Yleistä keskustelua musiikista ›

Osteri: Tsekkaa HB ( Holy Bible ? ) http://www.hbmusic.net
Uskonnollista hevanderia Suomesta, laulajana ihana Johanna. Minusta tämä vastaa otsikossa esitettyyn kysymykseen.
 
HB:n uusin sinkku Perkeleitä on mielestäni aivan mahtava....siinä on vähä semmosta pilke silmäkulmassa meininkiä...ja tuo biisihän on tehty vastineeksi ku joku kukkahattutäti oli tuominnu bändin perkeleestä olevaksi

Tähä väliin: DK - Religious Vomit.

Borlag: Se mitä itse olen kuullut bändejä jotka luokittelevat itsensä uskonnolliseksi bändiksi, on yleensä osoittautunut musiikiksi joka on yksinkertaisesti luotaantyöntävää. Miksikö näin? Se oman uskonnon tuputtaminen on jotain mitä en voi sietää lainkaan. Aivan sama juttu on omien poliittisten mielipiteiden tuputtaminen musiikissa. Omasta mielestäni uskonto, kuten mielipiteetkin oli kyse sitten vaikka tuosta polititikasta tai mistä tahansa muustakin, on henkilökohtainen asia. Toki sen voi tuoda ilmi musiikissakin, mutta tämän voi tehdä ilman sitä tuputtamistakin.
 
Yleensä parhaat näistä uskonnollisista bändeistä ovatkin juuri niitä bändejä jotka eivät mainosta olevansa niitä, tekevät musiikkia jotka käsittelevät kaikenlaisia aiheita, ei pelkästään niitä uskonnollisia, ja silloinkin kun aiheena on uskonto tai siihen liittyvät asiat, sitä omaa uskontoa ei silti pakkosyötetä.
 
Nimenomaan, itse en kyllä tiedä yhtäkään "tuputtajabändiä", vaikka tiedänkin todella laajan kirjon kristillisiä bändejä.
Useimmat yhtyeet laulavat ylistystä Luojalle, eivät niinkään tuputa mitään. As I Lay Dyingin sanoitukset tulevat suoraan henkilökohtaisesta uskonelämästä, kuten myös Haste The Dayn sekä Mokoman tekstit jne. Mokoma ei ole tosin kristitty yhtye, Marko A. sen sijaan laulajasanoittajana on.
 
Kristilliset tekstit voi myös helposti 'jemmata' abstraktien sanoituksien taakse. Hyvänä esimerkkinä Callisto. Yhtye koostuu uskovista, tosin eivät sitä väläyttele eivätkä provosoi mitenkään asialla. Tekstit perustuu kristilliseen eskatologiaan & uskonelämään. Osa vesiselvästi, osa vähemmän näkyvästi.
 
Ja voisin vielä tosta parit bändit ketjun aloittajan iloksi listata:
 
The Showdown
Seven Places
Haste The Day
Demon Hunter
Callisto
August Burns Red
As I Lay Dying
Sacrificium
Underoath
Christafari
Hillsong United
P.O.D.
Skillet
Mae
Michael W. Smith
HB
Pekka Laukkarinen
Petri Kosonen
Thousand Foot Krutch
The Devil Wears Prada
Living Sacrifice
Kutless
Pillar
Project 86
Disciple
Emery
Impending Doom
As Cities Burn
David Crowder Band
Relient K
Third Day

Nimenomaan, itse en kyllä tiedä yhtäkään "tuputtajabändiä", vaikka tiedänkin todella laajan kirjon kristillisiä bändejä.
Useimmat yhtyeet laulavat ylistystä Luojalle, eivät niinkään tuputa mitään. As I Lay Dyingin sanoitukset tulevat suoraan henkilökohtaisesta uskonelämästä, kuten myös Haste The Dayn sekä Mokoman tekstit jne. Mokoma ei ole tosin kristitty yhtye, Marko A. sen sijaan laulajasanoittajana on.
 
No tota sun listaa kun katsoo, niin kyllä sä taidat muutaman tuputtajabändinkin tietää. Myöskin aika nopeita "tuomioita" tuntemattomien ihmisten sanoituksista, on eri asia miten asiat itse kokee. Esim. AILDin haastatteluja kun lukee, niin voi saada äkkiä vastapainoa noille sun olettamuksille. Haste the Daynkin biisit enemmän käsittelee elämää yleensä.

