Media ja viihde ›

Flash: Joo, ton minä luen Carverilta seuraavaksi ja en todellakaan Carveria hylkää tuon kokoelman perusteella. Sen verran lupaavaa matskua... Vähän epätasaista vain.
 
Carverilta ei ole vähään aikaan uutta tullutkaan. Etsinnässä uusia amerikkalaisnykyprosaisteja tai -novellisteja Richard Fordin ja Paul Austerin lisäksi.

Lasse Erolan, Keke Rosbergin elämä ja ajot. Pääosassa tietenkin Keke ja Keken viikset.
Kyllähän tuosta sai aika hyvän käsityksen siitä päättäväisyydestä ja määrätietoisuudesta, millä Keke Formula 1:iin tiensä raivasi.
Varsinkin niinä alkuvuosina kun menestystä ei tullut ja suomessa vaan naurettiin. Ei varmaan ollut iisiä uskoa, että kyllä sitä menestystä vielä tulee.

Vaihteeksi taas kauhua Clive Barker Kadotuksen peli-ei kummoinen.

Juha Itkonen - Kohti.
 
Jokin puuttui, että ihan suureksi romaaniksi nousisi.
 
Nyt Desai Meghnad - Marxin kosto

Viimeks sain luettuu H. C. von Baeyerin kirjan Informaatio - Tieteen uusi kieli, ja sitäennen John Gribbinin Syvä yksinkertaisuus - Kaaos, kompleksisuus ja elämän synty. Molemmat semmosia "ihan jees" -kirjoja taas, joista ei kyl tunnu mitään jääneen mieleen, vaan eipähän ollu niin välikskään...
 
Vaan nyt vielä pikkasen kesken olis toi Flann O'Brienin Kolmas konstaapeli, ja tää onkyl must edelleen tosihyvä! Erityisesti nykyään (oon tän siis joskus n. 15 vuotta sitte jo enskertaa lukenu) huvittaa just toi, miten siinä tehdään pilaa tosta (populaari)tieteellisten kirjojen "alaviitetyylistä", ja tietysti ne kaikki ihan päättömät "teoriat", mitä sekä poliisit että "kertojaminä" (tai oikeestaan hänen tutkimansa "poikkitieteilijä" de Selby) esittävät. Harmittaa vaan pikkasen, ku tuli tää jätettyy ihan vikaks, ku ennenki olin lukenu; huomenna (ts. tänään!) tarttis jo palautella taas... :(

Tuli ostettua puolivahingossa nuo kaikki Wallander-kirjat.
 
Ihan viihdyttävää settiä kyllä, tasalaatuista perusvarmaa dekkaria. Tosin se hiukan vituttaa, että jokaista rikosta tutkittaessa Wallanderilla "on vain sellainen tunne" että asia on näin ja näin.
 
-Veikkaisin murhaajan käyttäneen punaista puukkoa, joka on ostettu viime viikon torstaina kello 09.33 ja joka löytyy tuosta järvestä 4,56 metrin syvyydestä.
-Mistä tiedät?
-Minulla on vain sellainen tunne.

Sain tuon Cormac McCarthyn Matka toiseen maailmaan luettua. Alkuun ajattelin, että pidän enemmän noiden uudempien teostensa kielestä -- suomennettuhan on nuo Menetetty maa ja Tie. Niissä kun ilmaisu on mahtavan ilmavaa ja taloudellista, siinä missä Matka toiseen maailmaan tuntui ensin aika raskasvetoiselta. Kuitenkin loppua kohti en ollut enää niinkään varma. Verkkaisestihan tämä eteni ja tapahtumat ja väkivalta ryöpsähtelivät välillä ilmoille niin, että piti lukea jotain sivuja kahteen kertaan : D Ja sekin vähän pani miettimään, kun dialogi meksikolaisten kanssa oli pitkälti espanjaksi, mutta kyllähän nuo aika pitkälle ilman sanakirjaakin selvisivät.
 
Väkevää proosaa yhtä kaikki ja kuvaukset tortillansyömisestäkin saivat hengästymään hyvässä mielessä. Julma kirja, kuten moni näistä McCarthyn teoksista, mutta humaani ote kuitenkin. Saisivat suomentaa lisääkin: koitin tätäkin ensin englanniksi lukea, mutta sitäkin raskaampaa oli, kun ei noita välimerkkejäkään juuri viljelty.
 
Ja niin siis, kirja sijoittuu 30-40-lukujen vaihteeseen tuonne USAn ja Meksikon rajan molemmille puolille. Vähän länkkärifiilistä mukana, ja mm. sudenmetsästyksestä oppii ainakin uutta : D

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5.
 
