Yleistä keskustelua musiikista ›

Leikari: nykyisestä en tiedä, mutta ainakin aiemmin suomalainen musiikkikoulutus tuotti "me ei tehdä virheitä" -muusikoita
 
ai vähän niiko tässä esimerkiks nää "äetsän sävelkulkulaitoksen" hemmot :P
 
http://www.youtube.com/watch?v=l1L6C1noV48

Onpa joutavanpäiväistä lätinää. "Koulutus tappaa luovuuden" oli muodikas toteamus joskus 80-luvulla tiukkapipoisimpien elämäntaparokkareiden keskuudessa. Sen jälkeen on suomalaisessa musiikkielämässä ja musiikkikoulutuksessa tapahtunut paljon. Täältä löytyy helvetisti sekä pitkälle koulutettuja että muita väyliä pitkin pätevöityneitä mahtavia musiikintekijöitä. Ja vielä runsaammin tietysti niitä vähemmän mahtavia. Mutta on turhaa esittää jotain yleistyksiä koulutuksen vaikutuksesta luovuuteen, jakaa soittajia "opistomuusikoihin" ja muihin jne. Asiat menee joka yksilöllä omia reittejään, ja musiikin vastaanottajan kannalta on useimmiten sivuseikka millaista diplomia muusikon taustalta löytyy, vai löytyykö mitään.
 
Eräs viisas opettaja muotoili asian jotenkin tähän tapaan: "Koulutus on paksu humuskerros, josta luovuuden iduilla kestää jonkin aikaa versoa läpi." Näin se on. Ja olisin sitä ravitsevaa humusta aikanaan itsekin varmaan hiukan enemmän tarvinnut, mutta idut puski sitten läpi vähän ohuemmista kohdista :-)

detroit442: ai vähän niiko tässä esimerkiks nää "äetsän sävelkulkulaitoksen" hemmot :P
 
http://www.youtube.com/watch?v=l1L6C1noV48
 
Olet hauska mies!

Thomy: "Koulutus tappaa luovuuden" oli muodikas toteamus joskus 80-luvulla tiukkapipoisimpien elämäntaparokkareiden keskuudessa.
 
Se oli sitä aikaa kun kunnollista koulutusta ei ollut saatavilla ja luovuuden huippuna pidettiin Jimi Hendrix klooneja.
Toisaalta herää kysymys että nyt kun koulutusta on saatavilla vähän joka lähtöön niin miksi tämä aika ei synnytä Juice Leskisiä, Tuomari Nurmioita, Ismo Alankoja, Dave Lindholmeja ja kumppaneita. Näissä kaikissa on se yhteinen piirre että kenelläkään ei ole muodollista koulutusta (en tarkoita lapsuudessa otettuja sellon soittotunteja) mutta ne ovat kaikki omalla tavallaan musiikin uudistajia ja samalla erittäin perinnetietoisia musiikintekijöitä jotka ammentavat ideoitaan monesta lähteestä (mukaanluettuna rillumarei-kulttuuri ja kirjallisuus). Yhteistä näille on myös se että ne eivät nojaa ainoastaan länsimaiseen musiikkiperinteeseen ja niiden musiikilliset kyvyt ovat enemmän tai vähemmän puutteellisia. Juice Leskinen ja Tuomari Nurmio olisi naurettu ulos minkä tahansa (musiikki)koulun pääsykokeista. Dave ja Ismo olisivat ehkä päässeet sisälle, mutta opintie olisi ollut raskas ja kivinen.

Mietin näitä juttuja vähän taas ja sain kerättyä vähän asioita.
 