Kristilliset tekstit voi myös helposti 'jemmata' abstraktien sanoituksien taakse. Hyvänä esimerkkinä Callisto. Yhtye koostuu uskovista, tosin eivät sitä väläyttele eivätkä provosoi mitenkään asialla. Tekstit perustuu kristilliseen eskatologiaan & uskonelämään. Osa vesiselvästi, osa vähemmän näkyvästi.
 
Callistonko kaikki jäsenet on uskossa?
 
E: Tuputtamista tarjoilee NIV http://www.myspace.com/noinnocentvictim

aihetta sivuten: Aspin Sami on aika kova kepittäjä.

Mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista levyistä on Kansasin Vinyl Confessions. En aikoinaan nuorena edes tajunnut, että tämän levyn sanoituksissa on kyse ns. kristillisestä rockista. Walshan lähti tuohon aikaan bändistä, ilmeisesti juuri kyllästyneenä Livgrenin ja Steinhardtin uskomuksiin ja tilalle palkattiin John Elefante. Itse pidän Elefanten Kansas-kaudesta kuin hullu puurosta, vaikka en kristityksi itseäni laskekaan. Omaan korvaani Elefante on selkeästi miellyttävämpi laulaja kuin Steve Walsh.
 
Tuossa näytettä Vinyl Confessions-kiertueelta:
http://www.youtube.com/watch?v=Ymn_zMIBKzA&feature=related
 
Ja tässä Elefanten myöhempää soolotuotantoa:
http://www.youtube.com/watch?v=0zwCTwM9pTY&feature=related

teline: Samaa paskaa kaikki uskontomusiikki/uskonnotkin.
 
Eihän uskonto musiikista paskaa tee. Eikös sen tee ihmisten musiikkimaku ja mieltymykset? Kyllähän biisi voi olla hyvä biisi, lauletaan siinä sitten saatanasta tai jumalan pojasta. Tai mistä hyvänsä.

ukko idänmies: Eihän uskonto musiikista paskaa tee. Eikös sen tee ihmisten musiikkimaku ja mieltymykset? Kyllähän biisi voi olla hyvä biisi, lauletaan siinä sitten saatanasta tai jumalan pojasta. Tai mistä hyvänsä.
 
Okei pitänee tarkentaa. Mä en kestä sitä, että musiikkia hyväksi käyttäen yritetään käännyttää jengiä uskoon. Tuo uskonnoille ominainen keinotekoinen syyllisyyden luominen on jotenkin todella halpamaista ja puistattavaa. Hyvä biisi on hyvä biisi. Jos siihen isketään sellainen sanoma että minun, kuuntelijan, pitäisi miettiä oma elämäni uusiksi ja antautua täysin järjenvastaiselle ideologialle, siitä tulee oksettavaa paskaa. Mun mielestä.
 
Tämä mun mariseminen tosin sotii hieman mun omia periaatteita vastaan, kun olen ehdottoman valinnan- ja yksilönvapauden kannalla. Perustelen mielipiteeni kuitenkin sillä, että uskonto/uskonnot ovat aina yrittäneet joka tuutista tursuttaa ihmisille omaa sanomaansa jopa äärimmäistä väkivaltaa ja uhkailua käyttäen. Tämän takia aika pitkälti kaikki järjestäytyneeseen uskontoon liittyvä materiaali missä tahansa muodossa olisi jopa loukkaavaa jos välittäisin asiasta tarpeeksi.
 
Tulipa mieleeni yläasteen aikainen uskonnon kirja jonka nimi oli "Uskonto näkyy tekoina." Heti tuli mieleen että minkä helvetin takia kirjan kannessa ei ollut vaikka Espanjalaisen inkvisition viiksivalluja kiduttamassa naapurin lukutaidotonta Seppoa.
 
Vihat sikseen. Jos gospelbändeillä on hyvä meininki, tekevät musaa itsensä ja ideologiansa puolesta niin tosi hyvä juttu ja toivon vilpittömästi kaikkea hyvää. Mutta jos joku bändi perustetaan tieten tahtoen "julistamistarkoituksessa", painukoot vittuun.
 
E: Satanic typo örrrrr.

Pakko poiketa hieman aiheesta ja muistaa Agit Prop:in ja KOM-teatterin lauluja 70-luvun Taistolaisliikkeen aikana. Siinä on sitä mahtavaa tunteen paloa ja muutoksen henkeä. Vaikka en itse allekirjoita jokaisen biisin sanomaa (esmes. Agit Prop - Olen Kommunisti) ihailen laulajien paatosta ja tunteen paloa, uskoa omaan asiaansa. Vaikka biisit ovatkin täynnä paatosta niitä jaksaa silti kuunnella.
 