Vonnegut on kyllä tämän hetkinen lemppari. Lempeänkuivakkaa satiiria. Tuossa Teurastamo 5:ssä oli yksi niin hieno kuvaus että oli pakko ottaa oikein talteen. Pistetään nyt tännekin:
 
"Amerikkalaiset koneet, täynnä reikiä ja haavoittuneita ja kuolleita, nousivat perä edellä Englannissa sijaitsevalta lentokentältä. Ranskan yllä muutamat saksalaiset hävittäjät lensivät niitä kohti takaperin, imivät luoteja ja kranaatinsirpaleita pommikoneista ja niiden miehistöstä. Samoin ne tekivät maassa oleville rikkinäisille amerikkalaisille koneille, ja nuo koneet nousivat takaperin ilmaan ja liittyivät muodostelmaan.
 
Muodostelma lensi perä edellä yli Saksan kaupungin, joka oli liekeissä. Pommittajat avasivat pommiluukkunsa, panivat käyntiin ihmeellisen magnetismin, joka kutisti liekit, keräsi ne lieriön muotoisiin terässäiliöihin ja nosti lieriöt koneiden vatsaan. Säiliöt varastoitiin siististi telineisiin. Maassa oli saksalaisilla omia ihmeellisiä laitteita, jotka olivat pitkiä teräsputkia. Niillä he imivät pommikoneista ja miehistä pois lisää sirpaleita. Mutta vielä oli jäljellä muutamia haavoittuneita amerikkalaisia, ja jotkut koneet olivat pahasti korjauksen tarpeessa. Ranskan yllä tulivat kuitenkin taas saksalaiset hävittäjät paikalle ja paikkasivat miehet ja koneet täyteen kuntoon.
 
Kun pommikoneet pääsivät tukikohtaansa, teräslieriöt otettiin telineistä ja laivattiin Amerikan Yhdysvaltoihin, missä tehtaat toimivat yötä päivää, purkivat lieriöitä, erottelivat niiden vaarallisen sisällön mineraaleiksi. Liikuttavaa kylläkin, tätä työtä tekivät pääasiassa naiset. Sitten mineraalit toimitettiin kaukaisilla seuduilla oleville asiantuntijoille. Heidän tehtävänsä oli panna ne maahan, piilottaa ne taitavasti, niin että ne eivät enää koskaan aiheuttaisi vahinkoa kenellekään."

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5.

Vonnegut on kyllä tämän hetkinen lemppari...
 
Erittäin hyvä kirja! Vonnegutilla on muitakin loistavia kirjoja, kannattaa lukea ainakin Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater. Aikajäristys meni ihan yli hilseen, mutta ehkä ajatukseni on vain rajallinen.
 
Tullut viimeaikoina luettua ihan älyttömästi kirjoja, taidan olla hiukan kausilukija. Näistä eniten suosittelisin The Godfatheria ja nimenomaan englanniksi. Aivan älytöntä tykitystä alusta loppuun!

Kipasin tänää kirjastosta Lemmyn Ömaelämänkerran. Mielenkiinnolla ootan mitä tuleman pitää, 15. päivää silmällä pitäen. ;-)

mugena: Vonnegutilla on muitakin loistavia kirjoja
 
Niin on. Miehellä oli kyky pukea sanoiksi mitä erilaisimpia tilanteita ja tunteita. Missäs kirjassa olikaan se kohtaus, kun "punaniska" ampui pari piereskelevää ja steppailevaa vieraan planeetan edustajaa?
Muuten, muuan Mr. Satriani kaappasi yhden piisinsä nimen Vonnegutilta: Ice 9.

Bruce Campbell - If Chins Could Kill: Confessions of a B Movie Actor
 
Hauska mies, hauska kirja. Antaa kyllä hyvin kuvaa siitä, että b-luokan näyttelijän arjesta on Hollywood-glamouri melko kaukana. Itse oisin digannut ehkä enemmän pureutumisesta itse leffojen tekoon, mutta toisaalta kyllähän dvd:n kommenttiraidat asian ajaa paremmin sellaisessa.

akuankkakomppi: Niin on. Miehellä oli kyky pukea sanoiksi mitä erilaisimpia tilanteita ja tunteita. Missäs kirjassa olikaan se kohtaus, kun "punaniska" ampui pari piereskelevää ja steppailevaa vieraan planeetan edustajaa?
 
Mestarien aamiainen, edelleen meikäläisen Vonnegut-suosikki.