Eli, ainakin itelle sanat tuottaa aika paljon ongelmia. Kun ihmiset käsittää sanat aina vähän erilailla, tulee väärin käsityksiä. Tässä vähän määritelmiä, kertokaa ootteko samaa mieltä vai voisko ajtusta kehittää:
 
Osaaminen on sitä, että kykenee tekemään jotain ennalta määrättyä, sekä tuntee standardeja joiden mukaan tekee asioita. Esim. saana sormet soittamaan haluamiani ääniä haluamaani aikaan otelaudalta. Standardi taas voisi olla vaikka blues-kierto. Tähän vielä vaikeasti (jopa mahdottomasti) määriteltäviä sääntöjä hyvänkuuloisista blueslikeistä, ja osaan soittaa bluesia. Musiikkijutuissa osaaminen on useimmiten intuitiivista, eli vaikka osaa soittaa bluesia, ei osaa sanoa, että miten sitä bluesia soitetaan (poikkeuksina esim. jotkut teoriajutut).
 
Luominen taas on sitä että tehään juttuja nimenomaan standardien ulkopuolelta, jotain uutta, eli ei matkita mitään. Tämä ei ole osaamista, sillä vasta tehdään asioita, jotka joku muu voi myöhemmin opetella ja osata.
 
Sitten käytäntö. Musaa tehdessä tai soittaessa voi osaamista ja luovuutta olla melkein minkälaista sekoitusta tahansa. Pääpiirteittäin luovuus käyttää osaamista. Luovuutta ei voi oikeen kontrolloida, kaikki uuden luominen on ikään kuin vahinkoa. Ainakin itsellä näin. Osaaminen taas on jokaisen tavoiteltavissa. Luominen on vähänkö Kolumbus Intian reissulla (vahingossa se amerikan löyti), osaaminen taas on nykyihminen lomalennolla Intiaan(homma menee justiinsa suunnitelmien mukaan, ensin liput, sitten koneeseen, ja sitten saavutaan perille).
 
Henkat ja muut on omannut sitä osaamista jonkin verran, pääasiassa monenlaista kokemalla ja ehkä vähän lahjoillakin. Sitten tää luomispuoli on sitä, että niille on vaan sattunut tollasia Kolumbuksen erehdyksen kaltasia juttuja enemmän, ja ovat sitten levyttänyt tai soittanut niitä ja näin jutut on jäänyt elämään.
 
Opistot antaa oppia erilaisesta näkökulmasta. Niissä pyritään luomaan olosuhteet joissa saa tätä kokemusta valmiissa paketissa, eikä tarvitse epämääräisesti koluta elämää. Koulutuksella kaikkien on mahdollista saada jonkin verran osaamista, elämän koulu on taas paljon enemmän tuurissa kiinni, että kuinka oppii juttuja vai ei.
 
Luovuuteen koulutus ei vaikuta. Koulutus on vaan osaamiseen liittyvä juttu, ja se, kuinka paljon osaamista tarvitaan, on jokaisen oma asia, ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Itse olen pärjännyt vähemmällä, mutta esim. isä tykkää kokoajan olla myös muiden opissa.
 
Koulu voi tietenkin esim. pistää vituttamaan ja turruttaa jotenkin ja tehdä paskoja fiiliksiä, silleen ettei mikään oikeen suju. Tän voi joku tulkita luovuuden tappamiseksi, vaikka ei oikeestaan ole kyse siitä.
 
Yhteenveto: Luovuus on semmonen juttu, et se tulee ja menee. Ei sitä kannata yrittää kontrolloida. Osaamisella ei voi ostaa luovuutta.

jopasoli: Luominen taas on sitä että tehään juttuja nimenomaan standardien ulkopuolelta, jotain uutta, eli ei matkita mitään. Tämä ei ole osaamista, sillä vasta tehdään asioita, jotka joku muu voi myöhemmin opetella ja osata.
 
Näin minäkin asian näen.
 
Opistot antaa oppia erilaisesta näkökulmasta. Niissä pyritään luomaan olosuhteet joissa saa tätä kokemusta valmiissa paketissa, eikä tarvitse epämääräisesti koluta elämää. Koulutuksella kaikkien on mahdollista saada jonkin verran osaamista, elämän koulu on taas paljon enemmän tuurissa kiinni, että kuinka oppii juttuja vai ei.
 
