Kitarat: kitarakamat ›

GHS:ssää saa 3,5 euroa/setti Thomannilta. Tuntuma on tietty makuasia, mutta en usko että Elixirien hyvin toimiva käyttöikä on yli kolme kertaa pitempi.

en mä ymmärrä miten ihmiset soittaa, mutta mä venyttelen ne kielet loppuun ja siihen ei mitkään pinnoitteet auta yhtään.

bonecrusher: Mua ärsyttää Elixireissä se ettei se pinnoite ole kovinkaan usein tasainen. Niitä epätasaisuuksia tuntee ihan sormillakin. Samoin tuo pinnoitteen vaikutus soundiin vaihtelee seteittäin... tämän huomasi kaikista parhaiten akustisen kitaran kanssa. Käytin pitkään akkarissa Elixiriä, mutta nykyisin Martinia. Eron soundissa todellakin huomaa.
 
En myöskään diggaile siitä, että sen pinnoitteen alle valitaan alihankkijalta edullisimpia kieliä, vähän sen mukaan mistä nyt milloinkin sattuu saamaan. Jos sattuu saamaan kieliä eri tuotantoerästä (vaikka olisi täysin sama vahvuus) niin kitaran säädöt menevät uusiksi. Siis täysin samaa laatuheittelyä kuin nykyisellä DR:llä ja monella muulla halvemmalla merkillä jotka ostavat alihankkijoilta kielensä sekalaisissa erissä.
 
No, omissa Elixireissä ei ole ollut ongelmia säätöjen suhteen. Tallapalat on pysyneet jo tovin samoilla paikoillaan :)
 
Jos tiedät jonkin laadukkaan valmistajan settejä joita en ole vielä kokeillut, kerro ihmeessä. Niin ja on löydyttävä alimmaksi vaijeriksi ainakin se .056. Dean Markleyllä näemmä löytyy seiskasetti, mutta on varsin epäbalanssissa (B .060 -> E .052).
 
EDIT: Löytyi sittenkin! http://www.thomann.de/fi/dean_markley_bluesteel_dm2557dt.htm

bonecrusher: En myöskään diggaile siitä, että sen pinnoitteen alle valitaan alihankkijalta edullisimpia kieliä, vähän sen mukaan mistä nyt milloinkin sattuu saamaan. Jos sattuu saamaan kieliä eri tuotantoerästä (vaikka olisi täysin sama vahvuus) niin kitaran säädöt menevät uusiksi. Siis täysin samaa laatuheittelyä kuin nykyisellä DR:llä ja monella muulla halvemmalla merkillä jotka ostavat alihankkijoilta kielensä sekalaisissa erissä.
 
Mielenkiintoista. Mistä olet saanut tietosi, jos netistä niin linkkiä ja lähdettä? Elixirit on suunnilleen tasalaatuisimpia kieliä ikinä ja kielenvaihdon yhteydessä on säädöt olleet aina niinsanotusti bang on.

Jos Elixirit olisivat "laadultaan epätasaisia ja pinnoitteen alla olevien kielten suhteen halvinta mahdollista kamaa" niin tuskinpa esim. herra Ruokangas niitä omissa soittimissaan käyttäisi, on tainnut käyttää pelkästään kyseisiä kieliä jo lukuisia vuosia omien sanojensa mukaan muutaman viikon takaa. En ole myöskään itse koskaan havainnut niissä mitään hienosäätöongelmia tai laadun suhteen poikkeamia ja on noita ollut vuosien varrella kitaroissani setti jos toinenkin. Mutta, toiset tykkää äideistä ja toiset tyttäristä ja hyvä niin.

koponen: Mielenkiintoista. Mistä olet saanut tietosi, jos netistä niin linkkiä ja lähdettä? Elixirit on suunnilleen tasalaatuisimpia kieliä ikinä ja kielenvaihdon yhteydessä on säädöt olleet aina niinsanotusti bang on.
 
Eräs kalifornialainen firma on tuon "Elixir Strings" tuotemerkin takana ja sieltä saatu informaatio kertoi että ostavat kielet alihankkijoilta (esim. LaBella, GHS jne.) Tuo Goretex-pinnoite ja lisenssi sen käyttöön on ostettu W. L. Gore & Associates firmalta. Kyseinen CA-based paja on tarjonnut Elixir Strings kielimerkkiä myytäväksi ja ilmeisesti D'Addario oli jossain vaiheessa ostamassa koko systeemiä. Tosin, taisivat päätyä valmistamaan omia päällystettyjä kieliä sen sijaan.
 