Alexander Solzenitsyn - Elokuu 14
 
Varsin tarkasti historiaan perustuva kirja, kertomus täydellisen epäonnistuneesta operaatiosta ensimmäisen maailmansodan alusta, jossa venäläisiltä menehtyi 50 000 miestä ja 100 000 jäi saksalaisten sotavangeiksi. Välillä vähän puisevaakin tekstiä, mutta parhaimmillaan kyllä erittäin mielenkiintoista. Ei Solzenitsynin parhaita, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen jos itänaapurin historia yhtään nappaa viime vuosisadan alusta.

laite: Alexander Solzenitsyn - Elokuu 14
 
Varsin tarkasti historiaan perustuva kirja, kertomus täydellisen epäonnistuneesta operaatiosta ensimmäisen maailmansodan alusta, jossa venäläisiltä menehtyi 50 000 miestä ja 100 000 jäi saksalaisten sotavangeiksi. Välillä vähän puisevaakin tekstiä, mutta parhaimmillaan kyllä erittäin mielenkiintoista. Ei Solzenitsynin parhaita, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen jos itänaapurin historia yhtään nappaa viime vuosisadan alusta.
 
Hyvä sattuma, sillä itselläni on lukujonossa Lokakuu 16, (ostin poistokirjana) joka taas on suoraa jatkoa Elokuu 14:lle. Siinä käsitellään keisarikunnan viimeisiä vaiheita.

Hunter S. Thompson - Rommipäiväkirja
 
Hauskaa kuvausta toimittajan töistä Puerto Ricossa. Joka ilta vedetään kännit Alin terassilla, sammutaan jonnekin rannalle ja aamulla lähdetään samoilla silmillä töihin. Sai innon päälle lähteä Karibialle joskus.

Röyhkän Kaksi aurinkoa sain eilen just luettuu loppuun. Ihan OK kirjahan seki, joskin niitä panokohtauksia oli pikkasen liikaaki jo, ainaki mun makuun. Ja jotenki se loppu taas vähä samallailla mitä se Ocean Citykin, et viimisis luvuissa mentiin vauhdilla vuosia (tai vuosikymmeniä) ajassa eteenpäin, eikä selitelty enää mitään muutako sillai vaan ihan pääpiirteissään. No eikai siinäkään mitään, jos tosiaan tykkää lopettaa nää jutut näin. Satanismiviittaukset tuntu täs pikkasen irrallisilta kans, mikä oikeestaan oli ihan hyväki vaan... ;)
 
Nyt menossa saman kirjottajan Miss Farkku-Suomi, joka ainaki näin alkuun vaikuttaa kans ihan lupaavalta. Onkohan tää kuinka tosipohjanen kuvaus tekijän omasta nuoruudesta, kun noi nimet (esim. Välde = Välimaa, Röyhkän alkup. sukunimi?) ja ympäristö (Oulu) ainaki viittais aika vahvasti siihen suuntaan?

NHR: Nyt menossa saman kirjottajan Miss Farkku-Suomi, joka ainaki näin alkuun vaikuttaa kans ihan lupaavalta. Onkohan tää kuinka tosipohjanen kuvaus tekijän omasta nuoruudesta, kun noi nimet (esim. Välde = Välimaa, Röyhkän alkup. sukunimi?) ja ympäristö (Oulu) ainaki viittais aika vahvasti siihen suuntaan?
 
Ehkä paras tähänastisista Röyhkän kirjoista. Voisi ajatella, että tunnnelmaltaan tosipohjainen, vaikkei näköiskuvaukseen olisi pyrittykään. Vähän samaan tapaan ehkä lisäilty omia kuin esim. Hannu Väisäsen omaelämäkerrallisissa Vanikanpalat ja Toiset kengät -romaaneissa. Yhteensattumaa, mutta Oulussahan noissakin liikutaan.

NHR: Röyhkän Kaksi aurinkoa sain eilen just luettuu loppuun. Ihan OK kirjahan seki, joskin niitä panokohtauksia oli pikkasen liikaaki jo, ainaki mun makuun.
 
Vähän kyllä joo. Röyhkällä oli myös hauskaa itseironiaa myöhemmässä kirjassa Avecissa: päähenkilön naisystävällä oli fetissi tulla natsiupseerien raiskaamaksi koska oli lukenut samanlaisen kohtauksen jostain laaduttomasta roskakirjasta.
 
Nyt menossa saman kirjottajan Miss Farkku-Suomi, joka ainaki näin alkuun vaikuttaa kans ihan lupaavalta. Onkohan tää kuinka tosipohjanen kuvaus tekijän omasta nuoruudesta, kun noi nimet (esim. Välde = Välimaa, Röyhkän alkup. sukunimi?) ja ympäristö (Oulu) ainaki viittais aika vahvasti siihen suuntaan?
 
Muistaakseni Röyhkä on jossain haastattelussa sanonut että on tapahtumiltaan lähinnä fiktiivinen kirja. Voisi kuitenkin uskoa kun puitteet ovat melko lähellä Röyhkän omaa nuoruutta niin päähenkilössä on tavallista enemmän kirjoittajaa itseään.
 
Ja Miss Farkku-Suomestahan ollaan tekemässä elokuvaa vaikkakin ilman Röyhkän suurempaa yhteistyötä.