Tämä tekee luovuudesta demokraattista sillä jokainen ihminen on jollakin tavalla luova kuten nykyään on muodikasta sanoa. Luova voi olla ilman osaamista mutta se on harvoin kovin hedelmällistä. Lapset tuottavat luovaa melua mutta sitä ei kuuntele pirukaan selvinpäin. Toisaalta se että kaikki annetaan valmiissa paketissa tekee musiikista helposti teollisuutta mikä ei kyseenalaista mitään vaan taitoja mitataan osaamisella ja oikeaoppisella tekniikalla. Tässä kuviossa esille ei pääse luovat nerot vaan lahjakkaat teknikot ja insinöörit jotka luovat uudelleen jo valmiiksi luotua.

Atomic Cafe: Se oli sitä aikaa kun kunnollista koulutusta ei ollut saatavilla ja luovuuden huippuna pidettiin Jimi Hendrix klooneja.
Toisaalta herää kysymys että nyt kun koulutusta on saatavilla vähän joka lähtöön niin miksi tämä aika ei synnytä Juice Leskisiä, Tuomari Nurmioita, Ismo Alankoja, Dave Lindholmeja ja kumppaneita. Näissä kaikissa on se yhteinen piirre että kenelläkään ei ole muodollista koulutusta (en tarkoita lapsuudessa otettuja sellon soittotunteja) mutta ne ovat kaikki omalla tavallaan musiikin uudistajia ja samalla erittäin perinnetietoisia musiikintekijöitä jotka ammentavat ideoitaan monesta lähteestä (mukaanluettuna rillumarei-kulttuuri ja kirjallisuus). Yhteistä näille on myös se että ne eivät nojaa ainoastaan länsimaiseen musiikkiperinteeseen ja niiden musiikilliset kyvyt ovat enemmän tai vähemmän puutteellisia. Juice Leskinen ja Tuomari Nurmio olisi naurettu ulos minkä tahansa (musiikki)koulun pääsykokeista. Dave ja Ismo olisivat ehkä päässeet sisälle, mutta opintie olisi ollut raskas ja kivinen.
 
Minusta kuitenkin ammattilaiset vs. itseoppineet-asetelma on hyvin kyseenalainen ja turhakin. Olen itsekin jauhanut ihmisten kans aiheesta eikä siihen ole mitään vakioasetelmia. itseoppinut voi olla ammattilainen. Ja mitä tulee koulutukseen niin eihän se pahasta ole, mutta ei myöskään joka tapauksessa välttämätöntä. Riippuu millä tavalla joutuu ammattia tekemään. Jos sinut kutsutaan sessioihin joissa pitää heti soittaa lapuista, niin tottakai sinun on oltava koulutettu ammattilainen. Tai jos opetat. Eikä siitä ole haittaa jos itseoppinut hallitsee teorian.

Itse olen lähinnä "itseoppinut" ja elättänyt itseni aina muilla hommilla. Olen soittanut ammattitason soittajienkin kans ja hyvin on menny. Enemmän olen kuitenkin vetänyt kaltaisteni kans. Ne hyvät puolet on koulutetuissa ammattitason soittajissa, että ne jutut tulee heti sieltä ja hyvin. Ja vieläpä aina niin varmasti. Se on paljon järkevämpää ja kätevämpää niin. itseoppineet ovat mielestäni usein taas ehkä intohimoisempia sitä juttuaan kohtaan, ja se saattaa paljolti näkyä esiintymisessä, eläytymisessä, ja soitossakin jos on suht hyvä soittaja. Mutta eipä se soiton sielukkuus ole useinkaan ammatista kiinni. Mutta tietty jos olet luova, supersielukas ja hieno soittaja, on aina paremmat mahikset tehdä siitä ammatti.

