Rock, pop, alternative ›

Mun mielestä you know my name -coveri kiteyttää aika hyvin bändin munattomuuden.

Muovisen kuuloista, laskelmoitua ja tylsää musiikkia plus päälle vielä käsittämättömän mautonta kitarapilityssooloilua siellä täällä. Ei vaan puhuttele. Onneksi ei tarvitse törmätäkään kun ei ole telkkaria eikä radiota.
 
Mut jos bändi puurtaa, menestyy ja elää tolla hommalla, hatunnosto siitä huolimatta: työmies on aina palkkansa ansainnut.

Koko ketjun vihaisuus kiteyttää heti toisena kommenttinani mainisteman "muusikot tästä ei tunnu pitävän".
 
Hittibiisien musiikkikanavasoitettavuus on ilmeisesti liikaa, pintaa syvemmältä (siis useampien kuin niiden kahden tiedetyn biisin verran) harvemmin kommentoidessa ihmiset viittiikään raapaista.. Tai sitten se että bändi myy levyjä.
 
Toisena asiana itse annan nimenomaan respektiä bändissä sille miten ei livenä tai levyllä edes yritetä olla "munakkaita", "bäädäässejä" tai "ROCK!".. Eikä myöskään maailman parhaita soittajia jne..
 
..ei yksinkertaisesti jakseta välittää siitä vaan tehdään hempeilyrokkia ja nössöcovereita tytöille ja muutamalle pojalle ja pidetään kivaa.
 
EDIT: en viitsi uutta postata laihalla sisällöllä vaan lisään tähän, että uudella levyllä oli kieltämättä vuorostaan turhan paljon sitä Rock-yrittämistä ja heikompaa melodiaa. Hittibiisi Ultimate Fling oli tasoa kelpo. Revolution Roulette -biisistä itse pidän, mutta "hittibiisiä" siitä ei millään olisi tehty.

Leatherman: Koko ketjun vihaisuus kiteyttää heti toisena kommenttinani mainisteman "muusikot tästä ei tunnu pitävän".
 
Hittibiisien musiikkikanavasoitettavuus on ilmeisesti liikaa, pintaa syvemmältä (siis useampien kuin niiden kahden tiedetyn biisin verran) harvemmin kommentoidessa ihmiset viittiikään raapaista.. Tai sitten se että bändi myy levyjä.
 
Äh, mulla ei ole mitään hittimusiikkia vastaan. Päinvastoin, hyvä ja tarttuva melodia on aina jees olkoon kyseessä tanssidisko tai hevimäiske. Mutta kun tältä bändiltä en ole erityisen hyviä melodioita kuullut, ne vain tavallisesti jostain syystä ärsyttävät. Tai en sitten tiedä, sekoittiko tuo Liftin hirveä riffi vain pääni niin, ettei se suvaitse enää mitään koko orkesterilta.

Hittibiisien musiikkikanavasoitettavuus on ilmeisesti liikaa, pintaa syvemmältä (siis useampien kuin niiden kahden tiedetyn biisin verran) harvemmin kommentoidessa ihmiset viittiikään raapaista.. Tai sitten se että bändi myy
 
Eiköhän kuitenkin täällä (ja tässäkin ketjussa) enemmistö kirjoittajista ole tällaisen rajoittuneen ajattelutavan yläpuolella. Itsekin kuuntelen oikein sujuvasti listabiisejä, jos ovat hyviä. Harvoin ovat. Poetsilla eivät enää nykyään ikinä ole.

Kuuntelin pari kertaa joskus carnival levyn joka ei oikein päässy iskemään. Tämmösiltä pändeiltä odottaa helvetin tarttuvia kertsejä ja nopeasti aukeutuvia kappaleita jotka muistaakseni jäi uupumaan. Tai ne kertsit ainakin. Liftin kitarariffi on hyvä mutta kertsi vähän turhan tasapaksu. Muuutta ehkä tulevaisuudessa. Mielummin tätä kuitenkin kuuntelee kun sunrise avenuea tai ihan mitä vaan muuta jossa laulaa nasaali nallepoika. Ihan sama vaikka olisi kuinka kulunutta "suomi meininkiä". Carnival of rust biisi toimii kuitenkin aika hyvin. Sopivasti eeppisyyttä ja siirappia =)
 
Edittiä.

Kyllä tänne kyseisen bändin musiikki uppoaa. POTF:n musiikissa on täysin oma tunnelmansa. On totta että Carnival of Rust soi radiossa aivan liikaa, eikä biisi muutenkaan ole kovin kaksinen. Mutta kyllä ko bändi on vähintään kuuntelemisen arvoinen. Kerran näin keikalla ja teki hyvän vaikutuksen. Eipä silti ole POTf:sta kuulunut mitään vähään aikaan... : /

Leatherman: Koko ketjun vihaisuus kiteyttää heti toisena kommenttinani mainisteman "muusikot tästä ei tunnu pitävän".
 
Hittibiisien musiikkikanavasoitettavuus on ilmeisesti liikaa, pintaa syvemmältä (siis useampien kuin niiden kahden tiedetyn biisin verran) harvemmin kommentoidessa ihmiset viittiikään raapaista.. Tai sitten se että bändi myy levyjä.
 
Toisena asiana itse annan nimenomaan respektiä bändissä sille miten ei livenä tai levyllä edes yritetä olla "munakkaita", "bäädäässejä" tai "ROCK!".. Eikä myöskään maailman parhaita soittajia jne..
 
