Kitarat: kitarakamat ›

Ensinnäkin, käsintehty on kalliimpi kuin konetehty. Se ei kuitenkaan tarkoita että se olisi yhtään sen parempi, siksi koneella hyvin valmistettu kitara on hinta/laatusuhteeltaan paras. Korkealaatuinen hardware ei maksa astronomisia määriä rahaa, joten se ei oikeuta kovin paljon yli 1000€+ hintaa. Kaikenlaiset koristeet, erikoismaalaukset ja kullatut osat maksaa tietenkin, mutta eivät vaikuta soundiin/soitettavuuteen erityisen paljon. Ei myöskään brändinimi, joka leimattuna kaulaan lisää kitaran hintaa huomattavasti.
 
Esim. Fenderin strato ei alunperin ollut mikään kallis käsintehty huippukitaranrakentajan mestariteos, vaan yksinkertainen yhteenruuvattava lankku. Ei sen tulisi maksaa huimia hintoja. Brian Mayn käyttämä kitara, itserakennettu kaikenlaisista roinasta. Kuulostaako se levyllä halvalta kitaralta?
 
Hassua, kun Fenderin SRV-kitara jota kokeilin hiljattain, surisi säröllä aivan mielettömästi verrattuna häiriösuojattuun Tokai stratooni. Kun siinä on vielä teräsblokki-vintagetalla ja seymour duncanin mikit, niin ei se SRV edes kuulostanut paremmalta. Sustaini suurin piirtein samakin, tosin vähän mukavempi kaula. Hintaero kuitenkin huima.
 
Saattaa siitä 1500€ kitarasta löytää jotain nyansseja jota ei alle 1000€ kitaroissa ole, mutta nyansseista on kyse. Ja makuasioista. Jos se 1500€ kitara kuulostaa paremmalta kuin oma, kannattaa ottaa selvää miksi. Se voi olla yksinkertaisesti se että siinä on erilainen talla, vaikkapa stratossa vintagetallan sijasta modernimpi versio.

Vaikka kitaraa ei alunperin hommaisikaan siinä mielessä että siitä ikinä erkanee, niin veikkaanpa että siitä 1500 kitarasta saa omansa takaisin kun taas 500 kitaran myyminen jo sinänsä voi olla työn ja tuskan takana.
Eli - säilyttää arvonsa - ja saattaapi jopa noustakin ajan kuluessa.

qal: Vaikka kitaraa ei alunperin hommaisikaan siinä mielessä että siitä ikinä erkanee, niin veikkaanpa että siitä 1500 kitarasta saa omansa takaisin kun taas 500 kitaran myyminen jo sinänsä voi olla työn ja tuskan takana.
Eli - säilyttää arvonsa - ja saattaapi jopa noustakin ajan kuluessa.
 
Ja tässä vaiheessa sille kovalle laukullekkin tulee käyttöä kun matkahuoltoon laittaa

qal: Vaikka kitaraa ei alunperin hommaisikaan siinä mielessä että siitä ikinä erkanee, niin veikkaanpa että siitä 1500 kitarasta saa omansa takaisin kun taas 500 kitaran myyminen jo sinänsä voi olla työn ja tuskan takana.
Eli - säilyttää arvonsa - ja saattaapi jopa noustakin ajan kuluessa.
 
Tämä on totta, mutta yleensä arvonmenetystä on, ja kun se usein 1500€ kitarassa on kyse satoista euroista, voi huoletta myydä 500€ kitaran vaikkapa puoli-ilmaiseksi siinä tilanteessa. Sitten on lawsuit-kitarat, JV-squierit jne. halvat kitarat, jotka menevät kalliilla. Itse käytin 80-luvun Ibaneziin kaikenkaikkiaan 450€, myin sen pari vuotta myöhemmin 600€:lla. Pitäähän sitä sitten tietää mitä ostaa.

qal: Vaikka kitaraa ei alunperin hommaisikaan siinä mielessä että siitä ikinä erkanee, niin veikkaanpa että siitä 1500 kitarasta saa omansa takaisin kun taas 500 kitaran myyminen jo sinänsä voi olla työn ja tuskan takana.
Eli - säilyttää arvonsa - ja saattaapi jopa noustakin ajan kuluessa.
 
Voihan sen 500 kitarankin arvo nousta. Noin peruskepakoilla (ei odotettavissa erityistä mojobuumia) 500 kitaran myy helposti 300:lla, kun 1500 kepakosta voi olla vaikea saada 1300. Mutta eihän kitaroita myydä, eihän...

zuppermuhle: Ja tässä vaiheessa sille kovalle laukullekkin tulee käyttöä kun matkahuoltoon laittaa
 
Sille tulee myös käyttöä siinä vaiheessa kun keikkoja aletaan kiertelemään isojen lastien kanssa keikkabusseilla ja lentokoneilla.Myöskään vakuutusyhtiön tädit ei katsone kovin hyvällä jos kitara räpsähtää rikki oltuaan pehmeässä nyssykässä.