Ilmeisesti Setä Koposen mielestä kielien tasalaatuisuutta on epätasainen pinnoitekerros pitkin kieltä (joissain paakkuuntuneena, toisaalla selkeästi ohuempi kerros...) sekä eri valmistajien valmistamat "sisuskalut" batchista toiseen. Ei sillä etteikö olisivat hyviä nuo LaBellan ja GHS:n valmistamat "aihiot".
 
Jos Elixirit olisivat "laadultaan epätasaisia ja pinnoitteen alla olevien kielten suhteen halvinta mahdollista kamaa" niin tuskinpa esim. herra Ruokangas niitä omissa soittimissaan käyttäisi, on tainnut käyttää pelkästään kyseisiä kieliä jo lukuisia vuosia omien sanojensa mukaan muutaman viikon takaa. En ole myöskään itse koskaan havainnut niissä mitään hienosäätöongelmia tai laadun suhteen poikkeamia ja on noita ollut vuosien varrella kitaroissani setti jos toinenkin. Mutta, toiset tykkää äideistä ja toiset tyttäristä ja hyvä niin.
 
Elixirit ovat parhaimmillaan hyviä, silloin kun pinnoite on tasaisesti levittynyt kielen ympärille. Oletko miettinyt sitä, että Ruokangas saattaa käyttää Elixirin kieliä siksi, että niille on hintalapulla rakennettu tietynlainen status? Vaiko siksi että mallikitarat, messukitarat yms. eivät tarvitse jatkuvaa kieltenvaihtoa kun sataviissataa messukävijää hipelöi soittimia?
 
Kuten sanottu, se ydinmateriaali on sinänsä ihan jees. LaBella, GHS ja muutama muu alihankkija valmistaa ihan hyviä kieliä. Homma ryssitään siinä vaiheessa kun se puhdas kieli alkoholikäsittelyn jälkeen dipataan siihen goretex-seokseen. Tämän jälkeen kieltä roikotetaan ja ylimääräisen pinnoitteen annetaan valua pois. Kuivuessaan ja kovettuessaan ko. konstilla ei valitettavasti saada täysin tasaista pinnoitetta kielen päälle. Kielen punoksen väleihin kertyy eri määrä pinnoitetta kuin esim. punoksen lakipisteeseen.
 
Mistä johtuu ettei kauhean moni "nimimies" ole valinnut Elixirejä soittimiinsa? Ehkäpä siitä, että illasta toiseen keikkailevilla se pinnoite kuluu plektran alta paljaaksi ensimmäisten biisien aikana ja loppuen lopuksi se käden hiki syö ja kuluttaa ko. kielet tasan yhtä nopeasti kuin ei-pinnoitetuilla kielillä. Mulle ei tullut Elixirin käyttäjistä juuri muita "staroja" mieleen kuin Johnny Hiland ja Kaki King.

bonecrusher: Oletko miettinyt sitä, että Ruokangas saattaa käyttää Elixirin kieliä siksi, että niille on hintalapulla rakennettu tietynlainen status? ...
 
Ehkäpä siitä, että illasta toiseen keikkailevilla se pinnoite kuluu plektran alta paljaaksi ensimmäisten biisien aikana ja loppuen lopuksi se käden hiki syö ja kuluttaa ko. kielet tasan yhtä nopeasti kuin ei-pinnoitetuilla kielillä.
 
Allekirjoitan tämän aivan täysin. Elixireistä pyydetyt hinnat ovat aivan päättömiä niiden todelliseen kestävyyteen ja soundiin nähden. Hypetystä koko roska sanon minä...Samalla hinnalla saa parikin settiä parempia kieliä.

Puhutaanko nyt Polywebeistä vai Nanowebeistä? Enpä ole mitään paakkuja huomannut nanoissa ainakaan... Ja kyllä ne ainakin mulla kestää melkein 3 kertaa kauemmin kuin perus Dean Markleyt, joten siihen nähden ihan riittävän hyvät.
 
Eri asia varmaan on juurikin näiden ammattisoittajien ja rokkistarojen kanssa, niiden soittomäärillä varmaan kaikki kielet kuluu yhtä nopeaa. Moni meistä tavallisista kuolevaisista on todennut että Elixirit ovat hintansa väärtejä, onhan näissä kielimerkeissä onneksi valinnanvaraa...

bonecrusher: Ilmeisesti Setä Koposen mielestä kielien tasalaatuisuutta on epätasainen pinnoitekerros pitkin kieltä (joissain paakkuuntuneena, toisaalla selkeästi ohuempi kerros...)
 
