Etno, proge, latin ›

Dark Matter meikäläisen suosikki IQ-lätyistä, vaikka uusin Frequency on kans tosi hyvä.
Marko, tsekkaappa huviksesi kotimainen Ageness ja uutukaisensa on kans mainiota meiningiä samaan genreen...

Eero Laine: Kyllä tyyli voi mun puolesta pysyä ihan samana koko ajan, jos musa on hyvää. Yleensä bändit vain tuntuvat tarvitsevan jonkinasteista muutosta inspiroituakseen. IQ:n levyt ovat tähän mennessä olleet ihan tarpeeksi erilaisia.
 
Juuri näin! IQ:ssa viehättää se, että niiden tuotanto on ollut aina tasalaatuisen hyvää. Jonkin verran pudotusta tapahtui vain Paul Menelin kauden Nomzamo- ja Are You Sitting Comfortable? -albumeilla, mutta loppujen lopuksi eivät nekään ihan hirveää kakkaa ole.
Itselleni IQ ja Pendragon ovat tämän hetken kiinnostavimmat progebändit. Vanhat 70-luvun mestarit eivät suostu kirveelläkään tekemään uutta materiaalia sisältäviä levyjä, ja uusprogebändeistä esimerkiksi Marillion käy läpi jotain ihme henkistä lamaa (ei ole mitenkään innostavia kokemuksia olleet mitkään Marblesin jälkeiset julkaisut), mutta onneksi IQ lyö pöytään kovatasoisen Frequencyn.
IQ on itselleni vielä suhteellisen uusi - mutta sitäkin miellyttävämpi - tuttavuus, joten en ole vielä löytänyt heiltä mitään levyä, joka olisi selvästi muita parempi. Mikä edelleen antaa sen vaikutelman, että laatu on pysynyt horjumattomana alusta lähtien, ehkä juuri siksi, että tyyli on pysynyt myös suhteellisen vakaana. Ei sillä, että uudistumisessa mitään pahaa sinänsä olisi, mutta jos oma tyyli on löytynyt ja hyväksi havaittu, ei sen muuttaminen minusta mikään itseisarvo pidä olla.

Koska kukaan ei vastannut kysymykseeni, oletan että ukot tekevät ihan tosissaan tätä musaa. Sitten en uskalla kommentoida enää. Parin biisin perusteella en bändistä saanut kuin huumorikiksejä irti.

bedlam: Koska kukaan ei vastannut kysymykseeni, oletan että ukot tekevät ihan tosissaan tätä musaa. Sitten en uskalla kommentoida enää. Parin biisin perusteella en bändistä saanut kuin huumorikiksejä irti.
 
Vähän outoa, musta IQ ei ole mitenkään älyttömän hassua musaa. Joku Pendragon, Yes tai Zappa naurattavat useinkin (hyvällä tavalla toki), mutta IQ:ta kuunnellessa kyllä naama pysyy aika peruslukemilla.

Joskus omistin paljonkin IQ:n lättyjä mutta ei ne vaan oikein. Kakkoslevystä tykkäsin eniten ja toki bändi hakkaa esim. Pallasin ja Pendragonin, mutta joku ryppyotsaisuus ja tosikkomaisuus vaan paistaa liikaa läpi. Pahimmillaan kuin Marillion hirveimmillään ("Grendel").
 
It Bites jää aina sivuun kun puhutaan 80-luvun (neo)progesta ja vaikka yhtye olikin ihan rehellisesti popbändi niin tarvittaessa progevaihteen päälle saatuaan pesi "kilpailijansa" mennen tullen, varsinkin jos soittotaidosta puhutaan.

Eero Laine: Vähän outoa, musta IQ ei ole mitenkään älyttömän hassua musaa. Joku Pendragon, Yes tai Zappa naurattavat useinkin (hyvällä tavalla toki), mutta IQ:ta kuunnellessa kyllä naama pysyy aika peruslukemilla.
 