Uskonnollisen musiikin puolella taas uskonasioita suoraan käsittelevät sanoitukset ja selvä saarnaamisen meininki jättää minut vähän kylmäksi. Muutamilla gospelfestarilla käyneenä tuntuu että bändien keikoilla pittaamiseen yms. riehumiseen vaaditaan hurmiollinen usko ja herätysliiketausta. Tai ainakaan minä en saa sellaisia kiksejä.
 
Aikaisemmin mainittu Joose Keskitalo tekee kauniita ja ovelia lauluja joissa on uskonnollisia teemoja. Hienoa kuunneltavaa, suosittelen.

Sellanen bändi kuin Apostolit on aika hyvä.

Epämuusikko: aihetta sivuten: Aspin Sami on aika kova kepittäjä.
 
Niin muuten on!
 
Tästä tuli mieleen uskonnollinen bändi nimeltä Mikko Goes To Heaven. Suomeksi laulettua ja pop-rock-hevisti soitettua erinomaista musiikkia tekeevät. Sanoitukset on vahvasti kristillissävytteisiä. Sami Asp soittaa kitaraa (tai ainakin joskus soitti) kyseisessä kokoonpanossa. Onkos kukaan törmänny kyseiseen yhtyeeseen?

Trouble on aika hyvä taitaa olla aika uskonnollisia juttuja ainaki sanotuksissa!

Itelle nuo poliittiset tekstit maistuu paljon uskonnollisia paremmin, ehkä siksi, että niissä yleensä vedotaan muuten vaan ihmisten pahoinvointiin - ilman syyllistämistä. Raamatulliset vertauskuvat tosin ovat erityisen tehokkaita harkiten käytettynä, vaikka niillä ei olisikaan mitään tekemistä itse uskon kanssa.
 
Ihmisiä nurkkaan maalaava osoittelu uskon nimissä saa minulta tuomion. Esim. mainittu Callisto ei minusta tähän ole syyllistynyt. Jesse voi olla kaunis ajatus, vaikkei se minulle sanoisikaan yhtään mitään.

Tästä ei uskonnollinen musiikki parane:http://www.youtube.com/view_play_li … ;playnext_from=PL&v=P1KZKZs-2YM

Mulle gospel ja hengellinen musiikki on todella lähellä sydäntä, vaikka kuuntelen myös toki maallista musiikkiakin todella paljon.
 
Jos joku ystävä haluaisi tutustua hyvään hengelliseen musiikkiin, niin ehkä lähtisin ensimmäisenä tarjoamaan Arhoolie Recordsin artisteja ja levyjä. Sieltä löytyy uskomattoman komeita gospel ja sacred steel artisteja ja levyjä. Kannattaa tutustua ajatuksella Campbell Brothersin, Lee Boysin, Reverend Pearly Brownin, Sonny Treadwayn, Elder Roma Wilsonin ja Reverend Louis Overstreetin tuotoksiin, mitkä löytyy Arhoolie Recordsin kataloogista. Levyjä saa hankittua suomestakin, mutta olen itse tilannut niitä myös suoraan Arhoolie Recordsista. Saman lafkan Sacred Steel kokoelmiin ja live levytyksiin kannattaa ehdottomasti myös tutustua, kuten myös Sacred Steel dvd julkaisuun, joka itseltäni vei jalat alta.
 
Hyvää ja erinomaista gospel musiikkia on tehty älyttömän paljon, joten kaikki löytää takuulla itseään kiinnostavaa matskua erittäin paljon. Yläpuolella mainittujen Arhoolie juttujen lisäksi kannattaa toki tutustua esimerkiksi Mahalia Jacksonin, Blind Boys Of Alabaman, Dixie Humminbirdsin ja Robert Randolph And The Family Bandin tuotoksiin. Useita aivan järjettömän hienoja gospel kuoroja löytyy myös paljon, joilta on myös julkaistu hienoja live levyjä. Esimerkiksi Etelä-Afrikkalainen Soweto Gospel Choir teki minuun levyllä ja livenä lähtemättömän vaikutuksen. Tuttuja artisteja, joilla on myös uskomattoman upeita hengellisiä levytyksiä on esimerkiksi Aretha Franklin, Johnny Cash ja Elvis Presley.
 