Edelleenkin tämä vaikutaa ihan urbaanilegendalta. Kielitän sen 50-100 kitaraa vuodessa Elixirin nanowebeillä, enkä ole näiden vuosien aikana tavannut ensimmäistäkään paakkuista tai epäkuranttia kieltä.
 
bonecrusher: Mistä johtuu ettei kauhean moni "nimimies" ole valinnut Elixirejä soittimiinsa? Ehkäpä siitä, että illasta toiseen keikkailevilla se pinnoite kuluu plektran alta paljaaksi ensimmäisten biisien aikana ja loppuen lopuksi se käden hiki syö ja kuluttaa ko. kielet tasan yhtä nopeasti kuin ei-pinnoitetuilla kielillä. Mulle ei tullut Elixirin käyttäjistä juuri muita "staroja" mieleen kuin Johnny Hiland ja Kaki King.
 
Nimimiehien kitarat kielitetään rundilla ihan joka päivä. Jopa ne kitarat joilla ei soitettu, kielitetään uudestaan. Pinnoittamat kielet soi uutena kuitenkin inan kirkkaammin, eikä päivittäisellä vaihdolla kielen pitemmästä elinkaaresta saa mitään hyötyä.
 
Mitä omassa käytössä olen huomannut, niin kyllähän Elixirit plekun kohdalta rispaantuu, mutta soundiin sillä en ole huomannut mitään vaikutusta.

Humanoid: EDIT: Löytyi sittenkin! http://www.thomann.de/fi/dean_markley_bluesteel_dm2557dt.htm
 
Oma alakerta rakentuu kyseisen setin kolmesta paksuimmasta kielestä ja yläkerta Blue Steelin 11-setistä; en todellakaan halua käyttää punottua g:tä. Vire on c-g-c-f-a-d, eli dropped c.
 
Aiemmin käytiin samaan kattaukseen D'Addarion XLS (stainless steel) 10-52:ia, joiden tuntuma on perin erilainen: Blue Steelit on smoothimmat ja liukkaammat - toisaalta D'Addarioissa on mukavaa tartuntapintaa - niiden ollessa karheammat - punoskin on melkein matta. Eli jos olisi käytettävä samaan vireeseen 10-52 settiä, niin käyttäisin D'Addariota, koska ne ei "nulju" niin paljon, kun kielet jää suht löysälle. Muuten Blue Steelit on ykkösvalinta.
 
Näkyy Thomannilla olevan kovaa karsintaa Blue Steelien valikoimassa: enää kaksi settiä listoilla...? Mistäs sitten ostaisin vastaavalla hinnalla?

Terry Pantheras: Oma alakerta rakentuu kyseisen setin kolmesta paksuimmasta kielestä ja yläkerta Blue Steelin 11-setistä; en todellakaan halua käyttää punottua g:tä. Vire on c-g-c-f-a-d, eli dropped c.
 
Aiemmin käytiin samaan kattaukseen D'Addarion XLS (stainless steel) 10-52:ia, joiden tuntuma on perin erilainen: Blue Steelit on smoothimmat ja liukkaammat - toisaalta D'Addarioissa on mukavaa tartuntapintaa - niiden ollessa karheammat - punoskin on melkein matta. Eli jos olisi käytettävä samaan vireeseen 10-52 settiä, niin käyttäisin D'Addariota, koska ne ei "nulju" niin paljon, kun kielet jää suht löysälle. Muuten Blue Steelit on ykkösvalinta.
 
Näkyy Thomannilla olevan kovaa karsintaa Blue Steelien valikoimassa: enää kaksi settiä listoilla...? Mistäs sitten ostaisin vastaavalla hinnalla?
 
Samalla vireellä mennään. En aikanaan löytänyt sopivaa settiä joten nyt mennään d'addrion EXL kustom-setillä 12-16-20-36w-46w-59w. Punottua G:tä kokeilin muutamaan kertaan, mutta ei vaan ole mun juttu se.

kimurantti1: GHS:ssää saa 3,5 euroa/setti Thomannilta. Tuntuma on tietty makuasia, mutta en usko että Elixirien hyvin toimiva käyttöikä on yli kolme kertaa pitempi.
 
taitaa olla vielä halvempia Saiten katalogissa.
 
GHS Boomerssit menettää melkein heti sen terävimmän kärjen mutta sitten ne pysyvät pitkään samanlaisina. Tämä on syy miksi itse niitä tulee käytettyä. Toinen lieneen hinta ja se että sieltä löytyy ne setit valmiina jota haluan käyttää.

HeavyMachinery: GHS Boomerssit menettää melkein heti sen terävimmän kärjen mutta sitten ne pysyvät pitkään samanlaisina. Tämä on syy miksi itse niitä tulee käytettyä.
 