Ok. Jotenkin se kuulemani matsku oli vain niin progen peruskaavojen* mukaista ja jopa kornia, että ajattelin sen olleen hieman kieli poskessa vedettyä. En tarkoita provosoida, mutta joku heviriffi/kosketinosa kuulosti lähinnä Dream Theaterille. Eikä sille vanhalle hyvälle Dream Theaterille.
 
* paradoksaalinen termi, progenhan "pitäisi" olla kokeilevaa ja edes hieman ennalta-arvaamatonta, mutta kuuntelemani biisit menivät just niin, että "kohta tää varmaan muuttuu seiskatahdiksi ja nousee sävelaskeleen ja sitten tulee koskettimilla, että tidudiduiduu".

bedlam: Ok. Jotenkin se kuulemani matsku oli vain niin progen peruskaavojen* mukaista ja jopa kornia, että ajattelin sen olleen hieman kieli poskessa vedettyä. En tarkoita provosoida, mutta joku heviriffi/kosketinosa kuulosti lähinnä Dream Theaterille. Eikä sille vanhalle hyvälle Dream Theaterille.
 
* paradoksaalinen termi, progenhan "pitäisi" olla kokeilevaa ja edes hieman ennalta-arvaamatonta, mutta kuuntelemani biisit menivät just niin, että "kohta tää varmaan muuttuu seiskatahdiksi ja nousee sävelaskeleen ja sitten tulee koskettimilla, että tidudiduiduu".
 
Ehkä olen sitten turtunut progekliseisiin niin paljon, koska ei musta uusi Dream Theaterkaan ole erityisen hauskaa. Olen viime aikoina kuunnellut paljon 70-luvun AM-hittejä, ja niiden kanssa miettii ihan oikeasti, että onko näitä tehty vakavissaan. http://video.google.com/videosearch … oey+run&vid=6261234763268281953 Eka video tuosta listasta. Tai http://www.youtube.com/watch?v=r8kyXEGAXzE
 
Itsehän toki pidän tilutuksesta ja kliseistä, mutta ei musta IQ käytä niitä enempää kuin muutkaan vähän retrommat progebändit. YMMV.

Eero Laine: Ehkä olen sitten turtunut progekliseisiin niin paljon, koska ei musta uusi Dream Theaterkaan ole erityisen hauskaa. Olen viime aikoina kuunnellut paljon 70-luvun AM-hittejä, ja niiden kanssa miettii ihan oikeasti, että onko näitä tehty vakavissaan. http://video.google.com/videosearch … oey+run&vid=6261234763268281953 Eka video tuosta listasta. Tai http://www.youtube.com/watch?v=r8kyXEGAXzE
 
Ei pyöri ainakaan mulla toi video. No mutta eniveis, kyllähän Dream Theaterin toiseksi uusin levy ainakin sisälsi paljon ihan tarkoituksellista huumoria ja kliseisyyttä sekä lyriikoissa että musiikissa. Harmi vain, että huumori ei itsessään toimi, vaan se on niin huonoa että naurattaa vääristä syistä. Ajattelin vain, että IQ tekee vähän samalla kieli poskessa -asenteella, mutta jos kerran ei niin sitten ei.

No nyt oon muutamia IQ:n levyjä kuunnellut (miten muuten uusiin bändeihin tutustuttiin ennen Spotifya, ei pysty muistaa...) ja ihan kivan kuuloista kamaa, toi Dark Matterin avausbiisi esim on hieno. Toimii mulle kun tykkään muutenkin Genesis/Marillion/Fish -tyylisestä musasta. Mutta vähän enemmän näitä kuunnellessa käy kyllä selväksi, miksi IQ:sta ei ikinä ole tullut sen suurempaa menestystä - sen verran tasapaksua kamaa on levystä toiseen. Ehkä tilaan hyllyyni ton Dark Matterin tai The Seventh Housen, mutta siinäpä se sitten. Hyvä kuitenkin että tällaista musiikkia vielä tehdään :)
 
-Mikko
 
hmm, toisessa threadissa mainittu Ageness tekee Suomessa ihan yhtä hyvää musaa..