Opiskelleet "ammattilaiset" taas ovat usein jotenkin sessiopohjalta liikkeellä ja rahaakin siitä olis tietty saatava. Monesti nämä ovat hyvin monessa projektissa mukana yhtä aikaa ja käyvät suorittamassa treenit ja keikat hyvin vastaten itselleen asettamiinsa haasteisiin. Mutta minusta tuntuu, että nuo jotkut hetket merkkaavat enemmän ns. intohimoisille amatööreille, koska he eivät ole monessa jutussa ja genressä höyläämässä yhtä aikaa eivätkä tee sitä työkseen. Toki ammattilaiset ovat niin paljon valmiimpia taidoiltaan toteuttamaan hyvinkin erilaisia juttuja. Ja se perusvalmius ja vaivattomuus on kadehdittavaa. Tästä johtuen kovat soittajat eivät voi oikein alkaa tuhraamaan selkeästi huonompitasoisten kans.

Henkilökemiat on sitten asia erikseen, se ei katso koulutusta eikä ammattivalmiutta. Erilaisten ihmisten kanssa on hyvin erilaista soittaa ja tulla toimeen. Mutta sinänsä kai ehkä enemmän ammattitasoiset toimivat kaltaistensa kanssa ja samoin amatöörit. Mutta jos on yhtä täydellinen itseoopinut kuin minä, voi vetää keiden ammattilaisten kans vaan... ;)

Atomic Cafe: Toisaalta herää kysymys että nyt kun koulutusta on saatavilla vähän joka lähtöön niin miksi tämä aika ei synnytä Juice Leskisiä, Tuomari Nurmioita, Ismo Alankoja, Dave Lindholmeja ja kumppaneita.
 
No en kyllä lähtisi laittamaan tuota kovinkaan paljon koulutuksen syyksi. Aikamme kulutuksen mieletön vauhti on suurempi tekijä asiassa. Lupaavatkin kyvyt pumpataan tyhjiin mahdollisimman nopeasti, joten tuollaisten pitkän linjan ikonimaisten hahmojen muodostumista ei vaan tapahdu. Pari hittiä julkaisseet "legendaariset" Idols-tuotteet täyttävät median ja yleisön kulutushysterian tarpeet paremmin.
 
Yhteistä näille on myös se että ne eivät nojaa ainoastaan länsimaiseen musiikkiperinteeseen ja niiden musiikilliset kyvyt ovat enemmän tai vähemmän puutteellisia.
 
En kyllä käyttäisi ilmaisua puutteellinen. Pikemminkin ne ovat selektiivisiä, ja jokaiselta löytyy osa-alueita, jotka ovat jalostuneet huippuunsa.

Thomy: No en kyllä lähtisi laittamaan tuota kovinkaan paljon koulutuksen syyksi. Aikamme kulutuksen mieletön vauhti on suurempi tekijä asiassa. Lupaavatkin kyvyt pumpataan tyhjiin mahdollisimman nopeasti, joten tuollaisten pitkän linjan ikonimaisten hahmojen muodostumista ei vaan tapahdu. Pari hittiä julkaisseet "legendaariset" Idols-tuotteet täyttävät median ja yleisön kulutushysterian tarpeet paremmin.
 
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja onhan tuo ilman muuta osa totuutta mutta tässä näkemyksessä on se kammottava piirre että se tarkoittaa käytännössä sitä että musiikin kuluttajat ovat aivottomia idiootteja jotka kuuntelevat vain sitä mitä niille väkisin syötetään.
 
Idols on hyvä esimerkki siitä miten luonnonlahjakkuuksista voidaan muokata muutamassa kuukaudessa ammattiesiintyjiä ja listaykkösiä, masentavaa tämäkin.