Allekirjoitan.
 
Sitten sellaista on tullut muuten ihmeteltyä, kun esim. Marzi aiemmin ketjussa sanoi, että kielten toimiva käyttöikä on sound check + yksi keikka. Totta on että se uusien kielten metallinen klangi tasoittuu tuossa ajassa, mutta nyt mun on vaan pakko kysyä kaikilta jotka vaihtaa mielummin joka keikalle uudet kielet, että minkä verran keikkaa te vedätte? Toi joka keikalle uudet kielet on ihan jees, jos vetää pari keikkaa kuussa, mutta vähänkään enemmän keikkailevalle tuollainen kuulostaa mun mielestä aivan absurdilta. Pois lukien tietysti sellainen tilanne, että jollain on palkattu kitarateknikko joka vaihtaa kielet joka keikalle, ja tietysti keikkaliksat sillä tasolla (eli aika hiton kovat), että moisessa on yhtään mitään järkeä.
 
Eli, käsi ylös kuinka moni muu täällä vetää yli 5 keikkaa kuussa ja kuinka moni teistä vaihtaa jokaikiselle keikalle uudet kielet?

niitä voi olla kolme samalla viikolla ja joka kerta uudet kielet.
käytän nyt Olympia HQ kieliä 11-52 normaali vireessä ja sain niitä 29 e per laatikko.(12 settiä per laatikko)

Vaihdan nykyisiä Dean Markley DM1975 Vintage Re-Issue kieliä about kerran kuukaudessa. Se on hyvä kieli, eikä menetä soundia vaikka soittaisi ahkerastikin. Myös harvoja edullisia ja hyvin saatavilla olevia kieliä joissa on roundcore-ydinlanka ja punoksen sekä ydinlangan välinen suhde sopivasti balanssissa (ei liian kova/jäykkä tatsi, ei liian löysä). Tietysti tuossa on se että useamman kitaran omistajana vaihtoväli vähän heittelee soittomäärän mukaan. Joskus on viikkoja kun ei tule SuperStratoihin koskettua, eipä nuo silloin tarvitse niin "intensiivistä" kielirulettia.

kimurantti1: Allekirjoitan.
 
Sitten sellaista on tullut muuten ihmeteltyä, kun esim. Marzi aiemmin ketjussa sanoi, että kielten toimiva käyttöikä on sound check + yksi keikka. Totta on että se uusien kielten metallinen klangi tasoittuu tuossa ajassa, mutta nyt mun on vaan pakko kysyä kaikilta jotka vaihtaa mielummin joka keikalle uudet kielet, että minkä verran keikkaa te vedätte? Toi joka keikalle uudet kielet on ihan jees, jos vetää pari keikkaa kuussa, mutta vähänkään enemmän keikkailevalle tuollainen kuulostaa mun mielestä aivan absurdilta. Pois lukien tietysti sellainen tilanne, että jollain on palkattu kitarateknikko joka vaihtaa kielet joka keikalle, ja tietysti keikkaliksat sillä tasolla (eli aika vitun kovat), että moisessa on yhtään mitään järkeä.
 
Eli, käsi ylös kuinka moni muu täällä vetää yli 5 keikkaa kuussa ja kuinka moni teistä vaihtaa jokaikiselle keikalle uudet kielet?
 
on siinä järkeä, hommat kirjanpitäjän ja kielet halpenee verovähennyksinä, tietysti se meinaa että et tee pimeitä keikkoja.

Olenkohan ainoa, joka inhoaa uusien kielien soundia...? Mun mielestä soundi ja tatsi on paras noin viikon käytön jälkeen. Uudet kielet on vähän ku liian hapokas ja kuiva valkkari...

Terry Pantheras: Olenkohan ainoa, joka inhoaa uusien kielien soundia...? Mun mielestä soundi ja tatsi on paras noin viikon käytön jälkeen. Uudet kielet on vähän ku liian hapokas ja kuiva valkkari...
 
Komppaan lähes jokaista sanaa. Soundi ei ole minusta ihan törkeä, mutta priimaa vasta viikon päästä ja onhan ne parina ensipäivänä tympeämmät soittaakin. Tosin ihan mustanpaskaiseksi mennyttä settiä tukin tarvii verratakaan ;)

Terry Pantheras: Olenkohan ainoa, joka inhoaa uusien kielien soundia...? Mun mielestä soundi ja tatsi on paras noin viikon käytön jälkeen. Uudet kielet on vähän ku liian hapokas ja kuiva valkkari...
 
Et oo ainoo. Kielet on parhaimmillaan kun ensikiilto ja kilinä vähän haihtuu...