroista ja musalaitteista tulee ikäänkuin panostuskysymys, ainakin pienempituloiselle. Eli kuinka paljon on valmis pistämään hintaa kiinni niihin laitteisiin ja esm. karsimaan muusta? Eli jättääkö sen lomamatkan väliin tai hianomman kulkupelin ostamatta ja pistääkin pikkasen enempi kiinni sitten johkin laadukkaampaan soittopeliin vaikkapa.
 
kyllä huvittas kunnon auto ostaa kovasti, mutta enempi houkuttaa kunnon PRS tai Gibsoni.
Eikä skeboissa oo ainaskaan juoksevia kuluja niiko bensa, vakuutukset yms. =P
Soittaakin niillä voi ;)

9292: Hmm.. Jonkunlaista kapeakatseisuutta tässäkin asiassa. Onhan tässä edelllä tullut monia hyviä pointteja, mutta mutta silti on tuommoinen melko kärkevä vastakkainasettelu. Toiset väittävät että ei niillä ritsoilla ole eroa vaikka onkin 3x hinta kalliimmalla verrattuna siihen halvempaan ja sitten se toinen puoli mitkä näkevät ja kuulevat ja tuntevat sen eron. Ei kitaroita voi jaotella hintansa mukaan. Onhan 500 euron hintaluokassa ihan varmasti, jos ei nyt sellaisia malleja, niin ainakin sellaisia yksilöitä jotka pärjäävät ihan yleisesti ottaen 1500 euron kepeille. Kyllä sitä 1500 eurolla voi saada paskaa, mutta onhan se epätodennäköisempää kuin se että kitara maksaa 500 euroa. Eli: voidaan olettaa että 1500 euroa maksava kitara parempi kuin 500 euroa maksava kitara, mutta ei se ole absoluuttinen totuus. Niin se vain on. Aamen
 
Yksilöitähän ne 1500 euron kitarat ovat. Suurin osa on hyviä, osa huonoja, ja osa sitten aivan loistavia. Sitten vaikka 2500 euron kepit. Suurin osa on vähän parempia ku 1500 euron kepukat, pieni osa aivan susia, osa samanlaisia ku 1500 euron kepukat keskimäärin, ja sitten osa onkin aivan mielettömiä. Samalla tavalla 500 euron kepit.. Osa on aivan susia, osa ihan hyviä, ja osa yltää siihen 1500 euron tasolle, mutta nää on melko harvassa. Oikeastaan, ite näen asian niin että kun mennään hintaluokassa ylöspäin, on kitaran ns. keskilaatu paranee kun. Lisäksi ne erityishyvät yksilöt ovat aina vain mahtavampia, ja ne ns. paskat yksilöt eivät olekaan niin susipaskoja, mutta esimerkiksi edellisen hintaluokan ns. perusyksilöitä. Näin ihan kärjistettynä.
 
Eihän tietenkään hintaa voida pitää sinä laadun mittarina, sillä niin kuin ketjusta on aiemmin ilmennyt, firmat hinnoittelee kitara eri tavoilla. Hinta on kuitenkin jotenkin suuntaa-antava mittari laadulle, muttei mitään selviä rajoja voida vetää, juuri eri firmojen eroista johtuen. Siksi samassa "luokassa" voi siis joko selvitä halvemmalla tai joutua maksaa enemmän ihan omista preferensseistä riippuen.

Tästähän voitais tehdä testi. 100 koehenkilöä kävelevät kitarakauppoihin eri puolilla suomea, ja toiset 50 ostavat ~500€ hintaisen kepin ja loput 50 sitten ~1500 hintaisen kepin. Sitten noin 10 kitara-alan ammattilaista tutkivat kitarat soitettavuudeltaan ja antavat omat pisteensä kullekin kitaralle. Ja eikun taulukoimaan! Joku vois vielä kustantaa tän lystin.

detroit442: se nyt vaan on kylmä tosiasia jotta Laatu Maksaa, aina. Syystäkin toki.

 
Japanilaiset olivat eri mieltä 70-80 luvulla, ja syntyi ns. lawsuit-kitarat. Tietenkin laatu maksaa jonkin verran, mutta kohtuus kaikessa.

randy rhoads:
1) Voisinpa väittää, että esim näillä kavereilla, jotka kehuvat liukuhihnalta tulleen kitaransa pärjäävän Custom shopeille 6-0, ei todellisuudessa ole kovin kummoisia kokemuksia yli 2k€ soittimista.
 
2) Kuka ostaa kitaran miettien, mitä siitä saa myydessä. Soittamiseen se on tarkoitettu, eikä myymiseen.
 
Ykköseen: Luulen myös että tästä seikasta kumpuaa kalliiden kitaroiden vähättely joidenkin taholta. Olen täsmälleen samaa mieltä. Kaikki mun omat vempaimet on alta tonnin ja näihin on tyytyväinen. Paremmasta ei tiedä, joten ei ole tuskaakaan :)
 
Kakkoseen: Tämä rauhoittaa. Tavoitteena on soittaa kepukat puhki ja pääasia että soundaa hyvältä. Jämät poltan joskus takassa.