Thomy: No en kyllä lähtisi laittamaan tuota kovinkaan paljon koulutuksen syyksi. Aikamme kulutuksen mieletön vauhti on suurempi tekijä asiassa. Lupaavatkin kyvyt pumpataan tyhjiin mahdollisimman nopeasti, joten tuollaisten pitkän linjan ikonimaisten hahmojen muodostumista ei vaan tapahdu. Pari hittiä julkaisseet "legendaariset" Idols-tuotteet täyttävät median ja yleisön kulutushysterian tarpeet paremmin.
 
Juuri tuli radiosta Nurmion haastattelu vuodelta nakki, kun levytettynä oli 4 laulua ja eka pitkäsoitto vasta haaveena, ja siinä tuli mieleen että hätäisempänä aikana tuo ura olisi saattanut jäädä tuohon. Ne ei olleet mitään keskitien kamaa tavallaan ja Nurmio itse vaikutti haastattelussa melko vaivaantuneelta ja araltakin.

Atomic Cafe: Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja onhan tuo ilman muuta osa totuutta mutta tässä näkemyksessä on se kammottava piirre että se tarkoittaa käytännössä sitä että musiikin kuluttajat ovat aivottomia idiootteja jotka kuuntelevat vain sitä mitä niille väkisin syötetään.
 
Eihän ne onneksi kaikki ole...mutta toisaalta Nova, Kiss, NRJ, Voice, YleX jne. eivät ihan hirveesti todista päinvastaisenkaan puolesta... No joo, palataksemme koulutukseen ja luovuuteen, jopasoli kiteytti asian mielestäni hienosti:
 
jopasoli:Luovuuteen koulutus ei vaikuta. Koulutus on vaan osaamiseen liittyvä juttu, ja se, kuinka paljon osaamista tarvitaan, on jokaisen oma asia, ei ole yhtä oikeaa ratkaisua.

Teijo K.: siinä tuli mieleen että hätäisempänä aikana tuo ura olisi saattanut jäädä tuohon. Ne ei olleet mitään keskitien kamaa tavallaan ja Nurmio itse vaikutti haastattelussa melko vaivaantuneelta ja araltakin.
 
Hänen oma ilmaisullinen valmiutensa ei yltänyt sille korkealle tasolle, jota hepskukkuu vaati:
http://www.youtube.com/watch?v=Jg7Grvx2axc&feature=related

Teijo K.: Juuri tuli radiosta Nurmion haastattelu vuodelta nakki, kun levytettynä oli 4 laulua ja eka pitkäsoitto vasta haaveena, ja siinä tuli mieleen että hätäisempänä aikana tuo ura olisi saattanut jäädä tuohon. Ne ei olleet mitään keskitien kamaa tavallaan ja Nurmio itse vaikutti haastattelussa melko vaivaantuneelta ja araltakin.
 
Taisi se Nurmion suosiokin itse asiassa tulla vähän vahingossa, jotenkin se Valo Yössä vaan napsahti siinä ajassa.

Epämuusikko: Olet hauska mies!
 
Hoho :) .. pistetääs viä tällane yks topicin mukainen "opistotason lainaraakka jazzpelle" vetää bysanttilaista dädää =P
 
http://www.youtube.com/watch?v=vkLBw3J90iI

nykyisestä en tiedä, mutta ainakin aiemmin suomalainen musiikkikoulutus tuotti "me ei tehdä virheitä" -muusikoita
 
Juurikin näin, ainakin omat kokemukset 80-luvun alun / 90-luvun alun klassisesta musiikinopetuksesta oli täysin teknistä suorittamista; ei virheitä, pitkien teoksien ulkoa opettelua, tutkintopainotteisuutta jne. Soittamisen ja oivaltamisen ilo oli kyllä ainakin omalla kohdalla aika kaukana. Toki tekniikkaan täytyy panostaa, jotta saa vahvan pohjan edistymiselle, mutta jotenkin itse suosin pehmeämpiä ja kannustavampia lähestymistapoja. Itä-eurooppalaiset opetusmetodit omaavalta soitonopettajaltani sain kyllä aikalailla raippaa, jos sekosin etydeissäni. En tiedä sitten onko kova itsekriittisyys ja virheettömyyteen pyrkiminen perua noilta varhaisilta oppivuosilta... Luovuus ei omalla kohdalla koskaan kadonnut, mutta klassinen puoli jäi kyllä täysin eikä hirveesti nappaa vieläkään.

antnis: Toisaalta joku voisi sanoa, että on idioottimaista väittää, että ihminen olisi idiootti sen takia, että tykkää kuluttaa pop-tähtiä...Joku tarvehan siellä taustalla on, johon nuo vastaavat.
 
