Kitarat: soittaminen ›

Wallesmanni88: ... mulla ei ole edelleenkään mitään hajua mikä on kvintti, terssi, kvartti tai metronomi... saatika sitten I,II, IV, V sointukulku...
 
No huh.
 
Harvemmin ainakaan mulle keikkaa on siunaantunut sen seurauksena, että on leuhkinut olevansa täysin pihalla aivan yksinkertaisimmista perusasioista musiikissa. Tietty jos ei haluakaan keikalle, tai jos ei haluakaan ymmärtää edes perusasioita, eihän sille taas mitään voi eikä se sinänsä ole muilta kuin itseltä pois.
 
Mua aika paljon ihmetyttää nää kaverit, jotka leijuu sillä, miten ne "ei osaa yhtään teoriaa ja ovat täysin itseoppineita ja soittavat pelkällä fiiliksellä ja kyllä ne asiat aukeaa itsestään" yms. itsepetosta. Onko se sitten hienoa kun olet bändissä ja sulle ilmoitetaan biisin tahtilaji, sävellaji ja tempo ja ensimmäinen kysymys on "mitä noi ees tarkoittaa"? Mistä lähtien on ollut jotenkin erityisen siistiä olla osaamatta jotain, etenkin kun siitä on ihan mittavasti ja todistettavasti hyötyä?

Kivahan se on ymmärtää mitä oikeen soittaa, vaikka ääni ellei toinenki sattuisi menemään lottoamalla oikein.

Jucciz: ..."ei osaa yhtään teoriaa ja ovat täysin itseoppineita ja soittavat pelkällä fiiliksellä ja kyllä ne asiat aukeaa itsestään"...
 
Tsimikään ei osannut yhtään teoriaa ja se oli nero ku se oli itteopetelut ni kyl kaikki ku ei osaa teoriaa ja on itteopetellu on neroja että älä kuule yhtään ala... =D
 
E: ...ja reenaaminen tappaa fiiliksen... tai ainaki teoria

Jucciz: No huh.
 
Harvemmin ainakaan mulle keikkaa on siunaantunut sen seurauksena, että on leuhkinut olevansa täysin pihalla aivan yksinkertaisimmista perusasioista musiikissa. Tietty jos ei haluakaan keikalle, tai jos ei haluakaan ymmärtää edes perusasioita, eihän sille taas mitään voi eikä se sinänsä ole muilta kuin itseltä pois.
 
Mua aika paljon ihmetyttää nää kaverit, jotka leijuu sillä, miten ne "ei osaa yhtään teoriaa ja ovat täysin itseoppineita ja soittavat pelkällä fiiliksellä ja kyllä ne asiat aukeaa itsestään" yms. itsepetosta. Onko se sitten hienoa kun olet bändissä ja sulle ilmoitetaan biisin tahtilaji, sävellaji ja tempo ja ensimmäinen kysymys on "mitä noi ees tarkoittaa"? Mistä lähtien on ollut jotenkin erityisen siistiä olla osaamatta jotain, etenkin kun siitä on ihan mittavasti ja todistettavasti hyötyä?
 
Kuka tässä on puhunut että mikä on erityisen siistiä ja mikä ei? Saatika sitten leijunut? Jos nyt sormia napsauttamalla oppisin kaiken musiikin teoriasta niin tottakai se olis helvetin hyvä juttu ja siitä olis varmasti mulle hyötyä. Teorian lukeminen kirjasta ja tekniikkaharjoitukset metronomin nakuttaessa taustalla on vaan pakkopullaa mulle. Kerroin vaan miten itselläni homma toimii.
 
Ps: Pystyn jamittelemaan kavereiden kanssa jo kohtalaisesti vaikken tiedäkkään jotain hienoa termiä joka asialle.
 
Ps2: Keikkaakin on ollu ja lisää pukkaa ku keretään...