Music_Fighter: Tämä on totta, mutta yleensä arvonmenetystä on, ja kun se usein 1500€ kitarassa on kyse satoista euroista, voi huoletta myydä 500€ kitaran vaikkapa puoli-ilmaiseksi siinä tilanteessa. Sitten on lawsuit-kitarat, JV-squierit jne. halvat kitarat, jotka menevät kalliilla. Itse käytin 80-luvun Ibaneziin kaikenkaikkiaan 450€, myin sen pari vuotta myöhemmin 600€:lla. Pitäähän sitä sitten tietää mitä ostaa.
 
Siksi kannattaakin ennemmin ostaa kalliimmat kitarat käytettyinä...

Fantasmic: Sille tulee myös käyttöä siinä vaiheessa kun keikkoja aletaan kiertelemään isojen lastien kanssa keikkabusseilla ja lentokoneilla.
 
Kyl se on ihan hyvä jo siinä kun kuskaa soitinta treeniksen ja kodin välillä.

Numb: Kyl se on ihan hyvä jo siinä kun kuskaa soitinta treeniksen ja kodin välillä.
 
Paitsi jos kitarana on joku RR jonka laukku on aivan mahdottoman kokoinen jos joutuu pyörällä/julkisella kulkemaan.

zuppermuhle: Paitsi jos kitarana on joku RR jonka laukku on aivan mahdottoman kokoinen jos joutuu pyörällä/julkisella kulkemaan.
 
Eikös Rhoadsiin ole saatavilla kunnon muotolaukkua, muistaakseni moisen jossain nähnyt... Jacksonin RR-casen koko on kyllä huvittava. Ja mä kun pidin Explorerin casea isona. Melkoista juhlaa kanniskella omaa Soloistia tuon jälkeen.

Thule: Eikös Rhoadsiin ole saatavilla kunnon muotolaukkua, muistaakseni moisen jossain nähnyt...
 
on,
 
http://www.thomann.de/fi/jackson_multifit_case_universalkoffer.htm

zuppermuhle: Paitsi jos kitarana on joku RR jonka laukku on aivan mahdottoman kokoinen jos joutuu pyörällä/julkisella kulkemaan.
 
En tiedä tuosta, kun nakkaan soittimet aina peräloosteriin tai takapenkin jalkatilaan ;)

Numb: En tiedä tuosta, kun nakkaan soittimet aina peräloosteriin tai takapenkin jalkatilaan ;)
 
Sama vika täällä. Tosin on sitä aikoinaan 6-kielistä bassoakin rontattu laukun kera julkisiin, eli kyllä se suurin este on pikemminkin ettei kehtaa. ;)
 
PS. En oikeesti tiedä minkä kokonen laukku RR:lle vaaditaan olettaen kuitenkin että bassolaukku olis vähintään samaa kokoluokkaa.

Kuljen Les Paul kovassa laukussa autolla, julkisilla, kävellen ja fillarilla. Viimeksi mainitulla ei voiteta liikenneturvallisuuspalkintoja.
 
Kyllä kitaralle pitää kova laukku löytyä kaupanteon yhteydessä! Se on lisävaruste no. 1.

Minä en ajattele järjellä kun soittimista on kyse. Jos haluan jonkun se on ostettava, jos ei ole varaa niin pitää odottaa, että joskus on varaa tai jättää ostamatta. Hinta ei ole merkityksellinen asia. Haluan joskus Les Paulin, sen pitää olla Gibson koska en halua kopioita tai plagioita. Orville saattaa kelvata, koska siinä on oikean muotoinen lapa. Sama juttu stratojen kanssa, Fender pitää olla. Ei siinä järkisyyt paina mitään.
Omistin kerran Fenix-merkkisen lespan, oli hyvä kitara se, maksoi 200€ kirpputorilla, liimakaula, oikeaa puuta, hyvä sointi ja soitettavuus ja kunnon mikeillä kuulosti siltä miltä odotan lespan kuulostavan. Järkevästi ajatellen siinä olisi ollut kitaraa loppuiäksi. Mutta kun ei se tuntunut oikealta, aina kun soitti oli vähän huijarimainen olo. Ei ole järkevää ei. Minun pitää saada kymmenen kertaa kalliimpi Gibson, joka ei taatusti ole soittimena kymmenen kertaa parempi. Sellainen olen minä. Pitää tulla hyvä fiilis. Ei tule minulle se kaikista soittimista ei.

Terry Pantheras: Kyllä kitaralle pitää kova laukku löytyä kaupanteon yhteydessä! Se on lisävaruste no. 1.
 
Oisko ykkönen...? Mulla taitaa olla ykkönen kyllä hihnalukot. Tosin noita koteloita on nurkissa jo useampia, eikä jokaiselle kitaralle tarvitse olla omaa koteloa, kun ei kaikkia mukana kerralla kanna kuitenkaan.

En tiiä ku ei oo 1500 euron kitaroita.

Jucciz: En tiiä ku ei oo 1500 euron kitaroita.
 
Entäs se Jackson Performer?

Jucciz: En tiiä ku ei oo 1500 euron kitaroita.
 
Jep, turha noita halpiskitaroita on keräillä.