..ei yksinkertaisesti jakseta välittää siitä vaan tehdään hempeilyrokkia ja nössöcovereita tytöille ja muutamalle pojalle ja pidetään kivaa.
 
EDIT: en viitsi uutta postata laihalla sisällöllä vaan lisään tähän, että uudella levyllä oli kieltämättä vuorostaan turhan paljon sitä Rock-yrittämistä ja heikompaa melodiaa. Hittibiisi Ultimate Fling oli tasoa kelpo. Revolution Roulette -biisistä itse pidän, mutta "hittibiisiä" siitä ei millään olisi tehty.
 
No niin, kuka tunnustaa tuoneensa M.net-tekstigeneraattoribotin tähän topiciin!

Muusta en osaa sanoa, mutta kyllähän Late Goodbye sinne Max Payne 2:n lopputeksteihin sopii enemmän kuin paremmin. Joka kerta läpipeluun jälkeen säväyttää. Muutenhan bändi ei niin kiinnosta mutta tuo kappale on komean kuuloista.

Näin nämä livenä lokakuussa, kun lämppäsivät Michael Monroeta Ouluhallissa. Oli kuin olisi levyltä tullutta musiikkia kuunnellut. Munattomin ja sieluttomin livebändi, minkä olen ikinä nähnyt. Ei enää toista kertaa näiden keikalle.

HaloOfFlies: Näin nämä livenä lokakuussa, kun lämppäsivät Michael Monroeta Ouluhallissa. Oli kuin olisi levyltä tullutta musiikkia kuunnellut. Munattomin ja sieluttomin livebändi, minkä olen ikinä nähnyt. Ei enää toista kertaa näiden keikalle.
 
Ihmiset, jotka eivät itse ole muusikoita tai tiedä välttämättä musiikin soittamisesta mitään, usein arvostavat juuri sitä että livenä biisit kuulostaa täysin samalta kuin levyllä. Eikä se munkaan mielestä tarkoita vielä huonoa livekokemusta, vaikka arvostan myös rosoisempaa ilmaisua livenä. Oliko bändin esiintymisessä jotain muutakin mikä saa sinut sanomaan heitä munattomaksi ja sieluttomaksi?
 
Kysyn ihan siis mielenkiinnosta, en ottanut kommentistasi millään tavalla itseeni :) En ole mikään Poets Of The Fallin fani mutta silloin tällöin tulee bändiä kuunneltua, ja ensi kuussa olisi tarkoitus mennä katsomaan livenäkin.

JohnJ: Ihmiset, jotka eivät itse ole muusikoita tai tiedä välttämättä musiikin soittamisesta mitään, usein arvostavat juuri sitä että livenä biisit kuulostaa täysin samalta kuin levyllä. Eikä se munkaan mielestä tarkoita vielä huonoa livekokemusta, vaikka arvostan myös rosoisempaa ilmaisua livenä. Oliko bändin esiintymisessä jotain muutakin mikä saa sinut sanomaan heitä munattomaksi ja sieluttomaksi?
 
Kysyn ihan siis mielenkiinnosta, en ottanut kommentistasi millään tavalla itseeni :) En ole mikään Poets Of The Fallin fani mutta silloin tällöin tulee bändiä kuunneltua, ja ensi kuussa olisi tarkoitus mennä katsomaan livenäkin.
 
No minun korvaani kuulosti pelottavankin sliipatulta. Sellaista virkamiesrokkia. Edes hitit eivät toimineet yhtään, vaikka itsekin olen ne kuullut monia kertoja ja muutamasta bändin biisistä pidänkin levyversioina. Ne vain kuulostivat livenä täsmälleen samalta kuin levyllä ja se ei ole hyvä juttu. Niinkuin olisi playbackina tai singbackina soitettu.
 
Kontrasti esim. juurikin pääesiintyjänä toimineeseen Michael Monroeen oli aivan valtava. Oli eroa kuin yöllä ja päivällä.

Kun ensimmäisen kerrran kuulin POTF:a vuonna 2006 Provinssissa, pääni meinasi räjähtää. Jumankekka, ei suomalainen osaa tehä tommosta musaa! Ja vieläpä näin hyvin. Kaks ekaa levyä on edelleen mun mielestä yksiä parhaimpia suomalaisia levyjä viimeisen 20 vuoden ajalta. Lisäksi kun tyypit kerran ovat käytännössä DIY-heppuja, m.nettiläinenkään ei voi olla sitä arvostamatta ;)
 
Harmi ettei bändi koskaan mennyt eteenpäin vaan jäi tekemään samaa musaa vuodesta toiseen; se maistuu levy levyltä haaleammalta. Joka levylle onnistuvat saamaan sen yhden kohtalaisen hyvän sinkkubiisin joka saa mussa reaktion "Hmm, kuulostaa POTF:lta". Usein tuo sinkkubiisi jää levyn parhaaksi biisiksi. Näillä näkymin bändi ei tule uudistumaan (koska olisi sen tehnyt jo pari levyä sitten) vaan pahoin pelkään että todennäköisesti joku lähivuosien kiertue tulee olemaan jäähyväis-sellainen. Sitten kolmen-viiden vuoden päästä comebackiä! :D
 
Näin sivuhuomiona nuo Old Gods Of Asgardin eli Poetsin herrojen tekemät biisit Alan Wake -peliin olivat harvinaisen korkealaatuisia allekirjoittaneen mielestä, suorastaan parempia kuin POTF:n "oma" myöhempi tuotanto. Esim. The Poet And The Muse on mun mielestä bändin yks kirkkaimpia helmiä koko diskografiassa.