Jos haluaa tutustua gospel musiikkiin helposti ja halvalla, niin esimerkiksi Anttilan ja Prisman alehyllyissä yleensä lojuu useampia gospel kokoelmia. Niistä löytyy varsin usein aikamoisia helmiä, mitkä kannattaa muutaman euron hinnalla toki ostaa itselle. Tässä mainuttujen artistien lisäksi tietysti löytyy muitakin hengellisiä artisteja todella paljon, joihin kannattaa myös tutustua ehdottomasti. Näin joulun alla hengelliset ja joulu laulut on onneksi ilonamme myös muualla kuin kotona levylautasella ja cd-soittimessa.

Callistolla on kyllä sen verran hyvää musiikkia ettei se kristillisyys häiritse yhtään. Eipä se muutenkaan, jos musiikki on hyvää. Usein vaan, tämä siis raskaammassa musiikissa, kristilliset bändit on ihan järjettömän huonoja. Calliston kristillisyydestä ei kyllä ollut hajuakaan (lyriikoita tulee erittäin harvoin luettua) ennen kuin asian "kristillinen metalli" ketjusta bongasin. Ei häiritse kyllä Callistossa yhtään.
Jotenkin mua häiritsee kyllä ihan järjettömästi jos biiseissä huudetaan jeesusta ja pelastajaa sun muuta. Se kuulostaa tökeröltä ja jotenkin vaan epämukavalta... En tiedä miksi. En myöskään tiedä miksi kristillisyys ei yleensä häiritse kevyemmässä musiikissa, Casheissä sun muissa (Eipä Cashia esim tule tosin paljoa kuunneltua, mutta mutta). Gospel ei iske ihan vaan musiikillisten seikkojen kautta, muutenkin kuin pieninä annoksina viihdyttäjänä.

Bad Brains on parhaimmillaan loistavaa musaa, vaikka en paikoin kovin ahdasmielistä rastafari-sanomaansa allekirjoitakaan.

Jokku: Jotenkin mua häiritsee kyllä ihan järjettömästi jos biiseissä huudetaan jeesusta ja pelastajaa sun muuta. Se kuulostaa tökeröltä ja jotenkin vaan epämukavalta... En tiedä miksi. En myöskään tiedä miksi kristillisyys ei yleensä häiritse kevyemmässä musiikissa, Casheissä sun muissa (Eipä Cashia esim tule tosin paljoa kuunneltua, mutta mutta).
 
Luultavasti mainitsemasi Jeesuksen huutaminen ja vastaava häiritsee sinua, niin kuin monia muitakin kasvatuksemme takia. Meillä härmässä ei ole totuttu puhumaan omista asioista, eikä varsinkaan omasta uskosta kovinkaan vapaasti. Hyvin harva "rivi" kristitty julistaa tuolla kadunkulmassa Jeesuksen nimeen, eikä muutenkaan tuo avoimesti uskoaan julki. Luulen että moni suomalainen pitää uskoaan täysin henkilökohtaisena asiana, josta ei haluta tai uskalleta puhua. Itse olen kanssa erittäin sisään päin kääntynyt, enkä halua uskoani tuoda näkyvästi esille. Välillä se tuntuu ihan oikealta ratkaisulta, mutta välillä sitä hieman harmittelee. Tavallaan on sääli, ettei voi täysin vapaasti olla oma itsensä, vaan pitää ajatella muiden reaktioita.
 
Hienoa kun maailmaan mahtuu älyttömän paljon upeita hengellisiä levytyksiä, joita löytyy aina vaan lisää ja lisää. Itse pidän musiikkitaustani takia todella paljon mustasta gospelista ja sacred steelistä, mutta kuuntelen kyllä mielelläni kaikenlaista gospel musiikkia. Nykyään aamuisin ja iltaisin työmatkalla kerkeän molemmilla kerroilla kuuntelemaan Radio Dei:tä 40-50 minuuttia. Sieltä tulee kanssa upeita hengellisiä esityksiä ihan laidasta laitaan. Hienoa että nykyään löytyy radio kanava, joka puhuttelee hengellisellä annillaan. Ettei tarvitse aina olla pelkästään omien levyjen varassa.

Trouble on oikeasti oikein hyvää musiikkia.
 
Nuorempana muistelisin kuulleeni Believer-rässipumpulta pari hyvää rallia.