Music_Fighter: Japanilaiset olivat eri mieltä 70-80 luvulla, ja syntyi ns. lawsuit-kitarat. Tietenkin laatu maksaa jonkin verran, mutta kohtuus kaikessa.
 
itellä on kaks japanilaista Tokaita, kummatkin hiton hyviä skeboja.
Mutta nekin on silti kalliimpia ko korealaiset Tokait, siinä pointti ;)
 
elikkäs suhteessa verraten jotain valmiiksi suht halpaa kitaraa toiseen vastaavaan Vieläkin halvempaan versioon,
laadukkaampi maksaa aina silti enempi.
Ei sitä lainalaisuutta nyt vaan millään muotoa pysty kiertämään, jotta laadukkaampi maksaa enemmän, tottakai. Asia mikä tahansa.
Materiaalit, tekotapa, viimeistely/huolittelu, kaikki tarkemmin ja aikaavievemmin tehty tietty kustantaa enempi.
 
Oishan se toki kiva jos asiat kääntyiskin sillaipäin, että ne musalaitteet johon itellä olis järkevissä mitoin varaa, oliskin niitä parhaimpia sitten maksakoon kuinka vähän tahansa, mutta yhteiskunta ja maailma ympärillä ei itsen mukaan muutu, joten tietyt vakiot ja suhteellisuusteoria yms. pysyy samana. Vanha ja ruosteinen Lada nyt ei vaan millään muotoa pysty olemaan parempi ko uusi Mese.
Tunnearvo voip olla sitten eri juttu, mut sit mennäänki sentimentaaliselle sektorille, ja tunteet ja järki on tunnetusti kaks eri juttua.
 
sen takia kantsii toljottaa sitä hinta-laatu suhdetta, että saa pennosilleen eniten mahdollista vastinetta, jos ei oo varaa törsäillä miten sattuu.
Juuri siksipä kumpikin japskiTokai on edelleen kehissä, ovatten maksaneet ittensä melko hyvin takaisin sanosin, ja käyttöikääkin on vielä vaikka kuinka. Hyvin pelittäävät :) Seuraava skeba saakin sitte luvan olla joku yyberPRSsi jota ei tarvi ikuna vaihtaa

Mitä vähemmän jostain asiasta tietää, sitä helpompi on siitä olla jyrkästi jotain mieltä. Jos noin yleisesti ottaen ei huomaa mitään eroa 500 ja 1500 kitaroissa niin tuskin noihin soittimina on kovin tarkkaan perehtynyt. Soittaa voi toki hienosti vaikka narupassolla, eikä maksa mittään.

Hei huomaako kukaan että pitkästä aikaa tällä foorumilla on keskustelua sen ainaisen parempi kuin kinastelun tilalla ?

Vähän offia, mut kummin päin pitäs laittaa töpseli seinään että lähtee parempi saundi.
;)

Satu ja Tuija: Vähän offia, mut kummin päin pitäs laittaa töpseli seinään että lähtee parempi saundi.
;)
 
Takaperin, päällään seisten tottakai. Veri pakkautuu päähän, ja kaikkihan tietää että kovat jätkät tunnistaa siitä että ne tekee mitä tahansa miten päin tahansa, eli tuo pittääpi todistaa myöskin että soundista tulee hjuva.
 
Kannattaa myös muistaa että piuhatskaapelin ollessa irroitettavissa molemmista päistä, pitää se laittaa ensin seinään kymmeneksi minuutiksi, näin ollen toimien standbyna sille piuhatskaapelille, niilläkun ei kytkimiä ole erikseen pitää se toteuttaa manuaalisesti, ja vasta tuon jälkeen vaffariin kiinni...

Les Fender: Mitä vähemmän jostain asiasta tietää, sitä helpompi on siitä olla jyrkästi jotain mieltä..
 
Tämä juttu on niin totta! Pätee kaikissa asioissa.. Mutta sehän meneekin, että mitä enemmän alkaa tietämään asioista, niin samalla tajuaa kuinka vähän sitä lopulta tietääkään. Asiasta tietämätön heittää aina ne kovimmat kommentit.

Peku911: Tämä juttu on niin totta! Pätee kaikissa asioissa.. Mutta sehän meneekin, että mitä enemmän alkaa tietämään asioista, niin samalla tajuaa kuinka vähän sitä lopulta tietääkään. Asiasta tietämätön heittää aina ne kovimmat kommentit.
 
Näin juuri. Jotkut ne perussuomalaisiakin äänestää.

Les Fender: Mitä vähemmän jostain asiasta tietää, sitä helpompi on siitä olla jyrkästi jotain mieltä. Jos noin yleisesti ottaen ei huomaa mitään eroa 500 ja 1500 kitaroissa niin tuskin noihin soittimina on kovin tarkkaan perehtynyt. Soittaa voi toki hienosti vaikka narupassolla, eikä maksa mittään.
 
