Tanssimusiikki ›

Juhannusyö. Kädessäin akustinen kitara. Hanuristi soittimineen kisakunnossa. Lyhyet kynnet. Hätäinen humppapoljento..
 
AAAAAAAAAAARGH!
 
Rakkuloitahan siitä sormiinsa saa. Vaikka kokemus oli kivulias, se opetti. Älä koskaan soita humppakomppia läskillä, sanoi ääni korkeudesta.
 
Turnauskestävyyshän siinä kasvaa, kun raastaa vaihtobassoa verinahalla.
 
Onko kokemuksia?

Kyllä aikoinaan kun aloittelin tanssibändissä basson soittoa kävi näin, eli sormenpäät oli pehmeät kuin vauvanpylly (olisi fairy mainoskin kalvennut). Sitten 2 iltaa peräkkäin 6 setin keikkoja. ekan päivän jälkeen sormet rakoilla ja toisen keikan aiakan kun rakot puhkesivat, niin siinä yritettiin jo soittaa laastareilla ja hanskoilla jne...
 
Siis Siperia opettaa ja toi oli mun Siperia. Siitä lähtien en ole päästänyt sormenpäitä pehmenemään. Jos ei oo keikkaa, niin treenia 1/2 -1 h päivässä.
 
Mainittakoon, että olin toki soittanut aiemminkin bassoa mutta rock-bändissä ja siellä keikkojen pituus oli 30 - 60 min, joten ongelma ei tullut esiin ja sitten vielä soitin plektralla.

Juhannusyö. Akustinen kitara. Hanuristi soittimineen kisakunnossa. Lyhyet kynnet. Hätäinen humppapoljento..
 
AAAAAAAAAAARGH!
 
Rakkuloitahan siitä sormiinsa saa. Vaikka kokemus oli kivulias, se opetti. Älä koskaan soita humppakomppia läskillä, sanoi ääni korkeudesta.
 
Turnauskestävyyshän siinä kasvaa, kun raastaa vaihtobassoa verinahalla.
 
Onko kokemuksia?
 
Jep. Samanlaisia tuntemuksia oli kun aikoinaan aloitteli basson jumputusta. Tottahan sitä piti kokeilla slapping & popping tyylillä soitella ja kun vähän pääsi jyvälle, niin ei lopettaa malttanut. Ensin ilmaantui veripatti etusormeen, mutta jatkettava oli. Loppujen lopuksi sormet niin rikki, että kynällä kirjoittaminen ei onnistunut.
 
Onneksi nykyään on näpeissä enemmän nahkaa....

Humpparakkulat voivat iskeä salakavalan ilkeästi jopa kasvoihin,esim. jos on illalla nauttinut runsaasti humppaa niin aamulla sen sitten voi nähdä naamasta,on sellasta puhkeamassa olevaa tulipunaruusua pahimmassa tapauksessa koko naamavärkki täynnä;-)
 
Yksi tehokas ennakoiva konsti sormiin iskeviä rakkuloita vastaan on virittää bassonkielet sopivan löysälle,varsinkin jos on aloitteleva humppabasisti,sillä saa aikaan myöskin täyttävää huminaa,jos on pieni bändi....

Juhannusyö. Akustinen kitara. Hanuristi soittimineen kisakunnossa. Lyhyet kynnet. Hätäinen humppapoljento..
 
AAAAAAAAAAARGH!
 
Rakkuloitahan siitä sormiinsa saa. Vaikka kokemus oli kivulias, se opetti. Älä koskaan soita humppakomppia läskillä, sanoi ääni korkeudesta.
 
Turnauskestävyyshän siinä kasvaa, kun raastaa vaihtobassoa verinahalla.
 
Onko kokemuksia?
 
Joskus on pientä arkuutta ollut vasemmassa kädessä, koskapa haitarin napit on niin pienet, ne rassaa hieman.
 
Pahempi on sen sijaan vihnekkeiden paino. Olkapäät on niin perkeleen kipeät ja arat. Vasen olkapää on melkein irti sijoiltaan repimisestä. Oikealla puolella kaulassa on punainen jälki, melkein vereslihalla ja vasemmassa kädessä on punainen 5cm leveä hiostunut painauma. Ääni painoksissa ja kuullostaa, kuin sonni ammuisi ja viinaa pää niin täynnä, että suurin osa kappaleista ja niiden sanoista on jo valunut sieltä pois. Kitaristi keksii vuorostaan jonkun jutun ja sanoo väärän sävellajin, josta lähdetään kahteen ääneen taas vetämään.
 
Nuotiolla räiskyy tuli ja yö himmenee tyynen meren ylle. Hyttysiä on niin perkeleesti kuppaamassa, niin perkeleesti, että.
 
Onneksi kohta on taas kesä.
 
nimim. illalla otetaan venemoottorista ekat savut.
 
Mika

Monenlaisia soittimia kokeilleena yksi syy koskettimiin paatymiseen oli se, etta sormet kestivat vain satunnaista soittelua, kun taas muilla (kitara, basso) eivat.
 
On tosin muita syita, miksi myos koskettimia pitaisi soittaa saannollisesti

On näemmä harvinaista, että kitaristi saa sormensa soosiksi humpan pyörteissä. Kerta se on ensimmäinenkin (ja varmasti viimeinen).
 
Viimeinen numero tuona tuskan yönä oli tango "Erottamattomat". Intro oli jo vanhuuden kangistamalle kurttumestarillemme liian ripeää tavaraa, joten jouduin uhrautumaan yhteisen hyvän vuoksi, verisin seurauksin.

Miksi humppabassoja pitäisi soittaa kielisoittimella kun tuubakin on keksitty?