On idioottimaista väittää että minä olen idiootti koska olen väittänyt että on idioottimaista kuluttaa pop-tähtiä :) Otin kantaa ihan eri asiaan.
 
Mitä Juomari Hurmioon tulee niin siinä olet oikeassa. Hande ja Esa iskivät juuri oikeaan saumaan, juuri oikeaan aikaan. Ostavalle yleisölle Tuomari Nurmio oli se hauska rillipäinen setä joka lauloi hauskoja lauluja vähän paremmin kun M.A. Numminen mutta vähän huonommin kun Juice Leskinen. Maailmanpyörän tuleen tuikkaaminen osoitti kuitenkin melko nopeasti että miehessä on ainesta muuhunkin kun pikkuhauskaan rillumareihin ja rautalankaan. Nurmion debyytti on mielenkiintoinen sikälikin että se synnytti samalla iskulla kaksi kestotähteä kun Köyhien Ystävistä tuli Agents.
 
Päivitetty slangisanakirja
http://www.youtube.com/watch?v=LjlhFySPScw

detroit442: Hoho :) .. pistetääs viä tällane yks topicin mukainen "opistotason lainaraakka jazzpelle" vetää bysanttilaista dädää =P
 
http://www.youtube.com/watch?v=vkLBw3J90iI
 
Mikä sua vaivaa?????

Atomic Cafe: On idioottimaista väittää että minä olen idiootti koska olen väittänyt että on idioottimaista kuluttaa pop-tähtiä :) Otin kantaa ihan eri asiaan.
 
Mitä Juomari Hurmioon tulee niin siinä olet oikeassa. Hande ja Esa iskivät juuri oikeaan saumaan, juuri oikeaan aikaan. Ostavalle yleisölle Tuomari Nurmio oli se hauska rillipäinen setä joka lauloi hauskoja lauluja vähän paremmin kun M.A. Numminen mutta vähän huonommin kun Juice Leskinen. Maailmanpyörän tuleen tuikkaaminen osoitti kuitenkin melko nopeasti että miehessä on ainesta muuhunkin kun pikkuhauskaan rillumareihin ja rautalankaan. Nurmion debyytti on mielenkiintoinen sikälikin että se synnytti samalla iskulla kaksi kestotähteä kun Köyhien Ystävistä tuli Agents.
 
Homman nimi onkin se, että pääseekö nykyajan nurmiot ollenkaan tekemään sitä debyyttiään, vai pitääkö paketin ja itsevarmuuden olla kasassa jo siitä demovaiheesta lähtien? Mä voisin kuvitella jonkun nykyajan idols/popstar tms. tuomarin kuntelemaan sitä virttä tai Mutsi Mutsia. Ymmärtäisikö ne sen potentiaalin siellä takana?

pitääkö paketin ja itsevarmuuden olla kasassa jo siitä demovaiheesta lähtien
 
Siltä vaikuttaa tää meininki nykyään. Levy-yhtiöt pääsee paljon vähemmällä kun ei tarvitse valmentaa ja hioa, valmis setti purkkiin ja kiertueelle. Demojenkin edellytetään olevan jo varsin laadukkaita ja hyvin miksattuja - ja silti niistä kuunteluun asti pääse noin promille. Ei ne jaksa kiinnostua potentiaalisista tapauksista ja hiomattomista timanteista :D