Jos se vaatii kovasti asiantuntevuutta että huomaa eron, niin kyllä se sitten aika pienistä eroista on kyse. Näin se usein on, nimittäin. Ja kun makuasioista on kyse, niin sekään ei hinnan mukaan aina mukaudu. Kyllä se laatu hitusen enemmän kuin 500€ maksaa, mutta 1500€ paikkeilla maksetaan jo koristelusta/käsityöstä, saatavuudesta/harvinaisuudesta/kysynnästä ja brändistä, ja ne eivät kauheasti vaikuta soitettavuuteen tai soundiin. Näin yleisesti ottaen.

Music_Fighter: Jos se vaatii kovasti asiantuntevuutta että huomaa eron, niin kyllä se sitten aika pienistä eroista on kyse. Näin se usein on, nimittäin. Ja kun makuasioista on kyse, niin sekään ei hinnan mukaan aina mukaudu. Kyllä se laatu hitusen enemmän kuin 500€ maksaa, mutta 1500€ paikkeilla maksetaan jo koristelusta/käsityöstä, saatavuudesta/harvinaisuudesta/kysynnästä ja brändistä, ja ne eivät kauheasti vaikuta soitettavuuteen tai soundiin. Näin yleisesti ottaen.
 
Eihän tuossa mistään ammattilaisuudesta puhuttu. Jopa minä tunnistan eron 1000 euron Ibanez K7:n ja 1400 euron Jackson Soloistin välillä, kun puhutaan käytetyistä. Vielä selvempi ero on 650 euron RG2570:sessä ja tässä Soloistissa. Toki yksilöistä kiinni, muttei tarvitse olla Einstein huomatakseen kitaroissa "hienoisen" laatueron, ihan jo soinnissa ja viimeistelyssä. Itse en ole ikinä rahaa musasta saanu. Tai edes omaa kitaraa rakentanu.

Mr. Speed: Eihän tuossa mistään ammattilaisuudesta puhuttu. Jopa minä tunnistan eron 1000 euron Ibanez K7:n ja 1400 euron Jackson Soloistin välillä, kun puhutaan käytetyistä. Vielä selvempi ero on 650 euron RG2570:sessä ja tässä Soloistissa. Toki yksilöistä kiinni, muttei tarvitse olla Einstein huomatakseen kitaroissa "hienoisen" laatueron, ihan jo soinnissa ja viimeistelyssä. Itse en ole ikinä rahaa musasta saanu. Tai edes omaa kitaraa rakentanu.
 
Eroja on tietenkin. Itse en pidä Ibanezeista lainkaan. Pitäisin enemmän 650€ Jacksonista kuin lähestulkoon mistään Ibanezista. Mutta sehän on makuasia eikä laatuasia. Mielummin soitan stratokopiolla kuin millään noista.

Jos se vaatii kovasti asiantuntevuutta että huomaa eron, niin kyllä se sitten aika pienistä eroista on kyse.
 
Noh, mun mielestä nuo ovat erittäin suuria eroja. Ei noi mitään pelkkiä makuasioita ole. Esim. niillä listoilla on akustisissa huomattavasti tärkeämpiäkin merkityksiä kuin koristelu.

Les Fender: Niimpä, kun noita itse rakentelee niin oppii kummasti ymmärtämään miksi halvemmissa kitaroissa on _paksu_ PU-lakka, miksi ne ovat yleensä läpi värjättyjä tai tummia bursteja tai niiden kannet/pohjat on viilutettuja, miksi nauhamateriaali on pehmeää, miksi niissä on muoviset satulat, miksei käytetä oikeaa helmiäistä, miksi logo on siirtokuva, miksi rosetet ovat akustisissa siirtokuvia, miksi akustisissa ei ole reunalistoja tai ne ovat muovia, miksi akustisissa vain kansi on "massiivipuuta" jne...
 
Tottapa totta. Ei muuta kuin jengi joukolla tekemään helmiäisestä erikoisempia upotuksia eebenotelautaan ja viilailemaan luusatuloita raaka-aihioista. Voisi olla monelle tekemistä fillerin ja nitrolakan käytössäkin...
 
Perse edellä puuhunhan sitä pitää ensin mennä eli kantapään kautta. Sitten sitä vasta oppii ja ymmärtää.

Les Fender: Noh, mun mielestä nuo ovat erittäin suuria eroja. Ei noi mitään pelkkiä makuasioita ole. Esim. niillä listoilla on akustisissa huomattavasti tärkeämpiäkin merkityksiä kuin koristelu.
 
Puhuin lähinnä sähkökitaroista, en kyllä akustistista tiedä hirveästi. Akustiset ovat enemmän riippuvaisia käsityöstä ja puusta, niin niissä hinnat ovat kyllä suurempia jos todella hyvän haluaa.

Music_Fighter: Puhuin lähinnä sähkökitaroista, en kyllä akustistista tiedä hirveästi. Akustiset ovat enemmän riippuvaisia käsityöstä ja puusta, niin niissä hinnat ovat kyllä suurempia jos todella hyvän haluaa.
 
Perimmältään se sähkökitarakin on akustinen soitin jonka ääntä vaan vahvistetaan milloin milläkin muljuttimella. Surullista on jos se signaalitien ensimmäinen lenkki on huono. Makkara on hyvää ilman heíkkoa lenkkiä.