Miksi humppabassoja pitäisi soittaa kielisoittimella kun tuubakin on keksitty?
 
Niinpä. Se olis itse asiassa originaali humppabassoinstrumentti. Ja toimiikin humpassa paremmin, kuin sähköbasso.

Niinpä. Se olis itse asiassa originaali humppabassoinstrumentti. Ja toimiikin humpassa paremmin, kuin sähköbasso.
 
Mikäs helevetin törryytin se on se sousafoni. Eikös ne semmosella vetänyt humppabassoa siellä kankkulan kaivolla. Semmonen jumalaton messinkiletku kieppihäkkyrällä ja hirmunen lerssirieska sojottaa soittajan pään päällä yleisöön päin. Ainakin oon nähnyt jotain vanhoja dallabe valokuvia joissa "bassistit" soittaa semmosella ja alla luki jotta se on sousafoni se torvi!

Niinpä. Se olis itse asiassa originaali humppabassoinstrumentti. Ja toimiikin humpassa paremmin, kuin sähköbasso.
 
Niinpä, mutten tahtoisi olla soittamassa viittä settiä tuuballa... mahtaisi olla naamassa pitelemistä.

Miksi humppabassoja pitäisi soittaa kielisoittimella kun tuubakin on keksitty?
 
No tota...aika paha ois vetästä se "Jätkän humppa"jos joutus yhtäaikaa laulaan ja soittaan tuubaa...eli livebändeissä bassoniekat usein myös laulavat ja pitävät juuri humpasta,se on heille(meille)tarpeeksi helppoa:-))
 
Ja voishan tosta tuubansoitosta tulla vaikka humppaherpes huuliin;-))

 
Ja voishan tosta tuubansoitosta tulla vaikka humppaherpes huuliin;-))
 
Hahahahhaaa. Repes. Jos hyvää humppabassoo haluaa kuulla, niin tää Solistiyhtye Suomen kaveri vetää hyvin, ainaski levyllä. Livenä en oo kuullu. +laulaa samalla...

Humpparakkuloiden estämiseksi kannatta aina hakeutua tuurauskeikoille jossa vedetään kaikki biisit ( joita et varmasti ole ennen edes kuullut) ilman lappuja ns. "hilseestä". (Varsinkin tänne suomeen asettuneiden ex made in poland muusikoiden keikoille) Yleensä menee silloin monesti sen verran usein pään raapimiseksi koko homma että sormenpäät vahvistuu kyllä siinä hommassa ja samalla kehittyy samalla mahtava stressinsietokyky.

Mikäs helevetin törryytin se on se sousafoni. Eikös ne semmosella vetänyt humppabassoa siellä kankkulan kaivolla. Semmonen jumalaton messinkiletku kieppihäkkyrällä ja hirmunen lerssirieska sojottaa soittajan pään päällä yleisöön päin. Ainakin oon nähnyt jotain vanhoja dallabe valokuvia joissa "bassistit" soittaa semmosella ja alla luki jotta se on sousafoni se torvi!
 
Aito alkuperainen humppamusiikin soitin oli belgialaisen (vai ranskalaisen) Sousan kehittama sousafoni.
 
Mahdollinen olisi myos nykyaan kovin harvinainen bassosaksofoni.

Mikäs helevetin törryytin se on se sousafoni. Eikös ne semmosella vetänyt humppabassoa siellä kankkulan kaivolla. Semmonen jumalaton messinkiletku kieppihäkkyrällä ja hirmunen lerssirieska sojottaa soittajan pään päällä yleisöön päin. Ainakin oon nähnyt jotain vanhoja dallabe valokuvia joissa "bassistit" soittaa semmosella ja alla luki jotta se on sousafoni se torvi!
 
Aito alkuperainen humppamusiikin soitin oli belgialaisen (vai ranskalaisen) Sousan kehittama sousafoni.
 
Mahdollinen olisi myos nykyaan kovin harvinainen bassosaksofoni.

Miksi humppabassoja pitäisi soittaa kielisoittimella kun tuubakin on keksitty?
 
Mun mielestä jokaisen basistin tulisi hallita sähköbasson lisäksi tuuba ja kontra. Eri asia on, kuinka kauan niitä viitsii vetää keikoilla perässään.

Muistaakseni tää Humppa_Veikkojen sousafonisti oli Lauri Ojala.

Aito alkuperainen humppamusiikin soitin oli belgialaisen (vai ranskalaisen) Sousan kehittama sousafoni.
 
Mahdollinen olisi myos nykyaan kovin harvinainen bassosaksofoni.
 
John Philip Sousa oli syntyjään portugalilainen muusikko, jonka alkuperäinen nimi oli So. Kun hän lähti emigrantiksi Jenkkeihin pisti hän nimensä perään uuden kotimaansa lyhenteen, eli So + USA = Sousa.
 
Sousa oli / on erittäin arvostettu "marching band" kapellimestari ja säveltäjä (mm. "Tähtilipun alla"). Lisäksi hän kehitti marssisoittoon paremmin sopivia vaskipuhaltimia. Yksi näistä on juuri sousafoni, joka on kyseiseen muotoon väännetty tuuba. Sousafonin "kantamuotona" voitaneen pitää Euroopassa jo aiemmin käytettyä heilikkoa. Erona näissä on vain kellon suunta: Heilikossa kello on pienempi osoittaa soittajan pään vierestä sivulle, kun taas sousafonin kellon on huomattavan suuri ja osoittaa soittajan pään yli eteenpäin. Sousafomia käytetää edelleenkin juuri marssikeikkoja tekevissä soittokunnissa, kun tavallinen tuuba on pääasiassa painopisteensä vuoksi hankala ja raskas kantaa.
 
Että tämmöstä